27.12.2011

Young's Double Chocolate Stout 5,2%



Macen seuraava alkolöytö oli suklaan makuista stouttia Brittein saarilta. Etiketti retostelee, että maku on silkkaa ylellisyyttä. No, sehän nähdään.

Juoma on lähes mustaa, ja siinä on paksuhko ruskea vaahto, joka ei ole kovin kestävä. Tuoksussa on vähän kahvia. ”Tää on ihan hyvää, tosin sitä suklaata en löydä”, sanoo Lace. Mace kuvittelee kuitenkin hyvinkin löytävänsä tumman, ”kitkerähkön” kaakaon/suklaan aromin. Maku siis ei ole millään muotoa makea, vaan kahvi-/kaakaopapumainen. Kuitenkin pehmeä ja melkoisen hyväkin.

Lace oli juuri ennen juoman nauttimista syönyt suurta herkkuaan jääsuklaata, ja ehkäpä tämän ylimakean elämyksen vuoksi ei stoutin luonnonsuklaan maku erottunut. Mutta ” kyl se hyvvää on”, siitä huolimatta. Jollei nyt ihan ylellisen hyvää sentään.

24.12.2011

Hyvää joulua!



Joulu tulee ainakin tänne etelään kovin sumuisena ja sumeana. Toivottavasti joulunvietossa silmät kuitenkin pysyvät kirkkaina, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Joulun jälkeen on hyvä taas jatkaa testauksia.

Hyvää Joulua!

23.12.2011

Kasteel Donker 11%



Tämmöistäkin myydään. 11-prosenttinen olut Belgiasta, ylivoimaisesti vahvin tähän mennessä testatuista. Parivaljakko jakoi pikkupullon joululahjaostoksista selvittyään. Juoman tarjoilulämpötila on 12 astetta, mutta lämmitys tapahtui perinteisen huolettomaan tapaan: pullo jäi pöydälle joksikin aikaa.

Olut on mustaa ja tuo vaahdon selkiinnyttyä mieleen kokiksen. Tuoksu on vähäinen, Lacen mielestä "ruosteenhajuinen". Hmm…jaa? Alamme selvästi kehittyä olutharrastuksessamme.

Maku on pehmeä ja todella makea ja mämminen ja paksu. Alkoholi puskee taustalta ja jää lämmittämään. Minkäänlaista kitkeryyttä ei ole havaittavissa. ”Kotikaljaa, johon on lisätty liikaa sokeria”, analysoi Lace. Prosenttejakin on hiukan lisätty kyllä.

Juoma on periaatteessa melko helppoa juotavaa, mutta makeus tökki etenkin Macea, ja hänen lasinsa tyhjeni melko hitaasti. Hitaasti maisteltavaksi tämä olut varmaan on tehtykin.

21.12.2011

Olvi Sandels tumma 4,0%



Ilmeisesti vain pintin tölkeissä myytävä ”laimea” tumma Sandels on varmaan viimeisiä testaamattomia Olvin oluita (kunnes taas ensi kuussa tulee Olvilta muutama versio lisää). Juoma nautittiin ruokajuomana, papupekonikasviskeiton kanssa. Ko. ruoka valmistetaan lisäämällä eilisen päivän papu-kasviskeittoon pannulla ruskistettua pekonisilppua ja lämmittämällä keitto. Juustoraastetta päälle.

”Vaaleantummassa” juomassa on lagerimaisen metallinen tavanomainen tuoksu. Maultaankaan juoma ei ole erityisen tummaa, vaan melkoisen normaalin lagerin makuinen. No, vähän jotain yritystä tummemman suuntaan, mutta hyvin vähän. Pehmeä ja ihan ok maku sinänsä, mutta oli vähän turhan mitäänsanomaton ja luonteeton. Kevyt pettymys, ja sai Macen mutisemaan jotain värjätystä lagerista. Hän oli nimittäin odottanut jotain Kozel/Litovel –henkistä.

Testikaksikkomme siis olisi toivonut juomalta enemmän karaktääriä ja rohkeutta. Lace voisi kuitenkin tarjoilla tummaa Sandelsia esim joulupöydässä.

19.12.2011

The Famous Grouse Cola 6%



Lacehan on tunnetusti suuri irlantilaisviskien ystävä. Viskikola on hänelle pyhäinhäväistys, mutta kun Mace kiikuttaa Alkosta pikkutölkin kofeiinittomaan kolaan valmiiksi miksattua skottiviskiä, suostuu Lace testaamaan. Hän kuitenkin korostaa, että irkkuviskille moista sekoitusta ei voisi tehdä. (Snobi =) T:Mace)

Joululahjojen paketoinnin vauhdittajaksi nautittu drinkki tuoksuu colalle ja viskille. No, ylläri. Makukin on justiinsa sitä mitä luvataankin, melkoisen ”aito”, ja jollain lailla väkevä. Ihan kuin alkoholia olisi vähintäänkin tuplaten tölkin lupaamaan. ”Mitä tästä nyt sanoisi?”, pohtii Mace. Hänen mielestään juoma on hyvää ja Lacenkin lasi tyhjeni melko nopeasti.

Jos tykkää viskistä kolalla, eikä halua itse sekoitella, eikä rahastakaan ahdista, niin sitten varmaan ryntää Alkoon ja ostaa. Saanee mitä haluaa.

15.12.2011

Euro Shopper päärynä siideri 4,7%



Mace arpoi pitkään halpishyllyllä. Nyt kokeiltaisiin taas jotain aivan hirveää ainetta. Mutta ottaisiko Euro Shopperia vai sittenkin Pirkan ananas-siideriä? Koskapa hän suorittaisi testauksen itse, ja koko tölkki olisi juotava, valinta kallistui lopulta kuitenkin Suomessa valmistettuun Euro Shopperiin. Laihat ananaselämykset saisivat odottaa tulevaisuuteen, tai jäädä kokonaan välistä mieluummin. Ei vaan pysty.

Päärynäjuomassa on päärynäjuoman tuoksu, siis Aku Ankka-limsan esanssipäärynän. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan murhaavan voimakas. Hyvin vaaleankellertävää, kuohuu, mutta kuplatkin häviävät pian. Juoma ei sisällä lainkaan omenaa, eli on päärynämehusta valmistettua ”siideriä”, joka menisi yhtä hyvin lonkerona.

Maku on limsamainen, makea, mutta suht mieto kuitenkin. Ei ällöttävän makea, alkoholia ei havaitse yrittämälläkään. Limsaa, josta tulee känniin, miettii Mace, nieleskellessään vähäistä juoman jättämää tahmaa kurkustaan. Edullista, kohderyhmänä köyhät opiskelijat. Kyllä tätä juomaan pystyy, ainakin tölkillisen. Aika kauan se kuitenkin kesti, eikä hirveästi voi kiitellä.

13.12.2011

Ukko-Pekka alkoholiton olut 0,0%



Pohjanmaalaisen Finn Spring –panimon alkoholiton olut osui marketissa Macea vastaan 1,28 euron tölkkihinnalla. Litrahinta on siis hivenen alle kaikkein halvimpien tarjousoluiden. ”Sopii nautittavaksi missä ja milloin tahansa”, kertoo tölkki. Valmistusaineet ovat normaalit: vesi, ohramallas ja humala. Vain alkoholi puuttuu. Mutta onko alkoholiton olut todella toimiva vaihtoehto? Muinoin testatun alkoholittoman tumman Nikolain kamala maku muistissa Mace avaa tölkin.

Tuoksusta tulee mieleen leipä tai jauhot, ei niinkään olut. Väri on hyvin vaalea ja vaahto vähäinen. Ja eikun maistamaan. Hmm… maku voisi olla hirveämpikin. Kyllä tässä olutta tietää juovansa, vaikka maku onkin hyvin vähäinen, ja siinä on erikoinen leipämäinen/viljamainen vaisu aromi. Laihaa ja vetistä, mutta siedettävää, ja ”puree” kielellä olutmaisesti. Mielikuvaksi jäi vissyvesi, jossa on viikon verran liotettu ohranjyviä.

No, on se periaatteessa aika halpaakin. Niin.

9.12.2011

Sinebrychoff Puolukka-Stout 4,7%



”Maukas tumma olut, jossa puolukan kirpeys raikastaa stoutin maltaista paahteisuutta”, maalailee uutuusoluen etiketti. Juoma sisältää oluen ohella mustikka- ja puolukkamehua, joten se on paperilla melko radikaali innovaatio. Miten toimii livenä?

Paksunoloinen punertavanmusta juoma kaatuu laseihin vaaleanruskean, nopeasti laskevan vaahdon seuraamana. Tuoksussa on sitä mitä pitääkin: olutta ja puolukkaa. Lace: ”Ensinnäkin: maistuu puolukka, toisekseen: ihan hyvää. Puolukka tekee tumman oluen perusaromin kevyemmäksi ja raikkaammaksi.” (Lace sanoi tämän tietämättä etiketin tekstistä (toim. huom.)

Mace ei kuitenkaan oikein tykännyt: hänestä juoma on kirpeä ja kitkerähkön sorttinen. Mutta Lace tykkäsi, eikä sille sitten mitään voi. Hän arvosti myös etiketin retrohenkisyyttä ja kippasi lasin parilla huikalla. Puolukka-Stoutin hän tarjoilisi mieluiten ruokajuomana.

7.12.2011

Fuller´s Chiswick Bitter 3,5%




”Ihme pullo, keikkuu”, toteaa Mace asetellessaan vanhanaikaisen näköistä lasipulloa pöydälle. Tarkemmassa syynissä pullon pohjasta paljastuu kuitenkin vain ylimääräinen, kynnellä pois raaputettava kökkö, ja pullo saadaan poseeraamaan kuvaa varten suorassa. Fuller´s mainostaa olevansa Lontoon vanhin panimo.

Juoma ei ole kovin tummaa, mutta vaahto on kuitenkin valkoista selvästi tummempaa ja paksua. Tuoksu on voimakas. Juoma on bitter, joten humalaa on paljon. Ilmeisesti suht matalat alkoholiprosentit kuitenkin katkaisevat liiallisen terän ja kitkeryyden, ja olut on melko helppoa juotavaa. Sopii siis myös taviksille, vaikka mikään lager tämä ei ole. Humalan kitkeryys kertyy jälkimauksi kurkkuun. Ihan ok elämys, jos kaipaat kitkerähköä/voimakkaasti humaloitua olutta haluamatta kuitenkaan mitään extreme-kokemusta.



Tiskikone tuli kuvaan vähän epäaistillisesti. Sori.

30.11.2011

Sapporo Premium Lager 4,7%



Maailmanmatka jatkuu Aasiassa, ja Thaimaan Changin jälkeen oli heti vuorossa Japanin Sapporo. Etiketin mukaan kyseessä Japanin vanhin valmistaja, joka on toiminut vuodesta 1876. Odotuksissa oli edellisen kaltainen laadukas, mutta ”mauton” lager, mutta kuinka kävikään?

Tuoksua ei ole juuri lainkaan, maku sen sijaan yllättää: se onkin aika runsas, ja poikkeaa selvästi edellä maistellusta Changista. Sapporossa on hieman pils-henkinen vahvahko aromi, jossa runsaasti humalaa ja ”luonnetta”. Jälkimauksikin kertyy hiven humalan kitkeryyttä nieluun. Ei kuitenkaan häiritsevässä määrin. Valmistusaineet ovat normaalit ”eurooppalaiset”, siis ei mitään riisiolutta, eikä sellaiselta kyllä maistukaan. Ei kovin tyypillinen lager, vaan vahvemman makuinen, päättelee The Kaksikko.

28.11.2011

Chang Beer 4,2%



Seuraavaksi oli vuorossa pastan ja tomaattilihapullakastikkeen kanssa nautittu thaimaalaisolut. Näin maailman ruokakulttuurit paiskasivat reippaasti kättä Kaksikon keittiössä.

Juoma on hyvin vaaleaa, ja siinä on kevyt vaahto, joka häviää pian. Tuoksu on mieto, kevyesti simamainen. Mieto on myös maku, vaikka sentään suhteellisen aromikas. Voisi kuvitella tekevän kauppansa suomalaisturisteille hiekkarannalla, sillä lähinnä janojuomaa tämä on. Hirveän helppoa juotavaa, ei ehkä kovin omaperäistä, mutta ihan hyvää lageria. Sopinee suurin piirtein jokaiselle.

23.11.2011

Lapin Kulta Luomu Jouluolut 4,6%



Viime vuonna Mace testasi Lapparin jouluoluen, tänä vuonna on vaihdettu luomuun ja nyt pääsi Lacekin testamaan. Tätä juomaa parivaljakko osti testipullon kukin tahollaan toisistaan tietämättä. Testisatsi oli näin kaksi pikkupulloa. Lace oli sitä mieltä, että jouluolut kuuluukin olla pullossa eikä tölkissä, ja silmäili hyväksyvästi myös etiketin toteutusta.

Juoma on tietenkin tummaa, ja siinä on vahva, paksu vaahto. Alkuhuikka on kenties hivenen vetinen, mutta sitten maku tulee esiin: paahteinen, keskikitkerä aromi, joka jää kevyesti nieluun. Jouluolut nautittiin sinappihunajaporsaanleikkeen (+ lisukkeet) kanssa, ja se toimikin kieltämättä hyvin. Varmasti tekisi kauppansa myös jouluruuan kanssa. Lace yltyi kehumaan runollisesti: ”Kerrankin Lapin Kultaa, joka maistuu jollekin muulle kuin kissankuselle”. On se aika veijari.

19.11.2011

Kurko Pipari Long Drink 4,7%



Hihihi, pipari! Hihihi!!

Siinä se nyt sitten vihdoin on; ahkeran lukijamme ”suosittelema” testattava. Mace ottaa haasteen vastaan ja ostaa tölkin.

Juoma on normaalin greippilonkun väristä, eikä hajustakaan mitään outoa erota. Tuoteselosteen mukaan sisältää appelsiini- ja sitruunamehutiivistettä, eikä greippiä ensinkään.

Noh, eipä tästä nyt ainakaan erityisen jouluinen olo tule. ”Piparin” maku on hyvin lievänä taustalla, ilmeisesti se on loihdittu appelsiinilla ja ripauksella jotain mausteisuutta. Tuskin sitä erottaisi, jos ei tietäisi, mutta ei haittaa. Jouluaromi on vähäinen, ja periaatteessa juoma on melko ok makuista. Siis lonkun makuista lonkkua. Hyvä näin.

Juoma ei osoittautunut lainkaan niin radikaaliksi, kuin ennakkoon aavisteltiin. Eiköhän tämä ole 18-20v amispoikien houkutukseksi lanseerattu. Saa ainakin jollain konstilla sitä piparia.

15.11.2011

Laitilan Kievari Retale 4,4%


Retale on englanniksi Red Ale. Lace ihastui nimeen, retale on hänestä kerrassaan loistava keksintö, josta jo voi antaa täydet pisteet. Tämä edellisen siiderin tavoin repäisykorkilla varustettu olut otettiin testaukseen pihasaunan lempeiden löylyjen jälkeen, makkaran seuraksi.

Väri on kaunis, punertava ja vaahto kohtuullinen. Tuoksu oli Macen mielestä erikoinen, hieman makea ja maltainen. Maussa myös mallasta, kovin täyteläinen se toisaalta ei ole, mutta helppoa juotavaa, koska kitkeryyttäkään ei ole. Jälkimaku myös vähäinen. Mace tuumaili loppukaneetikseen, että maun kanssa oli hieman himmailtu, eikä menty aivan loppuun saakka. Lacen mukaan Macekaan ei aina mene. Hmm. Jaaha.

13.11.2011

Manzanova organic cider 4%


”Ei uskoisi, että tämmöisiä olisi kannattavaa tuoda Suomeen”, Mace mietiskelee skeptisenä nähdessään repäisykorkilla varustetun 25 cl:n pikkupullon melko mietoa siideriä. Siis voihan se tietty olla hyvää, mutta kun valikoima on niin suuri jo muutenkin. Miten näille kaikille löytyy ostajia?

No, maistetaan nyt ennen kuin tuomitaan. Juomassa on lähes oluenkaltainen väri. Lacesta tuoksu on hyvin lupaava: täyteläinen, voimakas ja oikean siiderin oloinen. Maku on taas Macen mielestä onneksi melko lempeä, kevyehkön makeuden takana omenan kirpeys. Helppo uskoa luomujuomaksi. Lacesta ”oikein hyvää”, eikä Macekaan irvistele. Luonnollinen, hyvä ja aito maku. Kyllä sitä paljon huonompiakin juomia ulkomailta tuodaan, joten Manzanova on paikkansa import-hyllyssä ansainnut.

8.11.2011

Nektar lager 4,5%



Olutmaailmanmatkailumme jatkuu, ja tällä kertaa sormi tökättiin Bosnia-Hertzegovinan kohdalle ja kas, sieltä löytyi kelpo lager. Tiedä sitten, kuinka monen lähikaupassa tätä juomaa on, mutta Lace oli kuitenkin pk-seudulta pullon löytänyt.

Tämä raikas lager nautittiin hyvin proosallisesti koruttoman Lidlin hampurilaisen kyytipoikana. Väriltään Nektar on vaaleaa ja siinä on runsas ja pysyvä valkoinen vaahto. Tuoksu on erittäin hyvä perinteinen lager-oluen haju; juuri tällaiselta oluen pitää tuoksua. Maku on miellyttävä, kevyt, suht vähäinen. Ei kitkeryyttä, ei hirveästi luonnettakaan, mutta janojuomana mainio. Lace suosittelee erityisesti kuuman kesäpäivän jälkeen taikka aikana.

Hyvä lager; hyvin helppoa juotavaa olematta täysin munatonta.

6.11.2011

+46 Apple Cider 4,5%


Kummallinen nimi tällä ruotsalaissiiderillä, jonka Lace toi mukanaan kilisevässä kassissa. Onko tää niin kuin jotenkin aikuiseen makuun suunniteltu, joku puumajuoma? Pakko se on testata, että tietää.

Yllättävin osa juomassa oli väri; sitä ei ole. Siideri on lähes väritöntä, eikä myöskään vaahtoa. Vähäinen, hiukan päärynämäisen ”lempeä” tuoksu. Maku on makea, muttei ihan ällömakea, ja objektiivisesti ajateltuna kyllä hyvä. Hiukan ”ravintolasiiderin” oloinen, helposti juotava, vähän limumainen, muttei täysin teini. Lace, tuo vanha loppasuu, kippasi +46:n hyvin nopeasti, vaikka yleensä tämänkaltaisista siidereistä tulee häneltä sanomista. Olisiko hän sitten juuri juoman kohderyhmää??

Positiivisen puolelle menevä kokemus siis.

3.11.2011

Olvi 6.12. 4,7%



Macen synttäriolut. Mace on tottunut, että koko Suomi liputtaa hänen kunniakseen. Olvi jatkaa oluiden tehtailua ja tätä suhteellisen rasittavaa ”lippis päähän ja kiekkokatsomoon kaljatuoppi kädessä mölyämään”-isänmaallista linjaansa. Mutta emme tuomitse juomaa mainoslauseiden perusteella, siispä Macen oli pakko testailla myös oluen maku ja muut ominaisuudet.

Hieman meripihkaan vivahtavan värinen juoma kuohui runsaasti, nousipa itse asiassa lasista ylös ja ulos pöydälle asti. Vaahto laskeutuu jättäen pitsimäisen hunnun. Ensinuuhkaisu toi yllätyksen: ananakseen viittaava makeahko tuoksu, joka tosin lasista hieman tasaantui. Mistä lie Mace tämän mielikuvan sai, sillä tuoteselosteen perusteella 6.12. on ihan normaali olut.

Maku puolestaan ei ole kovin voimakas, eikä terävän puraiseva. Arki-lageria parempi, mutta ehkä makua saisi olla hiukan vielä lisääkin. Mallas on suht kivasti taustalla, jälkimaku vähäinen, kitkeryyttä ei Mace havainnut. Häivähdys tumman oluen aromia, olematta kuitenkaan ”aito tumma”. Ihan positiivinen kokemus sinänsä, ja eroaa Olvin muista juomista, eli ei ole vain samaa juomaa eri purkissa. Maistamalla se parhaiten selviää.

1.11.2011

Litovel Dark Lager 3,8%



Tsekkiolut, jonka valmistusaineista löytyy muun muassa sokeria ja glugoosi-fruktoosisiirappia. Noni.

Juoma on hyvin tumman punaruskeaa, lähes mustaa. Vaahtoa ei ihmeemmin lasiin kaataessa muodostunut. Alkuhuikassa makea vivahde, vaikkei juomaa nyt varsinaisesti makeaksi voi kutsua. Pehmeäksi ja maltaiseksi sitä kuitenkin voi kutsua. Hieman ”paksu”, muttei suoranaisesti ”ruokaisa”, eli on kuitenkin selvästi lager, eikä mikään stoutti tai vastaava.

Helposti juotavaa, matala-alkoholista, pehmeää ”aitoa” tummaa olutta, jossa myös tumman oluen maku, eikä vain väriä. Ehkä aikaisemmin testattu Kozel oli kuitenkin aavistuksen parempaa.

26.10.2011

Light Beer 4,1%



Macen muistot lensivät kipeisiin teinivuosiin, jolloin auton takapenkillä kului poikaporukassa Lintua. Entinen legendaarinen peruskalja kuitenkin sittemmin hävisi, mutta on tehnyt lähivuosina paluun. Laimeana ja gluteenittomana? Häh?

Juomassa on valkoinen, pumpulimainen vaahto, joka jättää nätin pitsikuvion lasiin. Väriltään se on hyvin vaaleaa. Tuoksu tuo ensimmäisen ikävän yllätyksen: se on jotenkin epämääräinen, joku kevyesti epämiellyttävä häivähdys on aistittavissa, mutta sanoiksi ei Mace sitä saata pukea. Mutta ei se vielä mitään, maku on pahempi. Tyrmistyneen epäuskoinen ”no, jaa-a…” pääsee testaajan suusta, maku on vetinen ja outo. Jotenkin ei maistu oluelta, vaan suorastaan aika pahalta. Makua ei ole paljon, mutta ei.. ei todellakaan iske. Mikähän tämän kummallisen aromin aiheuttaa? Macen mieleen tuli kylmä vesi, johon on laitettu paljon kitkerää aspiriinijauhetta. Mallas ei maistu eikä humala.

Ei tämä tämmöistä ennen ollut, tuumaa Mace pettyneenä. Jääkaappikylmä juoma on raikasta, mutta ei todellakaan mikään olutkulttuurin riemuvoitto. Olisiko gluteenittomuus keinotekoisen epämääräisen maun syynä? Tätä ei tulla ostamaan lisää, eikä suositella kavereille.

24.10.2011

Laitilan Kukko Tumma 4,5%



Pöydässä oli hunaja-sinappiporsasta ja kukkakaalimuhennosta, joten kyytipojaksi piti saada jotain tummaa ja pehmeää. Valinta osui Laitilan Tummaan Kukkoon, ja onnistunut valinta se olikin.

Juoma vaahtoaa paljon ja sen väri on tumma punaruskea, muttei nyt mitenkään musta silti. ”Maistuu hyvälle kotikaljalle”, oli Lacen ensikommentti. Mallas maistuukin selvästi peruslageria enemmän ja pehmeämmin, vaikka juoma ei olekaan ruokaisan paksu tai mämminen. Jälkimakua ei juurikaan ole.

Tarkempi maistelu lähes unohtui ruokailun yhteydessä, mikä tietenkin kertoo sen, että ainakin tämän ruokalajin kanssa Kukko sopi hyvin, ja näin lopputulema oli tiukalla asteikollamme ”kohtalaisen positiivinen”. Helppoa ruokajuomaa tumman lagerin ystäville, ja miksei ihan paljaaltaankin menisi.

22.10.2011

Strongbow kuiva omenasiideri 4,5%


Tämän juoman kaksikko on jo aikaisemmin testannut aivan testiuran alussa, mutta viralliset testipaperit hukkuivat jonnekin. Siispä maistelu on syytä uusia.

Juomassa on hyvin kevyt omenan tuoksu. Vaaleankellertävä, ”keskikuiva” siideri, jossa melko mieto omena-aromi, minkä ohella Lacen makusilmut tavoittivat myös jotain hiivaista ja ei-kovin-hyvää.

Lace oli etukäteen juomaa kehunut, ja Macellakin oli suhteellisen positiivinen mielikuva, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan. ”Marketissa, mikä on täynnä tyttösiidereitä, niin onhan se hyvä, että on edes tällaista tarjolla”, Lace muotoili varovasti. Mace ei hirveästi digannut. Strongbow on ”aito” siideri, mutta ehkä jotenkin vaisu. Omena saisi maistua enemmänkin ja joku kuiva karvaus häiritsi.

16.10.2011

Tuborg Green 4,6%


”Miks tää on green?”, Lace aprikoi ja käänteli tölkkiä löytääkseen jonkun perustelun juoman vihreydelle. Ei löytynyt, jollei tölkin vihreää väriä oteta huomion. Lace päätyi kantaan, jonka mukaan juoman kohdeyleisö on ”tiedostava nuoriso”. No, mikä ettei, kai hekin oman kaljansa tarvitsevat.

Tuborg on vaaleaa ja kovasti vaahtoavaa. Mace haistoi juomasta yllätyksekseen simaa. Maku sen sijaan oli melko olematonta hänen mielestään, sen sijaan Lacen mielestä makua oli. Raikasta ja helppoa bile-/saunakaljaa, oli kuitenkin molempien mielipide. Ei hifistelijöille, mutta olutta oluen tarpeeseen. Huomio ei kiinnity itse juomaan, vaan esim. seuraan, mikä voi olla ihan hyvä juttu.

Viikkoa myöhemmin kaupassa ollessaan Mace kuuli sivukorvalla, kuinka alle 30v nainen nappasi muutaman Tuborg-tölkin hyllystä ja sanoi miehelleen: ”Tää on hyvää”. Nuorenparin mahdollista tiedostavuutta ei Mace kuitenkaan alkanut selvittämään.

12.10.2011

Kopparberg Vadelma & Minttu siideri 4,5%


No nyt löytyi taas melko eksoottinen maku-yhdistelmä, ajatteli Mace ja koppasi Kopparbergin kaupan hyllystä. Tuote testattiin yhteistestauksena.

Väriltään vaaleanpunainen juoma tuoksuu esanssivadelmalta. ”Ja makua kuvaisimme sanalla… öö..öö …hmm… ööö… mielenkiintoinen”, toteaa Lace maistettuaan. ”Tää on kyllä erilaista”. Minttukin tulee esiin aromista, ja myös ylimakeus. Mitään purukumin makuista juoma ei onneksi ole, vaan mintun aromi on paremminkin aavistus, joka loppujen lopuksi sopii juomaan aika hyvin. Lacelle juoma oli myönteinen yllätys, vaikka etukäteen olisi voinut kuvitella kovaa tuomiota. ”Tyylikäs tuo minttu tuolla”, hän jopa yltyy kehumaan, ja vetää sidukan huiviin vauhdilla.

Makeaahan tämä on kuin mikä, ja periaatteessa vadelmalimpparia, mutta minttu antaa jännän säväyksen, joka käänsi ainakin yhden tölkillisen testierän molempien suissa positiivisen kokemuksen puolelle.

Kuva unohdettiin ottaa siinä ihmetellessä, mutta näppäränä jääkärinä Mace löysi netistä mainoskuvan.

9.10.2011

Estrella Galicia Premium Lager 4,7%



Suomessa Estrella tunnetaan perunalastumerkkinä, mutta se on myös espanjalainen olutmerkki. Lace oli löytänyt pullon hyvinvarustetusta marketista, ja toi sen yhteistestaukseen.

Juoma sisältää ohran lisäksi maissia ja se on väriltään hyvin vaaleaa. Melko ristiriidatonta, mutta myös mautonta makuelämystä osattiin odottaa, ja niinhän siinä myös kävi. Estrella on hyvin klassinen raikas lager ja äärimmäisen helppoa janojuomaa. Ei kitkeryyttä, mutta ei hirveästi makuakaan. Kuitenkin plussan puolelle menevä elämys, vaikka toikin mieleen perus-Koff –henkisen Suomi-lagerin, josta ei voi paljon sanoa suuntaan eikä toiseen.

Saunakaljaksi hyvä, mutta halvemmallakin saa kyllä vastaavia.

6.10.2011

Laitilan Kukko Ale 4,3%


Parivaljakko poikkesi Turun Kirja- ja ruokamessuilla, ja reitti vei läpi Laitilan, jossa marketista löytyi laaja valikoima paikallisen panimon tuotteita. Tilaisuus käytettiin hyväksi ja ostoskoriin pakattiin muutama testaamaton laitilalainen. Ensimmäisenä tulikokeeseen joutui punatölkkinen Kukko Ale.

On irti punakukko, hyräili Mace tölkkiä aukoessaan. Lasissa olut tuotti lievästi tummahkon ja runsaan vaahdon, jonka seljettyä näkyi kaunis, punertava meripihkamainen väri. Maku taas on pehmeä, kevyttä kitkeryyttä, mutta vaikutelma jotenkin pyöreä ja suunmukainen. Vähäinen humalan jälkimaku.

Aika hyvää, tuumii kaksikko. Muistikuvan pohjalta parempaa kuin keltainen tai vihreä Kukko, joista jälkimmäistä Macella oli salkullinen mukanaan poikien mökkireissulla taannoin. Valitettavasti punaista Kukkoa tuntuu löytyvän aika harvasta markettihyllystä.

4.10.2011

Itsetehty omenasiideri, prosentteja riittävästi



Tänään maistellaan kotipolttoista. Lacen ystävä lahjoitti kaksi pulloa itse tekemäänsä siideriä, joita kypsyteltiin jääkaapissa toista kuukautta. Valmistaja suhtautuu siidereihin vakavasti, joten mistään kaupan valmispakkauksesta ei ole kyse.

Juoma on sameankellertävää ja siinä on väkevähkö omenaviininen tuoksu. ”Oiskohan tää pitänyt juoda jo aikaisemmin..?”, aloittaa Lace varovasti ensimmäisen siemauksen otettuaan. ”Aika kirpakkaa”. Maku onkin väkevä, hapan ja kuiva. Melkein sitruksisen hapan. Tuoksu on ”parempi”, ja omenan erottaa.

Kaksikko aistii kaikuja Old Rosie –siideristä, eli ei mitään helppoa juotavaa, vaan melkoisen katu-uskottavaa siideriä. Omenan aromi on vähän ”koristeomenainen”, eli makeus puuttuu tyystin.
Itse tehdyksi juomaksi ihan asiallista, toisaalta hyvin kaukana markettisiidereistä, mikä tosin oli tarkoituskin.

Lace tuli känniin=)

29.9.2011

Olvi Kultaomena siideri 4,7%



”50% enemmän mehua”, lupaa etiketti juomassa, jonka Mace testailee yksinään kiireisesti. Hän kun tahtoo pitää blogikirjoittelussa tasaista tahtia, ja tämä kuukausi on menty vähän liian kuivin suin.

Olvin makea omenasiideri on reilusti sokeroitu, eikä mitään aspartaamilaihdutusjuomaa. Se on kellertävää ja kuplivaa. Pullosta uhoaa makea esanssiomena. Ja kyllähän se myös maistuu. Tavallaan ihan ok maku, ja omenan aromikin suht luonnollinen, joskin hieman ylimakea. Pidemmän päälle makeus kyllä saattaa alkaa tökkimään.

Olvi Kultaomena on limsankaltainen teiniomenasiideri ravintolareissun pohjiksi. Alkoholia tästä juomasta ei havaitse, ja se varmaan on tarkoituskin.

26.9.2011

Karhu Tumma I 2,8%



Mace korkkaa ykkösoluen arki-illan ratoksi. Karhun tumma uutuus (tai ainakaan Mace ei ole ennen nähnyt) uhoaa reilussa lasipullossaan olevansa ”Vahva ykkönen”. No, sehän nähdään.

Juomassa on ainakin vahva vaahto, joka laskee pitsimäisesti. Väri on kokismaisen punaruskea. Tuoksu on jotenkin epämääräinen, jostain syystä testaajalle tuli mieleen kalkki. Ei nyt mitenkään erityisen luotaantyöntävä tuoksu kuitenkaan.

Mutta maku… se on kyllä aika olematon ja vetinen. Ei kotikaljamainen, ei ”tumma”, paksu tai paahteinen, vaan ohut ja vetinen. Mauton suorastaan. Täytyy myöntää, että Mace odotti enemmän. Vaikka juoma onkin ykköstä, saisi se nyt hiukan edes puraista, että tietäisi olutta juovansa. Nyt jääkaappikylmä juoma solahti kurkkuun kuin jäävesi.

”Maukas tumma olut” ja ”lajinsa vahvin”, hehkuttaa etiketti, mutta kyllä tässä juomassa on tummaa vain väri. Kaipa tätä saunajuomana tai janoonsa hörppisi, jos ei muuta olisi. Maku ei ole paha, kun ei sitä makua ole.

21.9.2011

Thistly Cross Gold 4,0 %

Mace kuvittelee Lacen vain vauvakuumeilevan, mutta se ei suinkaan ole koko totuus. Lace piipahtihe päivänä muutamana pääkaupunkiseutulaisessa pubissa ja huomasi ilokseen, että siiderivalikoima oli erittäin monipuolinen. Totuushan on, että moni paikka ylpeilee laajalla olutvalikoimallaan, mutta siidereistä löytyy vain perinteiset 3-4 merkkiä. Pahimmassa tapauksessa tarjolla on vain tyttösiidereitä.

Nyt oli vaikea tehdä valinta, mutta lopulta Lacen toinen suuri rakkaus (tai siis kolmas, jos Macekin lasketaan), viski, auttoi tekemään päätöksen. Skotlantilainen Thistly Cross Gold on nimittäin kypsytetty viskitynnyreissä.

Maku ei kuitenkaan tuonut Lacen mieleen viskiä, sen sijaan vaniljainen aavistus oli kyllä havaittavissa. Alkoholin makua ei juurikaan ollut. Siideri on raikkaan kevyt. Omena tuoksuu ja maistuu vahvasti, omenan maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Omenaisuus oli jollain lailla erilaista kuin monissa muissa omenasiidereissä, ehkä se oli sitten sen viskin vaikutusta.



Hyvä juoma miellyttävässä ympäristössä ja hyvässä seurassa on silkkaa iloa ja nautintoa!

20.9.2011

Nikolai Vuosiolut 2012 4,5%


No onkos tullut talvi, nyt syksyn keskelle? Missäs vaiheessa se vuosi vaihtui? Aikakone kiidättää Macen suoraan ensi vuoteen ja käteen tarttuu turkoosin värinen oluttölkki. Viimevuotinen Nikolai arvosteltiin laadukkaaksi, mutta idea näissä vuosioluissa on se, että jokainen vuosikerta on erilainen.

Tänä vuonna (siis ensi) on tarjolla ”suodattamaton kellariolut” jossa ”makua pyöristää” ripaus vehnää. Mace naureskeli hetken kellariolut-sanaa, mutta kaatoi sitten molemmille pikkutuopilliset tölkin tarkkojen ohjeiden mukaisesti (ensin kolmannes lasiin, sitten ”pullon” (näin etiketissä lukee) pyöräytys, että sakka saadaan liikenteeseen).

Juomassa on hyvä, ”jalohumalainen” tuoksu. Humala on merkkiä Perle. Maku on suht täyteläinen ja tasapainoinen, muttei kovinkaan voimakas. ”Not bad at all”, Lace toteaa ulkomaaksi. Vaahto on kaunis, pumpulimainen, tosin häipyy nopeasti.

Mace tykkäsi erityisesti tuoksusta ja ristiriidattomasta lagerin mausta. Molemmat suosittelevat, vaikutelma on laadukas.

19.9.2011

Chakra Premium Lager 4,7%



Intialaista olutta ei ole tainnutkaan vielä olla maisteltuna. Mace tosin pettyy etikettiä tarkemmin tavatessaan, sillä juoma onkin itse asiassa tehty Tsekissä, joskin intialaisen reseptin mukaan. Mutta resepti on hyvä, sen parivaljakko saa todeta.

Chakra on vaaleaa, ja siinä on maukas hedelmäinen tuoksu ja nätti vaahto. Lace maistaa ensin (kun Macen on tehtävä muistiinpanoja) ja toteaa maun olevan täyteläinen. Macekin kokeilee ja kirjaa ylös: hmm… aika hyvä maku, aromikas humala maistuu, pohjalla kevyt alkoholin lämpö. Ei mene kitkeräksi, mutta ei ole mautonkaan.

Hyvä, täysipainoinen olut, joka oli molempien mieleen.

12.9.2011

Koff Lite 4,4%



Vielä pari päivää, niin Kaksikko pääsee taas aloittamaan reippaan yhteistestausten putken. Sitä ennen Macen oli kuitenkin maisteltava vielä yksi juoma ominpäin. Koffin Lite lupaa tarjota saman ”pehmeäntäyteläisen maun” kuin normaali-Koff, 30 % vähemmillä kaloreilla. Vaikka Macen on melko vaikea pitää pokkaa muistellessaan perus-Koffin ”täyteläisyyttä”, hän tuo tölkin kotiin ja testiin.

Juoma on väriltään hyvin vaalea, laihan oloinen. Vaahto on hyvä ja tuoksu normaalin peruslagerin. Mace tavaa tölkkiä edelleen: ”Raikas ja täyteläinen olut, joka virittää kapakkatunnelman heti ensi kulauksesta”, julistetaan siinä ennakkoluulottomasti ja mutkia suoristellen. Sillä ei tätä kyllä täyteläiseksi voi sanoa. Maku on laiha, hivenen vetinen ja keskikitkerä. Valitettavasti tuntuu siltä, että kalorien mukana on hävinnyt hieman aromejakin. Tiedä sitten, miten tuo kalorien poisto juomasta on suoritettu.

Koffin Lite on melko mautonta, Euro Shopper-henkistä peruskaljaa, johon ei tarvitse pahemmin keskittyä. Janojuomana menee, mutta aika litkua tämä on, etenkin hintansa huomioon ottaen. En osta uudestaan.

6.9.2011

Karhu Ruis 4,6%



Koska Lacella vaan on vauvakuumetta, eikä hän ehdi keskittyä muuhun, pitää Macen hoitaa rankka testaus taaskin ominpäin. Ei tässä auta pitää pitkiä taukoja, muuten lukijat suuttuu, tuumii hän huolestuneena. Lisäksi Mace on päättänyt hankkia Lacelle askartelua varten paljon tämän pyytämiä tölkin avausklipsuja, tukeehan hän Lacen neulonta- ja muitakin harrasteita. Siispä nyt testataan jälleen uusi juoma, suodattamaton uutuus Karhulta: ruisolut.

Tuoksu juomassa on ihan tavallinen. Väriltään tummaa, paksuhko vaahto tasaantuu ja laskee melko nopeasti jättäen ohuen pitsimäisen hunnun. Ennen ensihuikkaa testaaja havaitsi, että ainakin banaanikärpäset pitävät Karhusta; niitä ilmestyi kuin tyhjästä tölkin ympärille leijumaan.

Mace ei kuitenkaan ole juomasta yhtä innoissaan kuin kärpäset. Karhu ei ole maultaan kovin kummallista. Ei maltaista tai paksua, vaan melko perinteisen oloinen keskihumaloitu tumma lager tuli mieleen. Jälkimakua ei juuri jää, ja vaikka makua on ehkä perusmarkettikaljaa enemmän, ei se ole millään lailla mieleenpainuva tai erityisen runsas. Ruista ei Mace kyennyt mausta tunnistamaan, vaikka se etiketin mukaan kovasti maistuukin (sivuhuomautus: nää on hauskoja nää ”isänmaalliset” ”maistuu aito suomalainen ruis”-mainoslauseet).

Kyllä tämä enemmän markkinointikikkailulta vaikuttaa, kuin omalta, tunnistettavalta juomalta. Tuskin nousee suosikiksi. Korpisavu oli parempaa ja omaperäisempää. Tölkki on ihan tyylikäs kyllä.

2.9.2011

Rainbow Vadelma-Carambola Light siideri 4,7%


Tällä kertaa Macella oli missio: hakea marketista pahinta mahdollista juomaa. Aikaisemman Rainbow-elämyksen innoittamana valinta päätyi tähän vadelma-karambola –siideriin, joka vielä on kaikeksi iloksi laittia. Macehan ei light-juomia juo normaalisti lainkaan, koska ei tykkää aspartaamin mausta, ja pitää sitä muutenkin vaarallisena aineena. Lace antoi puhelimitse Macelle täydet valtuudet testata juoma itse.

No, osuuko Mace arveluissaan oikeaan? Juomassa on ok-kaunis punainen väri, ja vähäinen esanssivadelman tuoksu. Ja vadelmalta se maistuukin, tosin pilaantuneelta. Vadelmassa on kumma tunkkainen sivumaku, varmaankin se karambola sitten. Maku on lyhyt ja aspartaaminen. Ja paha.

Aika karseaa juomaa kieltämättä. Masokistinen nauru pääsee testaajalta, ja mielen täyttää ihmetys siitä, kuka tämmöisiä ostaa? Ja kuinka Laitilan tehtaalla, jossa todistetusti pystytään tekemään ihan kunnollisiakin juomia, tuotetaan tämmöisiä ankeita siiderinlitkuja. Toki Rainbow on halpaa, mutta ei suinkaan NIIN halpaa, että se oikeuttaisi näin kamalan maun. Yksi puolen litran tölkki oli Macelle oikeasti urakka.

Jollain lailla kaikessa surkeudessaan jonkinlaista säälinsekaista sympatiaa herättävä juoma, jonka pitäisi kuitenkin olla vielä paljon halvempaa, että tämmöistä joku onneton humaltumistarkoituksissa ostaisi. Valitan.

29.8.2011

Hartwall Sininen III 4,5%



80-luvulla Mallasjuoman Lahden Sininen oli eräs oluiden perusmerkeistä. Sitten Hartwall osti Mallasjuoman ja Lahden juomat katosivat. Vuonna 2008 Hartwall alkoi kuitenkin taas tölkittää Sinistä, jopa Lahdessa, mutta juoma on auttamatta jäänyt marginaaliin. Tunnettuutta ei lisää normaalia korkeampi hintakaan. Mace löysi tölkin marketin kylmäkaapin nurkasta.

Samalla oli mahdollisuus testata Lacen kirpputorilöydöt: pienet oluttuopeiksi sopivat sinappipurkit. Kuva ohessa. Tai yksi niitä vain testattiin, koska Mace oli ainoa testaaja.
Juoma on hyvin vaaleaa ja paksuvaahtoista. Vaahto jää pitsimäisesti lasin reunoille. Ja mikä on hassua, Wikipediassa lukee, että olut on vaahdoltaan niukka… Eikä ole.

Tuoksussa on häivähdys sitrusmaista hedelmää, mutta se on suht tavanomainen kuitenkin. Maku: kyllä tämä melkoisen tavallista suomi-olutta on. Kielellä puree hyvin, makua suht runsaasti, vähäinen kitkeryys, kevyt jälkilämpö. ”Finest Finnish Beer” leuhkii etiketti, mutta ei tämä nyt kovin erikoista ole. Tuskin Mace erottaisi sokkotestissä tätä mistään bulkkilagerista.

Hinnanero ei oikein ole perusteltavissa. Mahtaako juoma ratsastaa ja olla hengissä vain joidenkin jääräpäiden nostalgialla, kun saunajuomana on aina ennenkin ollut Sinistä, eikä muita viitsitä edes kokeilla? Ei pahaa, muttei parastakaan, on testaajamme konkluusio.

25.8.2011

Savanna Dry Premium Cider 5,5%



No nyt on eksotiikkaa ilmassa. Testattavana on nimittäin etelä-afrikkalainen siideri Alkon hyllyltä.

Hyvin hento tuoksu kantautuu pullonsuusta. Maussa omenamehua, pehmeyttä, alkoholia ei havaitse. Erittäin helppoa juotavaa, eipä uskoisi 5,5 -prosenttiseksi.

Juoma on etiketin mukaan kuivaa, mutta ei suinkaan ole mikään ikenet vetäytymään saava kokemus, vaan Lacen asteikolla lähes makeaa ja Macen mielestä juuri sopivaa. ”Tää on hyvää”, toteaa ensikulausten jälkeen Lacekin ja Mace murahtelee hyväksyvästi. ”Älyttömän hyvää”, jalostuu Lacen mielipide, kun hän on saanut lasinsa tyhjäksi. Kauaa siihen ei mene, sillä Mace ei ehdi siinä ajassa maistelemaan kuin muutaman viipyilevän suullisen. Vanha siiderihai löysi itselleen maittavan juoman.

Hyvä, laadukas siideri, Kaksikko suosittelee. Osataan sitä siidereitä näköjään tehdä kaukomaillakin.

22.8.2011

Puur La Trappe 4,7%




Otetaan tämmönen Puur-siideri, huikkasi Mace Lacelle keittiöstä ja korkkasi pullon. Mutta mikä siideri näin pahalta haisee? Hmm… ei se olekaan siideriä, se on olutta.

” Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on seitsemän ja yhtä lukuun ottamatta ne sijaitsevat Belgiassa.” Näin kertoo Wikipedia tämänkertaisesta testattavasta.

No, tämä selvä. Miltä se maistuu?

Juoma on suodattamatonta, epämääräisen kiljumaisen näköistä sameaa ja vaaleankellertävää. Pohjalla on runsas sakkakerros. Erikoinen, kastuneen viljan mieleen tuova, ei välttämättä kovin hyvä tuoksu tunkee pullosta. Melko erikoinen on makukin: vähän vetinen ja kevyesti kitkerä ”vehnäolutmainen” aromi (vehnää juoma ei sisällä). Lace tyrmää juoman ensikulausten jälkeen täysin, mutta lieventää myöhemmin kantaansa. Makuun alkaa tottua. Eipä tämä siltikään iskenyt kummankaan testaajan makuhermoihin. Maku ei ole väkevä, mutta jotenkin tympeänkitkerä ja hiivainen, eikä perinteiseen suomalaiseen olutmakuun sopiva.

Mace maisteli juomansa suht reippaasti, mutta Lace joi lasinsa loppuun silkalla sinnillä ja irvisteli päälle. Ei tykätty, mutta pakko myöntää, että juomassa on oma luonteensa eikä se huku massaan. Erikoisuudentavoittelijan valinta.

18.8.2011

Olvi Halko 4,5%



Kaamea epäilys: Olvi tölkittää samaa olutta moniin eri tölkkeihin. Miten näitä muuten voisi olla näin paljon? Lace oli bongannut uusimman tuotoksen, Olvi Halon, marketissa ja pyysi Macea hankkimaan sen testattavaksi kun vastaan osuu. No, osuihan se, ja Mace myöskin kuvasi tölkin luonnollisessa ympäristössään eli liiterissä.

Erikoisuus valitettavasti loppuu tölkkiin. Ulkonäöltään juoma on niin tavallista kuin olla ja voi. Nättiä ja runsasvaahtoista, mutta laimean väristä. Testaajien nenät tavoittavat kevyesti metallisen oluen perustuoksun. Lace nuuhki niin antaumuksella taas, että veti vaahtoa nenäänsä. Ainakin meillä on passiota harrasteeseemme.

Ja aromi: se on melko mauton ja lyhyt ja laimeahko. Eipä ole erikoista, vaan hyvinkin tavallista ”markettikaljaa”, jossa ei ole pahemmin makua ennen eikä jälkeen. Jotain hiivamaista tavoitti Lacen makusilmut.

Eli tämä on kaljaa, eikä parhaimmasta päästä. Varmaan ihan samaa kuin normaali Olvi III, prosentitkin täsmäävät. Miksi korkeampi hinta??

15.8.2011

Kiss Cherry flavour cider 4,5%



Saahan tätä Suomesta, havahtuu Mace, kun huomaa lähimarketissa hyllyllisen virolaissiidereitä. Taannoin maisteltu mustaherukka-Kiss ei tuottanut kovin mieltäylentävää makuelämystä, mutta kirsikkasiidereitä ei ole vielä testattu, joten sellainen sujahtaa Macen ostoskoriin.

Tölkissä on ”juhlava” ylimääräinen alumiininen kansipaperi. Juoma on punaista, ja siinä on hento kirsikan tuoksu. ”Just tää kamala tekokirsikan haju”, valittaa Lace, joka on melko lailla tuominnut siiderin jo ennen maistamista. Mace on armeliaampi, eikä koe makuakaan erityisen pahaksi. Melko makeaa, mutta ei raskasta/paksua. Kirsikaltahan tämä maistuu, eikä maku ole kaikkein esanssisin mahdollinen, onneksi.

Macen arvion mukaan ehkä hieman liian makeaa, mutta selvästi parempaa kuin mustaherukkasiideri. Lace heltyy lopulta toteamaan, ettei juoma ole ihan hirveistä hirveintä, mutta eipä paljon kiitostakaan anna, eikä suostu santsimukilliseen.

12.8.2011

St Feuillien Cuvée de Pâques 7,5%




Melko pitkäksi aikaa jääkaappiin unohtunut belgialaisolut, jonka testaus siirtyi kovien prosenttien luoman mielikuvan vuoksi: kyseessä ei olisi mikään helppo saunakalja. Lopulta aika oli kypsä, ja voitiin testata pitivätkö kuvitelmat lainkaan paikkaansa.

Juoma on kotisiman väristä ja näköistä sameaa ja runsaasti vaahtoavaa. Tuoksua ei ole juurikaan. ”Tuntuu jotenkin paksulta suussa”, kertoo Lace ensisiemauksen jälkeen. Maussa kaksikko havaitsi rusinaa, mallasta ja ehkä jotain kevyttä makeutta. Kitkerää tämä ei ole ja oikeastaan melko helppoa juotavaa kovista prosenteista huolimatta. Alkoholia ei juurikaan huomaa.

Lace yltyi olutta kehumaan: ”Mää sanoisin, että tää on hyvää”. Macekin sai lasinsa helposti tyhjäksi.

Jotenkin erilainen juoma tämä. Norjankielinen (jostain kumman syystä) etiketti paljasti, että juomaan on kuin onkin lisätty sokeria. Kyllä me siis jotenkin oikein maistettiin. Ei ole pahaa, eikä oikeastaan lainkaan sellaista kuin odotettiin. Niin sitä menee mestarikin vipuun toisinaan.

11.8.2011

Olvi Sandels 4,7%



Olvin ”parempaa keskiluokkaa” edustava lager, jota harvemmin löytää tarjouksesta, mutta myydään kuitenkin paketeissa. Kaksikko laittoi yhden pintin tölkin tarkkaan arviointiin.

Juoma on vaaleaa ja hyvävaahtoista, lähes tuoksutonta. Maistettaessa suuhun leviää vahvahko ja täyteläinen, hyvin suomalaistyylisen lagerin maku. Ei siis ”kukkaishumalointeja”, vaan perinteinen olut. ”Juu, ei mikään ihme, että kaveri kelpuuttaa vain tämän saunajuomaksi”, toteaa Lace. Sandels on kaikin puolin tasapainoista maultaan, ja jälkilämmöksi jää kevyt alkoholin hohka rintaan.

Ei tämä mitään ihmeellistä/erikoista ole, mutta perinteisten suomi-lagerien parhaimmistoa. Olutta.

6.8.2011

Kurko Super kevyt greippi 4,6%



”Super kurko maku – Super vähän sokeria”… kevyesti white trash –henkiset mainostekstit koristavat tätä purkkia. Kohderyhmä ei ainakaan vietä aikaa missään G.W. Sundmanin ravintolassa. Mutta kaupaksi Kurkot käyvät ja itse asiassa jo aikoja sitten testattu Kurkon Turbo karpalolonkku on skumppien jälkeen tämän vuoden eniten haettu juoma blogissamme.

Juomassa on normaali-ok ginilonkun tuoksu ja ulkonäkö. Makukin on ensin ihan ok, mutta latistuu sitten ja loppumauksi jää tympeä aspartaamin aromi. Tosi äkkiä tätä juo, mutta halju ja vähäinen gin long drink –aromi ja tahmeaa limaa kurkkuun keräävä tekomakeutus eivät iske. Giniaromia saisi olla enemmän. Alkoholia ei juomasta juurikaan havaitse.

Jos lonkusta tykkää, eikä kiloja halua, niin kaipa tätäkin voi kokeilla. Parempiakin juomia kyllä löytyy.

3.8.2011

Marsalkka tumma täysmallaslager 4,6%




Elokuisen päivällishetken ruokajuomaksi valittiin Saimaan Juomatehtaan "vuosisataisia olutperinteitä vaalien valmistama suomalaisen käsityön taidonnäyte". Mace mietiskeli, että marsalkka taisikin olla suurinpiirtein viimeinen vielä oluenvalmistuksessa ryöstöviljelemätön arvonimi. Olutta voi kutsua myös Macen nimikko-olueksi, tarkoittaahan hänen uljas nimensä muun muassa sauvaa. (Syytä siihen, miksi Mace on juuri Mace, emme ala tässä käsittelemään)

Ja asiaan: Suomessa on totuttu miettimään ruuan seuraksi sopivaa viiniä. Harvemmin tulee mieleen miettiä oluen sopivuutta erilaisten ruokien kyydittäjäksi. Marsalkkaa suositellaan mausteisten ja savuisten liharuokien, riistan ja makkaroiden sekä suklaisten jälkiruokien seuraksi. Lacen rakkaudella loihtima ateria ei ehkä ihan osunut näihin kategorioihin, mutta eipä kaksikkomme muutenkaan ole tunnettu tarkasta hifistelystä.

Juoma vaahtosi lasissa kauniisti ja "jännästi" - sen kuvaileminen on vaikeaa, joten kokeilkaa itse! Tuoksu toi Macen mieleen meren, Lacen mielestä tuoksussa ei ollut mitään erikoista. Maussa oli kitkerähkö ensimaku, mallas maistui vahvasti. Ei kovin pehmeä maku, vaikka kitkeryyskään ei ole päällekäyvää. Ruoka taittoi kitkeryyttä sopivasti, ja olut olikin vallan mainio ruokajuoma. Mitään erityisen erityistä makuelämystä ei koettu, tosin parivaljakko epäili, että joku olutguru taatusti löytää tästä vuosisataisten perinteiden kristallisoiman aromin. Kaltaisillemme olutmaallikoille jäi täysien vatsojen lisäksi avoimeksi kysymykseksi "miksi". Miksi pitäisi juoda juuri tätä olutta, miksi tätä on valmistettu, miten tämä poikkeaa kaltaisistaan niin, että kuluttajan pitäisi ottaa hyllystä koriinsa juuri tätä eikä jotain muuta, selvästi halvempaa tummaa olutta? Pienpanimoilla on aina sama ongelma: miten erottua bulkkivalmistajista, jos juomassa ei ole mitään omaa ja erityistä?

31.7.2011

Spitzkrug Premium III 4,5%


Kuten viime vuoden puolella testatun Frankfurter Hansegoldin, ei tämänkään oluen nimi mielestämme vie ajatuksia oikeaan valmistusmaahan, eli Ranskaan. Ehkä saksalaisella imagolla ratsastaminen auttaa myynninedistämisessä?

No, ei katsota karvoihin, vaan lasiin. Juomassa on todella runsas, valkoinen pysyvä vaahto, ja vaaleaa on olutkin. ”Tavallisen kaljan näköistä”, toteaa tiimi. Maun todetaan ensin olevan hieman litkumainen (varmaankin vetinen?), ja sitten jättävän kevyesti karvaan aromin. Lace maistoi juomasta vehnän makua ja tuoteselosteesta tosiaan havaittiin oluen sisältävän myös vehnää. Tämä sai Lacen leuhkimaan taidoillaan ja Macen tuomaan esille myös hyvän tuurin mahdollisuuden. Varmaankin vehnä antaa tuon kevyen karvauden makuun.

Eipä tämä nyt mitenkään erikoista ole millään lailla: raikas ”terassilager”. Ei huippua, mutta toisaalta myös melko edullista.

Mace nautti nautinnon maksimoimiseksi kyytipoikana Hot Amigo –olutmakkaraa, jossa bugeen tarjoavat valkosipuli, jalapeno ja texmex-mausteet. Lace jätti väliin.

30.7.2011

Laitilan Into Limetti Lonkero 4,7%


Skumppien varjoon ovat jääneet Laitilan lonkerot. Kaksikko toi yhden kotiin maisteltavaksi. Juomassa on hyvä, kirpeän sitruksinen tuoksu ja väriltään se on vihertävänkeltaista ja vaahdotonta. ”No tän nyt tietää, miltä tää maistuu”, sanoo Mace ennen ensikulausta. Eikä hän erehdy: limettilimsaa, jossa seassa loraus viinaa ja pari tippaa giniaromia.

Tästä on vaikea sanoa mitään, kun juoma on tämmöistä täysin ennalta-arvattavaa. Eipä voi suuremmin intoilla, vaikka ei petykään. Sitä saa mitä tilaa. Raikasta ja ”ihan hyvää”, juu.