29.7.2010

Snake Dog Indian Pale Ale





Taas tartuttiin härkää sarvista ja siirryttiin hieman kontroversaalimpaan juomaan. Amerikkalaisen Flying Dog –panimon psykedeelisesti kuvitetulla etiketillä varustetun IPA:n alkoholipitoisuus on tymäkät 7,1%. Etiketissä siteerataan Hunter S. Thompsonia, jonka mukaan hyvät ihmiset juovat hyvää olutta. Päätimme ottaa selvää, millaiset ihmiset juovat Snake Dogia.

Juoman vaahto on runsas ja pysyvä, ja jää lasin reunoille, Lacen runollisin termein, kauniin pitsimäisesti. Kaunis pitsi sai Lacen haikailemaan Rauman Pitsiviikoille. Onhan se hienoa, että Lacella on ihan oma nimikkoviikkonsa. Onnekas on myös Mace, jolla on mahdollisuus ympäri vuoden nauttia säännöllisesti Mustan pitsin yöstä.

Krhm... asiaan.

IPA –oluet ovat karvaita ja väkeviä, koska alun perin niiden piti kestää laivamatka Intiasta silloin muinoin kun matka oli hieman nykypäiviä pidempi ja haasteellisempi. Siksi niihin laitettiin runsaasti humalaa ja korkea alkoholipitoisuus. Moni ensikertalainen maistelija varmasti kyseenalaistaa koko tradition mielekkyyden, mutta kyllä tällekin oluttyypille kannattajansa löytyy.


Snake Dog vaikuttaa selvästi juotavammalta kuin aikaisemmin kokeilemamme Punk IPA. Ehkäpä nielumme on jo tottunut? Juoma on kitkerää, mutta ei mitään ylikamalaa, ja itse suutuntuma on ihan ok. Tunnusomaisesti jälkimaku on pitkä ja kitkerä, ja jää pitkäksi aikaa nielun perille. Juoman korkea alkoholipitoisuus ei juurikaan maistu eikä lämmitä. Maku on raikas sinänsä, ja ehkäpä tällaiseen juomaan harjoittelun jälkeen tottuisi. Mutta jos nyt ei kuitenkaan.

”Ei ushkoishi yli seitshemn prhh… proshenttisekshi.”, Mace toteaa arvostelun lopuksi.

Olalá Sangria




Tässä ihan uusi tuttavuus parivaljakollemme, joilla sangriasta oli vain epämääräinen kuva jonain punaisena juomana, jota juodaan helteellä. Valitettavan proosalliseen 20 sentin muovipulloon pakattu 4,5-prosenttinen juoma oli marketissa tyrkyllä, eikä hinta ollut paha, joten Mace, tuo ylen sangria priha, toi pullon kotiin.

Olala tuoksuu punaviiniltä, ja näyttää mehulta. Maku tuo mieleen mummon viinimarjamehun, joka on unohtunut maakellariin kolmeksi vuodeksi ja on hivenen ylikäynyt, ja johon on juoman raikastamiseksi lisätty loraus vissyä. Ihan hyvää siis. Maussa on raikkautta ja happamuutta, kurkkuun jää viinimarjamehulle tyypillinen tahmeus. Kiva kesäpäivän juoma, jota kippaa nopeasti, koska alkoholin makua ei siitä juurikaan erota. Siitä onko tämä oikean sangrian makuista vai ei, ei testiryhmä pysty vielä sanomaan mitään.

16.7.2010

Écusson Grand Cidre

Okei… olimme epätoivoisia. Blogille oli pakko saada lukijoita millä tahansa keinolla. Jotain sisältöä, joka houkuttaisi ihmisiä. Jotain varmasti kiinnostavaa. Tissit.





Écusson –siiderissä on kahden hengen makutestailuun sopiva 75cl:n pakkauskoko, ja muutenkin juoma on varsin juhlavasti pakattu luonnonkorkkeineen. Oivallinen pienen budjetin seurustelujuoma siis. Väri on kaunis, tuoksu vahvan ja vanhan omenainen, mikä ohjaa ajatukset vanhan linnan viinikellariin. Maku on täyteläinen, alkoholi ei maistu lainkaan, eikä pahemmin ”kuumota” taustallakaan. Mace piti tästä siideristä, koska se ei ollut hampaat narskumaan saavan ylikuiva.
Katon lakaisun ja pihan haravoinnin jälkeen Écusson oli mitä mainioin aperitiivi ennen kevyttä kanasalaattia.

15.7.2010

San Miquel Premium Lager



Espanjalaispanimon lager on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeata on arvioida ja erottaa tavallisia lagereita ilman vertailumahdollisuutta. Kaksikkomme arvioi San Miquelin hyvin tavanomaiseksi lageriksi, jossa ei pahemmin ollut sanottavaa suuntaan eikä toiseen. Jälkeenpäin Mace suoritti yhden tölkin uudelleenarvioinnin yksinään, heti pienen Olvin kolmostölkin jälkeen (saadakseen vertailukohteen, luonnollisesti...), ja erot olivatkin melkoiset. Maku poikkesi Olvista selvästi, ei ollut läheskään niin mallaksinen ja San Miquelin jälkimaku oli myös lyhyempi.

Ensikulauksella maku oli hedelmäinen, mutta nieltäessä nenään tunki jonkinlainen alkoholinen tai eetterinen aromi ja taustamaku. Mieleen tuli leikkaussali tai silmäklinikka, mitkä kummatkaan eivät ole omiaan lisäämään Macen olutnautintoa. Juoma on raikas, mutta kitalakeen jäävä ”lääkkeen” maku jättää jollain lailla epäpuhtaan vaikutelman. Maun havaitseminen tosin vaatii kovaa treeniä, joten monelle tämä olisi vain taas yksi uusi kaljamerkki kymmenien muiden seassa.

14.7.2010

La Boleé Celte Brut


Kesälomareissusta selvittiin vähin testauksin, joten kotona oli pakko jatkaa, jottei megalomaaninen kirjoitussarja kuivahda. Olemme nimittäin kuulleet, että suosituimmat testiblogit saavat paljon ilmaista promomateriaalia. Toivomme siis, että niitä koemaisteltavia pulloja alkaisi jo tulla pikkuhiljaa!

Viisiprosenttinen La Boleé ..jne tarjoaa yllätyksen heti kättelyssä: päiviä rauhassa jääkaapissa ollut siideri kuohahtaa avatessa käsille ja lattialle. Syytä tähän kiivaaseen reaktioon ei keksitty, mutta lukijoiden on syytä varautua asiaan. Yllätetty Mace haistaa jo lattiaa luututessaan erikoisen, lähinnä homeista maakellaria muistuttavan hajun, ja lasista se kohoaa hänen nenäänsä täysin selvänä, eikä erityisen miellyttävänä. Lace on kuitenkin jälleen eri mieltä, mutta myöntyy hetken tinkimisen jälkeen muotoiluun, jossa todetaan hajun muistuttavan ”kosteaa maakellaria”.

Siiderin suutuntuma on raikas ja kupliva, runsaasti kuivan omenainen, joskin melko lyhyt. Jälkimaku on hampaat kuivattava ja Lacen mieleen. Hän myös ylistää juoman omenaista makua. Mace ei pääse irti homefiksaatiostaan ja tuoksu häiritsee hänen maisteluaan. Lace ei huomaa mitään, vaan särpii juomansa nautinnolla. Kyllä Macekin omansa hyvin juotua sai, vanhana loppasuuna.

13.7.2010

Suviturnee - epilogi

Suviturneella keskityttiin siis enemmän kulttuuriin ja kulinarismiin kuin juomapuoleen. Kulttuurin puolella anarkistinen Mace tuli kuvanneeksi museossa, jossa kuvaaminen oli kiellettyä. No, kerrankos sitä lipsahtaa. Kulinaristisissa nautinnoissa Lace puolestaan kunnostautui tutustumalla pariinkin paikalliseen herkkuun.

Vaikka saavuimme ravintola Sipsakiin lähellä sulkemisaikaa, oli palvelu ystävällistä. Lace otti pizzalistalta tietenkin Kouvolalaisen, jossa täytteinä oli salamia, kinkkua, ananasta ja suolakurkkua. Mace rohkeni epäillä kahden viimeksi mainitun yhteensopivuutta, mutta pizza osoittautui todella maukkaaksi ja myös täyttäväksi. Amazing Daze siis suosittelee. Ja hyvin maittoi Macellekin kebab-annos.

Toinen paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen tapahtui Pizzeria Nandassa Inkeroisissa. Siellä Lacen eteen kannettiin Inkeroislainen, jossa täytteenä oli ainakin kebabia, salamia, kinkkua ja ainakin vielä paria muuta täytettä. Vatsa kiitti. Macen tulisempi pizza oli sekin kuulemma oikein hyvää.





Jotta parivaljakkomme ei aivan vaipuisi rahvaanomaiseen oluen lipittelyyn, ostettiin Mustilasta Päivänsäde-viiniä. Tosin rahvaanomaisuus paljastunee siinä, että kyseistä viiniä nautittiin raparperipossun kanssa. Tämä oivallinen resepti löytyi Pastanjauhajilta. Possu oli kerrassaan loistavaa ja viini erittäin hyvää. Päivänsäde on siis ruusukvittenistä valmistettu puolikuiva valkkarityyppinen hedelmäviini, jossa maistuu myös omenainen aromi. Possu ja viini yhdessä ... hmmm. Ehkä siinä on pointtinsa, kun asiaa ymmärtävät valitsevat tietyille ruuille tiettyjä viinejä.

Viini maistui siis hyvältä ennen possua, mutta kun tarpeeksi oli syönyt hapahkoa raparperia, se aiheutti viinin kanssa kieltämättä erittäin epäonnistuneen makuliiton. Vaan onneksi viiniä riitti hyvin vielä aterian jälkeiseenkin nautiskeluun. Iso miinus siitä, ettei etiketissä ollut mainittu viinin aineksia, vaan ne piti käydä netistä tarkistamassa. Lisäksi pullon etiketti oli rumasti rypyssä ja vinoon liimattu, mikä häiritsi Macen esteettistä silmää, vaikkakin, myönnetään, toi pulloon tilaviinille sopivaa katu-uskottavuutta.

Kesäpolka –makea mansikalla maustettu omenasiideri




Elimäen Mustilan arboretumin elikäs 120 hehtaarin kokoisen puutarha-/puistoalueen edustalla myytiin myös Mustilan tilan viinejä ja siidereitä. Mukaan napattiin pullo Kesäpolka-nimistä makeaa mansikkasiideriä, jota hikisen puutarhavaelluksen jälkeen nautittiin illalla hotellissa. Puutarhavaelluksesta todisteena muutama kaunis lähikuva ohessa.

Juoma tuoksuu kuivalta siideriltä (vaikka on makea), ja on mansikkamehun väristä ja makuista. Tässä juomassa ei ole valmistusaineissa pihistelty eikä makua tarvitse arvailla ja mansikkasiideri tosiaan maistuu mansikalta. Jopa liiaksi: maku ei ole ”teinitekomakea” tai pirteä, vaan ”paksu” ja väkevän mansikkainen, hieman hapahko, ja jättää tahmaisen jälkituntuman. Aiemmin testatun Käki-katajaoluen katajattomuudesta on siis menty toiseen äärilaitaan ja annosteltu mansikkaa oikein kartanomitalla.

Duolla oli etukäteisiä epäilyksiä juoman suhteen, mutta ensimaistelujen jälkeen Lace oli kevyen positiivisesti yllättynyt. Mace, vanha mutrusuu, sitä vastoin nyrpisteli jo heti alussa. Lasin lähestyessä loppuaan Lacenkin suuhun väkevä ja paksun sokerinen mansikka alkoi maistua vähemmän hyvältä, eikä hän loppujenlopuksi meinannut saada kaikkea edes juotua. Pullotolkulla ei kyllä menisi millään. Liiallista väkevyyttä ihmeteltiin, ja todettiin, että juoma olisi toiminut paremmin lantrattuna.

Lacen drinkkivinkki: puolet Kesäpolkaa, puolet kivennäisvettä -> nautitaan alkumaljana.
Mace kiinnitti myös huomiota juoman nimeen: senhän pitäisi olla KesäpolkKa. Vasta kotona hän ymmärsi, että nimi tuleekin Polka-mansikkalajikkeesta. No, olipa hauskaa ja nokkelaa taas. Vanhan miehen nolasitte. Onko mieli nyt hyvä??






Kronenbourg



Seuraavaksi lasit täytettiin Kronenbourgin vahvalla (5,0%) lagerilla, jota Lace jo ehti Ranskanmaalla testaamaan, mutta kertaushan on opintojen äiti, sen kaksikkomme tietää.

Kronenbourg maistui ”suomalaistyyppiseltä hyvältä perusoluelta”, jonka pehmeässä maussa vain aavistus humalan makua. Mace luuli maistavansa jopa salmiakkia taustalla, mutta Lace ei tätä tuntemusta jakanut. Alkoholi ei tule häiritsevästi esiin, ja yksimielinen toteamus olikin: ”Tää on hyvää”. Mitäpä sitä sen kummemmin perustelemaan, uskokaa tai älkää uskoko. Helteiseen Kaakkois-Suomen iltaan juoma sopi kuin suolakurkku kouvolalaiseen pitsaan. Laatuolutta.

11.7.2010

Gaymers Pear Cider



Menettääkö heteromies miehisyytensä, jos ravintolassa tilaa Gaymers päärynäsiideriä? Kaksikkomme ei tätä pohdi, vaan käy hotellihuoneen hämärissä ensimmäiseksi lomajuomaksi valitun pullon kimppuun päättäväisesti. Taas kerran korkki ehdittiin avata, ennen kuin huomattiin ottaa kuva – tämä jos jokin kertoo testaajien herkeämättömästä asialleen paneutumisesta!

Mutta siihen asiaan: Gaymers ei käytännössä vaahtoa lainkaan, siinä ei tunnu juurikaan olevan hiilihappoa. Lasista nouseva tuoksu on ”jotenkin epämääräinen”, mutta tarkempia määrityksiä ei huomattu tai osattu tehdä. Suutuntuma on mehumainen: juoma ei hiilihapon puuttuessa kihelmöi raikkaasti. Makukin on jotenkin laimea, Lacen mukaan suorastaan plassu. Plassu it will be, then.

Gaymers ei ole makea siideri, siitä pointsit, eikä päärynän maku ole esanssinen, vaan aidon, happaman päärynän makuinen ja puolikuiva. Kaksikkomme ei kuitenkaan hurrannut. Kyllähän tätä janoonsa joisi lasillisen, mutta kokonaisuus jäi epätyydyttäväksi. ”Aika juissia loppujenlopuksi”, päätti Mace arvostelun ja pullon.



4.7.2010

Suviturnee - prologi

Kuten kaikki kunnon ihmiset, myös Lace ja Mace päättivät lähteä kesälomamatkalle. Pienen pohdinnan jälkeen kohteeksi valikoitui Kouvostoliitto lähiseutuineen, onhan Macen suosikkibändi Viikate sieltä kotoisin (no, tottapuhuen matkakohde valittiin muista syistä... syistä, jotka jäivät loppujenlopuksi tuntemattomiksi myös matkailijoille itselleen). Matka halki suvisen Suomen sujui näppärästi, eikä parikymppinen kulkuneuvokaan valittanut liki tuhannesta kilometristä, vaan kuljetti kaksikkoamme leppoisasti. Lähes yhtä leppoisasti kuljetti Mace kulkuneuvoa, Lacen toimiessa kartanlukijana, hakaten toisinaan jopa navigaattorin. Toisinaan ei, mutta maisemat olivat kauniita sielläkin.

Koska päätarkoitus oli matkailu, juomien osalta päätettiin olla maltillisia. Mukaan otettiin vain kaksi pulloa testijuomaa. Miten janoiset sankarimme selvisivätkään helteisessä kotomaassa?

Se selviää ensi sunnuntaina!

In the next episode of the Amazing Daze: the team has to travel to old cardboard factory, Verla, to find out about the working conditions in the 1800's! Mace makes a terrible mistake! The team then walks over 2,5 kilometers in a garden and afterwards has to find out about traditional meal, the "Inkeroinen special"! Cool drinks are tasted and reviewed in the cosy hotel room! Which drink will be enjoyed...next?