29.7.2012

Kopparberg Omena Luomu alkoholiton 0,0%


Aina ei tahdo tai voi juoda alkoholijuomia, mutta pelkkä kraanavesikään ei houkuttele. Silloin vaihtoehtona on vaikkapa alkoholiton siideri. Kopparbergin alkoholiton luomu on hyvin vaaleaa, hyvin vähäisesti tuoksuvaa ja reilusti kuohuvaa.

Makua ei voi kovin luonnolliseksi kehua. Se on erittäin makea, kuitenkin suhteellisen raikas ja limsamainen. Lace irvisteli makeudelle, vaikka ei aromia mitenkään erityisen pahana pitänyt. ”Ei alkoholin pois jättäminen sitä tarkoita, että se pitäisi korvata sokerilla”, hän moitiskeli. Vaikka siideriä kaupataan omenasiiderinä, se sisältää kuitenkin myös päärynää, mikä saattaa lisätä makeuden tuntua.

Kopparberg on tahmaisen tunteen suuhun jättävä kesäjuoma, jolla ei juuri ole tekemistä oikean siiderin kanssa. Toisaalta se ei alkoholittomista oluista poiketen anna vetistä tai ohutta vaikutelmaa, vaan tanakka sokerisuus yhdistettynä hiilihapon raikkauteen tekee juomasta helppoa, ja tiettyyn rajaan saakka hyvää juotavaa. Ehkäpä tätä jossain naisten puutarhajuhlilla kuskina ollessaan juo, ennemmin kuin on kokonaan kuivin suin.

27.7.2012

Framboise Boon Crop 2009 5,0%


Keski-ikäiset ja –luokkaiset luksustestimme saavat jatkoa, sillä ilmeisesti vadelmalla maustettu belgialainen lambic-olut nautittiin piknikillä idyllisellä merenrannalla. Muutakin suuhunpantavaa oli (erityisesti Lacella), ja tällä kertaa kävi niin, että se vei juomasta voiton. Lacen tekemä piknik-salaatti ja eilisen ruuan jämät osoittautuivat maukkaammiksi Macenkin mielestä.

Framboise on nimittäin kaksikolle turhan vaikea juoma. Kirkkaanpunainen olut on hyvin hapan ja kirpeän viinimarjamehumainen. Testaajien suut vääntyivät spontaaniin irvistykseen. ”Ihan kuin pilalle mennyttä kotiviiniä”, oli Macen arvio. Maku ei muistuta olutta laisinkaan.

Lace oli kuskina, joten hän välttyi juomasta suurta annosta, mutta Mace saitana miehenä sinnitteli pullon urheasti loppuun. Jälkiruuaksi nautittu makea sharon-hedelmä palautti uskon elämään. Framboise on varmaan hieno juoma, mutta emme ole vielä tarpeeksi sofistikoituneita, hienoista puitteista huolimatta. Ehkä jonain päivänä, tai sitten ei ehkä koskaan.

25.7.2012

Mayador Asturiana 5,0% ja Mayador Rosée 4,1%


Pihvin ja hedelmäisen parsakaali-mansikkasalaatin ruokajuomina testattiin kaksi espanjalaista siideriä. Salaatti oli tehty Hesarin ohjeen mukaisesti ja sisälsi valtavan määrän tavaraa, eikä ollut hinnaltaan edullisin. Toisaalta aivan herkullisen näköistä ja herkullinen oli makukin. Ruoka nautittiin ylellisesti terassilla lintujen liverrystä ja satunnaisen hyttysen ininää kuunnellen.

Väkevämpi Asturiana-omenasiideri on pullon mukaan kastanjatynnyrissä kypsytettyä. Hieman viinimäisen tuoksun omaava juoma on kevyesti hapan ja väriltään vaaleankellertävä. Maku on ok, jos kohta melko tavanomainen ”aidon” omenasiiderin maku, ja siinä on kevyesti alkoholinen vivahde. Ruuan kanssa maittoi kyllä, mutta laimeampi Rosée –siideri vei tässä paritestissä voiton.

Rosée on oranssinpunaista (”kauniin oranssinpunaista”, tarkensi Lace), ja siinä on hivenen makeampi ja lempeämpi maku. Kuitenkaan juoma ei ole mitenkään makeaa. Jonkinlaista mansikanhäivähdystä voi aromista kuvitella, tosin tämä saattaa olla vain värin synnyttämä mielleyhtymä. Mace tykkäsi juomasta kovasti ja myös Lace rankkasi tämän Asturianan edelle. Juoma antoi hienon silauksen ylelliselle ulkoilma-aterialle.

20.7.2012

Sandels Special Edition triple filtered 4,7%



Suht törkyhintainen kolmesti kirkastettu Sandels otettiin vertailutestiin tavallisen kanssa. Onko näissä eroa, vai onko kyseessä vain olutsnobien vedätys?

Mace kaatoi juomat keittiössä lasiin ja toi ne Lacelle sokkotestiin olohuoneeseen. Tehtävä: tunnista.
Ei tunnistunut. Lacen ensimmäinen kommentti oli ”ei oikein osaa sanoa mitään”. Silmämääräisesti tarkasteltuna juomat näyttävät identtisiltä. Triplessä ehkä vahvempi vaahto, mutta se saattoi johtua myös erilaisesta lasista (lasit olivat erilaiset, koska muuten ne juomat olisivat sekoittuneet kokonaan). Vuoronperään maisteltuna ei juomien välillä tahdo huomata mitään eroa. Lace arveli, että joka huikan jälkeen pitäisi varmaan purskuttaa suu vedellä. Jos oikein mielikuvitusta käyttää, on triplen suutuntuma hivenen ”liukkaampi” ja pehmeämpi, mutta mielikuvituksen pitääkin sitten olla kunnossa.

Sandels on hyvää olutta, mutta tuplahintaisen Special Editionin ostamista ei voi kyllä järkiperustein oikeuttaa. Ainakaan testiparimme ei ollut tarpeeksi kultivoitunut eroa havaitakseen.

18.7.2012

Keisari Kellari 4,5%



No ei nämä Keisaritkaan niin vain lopu, kun taas löytyi uusi. Tällä kerralla kyseessä on suodattamaton pohjahiivaolut, joka tosin suodattamattomuudestaan huolimatta näyttää ihan kirkkaalta. Väri on lähes oranssi ja juomassa on kellertävä, runsas, mutta melko nopeasti pitsimäisen hunnun jälkeensä jättäen laskeva vaahto.

Suutuntuma on pehmeähkö ja matalahiilihappoinen. Alkumausta Mace löysi muistakin Keisareista tutun vetisen pohjavireen, joka taittuu kevyeen pähkinäiseen kitkeryyteen. Tavallisiin Suomi-lagereihin verrattuna voimakkaammin humaloitu, mutta kuitenkin aika miellyttävää. Jälkimaku on vähäinen.

Ei hassumpaa, tuumi tiimi.

Juoman etiketissä on avuliaasti ilmaistu katkeroainepitoisuus: 20 EBU, eli European Bittering Units ja väri: 48 EBC (European Brewing Convention Scale). Nyt pitäisi vain sitten tietää muiden oluiden vastaavat lukemat, että pääsisi vertaamaan. Tällaisenaan ei luvuista juuri hyötyä ole, mutta voittehan ainakin saunaillassa heittää, että ”Hei jätkät, tiedätteks mitä noi EBU ja EBC niinku tarkottaa? Ai ette vai?? No kato…”

16.7.2012

Aspall Perronelle's Blush Cyder 5,4%


Otetaan englantilaista kuivaa siideriä ja lorautetaan sekaan karhunvatukkalikööriä (joka tosin ei ole makeaa). Pullotetaan ja laitetaan myyntiin. Lace huomaa pullon Alkossa, ja niin se päätyy Suomen Virallisen Testaussivuston kovaan arviointiin. Siideri nautitaan kesäisen ulkoilmaillallisen kyyditsijänä.

Tuoksua on hyvin vähän. Väri on mansikanpunainen ja juoman olemus vaahdoton ja melko hiilihapoton. Maku taas on kirpeä, hapahko, muttei ylikuiva, ja sitä dominoi viinimarjamehumainen aromi. Kaikenkaikkiaan mehumaista juomaa.

Aspall ei noussut raadin suosioon, mutta tuli silti yhtä kaikki juotua ruuan kanssa ilman murheita. ”Ihan ok, mutta en ostaisi uudestaan”, kokosi Lace makutuomareiden aivoitukset.

9.7.2012

Olvi Sven Tuuva 3,5%



Tölkki kertoo:
”Suomen sodassa, Koljonvirran sillalla
käytiin taistelu tuo mitä ankarin.
Oli mitelty päivä, kunnes vihdoin illalla
aika esiin oli astua oli sankarin.
Piti taistossa puoliaan yksin tuo mies
jonka nimen jo pian jälkipolvetkin ties”

Me kerromme:
”On Olvilla juomia pirun monta
mahtuu joukkoon hyvää ja onnetonta.
Uutta Tuuvaa nyt täytyy tutkia vähän
tarttuu loppasuut kiinni siis tölkkiin tähän.
Kirkas on olut, on tukeva vaahto
tuoksussa klassinen oluen paahto.
Maku myös ok, raikas ja hyvä
siitä erottuu mallas ja ohranjyvä.
Prosentteja vähemmän, sen ehkä huomaa
mut saattaisipa silti olla oivaa juomaa,
jos humalatilaa et tavoittele laisin,
ja otatkin olutta vain lauantaisin.
Siispä annamme kaikkien lukijain kuulla:
hyvää olutta on tämä Olvin Sven Tuuva.”

7.7.2012

Garage Hard Lemonade 4,6%


Pihakukkien istutuksen jälkeen nautittiin virkistykseksi uutta Sinebrychoffin Garage sitruunalonkeroa. Lonkero- tai Long Drink –nimitystä ei tölkissä missään lue, mutta sitähän tämä on. Tämän tyylisistä juomista on vaikea sanoa mitään merkittävää, koska maun melko pitkälti arvaa jo maistamattakin.

Värikin on normaali vaaleanharmaa. Tuoksu pirteähkö ja melko vähäinen. Maku ei tarjoa yllätyksiä, mutta on ihan positiivinen elämys sinänsä. Sitruunan aromi on melko aito. Juoma tuo mieleen Spriten ja kyllä sillä jano lähtee hyvin. Alkoholia ei mausta erota.

Lace kehui, ehkäpä hieman tapojensa vastaisesti, tätä sekoitusta, ja kippasi lasinsa ripeään tahtiin. Juoma onkin hyvin helppoa juotavaa, ja saattaa olla väärissä käsissä vaarallistakin. Karlensin Lemon on mielikuvan mukaan aika identtistä, mutta vertailutestiä emme ole suorittaneet. Että voi olla erilaistakin.

5.7.2012

Nokian Panimon Kuiva Omenasiideri 4,7%


Parivaljakolle ihan uusi tuttavuus Nokialta, pikkusievä olutpulloon pakattu omenasiideri.

Juoma kuohuu kovasti ja vaahtoaakin vähän sekä on hyvin vaaleaa väriltään. Miellyttävä makeahko, vain hivenen esanssinen tuoksu, josta testitiimi oli valmis antamaan lähestulkoon täydet pisteet. Tuoksukimara lennätti Lacen taas herkkiin lapsuusvuosiin maalla ja tällä kertaa omenamehuntekotalkoisiin. Juoman tuoksu on hänen mielestään aivan kuin vastapuristetun omenamehun tuoksu.

Kauaa ei kuitenkaan hajun kanssa tunnelmoitu, vaan oli aika maistaa myös. Maku oli kevyt antikliimaksi, koska se on melko vaisu. Kylläkin melko luonnollinen aromi, ja kuitenkin luokkaa ”ihan hyvää”. Nokian siideri ei ole kovin kuivaa, muttei missäään nimessä myöskään sokerinen. Se on kevyt ja aidon suomi-omenan makuinen. Mace olisi ehkä kaivannut hivenen enemmänkin aromia, mutta kyllä tämä näinkin meni.

Tämä puutarhajuhlien tyylikäs siiderivaihtoehto jättää suuhun jälkimauksi raikkaan vihreän omenan maun. Vähintäänkin 8½.