31.3.2013

Laitilan Into Appelsiini lonkero 4,7%




Tämmöinenkin joutui Macen yksityistestiin. Rohkeana miehenä hän pyrki kumoamaan appelsiinilonkkukammoaan siedätyshoidolla. Jaffan värinen aine kaatui siis lasiin reippaasti.

Tuoksu ei ole ihan appelsiininen, eikä maustakaan suoranaisesti Jaffa mieleen tule. Lonkeron käynyt aromi sekoittuu suussa johonkin hieman ”teennäiseen” ja kirpeään fiilikseen. Jälkimaku on kuitenkin melko aito ja edelleen aika kirpeä. Juoma ei ole ylimakeaa ja kohtuullisen lonkkumaista muutenkin, ei mitään pelkkää limsaa.

Ei tämä nyt suoranaisesti pahaakaan ole, paljon kamalampaakin olisi voinut saada aikaiseksi. Macen on lopulta myönnettävä, että loppua kohden into suorastaan nousi ja juoma teki kauppansa ihan hyvin. Ehkä hieman täyteläisempi ja aidompi apppelsiininmaku olisi tehnyt terää, mutta meni tämä näinkin. Siedätyshoitoon aine oli hyvää, ja kammo väheni.

27.3.2013

Croctail Cola 4,5%




”Kofeiini- ja tauriinipitoinen alkoholijuoma” 25 cl:n pikkupurkissa, jonka Mace sai testata yksin ihan luvan kanssa. Aine on brittiläistä. Siellä tuntuvat tämäntyyliset ”limuviinat” olevan suosittuja.

Kolan väristä, ihmeen runsas rusehtava vaahto. Haju on epämääräisen paha, eikä muistuta kolaa. Mieleen tuli lähinnä Eri Keeper. Ja maku… se on kyllä… miten sen nyt sanoisi… erilainen. Edelleenkään ei kolaa kovin vahvasti muistuta, mutta ei kyllä energiajuomaakaan. Miten tätä kuvailisi, miettii testaaja, ja päätyy irvistäen kirjaamaan ylös: yäh, ylimakea, jonkun kummallisen teollisen liuottimen vivahteella ryyditetty pilaantuneen kokiksen aromi.

Haju on kuitenkin vielä epämiellyttävämpi, makuun alkaa ensiahdistuksen jälkeen jotenkin tottua. Mutta ei tätä kyllä uudestaan tule todellakaan ostettua. Juoma on kuin kotikaljaan olisi sekoitettu väljähtänyttä kokista. Aika pahaa siis inhimillisesti katsoen.

23.3.2013

Hartwall Aura III 4,5%




Legenda elää! Pariskunnalta on täysin jäänyt huomaamatta, että Aura-olutta on alettu taas valmistaa. Muinoin 60-70 –luvulla Aura oli yksi yleisimmistä perusoluista, mutta valmistus taisi loppua 90-luvulle tultaessa. Nyt kuitenkin hyvin varustetun kaupan kylmäkaapin nurkasta löytyi erä klassiseen lasipulloon pakattua Auraa.

Olut on vaaleaa ja kauniisti vaahtoavaa, sekä lähes tuoksutonta. Pehmeän peruslagerin makuista, miellyttävää, mutta tavanomaista. Hiukan enemmän aromia kaipaisi. Lace oli erottavinaan jotain hiivaista häivähdystä. Vähäinen oluen / alkoholin hohka jää jälkimuistumaksi.

Etiketti kertoo ”Saazer-jaloaromihumalan” antamista elämyksistä, mutta kyllä Aura aika bulkkioluen makuista on. Ihan kelpo kaljaa kuitenkin.

21.3.2013

Red Stripe Lager 4,7%




Jamaikalainen lager hassussa pikkupullossa nautittiin liharuuan painikkeena. Juoman väri on vaaleahko, eikä vaahto ole kovin pysyvä. Tuoksussa joku aavistuksenomaisen epätyydyttävä, makeaan vivahtava häivähdys.

Maku taas ei erikoisuuksia tarjoa: vähäisesti humaloitu, ehkä inasen enemmän mallasta kuin peruslagerissa, mutta kuitenkin hyvin tavallista helppoa olutta. Ei juurikaan puraise, jälkimaku on vähän laiha/hiivainen.

Eipä tämä saanut ylävitosia heittelemään. Turha rahdata Jamaikalta asti, mutta jos siellä hiekkarannalla paahtuu, niin lasillisen voi tilata.

19.3.2013

Longi Salmiakki-Sitruuna Lonkero 4,7%




Seinäjokisen Mallaskosken Panimon uutuustuote kiinnitti hyllyllä huomion. Sitruuna-salmiakkilonkero kuulosti makuelämykseltä, joka oli koettava.

Juoma on harmaata, vaahtoamatonta ja kaikin puolin lonkunnäköistä. Oikein hartaasti nuuhkimalla erottaa vienon salmiakin tuoksun, ja se onkin aika ok haju. Hopeatoffee tuli Lacelle spontaanisti mieleen.

Maussa sitruuna dominoi, mutta salmiakkikin häivähtää. Ensin tuli mieleen, että maku on jotenkin epätasapainoinen, mutta loppujen lopuksi se alkaa tuntua varsin hauskalta. Lace ilahtui, ja sanoi jopa suosittelevansa. ”Tätä minä ostaisin toistekin”, oli hänen arvovaltainen toteamuksensa, ja lonkeron kyseessä ollessa se on hyvinkin mairitteleva arvio.

Juoma ei ole järkyttävän ylimakeaa, eikä pelkkää limsaa, vaan positiivinen ja ainakin tällä hetkellä ainutlaatuinen kokemus. Saas nähdä, milloin isommat valmistajat tulevat apajille. Tällä hetkellä elämys on vain harvojen ulottuvilla isoimmissa kaupoissa, ja ehkä Pohjanmaalla. Mutta kuka sinne lähtee?

13.3.2013

Hartwall Gourmet Vaalea 4,6%




Kauan kauppojen hyllyillä tarjolla ollut, mutta hyvin marginaaliin jäänyt ”parempi” olut, jota markkinoidaan ruokajuomana. Ilmeisesti menekkiä on sen verran, että valmistus edelleen kannattaa. Juomaa saa vaalean pilsin lisäksi myös tummana.

Testissä ollut vaalea versio on etiketin mukaan ”kalaruokien kaveri”, mutta koska Mace ei allergiansa vuoksi ole, testattiin Gourmet hieman proosallisen, mutta maittavan uunimakkaratsydeemin kyytipoikana. Vaikka tumma versio olisi ilmeisesti ollut olutsnobien mielestä parempi ratkaisu, on vaikea uskoa, että tämä menu kokonaan juoman tähteä himmentäisi.

Olut on tosiaan vaaleaa, vähäisesti tuoksuvaa ja paksusti vaahtoavaa. Maku on hyvin pehmeä, etten sanoisi lempeä, ja tasapainoinen. Mikään ei nouse esille kovin runsaasti, mutta maku on täyteläinen. Laadukas vaikutelma. Hyvin sopi makkarankin kanssa: ei varasta huomiota ruualta, mutta on silti maukasta.

10.3.2013

Mongozo Mango Exotic Beer 3,6%




Eräs kaikkein kamalimmista testatuista oli jo uran alkutaipaleella vaivoin särvitty Mongozon banaaniolut. Muistot ovat haalistuneet, joten uuteen testiin uskallettiin ottaa saman firman mango-olut, joka on reilun kaupan tuote ja hintaakin sillä on aika reilusti.

Lasissa juomassa on ihan asiallinen oluen väri ja vaahto. Nuuhkaisu tuottaa Macelta nyrpistyksen ja kommentin: ”Hyi helkkari, miltä haisee”. Etovan pistävänmakea haju, kuin pilaantuneita hedelmiä. ”Ei hyvää päivää”, hän toteaa puolestaan mausta epäuskoiseen sävyyn. Nämä Mongozot ovat oikeasti ihan legendaarisen pahoja juomia. Mace irvistelee, mutta Lace tahtoo jälleen sovitella: ”paljon parempaa kuin banaaniolut, ja onhan sekin jo jotain”, hän ehdottaa varovaisesti. Voi olla, mutta ei tämä kyllä hyvää ole silti.

Makea, mehumainen maku, josta mangon erottaa. Kyllähän tämän alas saa kokenut testaaja, mutta etenkin Macella teki silti tiukkaa. Ylipäätään hän ei käsitä, miksi olueen pitäisi sekoittaa makeaa mehua. Hullun hommaa. Tämmöisillä juomilla ei kehitysmaiden olot parane.

8.3.2013

Ridgeway Querkus Smoked Oaked Porter 4,5%




Sitten haluttiin miehekkäämpää juomaa. Nimi on ainakin vaikuttava. Huvittavan juhlallisen tarkat valmistusohjeet etiketissä kertovat, että olut on ”ranskalaisten tammitynnyrien palasten joukossa” kypsytettyä ja elävän hiivan kanssa pullotettua. Se siis käy vielä pullossa.

Jo nuuhkaistessa selvisi, mitä tuo smoked tarkoittaa: selvä savunhaju leijuu pullonsuusta. Juoma on paksunoloista mustanruskeaa ainetta, jonka vaahto laskee nopeasti.

Maku on suorastaan hiilimäisen savuinen ja etenkin jälkimauksi jää selvästi hiilenmakuinen aromi. Assosiaatiot lentävät nuotioon, ilotulitusraketteihin ja ruutiin. Muuten ensihuikalla hieman pettymys, koska maku ei muutoin tunnu kovin täyteläiseltä. Mace olisi toivonut hieman enemmän mallaksen pyöreyttä ja paksuutta, mutta ensihämmennyksen jälkeen Querkus alkaa tehdä kauppaansa. Kuiva savuisuus dominoi; tämä on selvästi ”savuisin” olut, mitä parivaljakko on testannut. Aika jännää.

Sopii snobille, koska erottuu selvästi muista oluista.

6.3.2013

Cool Grape Cranberry Stevia 4,3%




Stevia-kasvista saatava makeutusaine hyväksyttiin EU:ssa elintarvikekäyttöön marraskuussa 2011. 300 kertaa ruokosokeria makeampi ja vähäkalorinen aine on pikkuhiljaa rantautumassa Suomeenkin, ja alkoholijuomissa sitä on lisätty mm. seuraavaksi maisteltavaan karpalo-lonkkuun. Juomassa on kuitenkin jostain syystä myös tavallista sokeria, mutta sen kehutaan silti olevan 30% normaalijuomaa kevyempää. Mutta maistuuko se hyvältä?

Juoma on tyttömäisen vaaleanpunaista ja siinä on makean mansikkainen tai vadelmainen esanssituoksu. Karpaloa ei ole tämä tuoksu nähnytkään, eikä siitä ole tietoa myöskään maussa: lonkku on hyvin makeaa ja limsamaisen karkkimaista. Makeutusaine tulee jotenkin esiin laihana, vetistävänä jälkiaromina. Ei voi väittää, että stevia olisi täysin luonnollisen sokerin makuista. Outo vivahde oli selvästi havaittavissa. Ilmeisesti oikeaa sokeria lisäämällä oli yritetty saada aromia luonnollisemmaksi.

Muutoin aine maistuu lähinnä mansikalta, eikä siinä ole hiukkaakaan karpalon kirpeää potkua. Eipä tällä paljon ole tekemistä lonkeron kanssa ylipäätään. Lasten juomaa, jos lapset saisivat alkoholia juoda. Ei nappaa. Pettymys.