30.4.2010

Vappukimara 6: Laitilan Brändy


Laitilan virvoitusjuomatehtaan tuotteiden perusteemana on nostalgia. Nostalgia sai Lacenkin tarttumaan Brändy-pulloon. Vuosia vuosia sitten hän nimittäin viihtyi toisinaan Helsingin keskustassa sijaitsevassa Zetor-nimisessä ravitsemusliikkeessä. Jos ei juonut olutta, Lace tilasi aina brändilonkeron.

Ensimmäisen kulauksen jälkeen Mace hihkaisi iloisesti:"Täähän on Pommacia!" Lace maistoi selvästi myös vienon brandyn maun, mutta Macelle tämä olisi sokkotestissä mennyt täysin virvoitusjuomasta. Niin tai näin, hyvää oli.


Tässä vaiheessa kaksikkomme päätti, että venkoileva makutestailu saa riittää. Niinpä he siirtyivät juomaan Absolut Citronilla terästettyä Tyrni-appelsiini-mandariinimehua.



Jk. Lacen muisti palailee pätkittäin. Siinä Zetorin Brändilonkerossa oli Ginger Alea, joka maultaan toki muistuttaa Pommacia.

Vappukimara 5: Wild Hare


Koska jokainen itseään kunnioittava kuluttaja haluaa suosia ainakin toisinaan luomutuotteita, tarttui testiryhmämme Bath Alesin pupukaljaan, "Our golden organic pale ale". Prosentteja viisi ja maku karmea. Mace kykeni juomaan oluensa sentään melko normaaliin tahtiin, mutta Lace veti oman osuutensa huiviin kahdella kulauksella päästäkseen mahdollisimman nopeasti eroon pahasta mausta.

Makuelämys oli sen verran kammoittava, ettei kaksikko jaksanu sitä sen enempiä analysoida.

Vappukimara 4: Sofiero lager


Vappuaattoillan viimeisenä suhautettiin auki ruotsalainen Sofiero. Hajuton ja mauton - mitäpä muuta ruotsalaisesta voisi sanoakaan. Mace toki halusi huomauttaa, että Sofiero on huomattavasti juotavampaa kuin Kuohu. Se on myös keltaista Kukkoa mauttomampaa. Molempien mielestä Sofiero on kuitenkin helppoa juoda, eikä se suinkaan ole huono olut, vaikkei miltään maistukaan.


Vappukimara 3: Kuohu Punertava amber täysmallasolut


Tässäpä olut, josta Mace ei ollut koskaan kuullutkaan - saapui siis sivistys vihdoinkin tähänkin pirttiin. Sanaa amber tosin tavattiin tovi, ennen kuin oikea merkitys löytyi. Olut todellakin on meripihkan väristä, kauniin punertavaa. Tölkin tyylikäs väri sopii erittäin hyvin tähän kauniisteen juomaan. Lace ihastui makuun ensi kulauksesta. Lacen suussa olut maistui pehmeältä ja vahvalta, oluessa oli luonnetta, mutta ei liikaa. Kuohu on monin verroin parempaa kuin keltainen Kukko, vaikka molemmat mainostavat olevansa täysmallasoluita.

Vaan entäpä Mace? Hän nuuhkutteli ja nuuhkutteli, mitä lie haistanut. Maistettuaan Mace hmmhmmtteli vielä aikansa. Mace oli mausta täysin eri mieltä Lacen kanssa ja hän jopa uskalsi ilmaista oman mielipiteensä. Macen mielestä Kuohusta jäi kitkerä jälkimaku, eikä hän innostunut oluesta lainkaan. Kyllähän sen alas saa, mutta...

Harvoin on kaksikkomme ollut näin eri mieltä juoman mausta.

Vappukimara 2: Kukko Lager


Puutarhatyöt ovat oivaa vappupuuhaa, varsinkin näille kahdelle, jotka hyvin usein ovat ihan pihalla. Hikisen työn siivittäjäksi avattiin vihreä Kukko. Maku tavallinen, soveltuu hyvin puutarhatöihin. Peruslager, joka ei maistu juuri miltään ennen eikä jälkeen. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta eipä tästä oikein mitään keksi sanottavaakaan. Mitäänsanomaton saunajuoma, joka täyttää tehtävänsä, mutta ei jää mieleen.

Vappukimara 1: Laitilan Kukko Pils


Suomalaiskansalliseen tapaan myös vauhtikaksikkomme aloitti juhlimisen jo aatonaattona, tosin hyvin maltillisesti: vain yksi tölkki avattiin ja juotiin torstai-iltana.

Lasiin kaadettaessa Kukko vaahtosi todella runsaasti ja sen väri oli erittäin kaunis, kun kevätillan laskevan auringon valo kultasi lasin. Pilseille tyypillinen kitkeryys erottuu hyvin tässäkin oluessa. Mace ei ole pilsien ystävä, eikä Lacekaan tästä pitänyt, oluessa on liikaa luonnetta. Maku on raikas, mutta pureva ja metallinen. Humala-aromi on voimakas, kuten tölkissä luvataankin.

Olut ei maistunut hyvältä edes tiukan puidenhakkuukisan jälkeen. Lacen rupesi tekemään mieli jotain suolaista Kukon kanssa. Mace lupasi tarjota.

Lacen ja Macen vappukimara - prologi

Vappu on herttaiselle kaksikollemme aivan erityinen ajankohta vuodesta, joten toki sitä pitää kaiken muun mukavan lisäksi juhlistaa kunnon testausarsenaalilla. Testijuomien hankinnasta vastasi Lace, hankintapaikkoina Prisma, S-market, keskikaupungin suoramyynti ja Alko.

Eikä tässä vielä kaikki.






Vappuaattona Lace tuumasi, että valikoima on hieman liian olutpainotteinen, ja haki vielä kolme lisäpulloa kimaraan. Hilpeän hulvaton vappu voi siis alkaa!




23.4.2010

Otto Valkoinen Lonkero


Macen mielikuvaa esanssilonkeroista mustaa nuoruuden mökkireissu, jolloin appelsiinilonkeroa kului yli tarpeen ja lopulta juoma ns. läikkyi yli, elikä tuli vähän käytettynä suusta uudelleen ulos. Tämä on jättänyt lonkeroiden nauttimisen vähemmälle. Mutta Pina Colada –lonkero… se on sen verran uskomaton yritys, että sitä on pakko kokeilla. Yksi tölkki, testausmielessä.

Ei toimi. Kookoksen maku tökkii heti kärkeen, kumpikaan parivaljakosta ei ole sen ystävä. Juoma on selkeästi yök-osastoa, ei voi mitään. Laihan sperman värinen (Macen karkea ilmaisu) litku saadaan kyllä kahteen pekkaan alas, mutta uutta tölkkiä ei haikailla. Tuskin jää kovin pitkäaikaiseksi tuotteeksi tämä. Jos rakastat Pina Coladaa, niin ehkä tämä sitten maistuu, mutta pelkäänpä, että pettymys tulee siinäkin. Esanssisen keinotekoinen aromi ei korvanne aitoa elämystä.

Otto – Zero points from Finland.

22.4.2010

Lohtua tuhkassa


Kuten niin monen muun, myös Lacen elämään on vaikuttanut islantilainen tuhka. Viiden naisen neljän päivän reissu Pariisiin kutistui parin päivän leppoisaksi oleiluksi eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa. Mutta ei hätää, tärkeintähän on asenne!

Ranskasta puhuttaessa varmaan jokaiselle tulee alkoholijuomista ensimmäisenä mieleen viini. Eipä osannut Lacekään ajatella, että toki ranskalaiset oluttakin tekevät. Pikainen vilkaisu Alkon hyllyihin kartutti Lacen korvikematkaa kahdella ranskalaisoluella:

Kronenbourg 1664 sekä uutuus-ale La Maline. Ensimmäisessä prosentteja 5, jälkimmäisessä 5,8.

Kronenbourgin maku oli tavallinen mutta hyvä. Maussa oli jotain tuttua, mutta Lace ei kyennyt muistamaan, mikä muu olut on maistunut samalta hänen suussaan. Ei tätä pullotolkulla tulisi ostettua, mutta ehdottomasti tätä pitää saada uudelleen.

La Maline oli myös miellyttävä makuelämys. Ei liian tuuma, ei liian vahva. Kuten Alko olutta luonnehtii: kevyen mämminen ja hennon voinen. Pientä makeutta, "helppo" juoda. Lace on melko varma, että Mace, joka ei ole tumman oluen ystävä, pitää tästä oluesta. Molemmat on siis vietävä myös Macelle testaukseen - johan hänen pihamaansa ja autotallinsakin osoittavat, että mies viihtyy ranskattarien seurassa.

Martens Gold




Hyvin edullinen erä tätä belgialaislageria kiinnitti Macen huomion lähikaupassa. Pitihän tuota maistella, ja Lace tutustui aineeseen muutamalla kulauksella myös. Oluen huomattiin toimivan myös lätyn ja hillon kanssa, minkä Lace pyysi merkitsemään muistiin. Arvosteluvihosta löytyy maininta myös lievästä kitkeryydestä, mutta arvosanaksi tuli kuitenkin ”kyllä sitä juo”. Mace allekirjoittaa saman, ja edullinen sixpack on päätynyt maisteltavaksi myös toistamiseen. Hiukan enemmän luonnetta kuin Pirkassa, muttei häiritsevästi. Raikas, kirpeä ja halpa olut.


Pirkka Lager




Siirrytäänpä heavy user-sarjaan, ja jätetään lipittely. Arki-illan ratoksi Macen koriin päätyi tuttu ja turvallinen 4-pack Pirkan Lageria. Juoma ei pyri olemaan sen kummempaa kuin helposti juotavaa peruslageria mahdollisimman halvalla (1,75e/0,5l) mahdollisimman korkeilla keskiolutprosenteilla (4,7%). Itse juoma on hollantilaista, varmaan jollain toisella nimelläkin Suomeen (kalliimmalla) tuotavaa.

Karusta imagostaan huolimatta olut on kerrassaan mainiota, ja on noussut Macen suosikiksi. Pääosin tietenkin hintansa puolesta, mutta makukin on rehti ja konstailematon. Raikas Lager, jota ei ehkä kynttiläillallisilla nautita, mutta joka sopii suomalaisen miehen makuun. Kalsarikännäämisen klassikko, ja hakkaa esim. Lidlin halvimmat oluet mennen tullen. Terävä puraisu, ei juurikaan kitkeryyttä, jos ei juuri sen kummempaa makuakaan. Nautitaan humaltumistarkoituksessa, miesten kesken tai yksin.

Lacen huomautus: kyllä sitä nyt nainenkin voi juoda, ainakin hörpätä miehen tölkistä. Todistetusti Mace on nauttinut Pirkkaansa myös naisseurassa.

5.4.2010

Thatchers Old Rascal


Lace oli vuosia sitä mieltä, että siideri on naisten juoma, kunnes hän maistoi kuivia englantilaisia omenasiidereitä. Siitä alkoikin pitkä siiderijakso. Macekin on huomannut Lacen mieltymykset ja ostaakin usein jääkaappiin siideriä Lacea varten. Eikä Mace itsekään siiderilasiin sylje.

Old Rascal on etiketin mukaan medium dry ja siltä se maistuikin. Hyvä perussiideri, joka maistuu kuin omenakellarin valkeakuulas. Siideriä joi oikein mielellään, Lacelle olisi maistunut vielä ainakin yksi pullo ihan yksin juoden. Prosentteja on 4,5, hintaa puolella litralla euroissa saman verran. Tässä onkin tämän siiderin kompastuskivi. Alkosta saa samalla hinnalla saman määrän 8,2-prosenttista Westonia, joka on Lacen suuri suosikki, onhan sen hintahumala-suhde kerrassaan kohdallaan. Jatkossa siis, kun mieli tekee kuivaa omenasiideriä, Prisman sijasta kannattaa suunnata viereiseen Alkoon.


4.4.2010

NP Cinnamon Gingers Beer



Kun tuoteselosteessa lukee aspartaamia, c-vitamiinia, sokeria ja omenahappoa, ja alkoholia vain 4,1 %, voiko tosimies edes tarttua tällaiseen pulloon? Onko tämä täysin Viisikon kesäretkelle tarkoitettu? Sitä paitsi, kumpaa olut on, inkivääri- vai kaneliolutta? Siinäpä ennakkoluuloiselle Macelle pulmaa kerrakseen! Lace muisti maistaneensa kyseistä olutta joskus, ja yritti epätoivoisesti piipittää, että kyllä se varmasti on hyvää.

Vaan miten käykään epäilevän tuomaan näin pääsiäisaikaan? Läpi ennakkoluulojen murtautui Macen suuhun miellyttävä kokemus. Lace totesi muistikuvansa oikeaksi: olut oli oikein juotavaa. Kynttilänvalossa maisteleva kaksikkomme totesi yhteen ääneen oluen sopivan janojuomaksi kuumana kesäpäivänä. Maku ei ollut inkiväärinen eikä kanelinen, mutta se oli ihan hyvä. Macen mielestä pidemmän päälle juoma alkaisi tökkiä, itse asiassa tökkimistä tapahtui jo toisen lasillisen kohdalla. Kokonaisuutena kuitenkin olemme tyytyväisiä, ehkä kesäiselle piknikille pari pulloa voisi ottaa mukaan.

Mace piti tästä enemmän kuin edellisestä.

3.4.2010

Rebel Cerny



Koska Mythoksen pakkauskoko oli valitettavan pieni, testiryhmämme siirtyi välittömästi uuteen elämykseen. Tsekkiläisessä tummassa oluessa Rebel Cernyssa oli reilumpi puolen litran sisältö, joten se sopi myös muuhun kuin pelkkään maisteluun. Mace ei ole välttämättä tumman oluen ystävä, joten hänen odotuksensa eivät olleet kovin korkealla. Vaikka olikin pääsiäinen, niin Mace tykkää maistella mämminsä lautaselta, eikä pullosta.

Maku oli kuitenkin positiivinen yllätys, ei liian raskas, ja jälkimaussa oli häivähdys makeutta, olematta kuitenkaan, Macen satakuntalaista sanontaa käyttäen, yliänkinen. Minkäänlaista kitkeryyttä ei ollut havaittavissa, ja Rebelia maistelee ihan mielellään jopa humaltumistarkoituksissa. Lacella tosin yön jälkeen odottava työpäivä rajoitti maistelun pariin kulaukseen. Lacen mukaan Rebel sopii myös nakkien kanssa, joiden suolaisuus toimii pikantisti oluen kevyen makeuden vastapainona.


Mythos



Pääsiäisen kunniaksi Lace&Mace tarttuivat helleenien Mythos-olueen. Pullossa 330 ml 4,7-prosenttista nektaria. Olut löytyi kotoisasti Prisman hyllystä. Mace kuvailee makuelämystään: "Raikas, suomalaistyyppinen lager, ei mitään häivähdystäkään mistään eksoottisuudesta. Ei puolusta hintaansa, yhtä hyvin olisi voinut ostaa Koffin kolmosta paljon halvemmalla. Ehdottomasti siis hyvää, mutta kotoisan tavallista." Lace on samaa mieltä.