26.10.2011

Light Beer 4,1%



Macen muistot lensivät kipeisiin teinivuosiin, jolloin auton takapenkillä kului poikaporukassa Lintua. Entinen legendaarinen peruskalja kuitenkin sittemmin hävisi, mutta on tehnyt lähivuosina paluun. Laimeana ja gluteenittomana? Häh?

Juomassa on valkoinen, pumpulimainen vaahto, joka jättää nätin pitsikuvion lasiin. Väriltään se on hyvin vaaleaa. Tuoksu tuo ensimmäisen ikävän yllätyksen: se on jotenkin epämääräinen, joku kevyesti epämiellyttävä häivähdys on aistittavissa, mutta sanoiksi ei Mace sitä saata pukea. Mutta ei se vielä mitään, maku on pahempi. Tyrmistyneen epäuskoinen ”no, jaa-a…” pääsee testaajan suusta, maku on vetinen ja outo. Jotenkin ei maistu oluelta, vaan suorastaan aika pahalta. Makua ei ole paljon, mutta ei.. ei todellakaan iske. Mikähän tämän kummallisen aromin aiheuttaa? Macen mieleen tuli kylmä vesi, johon on laitettu paljon kitkerää aspiriinijauhetta. Mallas ei maistu eikä humala.

Ei tämä tämmöistä ennen ollut, tuumaa Mace pettyneenä. Jääkaappikylmä juoma on raikasta, mutta ei todellakaan mikään olutkulttuurin riemuvoitto. Olisiko gluteenittomuus keinotekoisen epämääräisen maun syynä? Tätä ei tulla ostamaan lisää, eikä suositella kavereille.

24.10.2011

Laitilan Kukko Tumma 4,5%



Pöydässä oli hunaja-sinappiporsasta ja kukkakaalimuhennosta, joten kyytipojaksi piti saada jotain tummaa ja pehmeää. Valinta osui Laitilan Tummaan Kukkoon, ja onnistunut valinta se olikin.

Juoma vaahtoaa paljon ja sen väri on tumma punaruskea, muttei nyt mitenkään musta silti. ”Maistuu hyvälle kotikaljalle”, oli Lacen ensikommentti. Mallas maistuukin selvästi peruslageria enemmän ja pehmeämmin, vaikka juoma ei olekaan ruokaisan paksu tai mämminen. Jälkimakua ei juurikaan ole.

Tarkempi maistelu lähes unohtui ruokailun yhteydessä, mikä tietenkin kertoo sen, että ainakin tämän ruokalajin kanssa Kukko sopi hyvin, ja näin lopputulema oli tiukalla asteikollamme ”kohtalaisen positiivinen”. Helppoa ruokajuomaa tumman lagerin ystäville, ja miksei ihan paljaaltaankin menisi.

22.10.2011

Strongbow kuiva omenasiideri 4,5%


Tämän juoman kaksikko on jo aikaisemmin testannut aivan testiuran alussa, mutta viralliset testipaperit hukkuivat jonnekin. Siispä maistelu on syytä uusia.

Juomassa on hyvin kevyt omenan tuoksu. Vaaleankellertävä, ”keskikuiva” siideri, jossa melko mieto omena-aromi, minkä ohella Lacen makusilmut tavoittivat myös jotain hiivaista ja ei-kovin-hyvää.

Lace oli etukäteen juomaa kehunut, ja Macellakin oli suhteellisen positiivinen mielikuva, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan. ”Marketissa, mikä on täynnä tyttösiidereitä, niin onhan se hyvä, että on edes tällaista tarjolla”, Lace muotoili varovasti. Mace ei hirveästi digannut. Strongbow on ”aito” siideri, mutta ehkä jotenkin vaisu. Omena saisi maistua enemmänkin ja joku kuiva karvaus häiritsi.

16.10.2011

Tuborg Green 4,6%


”Miks tää on green?”, Lace aprikoi ja käänteli tölkkiä löytääkseen jonkun perustelun juoman vihreydelle. Ei löytynyt, jollei tölkin vihreää väriä oteta huomion. Lace päätyi kantaan, jonka mukaan juoman kohdeyleisö on ”tiedostava nuoriso”. No, mikä ettei, kai hekin oman kaljansa tarvitsevat.

Tuborg on vaaleaa ja kovasti vaahtoavaa. Mace haistoi juomasta yllätyksekseen simaa. Maku sen sijaan oli melko olematonta hänen mielestään, sen sijaan Lacen mielestä makua oli. Raikasta ja helppoa bile-/saunakaljaa, oli kuitenkin molempien mielipide. Ei hifistelijöille, mutta olutta oluen tarpeeseen. Huomio ei kiinnity itse juomaan, vaan esim. seuraan, mikä voi olla ihan hyvä juttu.

Viikkoa myöhemmin kaupassa ollessaan Mace kuuli sivukorvalla, kuinka alle 30v nainen nappasi muutaman Tuborg-tölkin hyllystä ja sanoi miehelleen: ”Tää on hyvää”. Nuorenparin mahdollista tiedostavuutta ei Mace kuitenkaan alkanut selvittämään.

12.10.2011

Kopparberg Vadelma & Minttu siideri 4,5%


No nyt löytyi taas melko eksoottinen maku-yhdistelmä, ajatteli Mace ja koppasi Kopparbergin kaupan hyllystä. Tuote testattiin yhteistestauksena.

Väriltään vaaleanpunainen juoma tuoksuu esanssivadelmalta. ”Ja makua kuvaisimme sanalla… öö..öö …hmm… ööö… mielenkiintoinen”, toteaa Lace maistettuaan. ”Tää on kyllä erilaista”. Minttukin tulee esiin aromista, ja myös ylimakeus. Mitään purukumin makuista juoma ei onneksi ole, vaan mintun aromi on paremminkin aavistus, joka loppujen lopuksi sopii juomaan aika hyvin. Lacelle juoma oli myönteinen yllätys, vaikka etukäteen olisi voinut kuvitella kovaa tuomiota. ”Tyylikäs tuo minttu tuolla”, hän jopa yltyy kehumaan, ja vetää sidukan huiviin vauhdilla.

Makeaahan tämä on kuin mikä, ja periaatteessa vadelmalimpparia, mutta minttu antaa jännän säväyksen, joka käänsi ainakin yhden tölkillisen testierän molempien suissa positiivisen kokemuksen puolelle.

Kuva unohdettiin ottaa siinä ihmetellessä, mutta näppäränä jääkärinä Mace löysi netistä mainoskuvan.

9.10.2011

Estrella Galicia Premium Lager 4,7%



Suomessa Estrella tunnetaan perunalastumerkkinä, mutta se on myös espanjalainen olutmerkki. Lace oli löytänyt pullon hyvinvarustetusta marketista, ja toi sen yhteistestaukseen.

Juoma sisältää ohran lisäksi maissia ja se on väriltään hyvin vaaleaa. Melko ristiriidatonta, mutta myös mautonta makuelämystä osattiin odottaa, ja niinhän siinä myös kävi. Estrella on hyvin klassinen raikas lager ja äärimmäisen helppoa janojuomaa. Ei kitkeryyttä, mutta ei hirveästi makuakaan. Kuitenkin plussan puolelle menevä elämys, vaikka toikin mieleen perus-Koff –henkisen Suomi-lagerin, josta ei voi paljon sanoa suuntaan eikä toiseen.

Saunakaljaksi hyvä, mutta halvemmallakin saa kyllä vastaavia.

6.10.2011

Laitilan Kukko Ale 4,3%


Parivaljakko poikkesi Turun Kirja- ja ruokamessuilla, ja reitti vei läpi Laitilan, jossa marketista löytyi laaja valikoima paikallisen panimon tuotteita. Tilaisuus käytettiin hyväksi ja ostoskoriin pakattiin muutama testaamaton laitilalainen. Ensimmäisenä tulikokeeseen joutui punatölkkinen Kukko Ale.

On irti punakukko, hyräili Mace tölkkiä aukoessaan. Lasissa olut tuotti lievästi tummahkon ja runsaan vaahdon, jonka seljettyä näkyi kaunis, punertava meripihkamainen väri. Maku taas on pehmeä, kevyttä kitkeryyttä, mutta vaikutelma jotenkin pyöreä ja suunmukainen. Vähäinen humalan jälkimaku.

Aika hyvää, tuumii kaksikko. Muistikuvan pohjalta parempaa kuin keltainen tai vihreä Kukko, joista jälkimmäistä Macella oli salkullinen mukanaan poikien mökkireissulla taannoin. Valitettavasti punaista Kukkoa tuntuu löytyvän aika harvasta markettihyllystä.

4.10.2011

Itsetehty omenasiideri, prosentteja riittävästi



Tänään maistellaan kotipolttoista. Lacen ystävä lahjoitti kaksi pulloa itse tekemäänsä siideriä, joita kypsyteltiin jääkaapissa toista kuukautta. Valmistaja suhtautuu siidereihin vakavasti, joten mistään kaupan valmispakkauksesta ei ole kyse.

Juoma on sameankellertävää ja siinä on väkevähkö omenaviininen tuoksu. ”Oiskohan tää pitänyt juoda jo aikaisemmin..?”, aloittaa Lace varovasti ensimmäisen siemauksen otettuaan. ”Aika kirpakkaa”. Maku onkin väkevä, hapan ja kuiva. Melkein sitruksisen hapan. Tuoksu on ”parempi”, ja omenan erottaa.

Kaksikko aistii kaikuja Old Rosie –siideristä, eli ei mitään helppoa juotavaa, vaan melkoisen katu-uskottavaa siideriä. Omenan aromi on vähän ”koristeomenainen”, eli makeus puuttuu tyystin.
Itse tehdyksi juomaksi ihan asiallista, toisaalta hyvin kaukana markettisiidereistä, mikä tosin oli tarkoituskin.

Lace tuli känniin=)