29.9.2012

Happy Joe Oakwood Apple Cider 4,7%


Ihan uusi siiderimerkki Hartwallilta lupaa tarjota englantilaistyyppistä siideriä. Siis hyvää vaihtelua suomalaistyyppisille ”muumilimsaa ja viinaa”-”siidereille”.

Juoma on rusehtavankellertävää ja vähävaahtoista. Etiketin mukaan väri on saatu aikaan omena-, porkkana- ja hibiscustiivisteestä. Kaksikko toivoo vilpittömästi, että hibiscustiivisteen maailmanmarkkinat pysyvät vakaina. "Pedro, laitatko vielä tulemaan pari tynnöriä sitä hibiscustiivistettä, kun menee niin hyvin kaupaksi?" "Ay, ay Sir, lähetän heti! Uuden sadon hibiscustiiviste onkin juuri valmistunut hibiscustilallani!"

Siiderissä on hyvä aidon omenan tuoksu, ja makukin on varsin aito: ok vahva omenan aromi, ei kitkerää eikä ylikuivaa, vaan helppoa juotavaa ja varsin maistuvaa. Alkoholia ei juurikaan havaitse, jälkimauksi jää kevyt omena ja vähäinen tahma kitalakeen.

Äkkiä tämä tuli juotua ja parivaljakko tykkäsi kovastikin. Voimme siis hivenen liioitellen todeta, että Happy Joe on suorastaan kulttuuriteko Hartwallilta, ja suomalaiseksi siideriksi yksiselitteisesti hyvää. Lace tykkäsi myös tölkin fontista ja tahtoi tämän asian aikakirjoihin kirjauttaa.

27.9.2012

Nobelaner Kesäolut 4,5%


Vielä on kesää jäljellä, yrittää Mace epätoivoisesti hyräillä, mutta sanat hukkuvat syysmyrskyn vinkunaan ja hymy hyytyy huulille. Kesän heinä kuolee, kuiskaa Timo K. Mukan haamu hänen korvaansa. Mutta ei anneta periksi vielä. Jos ei ole kesää, niin onpahan ainakin kesäolutta, vieläpä tarjouksessa.



Macen yksityistestiin pääsi Lidlin Nobelaner Kesäolut, joka on valmistattu Suomessa. Ei tarvitse olla meedio veikatakseen alkulähteeksi Olvin panimoa.

Juoma on hyvin vaaleaa ja niukkavaahtoista. Maku taas on äärimmäisen tavallinen suomalainen bulkkilager. Saattaapa hyvinkin olla kyseessä vaikkapa Olvin Halko toisessa purkissa. Jälkimakua ei juuri ole, vähäisen alkoholin lehahduksen aistii. Lähestulkoon tuoksuton, eikä makuakaan mitenkään runsaasti. Eipä maistu mallas, eikä kovin paljon humalakaan.

Ei tämä millään lailla epämiellyttävääkään silti ole. Kyseessä on pussikaljalager, jota kyllä juo, mutta ei se mitään kummempia elämyksiä tarjoa. Yksi tölkki ei vielä kesää tee. 12 tölkin salkku voi jo saada linnut laulamaan.

25.9.2012

Kaltenberg Organic 4,7%


Puolilämpimät hotellitestailut jatkuivat baijerilaisluomuoluella, joka on tyypiltään hyvin vaalea lager. Pehmeä maku, jossa kevyesti kitkerää humalaa. Testaajat toteavat, että kyllähän juoma hyvää ja tasapainoista on, mutta miettivät, mitä tästä sitten muuta osaisi sanoa. Jollain lailla Kaltenberg on suomalaistyyppinen juoma ja siinä on täyteläinen oluen maku, mutta ei tätä kyllä kymmenistä muista oluista erota edes itse Erkki.

Näinpä tyydymme tavaamaan takaetikettiä ja kertomaan, että sen mukaan juoma on elegantti ja mieto olut, emmekä oikeastaan voi vastaankaan väittää. Maun mietoudesta huolimatta vaikutelma oli täyteläinen, eikä missään määrin vetinen. Luomuaatteen elähdyttämille oiva valinta.

21.9.2012

Urho IV A 5,5%


Sanokaa mitä sanotte, mutta koskaan ei tule Sale-olutta, eikä Tarja-siideriä. Vanhat 70-lukuiset Suomi-kliseet on jo lähes käytetty loppuun, mutta Hartwall keksi vielä yhden. Urho-olutta saa vain Alkoista, eikä se ollut parivaljakolle lainkaan tuttu juoma.

Urhossa kiinnittää huomion paksu runsas vaahto, joka jättää hyvin pysyvän pitsikuvion jälkeensä. Metallinen klassinen oluen tuoksu leijuu lasista, ja klassinen on myös vaalean lagerin ulkonäkö ja väri. Juomassa on pehmeä suutuntuma, ei kovin purevasti kielellä kihelmöivä olut. Maku voimakas, täyteläinen, ”pehmeää humalan kitkeryyttä” uhkuva, josta alkoholinkin aavistaa.

Urho ei ole millään lailla erikoista sinänsä, mutta siinä on runsas oikean oluen täyteläinen maku. Eräänlainen laadukkaan lagerin perustyyppi, ja varsin maittava ja konstailematon.

19.9.2012

Karlens Perry-Lime siideri 4,7%



Loppasuiden nopea reagointi lukijapalautteeseen mahdollistui, kun Mace löysi Karlensin päärynä-lime –sekoituksen Lidlistä tarjouksesta. Aikaisemmin mainitun luomujäähdytyksen jälkeen hyvin vaaleankellertävä vaahdoton juoma kaadettiin hotellin hammasmukeihin (jotka olivat sivumennen sanoen ihan nätit ja lasiset). Näiden eleganttien valmistelujen jälkeen päästiin juomaa maistelemaan pikkurilli pystyssä.

Mace oli ärsyyntynyt tölkin Limited Edition –logosta, mikä löytyy jokaisen Karlensin tuotoksen kyljestä. Mikä limited edition semmoinen juoma on, jota myydään vuosikausia?

Tuoksussa havaittiin vähäinen päärynän häivähdys. Mausta taas Lace loihe lausumaan: ”Ihanku simaa”. Nimenomaan kaupan siman sitrusaromi päärynällä höystettynä. Päärynän erottaa enemmän suutuntumassa, limen jäädessä jälkimakuun. Limsamainen, ei kirpeä juoma, suht makeaa, mutta kuitenkin raikasta.

Perry Lime on helppoa juotavaa, ehkä melko luonteetonta. ”Kyllä tätä juo, mutta ei paljon tunnu missään”, virkkoi Lace loppukaneetiksi.

17.9.2012

Fizz Sparkling Dry 4,7%


Fizzin vastaus hyvin vetäville skumppamarkkinoille nautittiin suht lämpimänä forssalaisesssa hotellissa, jonka huonevarustukseen ei sisältynyt jääkaappia. Muut samassa yhteydessä testatut juomat keksittiin viilentää elegantisti muovikassissa, jota roikotettiin ikkunasta jäätävässä syysilmassa, verhoista otetun narun päässä. Oli sentään sisäpihan ikkuna.

Fizz kuohuu kovasti, mutta vaahto laskee nopeasti. Juoma on hyvin vaaleaa, lähes vesimäistä, ja tuoksu on vähän epämääräinen, eikä herätä hurraahuutoja. Maku on kuitenkin ihan ok, eikä ollenkaan sellaista kuin Fizzin kamala omenasiideri. Ensitunne on hieman laimea kun makua ei ole paljon, mutta toisaalta tämä on helppoa juotavaa. Mieleen tulee kuohuviinin ja siiderin sekoitus, ja tuoteseloste tarkentaa asian omenaviinin ja omenamehun miksaukseksi.

Kylmänä olisi varmaan parempaa, mutta meni taskulämpöisenäkin. Ei ole hyytävän kuivaa, eikä kitkerää, joten kyseessä on harmiton, ihan toimiva juoma.

9.9.2012

Masai Marula Flavoured Cider 5,0%


Alkosta löytyi eksoottisella marula-hedelmällä maustettu siideri, joka Afrikkaan ajatukset vievästä nimestään huolimatta on saksalaista. Kyseessä on pohjimmiltaan omenasiideri, johon marulaa on laitettu vain mausteeksi.

Juoma on vaaleanoranssia ja kevyesti vaahtoavaa. Tuoksu miellyttävän makea, hieman omenamainen. Maultaan Masai on melko vahvaa, omena puskee läpi eksoottisesta marula-aromista. Näin siideri ei tunnu ”yltiö-eksoottiselta”, eikä myöskään ole liiallisen makea. Mikään Golden Cap Wicked –henkinen teinijuoma siis ei ole kyseessä.

Masai oli mieluinen yllätys. ”Musta tää on hyvää, tässä on makua”, aprikoi Lace. ”Sanoisin jopa, että tietyssä mielessä hienostunut maku”. Macekin maisteli hartaana ja tykkäsi myös. Jälkimausta hän tavoitti alkoholia ja kirpeää omenaa. Juoma onkin selvästi enemmän omena- kuin marulasiideri, ja ihan hyvä niin. Marula tuo mukavan vivahteen laadukkaaseen juomaan.

6.9.2012

Mariestads 3,5%


Tämä olut on Ruotsista, vaikka luulimme ensin saksalaiseksi. Toisaalta kakkosoluen prosentit antavat vihjeen oluttietäjille. Ruotsissahan 3,5% on ollut normaali oluen alkoholipitoisuus jo pitkään. Millaisen vaikutuksen tekee tämä etiketin mukaan ”Ruotsin rakastetuin olut” täällä koto-Suomessa?

Tölkki runoilee lisäksi helmeilevästä meripihkasta ja pyöreän hurmaavasta katkerosta niin autuaana, että alkaa mennä jo komiikan puolelle. Lisäksi tarkennetaan, että kyseessä on Dortmunt –tyyppinen lager. Mace epäili, että kyseessä on kirjoitusvirhe, ja tarkoitetaan Dortmund-tyyppistä, mutta ei vaivautunut tarkistamaan, miten asia todellisuudessa on.

Juoma on täyteläisen peruslagerin väristä, vaahto ei ole kovin runsas. Maussa on humalaa melko runsaasti, eikä juoma tunnu laimealta. Menisi kyllä keskioluestakin. Melko miellyttävää, kevyesti kitkerää ja vähäisellä jälkimaulla siunattua. Kyllä tämä varsin kelpoa on, uudestaankin voisi maistaa.

4.9.2012

Ambar Cerveza Especial 4,5%


”No tästä ei paljon parta pauku”, Mace arvelee, kun kaapista kaivetaan 25 cl:n pikkupulloon pakattu espanjalaisolut. Kieltämättä pikkupullo vielä kahteen lasiin ositeltuna ei anna mahdollisuuksia makustelulle, kun juoman huitaisee melkein kertahuikalla. Mutta tämmöistä maltettiin kuitenkin papereihin kirjoitella:

Kyseessä vaalea lager, jossa on pumpulimainen vaahtokukka. Tuoksu on aromikas ja perinteinen. Juoma on raikas, kohtuullisen runsaasti humaloitu, ja jättää vähäisen kitkeryyden jälkimauksi. Melkoisen perinteinen lager siis, jossa ehkä hiukan keskimääräistä täyteläisempi maku. Ei siis sukua Espanjan/Meksikon ”vesioluille”.

Ihan ok juoma sinänsä, mutta eri asia on, kannattaako tätä Suomeen kuskata kuitenkaan.