30.5.2011

Loïc Raison Cidre Breton Brut 4,5%


Osasinpa kirjoittaa ton nimen…

Pikkuinen, kierrekorkilliseen pulloon pakattu kuiva ranskalaissiideri nautittiin päivällisen aperitiiviksi. Tuoksu on tavallisen ”oikean” siiderin omenanhaju. Väriltään vaaleahkonkellertävä juoma vaahtoaa siidereille poikkeuksellisesti. Se antaa olutmaisen vaikutelman, koska vaahtoa jää pysyvästi juoman pinnalle, toisin kuin useimmissa siidereissä. Maku on sentään siiderin: raikas, kuiva ja hapahko. Omenainen, muttei kovin vahva, ehkäpä jopa aavistuksen vetinen.

Lacen mukaan vetisyys antaa hivenen miinusta, mutta muuten kyseessä on ok (ruoka)juoma. On tosin todettava, että annoskoko oli hieman liian pieni kovin tarkkoihin analyyseihin, sillä parivaljakko jakoi tämänkin 25 cl:n pullon suomalaiskristillisesti tasan, kuten tapana on.

26.5.2011

A. Le Coq Alexander 5,2%



Lace reissaa jatkuvasti Virossa milloin minkäkin seminaarin vuoksi, ja suomalaiskansalliseen tapaan hän myös tuo lastin juomia kotomaahan. Viime kerrallakin taas kaksi tölkkiä, kanssamatkustajien suureksi ihmetykseksi. Nekin vielä eri juomia.

No, on tämä sentään pintin tölkki, toteaa Mace tuliaisista tarkastellessaan tutun virolaismerkin Alexander-lageria. Joku parempi versio normaalista tämä kai sitten on, tugeva õlu. Kaksikko testaa.

Juoma on vaaleaa, hyvin perinteisen näköistä lager-olutta. Tuoksukin on todella klassinen, hivenen metallinen. Eikä ole makukaan kummallinen, ehkä hivenen keskimääräistä humaloidumpi ja lähes jälkimauton. Alkoholia on sen verran, että se kevyesti jää lämmittämään. Aika vähän maistuu miltään ”erikoiselta”. ”Maistuu oluelta”, puntaroi Mace. Lacen mukaan maussa taas olisikin ”joku kiva lisä” tavalliseen olueen verrattuna. Näillä siis mennään, eikä lukijaparalle jää muuta vaihtoehtoa, kuin käydä itse koemaistamassa juoma. Tää on tämmöstä välillä.

23.5.2011

Ecusson Cuvée Spéciale Cidre Bouche Brut 5,0%


Luonnonkorkilla varustettu juhlasiideri, jonka aukomisessa tarvittiin taas Lacen rutiinia. Aikaisemman yllättävän korkinpamahduksen muistaen Mace piiloutui miehekkäästi olohuoneen nurkan taakse ja kurkki sieltä keittiöön, jossa Lace kamppaili pullon kanssa. Naiset ja lapset ensin, on tämän miehen motto. Ecussonin korkki osoittautui kuitenkin suutariksi eikä pamahtanut lainkaan, joten vanha loppasuu oli kiireesti osittelemassa pulloa kahteen lasiin. 75cl:n pullokoko mahdollisti vielä ns. santsimukillisenkin.

Väri on olutmainen ja tuoksu voimakkaan happamen omenainen. Maku taas on melko lyhyt, kuiva eikä kovin hapokas. Ei kuohu eikä juuri poreilekaan. Taas näitä mehumaisia ruokasiidereitä siis. Maultaan ei ole suuta kuivaava eikä hapan, ja vaikka ei ehkä ole ”seurustelujuoma”, saatikka mikään terassijuoma, niin tomaattijuustobroilerin ja kasvismuusin kanssa teki hyvin kauppansa. Ruoka oli muuten Lacen mukaan ”erilaisesti tehty” kuin aikaisempi, samanniminen ruoka , jota nautittiin taannoin Sheppy’s siiderin kanssa. Mutta yhtä hyvää.

19.5.2011

Golden Cap Sparkly Blanc Demi Sec 4,5%



Golden Capin yritys skumppamarkkinoille, joita Olvi on dominoinut, öö…Skumpallaan . Lähes väritön ja vaahdoton juoma tuoksuu miedon makealta kuohuviiniltä. Testaajana toiminut Mace tiesi maunkin jo etukäteen: puolimakeaa kuohuviiniä limsamaisella otteella. Olvin Skumppaan verrattuna, tosin pelkästään muistikuvien varassa arvioituna, makeampi/siiderimäisempi/limsamaisempi. Alkoholin mausta ei ole tietoakaan, ja periaatteessa tätä voisi yhtä hyvin myydä ”siiderinä” tai ”long drinkinä”.

Ei tästä kovin pahasti pysty sanomaan. Juoma on raikasta kesäjuhlajuomaa, joka ei nouse juhlien kohokohdaksi, mutta täyttää tehtävänsä ennen morsiamenryöstöä. Kuin hääkakku vanhanpiian lautasella, juoma jättää kevyesti tahmaisen tunteen suuhun muistoksi nopeasti tyhjentyneestä lasista.

16.5.2011

VK Kick Blue Alcoholic Mix 4,0%


Muovilla päällystetty 275ml pikkupullo Englannista, jonka sisällys onkin taas ihan uusi innovaatio: puolet olutta, puolet hedelmälimsaa! No just… tämmöstä mä oon aina halunnu.

Mace korkkaa pullon ja havaitsee äitelän vadelma-karamellisen tuoksun. Lasissa vaaleankellertävä juoma ei vaahtoa lainkaan, eikä kyllä juurikaan oluelta näytä. Ei maistu liioin: suuntäysi juomaa tuottaa oudohkon energiajuomaan tai Pommac-henkisiin juomiin viittaavan tahmean, mutta suuta kuivattavan maun. Olutta ei havaitse hyvällä mielikuvituksellakaan. Suuhun ja nieluun kertyy tahmeaa limaa, tekee mieli huuhdella suu vedellä.

Aika kummallinen sekasikiö tämä. Kyllä ihmetellä täytyy, jos tämä on hyvä bisnes, kun litrahintakin on sen verran kova. Kaikkea sitä maailmassa on, toteaa Mace, kun lopulta saa juoman juotua. Pääkin alkoi särkemään jo ennen kuin pullo oli tyhjä. Tiedä sitten johtuiko mausta vai hajusta.

11.5.2011

Neuzeller Kloster-Bräu Kirschbier 4,8%


Karvan verran Alkon tavaraa (4,8%) tämä suorastaan taivaallisen hyväksi etiketissä kehuttu kirsikkaolut. No, suuret sanat eivät suuta halkaise, eikä parivaljakko ole mainosmiesten vietävissä. Siispä juoma otetaan kovaan testaukseen.

Pullo aukaistaan ja sisältö kaadetaan laseihin. Väriltään vahvanpunainen ja vähäisesti vaahtoava olut ei tuoksullaan paljasta mitään erikoista, vaan haju on normaalin oluen.

Lace ensikulauksesta: ”Hyvää!”

Mace (kyynisesti ja ilottomasti naurahtaen) : "No jaa…"

Juoman erottaa olueksi, mutta makea mehumaisuus kuitenkin tunkee alta. Mace hiukan vierastaa koko kirsikkaolut-ajatusta, hänestä kyseessä on outo makean viinin ja oluen sekoitus. Mutta Lace, joka eittämättä on Kaksikon kansainvälisempi osapuoli, (oli Virossakin juuri! (tosin sa unohtit sun valkonen farkku)) tuumaa Neuzellerin mukavaksi juomaksi.


8.5.2011

Westons Premium Pear Cider 4,5%

Äitienpäivän päätteeksi Lace avaa pienen pullon Westonia. Pullo hyppäsi Lacen ostoskärryihin marketin hyllyltä, joten tällä kertaa prosentteja on reilusti totuttua Weston-tasoa vähemmän. Vasta pulloa avatessaan Lace tajuaa ostaneensa päärynäsiideriä. Mutta ei pidä antaa ennakkoluulojen haitata joten reippaasti vaan korkki auki!

Pullo istuu muotoilunsa puolesta käteen kuin valettu, joten Lace ei turhaan ryhdy etsimään lasia, suoraan pullon suusta vaan reippaasti! Jos sanaa päärynä ei olisi huomannut etukäteen, olisi ensimmäinen kulaus tuottanut suuremmankin pettymyksen. Ei, ei tämä päärynä vaan oikein pelitä siiderissä. Lace ei saa kiinni makua, joka siideristä tulee mieleen, mutta jotain ei-niin-hyvänmakuista se muistuttaa. Siideristä jää kieleen makea tuntu, vaikka etiketissä luvataankin, ettei makeutusta ole lisätty. Toista kertaa tätä ei osteta, toivottavasti Mace ei halua tehdä omaa testaustaan. Tai saahan tuo tehdä, mutta Lacelle riitti tämä pullo.



Mutta yllättäen yksi aiempien westonien kanssa koettu asia toteutuu jälleen: hyvin hujahtaa hattuun, vaikka prosentteja on tällä kertaa kovin vähäisesti.

6.5.2011

Miller's Genuine Draft 4,7%


Usalaista olutta vaihteeksi. Lace loi esteetikon katseensa kohokuvioituun pulloon ja etikettiin, ja nyökytteli hyväksyvästi: tyylikästä ja rock-henkistä. Mitä sitten löytyy pullon sisältä? Ainakin kevyesti erikoinen, hivenen makeahko tuoksu. Hmm? Etiketin tavaus tuo ilmi, että oluen aineksena on mallassokerisiirappia. Alkaa mennä mielenkiintoiseksi.

Vaaleaa olutta särvitään uudella mielenkiinnolla. Maku on hyvin lyhyt, ja siinä toden totta tuntuu kuin kevyt makea vivahde taustalla. Jälkimakua ei käytännössä ole, muutenkin juoma on kyllä amerikanherkkua: raikasta, mutta mautonta. Hyvin helppoa juotavaa hellepäivän janojuomaksi, ja makeahko vivahde luo oman luonteensa oluelle, mutta siitä huolimatta Miller’s on jotenkin turhan olematonta. Loppupeleissä juoma ei hirveästi sytyttänyt, jos kohta ei kauhistuttanutkaan.

Tämän juoman tietoja Suomen Virallinen Kaksikko etsiskeli netistä saakka, ja Miller’sin kotisivuillekin eksyttiin. Siellä juoman miehekästä luonnetta kuvaavat mainoslauseet herättivät kevyttä hilpeyttä. Törmättiin myös jollekin kilpailevalle mikä-lie –olutarvostelusivulle, missä joku oli lausunut arvioinnikseen, että Miller’s on pahinta olutta, mitä hän on lasiinsa kaatanut. Eipä ole paljon ryypännyt se henkilö.

4.5.2011

Bohemia Regent Prezident Lager 6,0%



Juhlava tsekkilager nautittiin keltaisen kanakeiton kera. Juoma on vaalea, ja vaahtoaa kevyesti, eikä vaahto säily kovin kauaa. Ensimmäinen suutuntuma saa Lacelta ylistystä, hän käyttää termejä täyteläinen, jopa tumman oluen kaltainen. Mace on kommenteissaan hieman varauksellisempi.

Jälkimaku on kitkerähkö ja alkoholin lämpö leviää suht mukavasti. Prezident on melko vahvasti humaloitu, ja Macen makuun alkoholia ehkä turhankin paljon. Hyvinhän tämä juotua tuli, kun on kuitenkin ihan ”normaalia” lageria. Mitään erityisen tunnistettavaa tai erikoista maussa ei lopulta ole. Presidentillinen juoma toimi pääsiäiskeiton täydentäjänä eikä pilannut tunnelmaa. Ei kyllä sillä hinnalla saakaan pilata.

1.5.2011

Uusintana: High Coast 4,6%

Pari kuukautta sitten Mace sortui jälleen kerran yksinäiseen testailuun. High Coast ei onnistunut viettelemään miehen makuhermoja. Lace, joka ei vanhuuttaan enää pysy perässä näissä Macen testeissä, oli ostanut tölkin High Coastia pääsiäisen suurta testikimaraa varten. Koska mitään tarvetta syvälliseen analyysiin ja tarkkoihin muistiinpanoihin ei ollut, kaksikko otti oluen saunajuomakseen.

Sihahdus ja ensimmäinen kulaus. "Täähän on itse asiassa ihan hyvää" toteaa Mace. Olut maistuu myös Lacelle. Semmoinen sopiva maku, sopii saunajuomaksi ja muutenkin - noh, oikein hyvää. Macelle tässä riittää ihmettelemistä, koska hänen oman testinsä tulos ei ollut mitenkään kiittävä. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että oluen makuun vaikuttaa erittäin paljon myös seura: ei pitäisi miehen yksinään kitata kaljaa ;-p

Vakavasti puhuen, näinhän se on. Makuun vaikuttaa tilanne, se mitä on hetkeä aikaisemmin kenties syöty, oma vireystila jne. Sen tähden joskus on ehkä ihan hyvä antaa juomalle toinen mahdollisuus.