Pirkka Lager 4,6%

Klassikon uusi versio, Suomessa valmistettu punainen Pirkka. Macea nauratti ”etiketin” mainoslause ”Täyteläisempi makunautinto”, kun hän muisteli, että keltaisessa Pirkassa lukee ”Täyteläinen makunautinto”. Mutta hymy hyytyi myöhemmin, kun hän tarkisti blogista etiketin tekstit ja nissä lukeekin vain "Raikas olutnautinto". Höh. Mutta olis ollu hyvä vitsi, jos olis ollu.

Karhua suosikkijuomanaan pitävä Macen kaveri oli kehunut punaista Pirkkaa. Mielenkiinnolla siis Mace meni ja osti koko 12-packin. Esitestausten jälkeen yhteistestiin jäi vielä yksi purkki.

No: juoma on vaaleaa, vaahto runsas, mutta laskee nopeasti. Maku on tasapainoinen, kevyt hyvä perus-lager. ”Hyvää tavallista kaljaa, tartteeko siitä sen enempää kirjoittaa?”, toteaa Lace, kun kumpikaan ei oikein osaa mitään merkittävää aromista mainita. No, eipä siitä tartte.

Parempaa kuin sininen Pirkka, ja ehkä jotenkin kevyempää kuin keltainen. Peruskäyttöön oiva juoma.

Samuel Adams Boston Lager 4,7%

Taas vastataan lukijatoiveeseen, kun amerikkalaisolut löytyi pääkaupunkiseudulta. Jostain syystä maaseudulla ei ole vastaan tullut. Katsotaanpa, millaista olut meidän mielestämme on.

Juomassa on hyvä, kermaisen paksu vaahto ja meripihkaan vivahtava väri. Ale-mainen hedelmäntuoksu leijuu pullosta. Maku on vahva: voimakas humalan aromi luo kitkeryyttä. Muistuma jää jälkimauksi kitalakeen, mutta vain kevyesti.

Olut eroaa eurooppalaisesta lagerista selvästi, ja Mace luokittelisi sen maun puolesta lähinnä ale-tyyppisiin oluisiin eikä lageriksi lainkaan. Mutta Mace nyt ei mistään mitään tiedä. Kuitenkin voidaan varmoin äänenpainoin sanoa, että Samuel Adamsin Boston lagerilla ei ole mitään tekemistä vaikkapa Budweiserin kanssa. Tuoksussa on jopa jonkinlainen makea aavistus, mutta maku on kuitenkin vahvaa, kitkerähköä ja aromikasta. Humalointi ei silti ole liiallista, ja juomaa on helppo juoda rivakampaankin tahtiin.

Ja niinpä testaajien lasit olivat nopeasti tyhjät, eikä mitään erityisen pahaa sanottavaa ollut.

Lapin Kulta Luomu 4,5%

Lapin Kulta jatkaa, ehkäpä joululuomunsa innoittamana, luomulinjaa myös tavallisessa vaaleassa lagerissa. Onko juomassa mitään eroa normaaliin, siitä otti selvää Macen yhden hengen testitiimi.

Purkki lupaili vahvaa vaahtokukkaa, eikä väite ollut ylisanoja: vaahto on todella runsas ja paksu. Juomassa on kaunis vaalea väri. Tuoksussa on jotain yllättävän väkevää; ei ehkä varsinaisesti epämiellyttävää, mutta lähes pistävän oluentuoksuista. Hieman mallastakin hajussa pilkahtaa. Maku on jämäkkä, kieltämättä lageriksi täyteläinen ja aika vahva. Terävähkö humalointi, mutta ei kuitenkaan kitkerää. Rapsakkaa ainetta siis.

Kyllä tämä varsin hyvälaatuisen oloista juomaa on. Varmasti kelpaisi Lacellekin, vaikka hän aina Lapparia haukkuukin.

Teerenpeli Lempi mustikkasiideri 4,5%

Mustikanpunainen pienpanimosiideri maksoi liki neljä euroa / 33cl:n pullo. Onko hinnalle katetta?

Juoma kehitti punertavan vaahdon, ja pinnalle jäi siidereille epätyypilliseen tapaan pitkäksi aikaa kuohua. Sitten nuuhkaistiin: ”Jotain epämääräistä tässä hajussa”, kertoi Lace. Tuoksu on mieto, mutta jollain määrittelemättömällä tavalla kevyesti epämiellyttävä. Ei esanssisen mustikkainen ainakaan.

Maussa mustikka häivähtää, ja Lacen mukaan juoma on hyvää, sopivaa ja makeaa. Mace sen sijaan ei riemastunut: hänestä maku on epämääräinen, hankalasti kuvattava eikä erityisen hyvä. Vaikutelma on kyllä aito, eli esansseja tuskin on käytetty, mutta tuskinpa aromia mustikaksi osaisi sokkona edes arvata.

Testaajien kesken syntyi keskustelua mustikan sopivuudesta siiderin raaka-aineeksi ylipäätään. Eihän maku toki mikään dramaattisen erikoinen tai vahva ollut, mutta jakoi kuitenkin loppasuiden mielipiteet.
Lace tahtoi antaa juomalle hyvän arvosanan, kun taas Mace ”ei oikein tykännyt”. Hinnasta olivat molemmat yhtä mieltä: törkeä. Ja kuvakin unohdettiin taas ottaa.

Tin Soldier’s apple cider 4,7%

Suomenlinnan pienpanimon kuiva omenasiideri, joka oli kaksikolle, ja varmaan suurimmalle osalle lukijoistakin, täysin tuntematon juoma. Hinnaltaan ns. paremman väen snobbailusiideri.

Tunnelmallisesti kynttilänvalossa nautitussa juomassa on kevyt aidon omenan tuoksu. Väri ei hämärästä johtuen kovin tarkasti erottunut, mutta jotain vaaleanrusehtavaa se oli.

”No tää on kyllä kuivaa”, virkkoi Lace ensihuikan jälkeen. Ja kun Lace puhuu kuivasta, hän tarkoittaa kuivaa. Juomassa on luonnollinen, mutta kuiva maku, ja jälkimauksi suuhun jää vihreän omenan kirpeä aromi. ”Kuin olisi puraissut omenaa siemenkotineen”, oli Macen luova arvio. Testiryhmän mielestä siideri on ehkä hiukan liiankin kuivaa, mutta toisaalta kuitenkin laadukkaan ja aidon oloista. Ei mitään akkuhapolla hapannutettua. Eli kuivan siiderin ystävälle oiva juoma, vaikka kaipa samaan hintaan parempiakin löytyy.

Siiderielämystä lievennettiin Brunbergin suklaasuukoilla. Testi tehtiin jo ennen joulua, ja Lace kippasi juomansa kauhealla vauhdilla ja alkoi sen antamilla voimilla pakata joululahjoja. Mace sen sijaan maisteli hitaasti ja pitkään, eikä pakannut yhtään.

Belhaven Fruit Beer 4,6%

Lace oli löytänyt kaupasta marjoilla maustetun skottialen. Läheisestä pitseriasta tilatun pitsan nauttimisen jälkeen olut kaivettiin kaapista.

Vahva tuoksu leijailee laseista, vaahdon ollessa vähäinen. Väri on nätti, meripihkaan vivahtava. ”No ei tässä mikään marja maistu”, kuuluu Macen ensikommentti. Juomassa on kevyt, kevyesti kitkerä alen maku, ihan miellyttävä kyllä. Lace mietti, aistiko marjaisuutta, mutta ei päässyt lopputulokseen, joten testiryhmä päätyi kirjaamaan, ettei mahdollinen marjaisuus ainakaan kovin dominoiva ole. Lähinnä maussa on alen toffeemaista vivahdetta. Ehkä parempikin niin. Pidetään oluet oluina ja mehut mehuina.

”Oikein hyvää”, oli Lacen yhteenveto. Macekin tykkäsi, koska on havainnut ale-tyyppisten oluiden maistuvan.

Grafenwalder Pils 4,5%

Olutklassikon uusi Pils-versio kiinnitti huomion Lidlissä. Grafenwalderin lagerkin on melko voimakkaasti humaloitua, joten testaajamme Mace uskoi juoman olevan melkoisen kitkeränkaru kokemus. Mutta kuinka kävi?

Juomassa on raikas perinteinen oluen tuoksu, väri taas on vaalea, lähes laiha. Vaahto sentään runsas ja pumpulimainen.

Maku ei ollutkaan sellaista, kuin testaaja oletti, sillä ensihuikka tuottaa melko olemattoman, vesimäisen aromin. Suutuntuma on raikas, mutta mauton ja ”liukas”. Hyvin vähän humalaa, eikä oikein mitään jälkimakuakaan. Juoma livahtaa kurkusta alas vauhdilla, mutta suurempia muistikuvia jättämättä. Tavallinen Grafenwalder on selvästi väkevämpää, ja tästä tulee mieleen enemmän gold-tyyppiset oluet kuin pils.

Juoma ei ole millään muotoa pahaa, ja se on helppo saunakalja-tyyppinen olut, mutta loppujen lopuksi melko olematonta. On se kyllä edullistakin ja hintaluokassaan hyvä valinta.

Rekorderlig Winter Cider 4,5%

Rekorderligin lasipulloon pakattu kausisiideri, jonka luvataan maistuvan sekä kylmänä että kuumana. No, sitähän piti kokeilla. Lace ei kuitenkaan lämmittänyt juomaa liikaa, ettei alkoholi vaan haihdu! Siiderin mausteina ovat omenat, kaneli ja vanilja, ja pullonsuusta voikin aistia kevyen kanelisen aromin. Väriltään siideri on hyvin vaaleaa.

Lämmitettynä tuoksu vähenee, eikä makukaan mitenkään alleviivaavan jouluinen ole. Suutuntuma on oudon kihelmöivä: juoma ikään kuin hassusti pistelee ja poreilee kielellä. Johtuiko tämä lämmityksestä, vai onko se tämän talvisiiderin ominaisuus kylmänäkin, jäi selvittämättä. Olisi pitänyt olla kylmä verrokkipullo myös. Joka tapauksessa pistely lisäsi juoman kiinnostavuutta.

Maussa ei ole ihmeitä: omena maistuu, vähäinen mausteisuus, vaniljaa ei kyllä erottanut. Makeahkoa. Kuitenkin luokkaa ”ihan hyvää”, ja kylmiä pakkasöitä lämmittämään parivaljakko suositteleekin kokeilemaan vaihteeksi kuumaa siideriä.

Neuzeller Schwarzer Abt 3,9%

Seuraavaksi nautittiin tumma luostariolut, jossa prosentteja alle 4. Minkäänlaista käsitystä ei ollut, minkälaista juomaa olisi tulossa. Värin sentään arvattiin olevan musta.

Ja mustahan se on, vaahdon ollessa tummaa ja paksua. Tuoksusta napattiin mämmiä ja kahvia. Maku onnistui jälleen yllättämään: olut on makeaa, kahvimaista ja mietoa. Kotikaljamaista suutuntumaltaan, ja makeus ei ole ällöttävää, vaan suorastaan aikalailla hyvää.

Neuzeller oli miellyttävä yllätys, koska testaajien pelkona oli kitkerä ja väkevä juoma. Todellisuudessa juoma on melkein enemmän limsaa kuin olutta, mutta maku on onnistunut ja hyvä, lähes simamainen. Varsin toimivaa snobbailuolutta, jolla ei ole suomi-lagerin kanssa mitään tekemistä, mutta joka kuitenkaan ei ole mitään omituisen makuistakaan. Mace erityisesti tykkäsi.