29.1.2011

Tuborg Lime Cut 4,5%


Nyt ollaan ajan hermolla! Viiden siideritestauksen sarja katkaistiin sihauttamalla testilaboratoriossa auki tammikuun uutuustuote, jota valmistaja kehuu näin: kepeä ja raikas elämys, joka syntyy hyvin kevyen humaloinnin, lievän makeuden, luonnollisen pirteän limen ja nuorekkaan pakkauksen yhdistelmästä.

Siis limellä maustettua olutta. Mikä ettei, tuumaa kaksikko. Onhan tässä jo ehditty banaani- ja kirsikkaoluetkin lipittämään.
Juoma on erittäin vaalea ja vaahtoaa melko vähän. Tuoksun perusteella ei eroa mitenkään normaalista oluesta. Mutta siis maku! Missä on olut? Missä on lime? Hyvällä mielikuvituksella nämä maut löytää, mutta kyllä tämä on kokolailla mautonta juomaa. Raikasta toki, mutta mautonta. Siis mautonta.

26.1.2011

Somersby Apple Cider 4,5%


Iloiset loppasuut testaavat juomat aina vakaissa olosuhteissa: turvallisesti kotosalla. Toisinaan kulku suuntautuu myös juomia tarjoileviin ravitsemusliikkeisiin. Näiden antiin ei kuitenkaan ole tarkoitus laajemmin paneutua. Tällä kertaa on kuitenkin mainittavaa saman juoman nauttiminen niin kotona kuin kylilläkin.

Kaksikkomme piipahti pieneksi illantoviksi läheiseen kuppilaan, joka edustaa suomalaisen pikkukylän anniskeluravintolatarjontaa varmasti erittäin hyvin. Tumma kalustus, pizzaakin saa, bilispöytä, karaokea torstaisin jne. Lace silmäili baaritiskillä tarkkaan paikan siideritarjontaa. Valitttavan monesta suuren kaupungin kuppilastakin saa vain makeita kotimaisia tyttösiidereitä. Tämän käpykyläkuppilan kylmäkaapeissa oli useita pullo-oluita ja olihan siellä myös jotain, missä oli maaginen sanapari "dry cider"! Lacen lasiin kaadettiin Somersbytä, Macelle vältti hanaolut. Kovin kuivalta Somersby ei maistunut, mutta omenan maku ja tuoksu oli vahva. Mace maistoi Lacen lasista ja totesi juoman myös hyvin kelvolliseksi.

Kokonaan oma tarinansa olisi sitten se, että Lace löysi ilokseen hyllyltä myös irlantilaista Millar's-viskiä. Harvassa paikassa on muuta irkkuviskiä tarjolla kuin Jamesonia. Millar's on toki ihan perusviski, mutta tuo mukavasti vaihtelua ja ennen kaikkea se ilahdutti Lacea. Mutta siis... tämä ei olekaan Lacen viskiblogi, joten laitetaanpa se hana nyt kiinni.

Ja kuinkas sattuikaan, kotona odotti myös pullo Somersbytä, joten omenaista juomaa kaadettiin laseihin suurin odotuksin. Eikä kumpikaan pettynyt. Kaupan hyllyltä löydetty pullo ei ollut kuivaa, mutta baarissa nautittuun verrattuna makeutta ei juurikaan ollut enempää. Omenan tuoksu on raikas ja hyvä, ehkä hitusen esanssinen. Siideri ei vaahtoa. Hyvää ja raikasta on makukin, kuin omenamehua.

"Tämä on hyvää."

22.1.2011

Olvi vanilja-mantelisiideri 4,7%



Tällä kertaa kaksikkomme kävi testisiiderin kimppuun tavallistakin innokkaammin. Rakkauden talon Paula oli ystävällisesti lähettänyt lempisiideriään testattavaksi. Toivomme muidenkin jatkossa seuraavan Paulan esimerkkiä.

Eikä tässä vielä kaikki: Paula ei lähettänyt yhtä pulloa vaan peräti kaksi! Macen ja Lacen testi-ideologiaanhan kuuluu testata aina vain yksi pullollinen/tölkillinen. Se jaetaan kiltisti kahteen osaan. Kaksi testipulloa sai kaksikon muuttamaan perinteisiä tapojaan. Ensimmäinen pullo tyhjennettiin perjantai-illan ratoksi, reippaasti suoraan pullon suusta.

Ensimmäinen huomio kiinnittyikin pulloon, Lace kun on vanha esteetikko. Kauniin mallinen pullo, miellytti silmää ja oli helppo tarttua. Toki pullouudistuksessa on tehty se perinteinen: otettu tilavuudesta 10% pois. Mutta että siis vanilja-manteli? Kaksikon ennakkoluulot olivat aika lailla huipussaan.

Pullon suusta tunkeutui sofistikoituihin neniin varsin epämiellyttävä tuoksu: tunkkainen toffee, hyvällä tahdolla kermatoffeen tai kermaliköörin tuoksu. Ensimmäiset kulaukset eivät vakuuttaneet, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, ettei toisen testipullon nauttiminen mitään tuskaa tule olemaan.

Lauantaina ryhdyttiin sitten testaamaan tosimielellä. Juoma tuoksui lasissa miedommin ja tarkentui kermatoffeen tuoksuksi. Vanilja maistui selkesti, mutta mantelin maku oli aivan hakusessa. Lace, tuo keittiön todellinen MasterChef, totesi, ettei mantelilla sinällään niin selkeää makua olekaan, joten miten ihmeessä sen maun voisi juomaan vangita! "Yhtä hyvin voisi tehdä perunasiideriä." Macen veikkaus kuitenkin on, ettei perunasiideri jostain syystä saisi vastaavaa suosiota.

Tämä siideri ei vakuuta ensikulauksella, mutta on ehdottomasti seuraavien kulauksien arvoinen. Makuun tottuu ja siideriä lipittelee lopulta ihan mielikseen. Vaniljainen jälkimaku on vähäinen, ja kitalakeen jää tahmea tuntuma. Lacen mielestä kaikkien tyttösiiderien joukosta tämä on kuitenkin ehdottomasti hyvä valinta. Macenkin mielestä siideri on parempaa kuin etukäteen osasi kuvitella. Pullokaupalla emme Paulan suosikkia kyllä pystyisi juomaan, se on pakko tunnustaa.


Terveiset Paulan siskolle: ei tämä nyt sentään tiskivettä ole!

19.1.2011

Crowmoor Dry Apple Cider 4,7%


Tämänkin juoman Mace sai luvan kanssa testata yksinään, koska Lace vakuutti, että hän vanhalla kokemuksella voisi suorittaa testauksen ja arvostelun mentaalisesti. Niin usein oli Crowmooria kurkusta alas mennyt. Ja hän tiesi jo antaa lopullisen tuomionsakin: ”Se on hyvää”.

Näistä lähtökohdista siis startattiin, kun Mace tölkin sihauttaa auki. Crowmoor kuohuu kovasti, mutta ei varsinaisesti vaahtoa; kuohu häviää nopeasti. Juoman väri on vaaleankeltainen. Tuoksu on miellyttävän hento ja aito omenasiiderin tuoksu. Pirteä eikä esanssinen.

Ja maku sitten? Kyllä Lace tässä oikeassa on: Crowmoor on hyvää. Tasapainoinen, raikas, omenamehuinen ja sopivan kuiva ja vähäisesti hapan. Ei kuivata hampaita, mikä on Macelle tärkeä mittari. Jos Mace tilaisi ravintolassa siideriä, niin tämän kaltaista hän toivoisi eteensä tuotavan.

Crowmoor on kansanomainen ja helppo, mutta ei rahvaanomainen siideri, ja markettisarjassa laadukkaimmasta päästä.

Ja seuraavalla kerralla on vuorossa pitkään odotettu, Paulan sponsoroima, mutta taatusti puolueeton siideritestaus! Stay tuned!

16.1.2011

Golden Cap Move Light ananas-päärynäsiideri 4,7%



Mace sai virallisen luvan testata tämän siiderin yksin, koska Lacen mielestä juoma oli “liian tyttömäinen”. Mace mietti hetken asiaan liittyvää ristiriitaa tai sanomaa, mutta päätti sitten, Turo’s Hevi Geen sanoja toistellen, että ”helmeilevää kultakorkkista , hän nauttii ilman morkkista”. Jonkun on testattava ne tyttömäisetkin.

Golden Cap -pullosta tunkee nenään melko voimakas esanssinen ananaksenhaju, jonka alta ui esiin päärynälimsan aromi. Periaatteessa hyvä tuoksu, mutta makeudessa on jotain, mikä pidemmän päälle saa nyrpistämään nenää. Juoma ei käytännössä vaahtoa, ja on vaalean kellertävää ja poreilevaa.

Maku on melko lattea, ananaksinen toki ja sakariinimakea. Alkoholia ei havaitse. Juu, tyttöjuomaa on, ja vahvasti. Tahmea ketto jää kitalakeen. Mace on ananaksen ystävä sinänsä, mutta jokin juomassa tökkii aika tavalla. Ehkä se on tuo tekomakeus: Mace ei käytä light-juomia (toisin kuin Lace, joka lienee syntynyt Pepsi Max-pullo kourassa).

Ei tämmöistä kyllä toista kertaa juo raavas mies. Vaikka vähän kikatuttaisikin.

13.1.2011

Laiskajaakko tumma lager 4,5%





Lahtelaisen Teerenpeli –pienpanimon olut siunaantui jääkaappiin Lacen tuomana jostain. DVD-trillerin kyytipoikana testatusta oluesta jäi mieleen ja kirjoihin seuraavaa:
Juoman vaahto on melko vähäinen ja se laskee nopeasti. Maku on pehmeä, mämminen ja kevyesti kitkerä. ”Tumma mutta kevyt”, loihe Lace lausumaan.( ”Loihe Lace lausumaan”… siinä on jotain runollista. –kirj.huom.)


Macen mielestä monikin testatuista tummista lagereista maistuu tältä; suurta omaperäisyyttä ei havaittu. Maltainen keskikitkerä kevyehkö juoma, josta Lace diggasi Macea enemmän. Macellä oli taas jonkinlainen mutruilukausi, sillä Laiskajaakko ei häntä ihmeemmin innostanut. Mutta Lace sanoi ”Mää tykkäsin tästä ny kuule”, eikä siinä sitten mutinat auta.

Teerenpeli Laiskajaakko toiminee ruokajuomana paremmin kuin janoon, ja jättää nieluun kevyesti kitkerän jälkimaun. Normaaliolutta kalliimpi hinta ja kuitenkin suht tavallinen maku ei ainakaan Macen mukaan povaa suurempia myyntimenestyksiä tälle oluelle.

10.1.2011

Sinebrychoff Suklainen tumma lager 4,7%




Tämmöinen juoma osui Macen silmään marketissa käydessä joulun alla. Suklaaolut tuntui suht kiehtovalta ajatukselta, joten pikkupullo lähti kotiin. Testaus suoritettiin Lacen kanssa, jonka saattaa toisinaan yllättää jopa äkillinen suklaan himo.

Kaadettiin lasiin ja maistettiin. Juomassa on täyteläinen hyvän tumman lagerin maku, mutta mitään suklaaseen vivahtavaakaan ei kaksikko pystynyt mausta esiin taikomaan. Ei sen puoleen hajustakaan. No tämäpä olikin ihme juomaa, totesi Mace katkerana. Sitä voi näköjään tyynesti laittaa etikettiin mitä vaan ja huijata ostavaa asiakasta. No, parivaljakon kova osa on toimia ennakkotestaajina, jotta tuhannet muut voisivat edeltä käsin välttää tällaiset makujen meren karikot. ”Mace ja Lace – hyvän maun esimaistelijat!” olkoon tunnuslauseemme.

Niin, onhan tässä oluessa kaunis väri ja makukin on ihan ok. Jos kuitenkin haluat suklaaolutta, niin ei kannata vaivautua. Jos taas mielessäsi on tasapainoinen ja helposti juotava tumma lager, niin siihen tarpeeseen tämä ”Suklainen” vastaa.

Pettynyt Lace alkoi vaatia oikeaa suklaata, joten kaapista oli kaivettava riisisuklaapaketti pahimpaan hätään.


7.1.2011

Rekorderlig Raparperi-mansikka päärynäsiideri 4,5%




Tuttu markettisiiderimerkki täytyi myös testata. Jostain syystä lähiaikoina on Mace valinnut hyllystä mansikka-aromisia juomia, vaikka ei ole ollenkaan mansikkaihmisiä. Tämä juoman pohjana on käytetty sekä omena-, että päärynäviiniä, eikä ainakaan tuoteselosteesta löytynyt raparperia lainkaan. Kaipa raparperi on mukana vain aromina sitten.

Siiderin väri on vaaleanpunainen, ja se tuoksuu mansikalta. Lacen mukaan ei tuoksu miltään, mutta hän ottikin tämän testauksen ehkäpä turhan kevyesti juomalla puoli lasillista tietokoneen ääressä, omien sanojensa mukaan, ”ehtimättä ajattelemaan mitään”. Tästä hän myöhemmin päätteli, että siiderin täytyi olla siedettävän makuista.

Mace paneutui aistinvaraiseen tutkiskeluun syvällisemmin, ja havaitsi Rekorderligissa hennon, melko luonnollisen mansikan maun. Juoma on melko makea olematta mitenkään ällö, joten se teki aika hyvin kauppansa myös Macelle. Raparperia ei kyllä mausta löydetty sen helpommin kuin tuoteselosteestakaan.

Loppukaneetiksi Mace kirjoitti: ”Yllättävän ok mansikkajuomaksi. Meni raskaan päivän jälkeen hattuun.” Tästä ei nyt tietenkään pidä vetää sellaisia johtopäätöksiä, että hattuunmeno toisi juomille sinänsä mitään bonuspisteitä. Tietenkään. Ihan eri asioista oli kyse tässä.

5.1.2011

Mufloni Huurupukki 4,5%



Tumma, porilaisen pikkupanimon lager löytyi reissulta Vanhaan Raumaan. Nimi huvitti Macea suuresti, samoin etiketin "muakas" kirjoitusvirhe, joten kyllähän olut testata piti, vaikka hintaa olikin riittävästi. Odotuksena oli melko räväkkä tuplapukki-henkinen makukokemus, vaikka prosentteja olikin vain markettitasoisesti.


No, oliko pukissa potkua? Juoma on jotenkin ”paksunoloinen”, vähävaahtoinen ja samean tumman ruskea. Voimakas mämminen, makea tuoksu. Maku voimakkaasti humaloitu, suht kevyt jälkikitkeryys jää nieluun IPA-maisesti pitkäksi aikaa. Tuoksu lupaa pehmeämpää makua, mutta juoma on kuitenkin kitkerämpi kuin esim. aiemmin testattu Eggenberg, jonka aromista voi havaita muistumia. Huurupukin etiketti mainostaa juomaa kevyeksi, mutta tällaista mielikuvaa ei Kaksikko saanut.

Kyllä tässä silti yritystä on. Mufloni Huurupukki on hyvin epäsuomalainen olut, ja Mace joi lasinsa hitaasti, makustellen, loppuun. Lace jäi pohdiskelemaan, minkä ruuan kanssa tätä tarjoaisi, mutta lopputulos ei muistiinpanoihin jäänyt.

1.1.2011

Nikolai Vuosiolut 2011 4,5%



Wienin Filharmoonikkojen uuden vuoden konserttia odotellessa Lace ja Mace aukaisivat tölkin Sinebrychoffin Nikolai Vuosiolutta. ”Wieniläistyyppinen lager”, luki Mace tölkistä kyynisellä äänensävyllä. Sävy kuitenkin muuttui, kun juomaa alettiin maistelemaan, sillä oli oluen tyyppi sitten mikä hyvänsä, se oli kaksikolle melkoisen maistuva.

Juoman väri on kaunis tummahkon ruskea ja sen vaahto on runsas. ”Kanerva maistuu”, oli Macen ensikommentti, mihin hän jatkoi heti perään, ettei tosin tiedä, miltä kanerva maistuu. Mutta oluen bugee vei hänet jonnekin kanervaisille kukkaisniityille tai suopursujen sekaan. Nikolain maku on onnistunut: se on maukas ja pehmeä, ja siinä on jollain lailla kukkainen humala-aromi. Purkissa asiasta käytetään nimitystä ”jalohumala”. Mace tykkäsi erityisesti juoman tuoksusta. ”Kyllä tällä kelpaa vuosi aloittaa”, totesi Lacekin.

Tölkissä luvattiin myös toffeen makua, mutta siihen eivät kaksikon makusilmut venyneet. Kokonaisuus nousi kyllä kiitettävälle tasolle. Nikolai Vuosiolut on hyväarominen, helposti juotava olut, jossa on epäsuomalainen hyvä tuoksu, ja vähäinen jälkimaku ilman häiritsevää kitkeryyttä. Laadukas valinta.

Hyvää Uutta Vuotta!