25.6.2010

Eggenberg tumma lager



Tölkin mukaan jo vuodesta 1560 toimineen tsekkipanimon tumma lager, jossa alkoholia vain 4,2%. Tämä oli nyt sellainen kevyesti ”mämminen” olut, jollaiset eivät ole koskaan olleet Macen suosiossa. Jo tuoksu tuo mieleen pääsiäisen. Vaahto on runsas ja paksu. Maussa kitkeryyttä ja jälkimaku on pitkä, humala ja mallas maistuvat.

Vähän tympeä fiilis jäi tästä oluesta; sinänsä voi olla laadukastakin, mutta kun Mace ei vaan tykkää tämmöisistä, niin se ei vaan sitten tykkää, ettekä te sille mitään voi. Tämä on kuin ylikäynyttä kotikaljaa, eikä erityisen raikasta. Ehkä sopii talven pakkasia lämmittämään?

Mutta nyt on keskikesä.

A.Le Coq Gold




Juhannuksen kunniaksi pari Macen yksinään jo aikaisemmin testaamaa olutta. Mace ei halua rasittaa Lacen herkkää maksaa, joten hän suorittaa vaativia testauksia myös yksinään. Tosin huhun mukaan Lace testaa juhannuksena ihan riittävästi juomia, jopa viskejä, joten testikunto pysynee hänelläkin huipussaan tulevaisuutta ajatellen.

Ensimmäisenä aivan uusi tuttavuus, kauniiseen korkokuvioituun tölkkiin pakattua eestiläisjuoma. Tavallinen ”alekokki” on Macelle tuttu vironristeilyiltä, ja sitä on aina laatikko mukaan tarttunut. Gold taas on tölkin mukaan pehmemaitseline hele kvaliteetõlu, joten Mace odotti juomalta paljon. Toisen virolaismerkin, Sakun, Kuld-versio on yksi Macen ehdottomia olutsuosikeita hienoine hedelmäisine makuineen.

Mutta ei tämä ole sellaista. Juoma kuohuu kovasti, mutta vaahto on lyhyt. Maultaan tämä vaalea olut on luokkaa ”hyvää ja harmitonta”, mutta aikaisemman Olvin Juhlaoluen tavoin fiilis on jonkin verran pettynyt. Kun on kyseessä erikoisolut hieman korkeammalla hinnalla, sitä odottaisi, että maussa olisi jotain tunnistettavuutta ja draivia. A.Le Coqin Gold on kuitenkin lähes amerikkalaistyylisen mautonta ja mitäänsanomatonta. Loistava janojuoma, mutta Mace olisi toivonut jotain luonnetta sentään. Höh.

24.6.2010

Käki katajaolut




Sympaattinen Lammin Sahdin panema olut, joka herätti Macen innostuksen jo kaupan hyllyllä. Katajan maun yhdistäminen olueen kuulosti hyvältä idealta, siispä pullo päätyi ostoskoriin.

Juoman väri on kauniin ruskea. Ensi siemaisu tuottaa kuitenkin pettymyksen, kun kaivattua katajaa ei mausta löydy edes etsimällä. Macen mielestä Käki on melko tavanomainen pils-henkinen olut, Lacen suuhun maku oli suorastaan vetinen. Kevyesti kitkerä jälkimaku.

Mace olisi halunnut ylistää tätä juomaa, mutta ei voi mitään: olut oli kuitenkin pettymys. Jos etiketissä mainostetaan juoman olevan nimenomaan katajaolutta, ja kataja mainitaan myös valmistusaineissa, niin minkä pirun takia sitä katajaa ei sitten saa siihen makuun sen vertaa, että sen huomaisi ilman etiketin tavaamista? Hitsi sentään, etten paremmin sano. Jos pikkupanimot meinaavat saada juomiaan kaupaksi, niin niiden pitää erottua kymmenistä muista juomista. Ei silloin auta tehdä peruspilssiä ja vain mainostaa sitä katajaoluena. Siitä tulee huijattu olo ja ahistus, vaikka juoma olisi muuten ihan hyvää. Saakeli.

Käki on silti hyvä nimi.

20.6.2010

Nikolai tumma alkoholiton lager



Mace valkkasi pitkään testijuomia paikallisessa marketissa ja päätyi ottamaan tölkin ajatuksella ”tätä en varmasti koskaan ostaisi”. Siis tummaa lageria, nolla prosenttia. Nollaoluista Macella on aikaisempaa kokemusta vain Lidlin lagerista, ja se ei ollut ollenkaan niin huonoa kuin voisi kuvitella. Esim resepti ”joka kolmas tölkki alkoholitonta” on varmasti ihan varteenotettava tapa vähentää viinan kiroja, ja Lidlin juomalla se olisi ollut ihan mahdollista. Mutta entäs Nikolai?

Purkki avataan ja kaadetaan lasiin. Väri on tumma (yllättäen) ja vaahto on runsas ja pysyvä. Näyttää ihan ok:lta. Sitten haistetaan. YÄK! Haju on kamala ja tuo mieleen kissankusen (muistiinpanoissa lukee suluissa ”Oikeasti!”). Todella inhottava tuoksu, josta olutnautinto on kaukana. Maku on onneksi parempi, mutta lyhyt ja vetinen. Lacen mielestä kuin kotikaljaa, Mace maistaa maussa tummaa limppua.

Ei ollut hyvää, joku ällöttävyys maussa oli, ja olutta on hankala juoda nenästä kiinni pitäen. Meinasi tämä lörö jäädä juomatta loppuun. Ihmeellisiä tuotteita sitä maailmalla on. Tämänkin on kai kuitenkin joku panimomestari tai trendisettereiden raati koemaistellut ja hyväksi väittänyt. Mutta valehtelivat, pirulaiset.

Tsingtao


Maailmankiertue jatkui kiinalaisen, riisiäkin sisältävän oluen maistelulla. Oluen väri on hyvin vaalea ja siiderimäinen. Tuoksu on sitä itseään, eli tavallista lagerolutta. Maku sai yksimielistä kehua, se on raikas, hyvin kevyen oloinen ja ”mauton”, jollain lailla kuin raikkaan janojuomaksi tarkoitetun oluen perustyyppi. Siis kaikin puolin hyvä, mutta kuitenkin tavallinen. Riisin vaikutusta makuun ei havainnut. Tältä oluen pitää maistua, mutta ei tämä mikään ylimaallinen kokemus silti ollut.

Jos eksyt vaellusreissullasi Mongolian rajalla paikalliseen olutkuppilaan, niin Tsingtao on parempi valinta kuin käärmeviina. Usko pois!

Modelo Especial





Meksikoon kun päästiin, niin jatkettiin heti toisella saman maan oluella. Epäolutmaiseen pikkupulloon pakattu juhlavan oloinen olut on ehkä maultaan hieman Solia vahvempi ja metallisempi, mutta selkeästi amerikanjuomaa tämäkin. Maku on hyvin lyhyt, Macen mielestä jotenkin vetinen. Jälkimakua ei juuri ole.

Kauniin aamuvirtsan värinen juoma on Lacen mielestä jees, mutta Mace ei innostu ihan niin paljon. Jotain jää puuttumaan, eikä juomassa oikein ole aineksia oikeuttamaan kahden ja puolen euron hintaa. Mahtaako tällaisia tuntemattomia oluita loppujen lopuksi ostaa kukaan muu kuin yhden kerran testaajat? Mitään mullistavaa ne eivät tuo, ja vaikka olisivat ihan ok juomia, niin halvemmalla saa vastaavia suomalaisia. Olisiko esim tämä Modelo jonkun mielestä niin ihmeellistä, että sitä olisi aina pakko saada?

Miksi mennä merta edemmäs, saatikka valtameren taakse, kalaan? Tämmöst me tääl fundeeratti.

Sol



Lacen tuoma meksikaaniolut korkattiin ja saatiin tyhjäksikin ennen kuin huomattiin ottaa kuvaa. Tämän pienen tyylirikon ei kuitenkaan annettu häiritä tieteellistä arviointia.

Mace nuuhki lasista kevyesti simamaista tuoksua. Maku oli kuitenkin normaali lager, pehmeänsorttinen. Kitkeryyttä ei ole lainkaan, ja juoma on kevyt ja helppojuontinen ja lähes jälkimauton. Lace arvioi juoman vastaansanomattomalla ammattitaidolla: ”Se on vaan hyvää”. No, kyllä se sitten on. Kerta.

Lievästi snobbailuun taipuvaisena Lace jäi kaipaamaan pullonsuusta limeviipaletta, joka kuulemma tämän oluen juontitapaan kuuluu, mutta muuten ylisti Solia. Kyllä tämä Macenkin mielestä oli miellyttävä kokemus, hyvällä tavalla ”mauton” olut. Ay ay!

15.6.2010

Pari pientä


Lauantaina illansuussa Lace viestitti Macelle: "Kaksi testiolutta ostettu."

Ja mitä vastaakaan Mace? "Mäkin ostin 2 pientä olutta ja yhden alkottoman testimielessä :)"

Alun alkaen ajatus oli, että tällä kertaa ei keskitytä testailemiseen, mutta jotain pientä toki voisi maistaa. Kun sitten molemmat päätyvät hankkimaan sen "pari pientä" on testattavaa taas kerrakseen. Urhoollisesti kaksikkomme siis tarttui pieniin pulloihinsa ja valjasti makuhermonsa tärkeälle asialle.

(Huom! Ensimmäiseen pulloon tartuttiin niin rivakasti, että se ehdittiin juoda loppuun, ennen kuin muistettiin ottaa kuva...)

8.6.2010

Mies, joka muutti kaiken

Koskapa Mace nautiskelee testioluista härskisti ihan yksikseen, lienee aika Lacen kertoa eräästä hänelle hyvin tärkeästä miehestä, joka todella mullisti Lacen maailman.

Lace on aina ollut oluen ystävä, siideri on ollut hänen mielestään "akkain juomaa". Kaksi vuotta sitten Lace oli viettämässä juhannusta eräässä kurssikeskuksessa isossa ja mukavassa porukassa. Muutaman nuorenmiehen kanssa tuli juteltua kaikenlaista, he muun muassa muistelivat Brittein saarilla juomiaan siidereitä ja siidereiden arvostusta siellä. Pojilla oli pulloissaan siideriä, jota he kehuivat erittäin hyväksi, ja ennen kaikkea: siiderissä oli hyvä hinta-humala -suhde. Herrasmiehinä he ojensivat pullon Lacelle ja kehottivat maistamaan. Ensimmäinen kulaus - ja loppuelämän kestävä suhde oli syntynyt.


Henry Weston, my love, my dearest, the man of my life <3

Tätä jumalaista juomaa kypsytetään tammitynnyreissä yli puoli vuotta. Periaatteessa kuiva, mutta ei millään lailla hapan. Ei kuitenkaan puolikuivakaan, ainakaan Lacen makunystyröiden mukaan. Juuri sopiva. Special Vintage Reserven alkoholiprosentti on 8,2. Ovela Henry on aivan ehdottomasti. Siiderissä ei nimittäin alkoholi maistu lainkaan, joten sitä tulee helposti juoneeksi aika reippaasti. Ja hups, hattuun menee niin että kihahtaa. Janoaan ei siis kannata sammuttaa Henryllä.

Westonia maistettuaan Lace ymmärsi, millaista on Todellinen Siideri. Kotimaiset sokerilitkut eivät sitä nimeä ansaitse. Rohkeasti Lace tutustutti miehet toisiinsa, eikä turhaan: Weston on valloittanut myös Macen makunystyrät. Toki Mace on edelleenkin ennen kaikkea oluiden ystävä, mutta hyvin menee Westonkin kurkusta alas.

Paljon voi tapahtua Lacen elämässä, mutta siitä hän on varma, että Henry on ja pysyy.



7.6.2010

Olvi Juhlaolut


Tämmöinen purkki oli marketin tiskillä Macen etsiessä lisää testattavaa. Olvin kolmonen on tuttu helppojuontinen ja vähämakuinen lager, mutta selvästi tätä olutta halvempi. Siispä tämä lienee jotain oikein spesiaalia ja erikoista? 

Ei ole. Juhlaolut on ihan tavallista lageria, jossa on hyvin vähän makua. Ei maistu suussa miltään, ei ole mitään jälkimakua. Pienen pienen humalavivahteen voi ehkä havaita. Onko Olvi pakannut peruslageriaan uuteen tölkkiin ja lisännut 0,2% lisää alkoa sekaan (ja lisää hintaa)?? Tämä juoma oli pettymys; ei makunsa puolesta, mutta odotukset olivat korkeammalla. Juoma on raikas ja kaikin puolin ok janonsammuttaja, mutta eipä tässä maussa ihmeempää juhlimista ole. Toisesta päästä sisään, toisesta ulos.

Pilsner Urquell


Tsekkiläinen laatupalkintoja voittanut perinteinen pils-tyyppinen olut, jossa hyvä hedelmäinen tuoksu ja runsas ja pitkään pysyvä vaahtokukka. Väriltään juoma on tavattoman kirkasta ja vaaleahkoa. Maussa on havaittavissa häivähdys pilsien kitkeryyttä, mutta mitenkään hallitseva se ei ole. Erittäin raikas, hyvä peruspilsin maku. Tätä menisi enemmänkin. Tuoksu lasista tuo jostain syystä Macelle mieleen muinaiset opiskeluajat Tampereella, ja erityisesti harvalukuiset vierailut paikallisissa ravintoloissa.

Laadukas vaikutelma, suositellaan.

Kurko Turbo Karpalo Lonkero


Lacen ollessa väliaikaisesti väsynyt testaukseen, koko projekti kaatui Macen harteille. Ymmärtäen lukevien kansanjoukkojen yltyvät vaatimukset ja tieteellisen tutkimustyön prinsiipit hänen oli pakko uhrautua yhteisen hyvän vuoksi. Taakka oli kova, mutta Mace ei antaisi periksi. Testaustyön on jatkuttava!

Ensimmäisenä testikäyttöön otettiin vaihteeksi lonkero. ”Hieman” teinimeiningiltä kalskahtavan nimen ei kannata antaa hämätä, sillä tämä karpalolonkero on Macen mielestä yksi harvoista täysin juomakelpoisista lonkuista. Heleän vaaleanpunainen väri, ja raikas esanssipuolukan tuoksu siivittävät tätä pirteää juomaa. Maku on vain kevyesti makea, ei mikään äitelä. Vaikka Macen mieleen lonkerot eivät normaalisti ole, tämä juoma on lähes hyvää, ja ainakin pieninä erinä (alle 6 tölkkiä kerralla) juoma varmasti laskisi ilman ongelmia. Ei paha.

3.6.2010

Karhu Korpisavu


Vaellusmaihari uppoaa suonsilmäkkeeseen. Suopursujen huumaava tuoksu täyttää yksinäisen miehen aistit, kun hän lihakset kipeinä, mutta voimakkaina vaeltaa korpinevan halki kohti ikihonkien varjoa. Hän on luonnon kanssa yhtä, hänen aistinsa ovat kuin yllä kaartelevan korpin. Hän on Mies. Korven siimeksessä hän keittää nuotiolla nokipannullisen kahvia ja kaivaa repustaan palan ruisleipää. Päivän rasitukset ovat takana, on aika levätä, pieni hetki kuunnella luontoa. Jääkylmä olut sammuttaa vaeltajan janon. Päivettynyt kädenselkä pyyhkäisee ahavoituneita huul..."-Hei hetkinen! Mistä se ton kaljan muka sai?? Sehän oli vaeltanu koko päivän kuumalla suolla, miten sillä voi olla jääkylmä kalja?? Typerä mainos!"


Karhu Korpisavu. Nimikin uhoaa karua miehekkyyttä, jossa korpikuuset huminoi ja metsän kuningas ärisee. Vaan onko karhu sittenkin kesy?  Tämä melko uusi olut oli Lacelle tuntematon, mutta Mace on sixpackin joskus tyhjentänyt. Hän muisteli maun olevan jännällä tavalla savuista ja tummaa, kuitenkin raikasta. Testipullo kuitenkin hieman laimensi muistoja. Lace ei huomannut juuri mitään savun makua, ja Macenkin suuhun juoma maistui jotenkin muistikuvia laimeammalta. Oliko kaikenmaailman punkkarikaljojen maistelu vienyt kyvyn erottaa kevyempiä vivahteita? Sitten Macen katse osui pullon kylkeen: Parasta ennen 27.4.2010. Meille on myyty vanhentunutta olutta! Katkeraa. Hetken suunnitelmissa on jopa viedä juomanjämät takaisin kauppaan valitusten kanssa, mutta uhon jälkeen seuraa nöyrtyminen ja kaksikko tyytyy osaansa.

Ihan hyvää tämä oli näinkin. Lacen mielestä sopi erittäin hyvin tuhdin pihvin kanssa, vaikka sitä ei testattukaan käytännössä. Ei ehkä metsän kuningas, muttei silti mikään teddykarhukaan. Murr.


Mongozo Banana Exotic Beer


   Banaaniolutta? Kaikenkokenut parivaljakkomme oli sormi suussa, kun hyllyltä bongattiin sikahintainen Reilun kaupan banaaneista valmistettu olut. Pikkupullo maksaa yli 3,50 euroa, mutta "reirun miähen" maineessa oleva Mace päätti uhrautua hyvän asian edestä. Niinpä Belgiassa valmistettu juoma päätyi kauppakassiin.

Jännittyneen tunnelman vallitessa pullo kotona avattiin. Makea banaanin tuoksu leijaili pullonsuusta nenään, ei sinänsä paha, mutta oluesta se ei kyllä muistuttanut. Eikä muistuttanut makukaan. Parin kulauksen jälkeen aistittava makeanäitelä jälkimaku tökkii pahasti. Tämäkö olutta? Juoma on sanalla sanoen kammottavaa, sitä ei meinaa lopulta saada edes alas. Yksimielinen tuomio oli, että Mongozo on pahinta tähän asti testatuista, vaikka maku ei sinänsä ole edes kovin voimakas. Mutta normaali-ihminen ei vain pysty yhdistämään makeaa banaania ja olutta. Siiderinä juoman olisi vielä jotenkin voinut ymmärtää.

Pullo saatiin juotua loppuun, koska kallista ainetta ei voi viemäriinkään heittää. Päälle otettiin nopeasti saunajuomaksi varattua Pirkka Lageria, että paha maku saatiin suusta.

Mace ihmetteli aivan tosissaan, kuka kumma tällaista juomaa juo ja ostaa? Voiko pelkkä kaupan reiluus olla tarpeeksi suuri valtti, että pulloon voidaan tuottaa tämmöistä kuraa ja vielä saada homma kannattamaan? Sori vaan, mutta me pysymme jatkossa ihan epäreilun kaupan tuotoksissa. Tämä olut on kamalaa. En panisi.

Blackthorn Ice Cold Filtered Cider


Tauon jälkeen testaus jatkuu hellittämättömän tutkimuksellisella otteella.

Macen taiteellista silmää miellyttävään tölkkiin pakattu englantilainen Blackthorn-siideri oli varma valinta, sillä juomaa oli aikaisemminkin maisteltu ja hyväksi todettu. Muistot pitivät kutinsa; Lacen ensisiemaukset tuottivat seuraavat maininnat: miellyttävä maku, "erilailla kuiva" kuin monet muut siiderit, raikas kihelmöivä omenainen maku, luonnollinen, ei maistu sakariini, vaikka onkin sillä makeutettu. Mace taas totesi suuhun jäävän omatekoisen omenamehun maun, alkoholi ei maistu juuri lainkaan. "Ei makea", totesi Mace, johon Lace kommentoi: "Ei kai, kun on kuiva".

Kaksikko totesi juoman numeerisella 1-10 -asteikolla vähintäänkin kasin juomaksi (olettaen, että on 10 paras). Eikä lisättyä sokeria, kuten eräässä mainoksessakin sanotaan. Hyvä meno.