Young's Double Chocolate Stout 5,2%

Macen seuraava alkolöytö oli suklaan makuista stouttia Brittein saarilta. Etiketti retostelee, että maku on silkkaa ylellisyyttä. No, sehän nähdään.

Juoma on lähes mustaa, ja siinä on paksuhko ruskea vaahto, joka ei ole kovin kestävä. Tuoksussa on vähän kahvia. ”Tää on ihan hyvää, tosin sitä suklaata en löydä”, sanoo Lace. Mace kuvittelee kuitenkin hyvinkin löytävänsä tumman, ”kitkerähkön” kaakaon/suklaan aromin. Maku siis ei ole millään muotoa makea, vaan kahvi-/kaakaopapumainen. Kuitenkin pehmeä ja melkoisen hyväkin.

Lace oli juuri ennen juoman nauttimista syönyt suurta herkkuaan jääsuklaata, ja ehkäpä tämän ylimakean elämyksen vuoksi ei stoutin luonnonsuklaan maku erottunut. Mutta ” kyl se hyvvää on”, siitä huolimatta. Jollei nyt ihan ylellisen hyvää sentään.

Hyvää joulua!

Joulu tulee ainakin tänne etelään kovin sumuisena ja sumeana. Toivottavasti joulunvietossa silmät kuitenkin pysyvät kirkkaina, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Joulun jälkeen on hyvä taas jatkaa testauksia.

Hyvää Joulua!

Kasteel Donker 11%

Tämmöistäkin myydään. 11-prosenttinen olut Belgiasta, ylivoimaisesti vahvin tähän mennessä testatuista. Parivaljakko jakoi pikkupullon joululahjaostoksista selvittyään. Juoman tarjoilulämpötila on 12 astetta, mutta lämmitys tapahtui perinteisen huolettomaan tapaan: pullo jäi pöydälle joksikin aikaa.

Olut on mustaa ja tuo vaahdon selkiinnyttyä mieleen kokiksen. Tuoksu on vähäinen, Lacen mielestä "ruosteenhajuinen". Hmm…jaa? Alamme selvästi kehittyä olutharrastuksessamme.

Maku on pehmeä ja todella makea ja mämminen ja paksu. Alkoholi puskee taustalta ja jää lämmittämään. Minkäänlaista kitkeryyttä ei ole havaittavissa. ”Kotikaljaa, johon on lisätty liikaa sokeria”, analysoi Lace. Prosenttejakin on hiukan lisätty kyllä.

Juoma on periaatteessa melko helppoa juotavaa, mutta makeus tökki etenkin Macea, ja hänen lasinsa tyhjeni melko hitaasti. Hitaasti maisteltavaksi tämä olut varmaan on tehtykin.

Olvi Sandels tumma 4,0%

Ilmeisesti vain pintin tölkeissä myytävä ”laimea” tumma Sandels on varmaan viimeisiä testaamattomia Olvin oluita (kunnes taas ensi kuussa tulee Olvilta muutama versio lisää). Juoma nautittiin ruokajuomana, papupekonikasviskeiton kanssa. Ko. ruoka valmistetaan lisäämällä eilisen päivän papu-kasviskeittoon pannulla ruskistettua pekonisilppua ja lämmittämällä keitto. Juustoraastetta päälle.

”Vaaleantummassa” juomassa on lagerimaisen metallinen tavanomainen tuoksu. Maultaankaan juoma ei ole erityisen tummaa, vaan melkoisen normaalin lagerin makuinen. No, vähän jotain yritystä tummemman suuntaan, mutta hyvin vähän. Pehmeä ja ihan ok maku sinänsä, mutta oli vähän turhan mitäänsanomaton ja luonteeton. Kevyt pettymys, ja sai Macen mutisemaan jotain värjätystä lagerista. Hän oli nimittäin odottanut jotain Kozel/Litovel –henkistä.

Testikaksikkomme siis olisi toivonut juomalta enemmän karaktääriä ja rohkeutta. Lace voisi kuitenkin tarjoilla tummaa Sandelsia esim joulupöydässä.

The Famous Grouse Cola 6%

Lacehan on tunnetusti suuri irlantilaisviskien ystävä. Viskikola on hänelle pyhäinhäväistys, mutta kun Mace kiikuttaa Alkosta pikkutölkin kofeiinittomaan kolaan valmiiksi miksattua skottiviskiä, suostuu Lace testaamaan. Hän kuitenkin korostaa, että irkkuviskille moista sekoitusta ei voisi tehdä. (Snobi =) T:Mace)

Joululahjojen paketoinnin vauhdittajaksi nautittu drinkki tuoksuu colalle ja viskille. No, ylläri. Makukin on justiinsa sitä mitä luvataankin, melkoisen ”aito”, ja jollain lailla väkevä. Ihan kuin alkoholia olisi vähintäänkin tuplaten tölkin lupaamaan. ”Mitä tästä nyt sanoisi?”, pohtii Mace. Hänen mielestään juoma on hyvää ja Lacenkin lasi tyhjeni melko nopeasti.

Jos tykkää viskistä kolalla, eikä halua itse sekoitella, eikä rahastakaan ahdista, niin sitten varmaan ryntää Alkoon ja ostaa. Saanee mitä haluaa.

Euro Shopper päärynä siideri 4,7%

Mace arpoi pitkään halpishyllyllä. Nyt kokeiltaisiin taas jotain aivan hirveää ainetta. Mutta ottaisiko Euro Shopperia vai sittenkin Pirkan ananas-siideriä? Koskapa hän suorittaisi testauksen itse, ja koko tölkki olisi juotava, valinta kallistui lopulta kuitenkin Suomessa valmistettuun Euro Shopperiin. Laihat ananaselämykset saisivat odottaa tulevaisuuteen, tai jäädä kokonaan välistä mieluummin. Ei vaan pysty.

Päärynäjuomassa on päärynäjuoman tuoksu, siis Aku Ankka-limsan esanssipäärynän. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan murhaavan voimakas. Hyvin vaaleankellertävää, kuohuu, mutta kuplatkin häviävät pian. Juoma ei sisällä lainkaan omenaa, eli on päärynämehusta valmistettua ”siideriä”, joka menisi yhtä hyvin lonkerona.

Maku on limsamainen, makea, mutta suht mieto kuitenkin. Ei ällöttävän makea, alkoholia ei havaitse yrittämälläkään. Limsaa, josta tulee känniin, miettii Mace, nieleskellessään vähäistä juoman jättämää tahmaa kurkustaan. Edullista, kohderyhmänä köyhät opiskelijat. Kyllä tätä juomaan pystyy, ainakin tölkillisen. Aika kauan se kuitenkin kesti, eikä hirveästi voi kiitellä.

Ukko-Pekka alkoholiton olut 0,0%

Pohjanmaalaisen Finn Spring –panimon alkoholiton olut osui marketissa Macea vastaan 1,28 euron tölkkihinnalla. Litrahinta on siis hivenen alle kaikkein halvimpien tarjousoluiden. ”Sopii nautittavaksi missä ja milloin tahansa”, kertoo tölkki. Valmistusaineet ovat normaalit: vesi, ohramallas ja humala. Vain alkoholi puuttuu. Mutta onko alkoholiton olut todella toimiva vaihtoehto? Muinoin testatun alkoholittoman tumman Nikolain kamala maku muistissa Mace avaa tölkin.

Tuoksusta tulee mieleen leipä tai jauhot, ei niinkään olut. Väri on hyvin vaalea ja vaahto vähäinen. Ja eikun maistamaan. Hmm… maku voisi olla hirveämpikin. Kyllä tässä olutta tietää juovansa, vaikka maku onkin hyvin vähäinen, ja siinä on erikoinen leipämäinen/viljamainen vaisu aromi. Laihaa ja vetistä, mutta siedettävää, ja ”puree” kielellä olutmaisesti. Mielikuvaksi jäi vissyvesi, jossa on viikon verran liotettu ohranjyviä.

No, on se periaatteessa aika halpaakin. Niin.

Sinebrychoff Puolukka-Stout 4,7%

”Maukas tumma olut, jossa puolukan kirpeys raikastaa stoutin maltaista paahteisuutta”, maalailee uutuusoluen etiketti. Juoma sisältää oluen ohella mustikka- ja puolukkamehua, joten se on paperilla melko radikaali innovaatio. Miten toimii livenä?

Paksunoloinen punertavanmusta juoma kaatuu laseihin vaaleanruskean, nopeasti laskevan vaahdon seuraamana. Tuoksussa on sitä mitä pitääkin: olutta ja puolukkaa. Lace: ”Ensinnäkin: maistuu puolukka, toisekseen: ihan hyvää. Puolukka tekee tumman oluen perusaromin kevyemmäksi ja raikkaammaksi.” (Lace sanoi tämän tietämättä etiketin tekstistä (toim. huom.)

Mace ei kuitenkaan oikein tykännyt: hänestä juoma on kirpeä ja kitkerähkön sorttinen. Mutta Lace tykkäsi, eikä sille sitten mitään voi. Hän arvosti myös etiketin retrohenkisyyttä ja kippasi lasin parilla huikalla. Puolukka-Stoutin hän tarjoilisi mieluiten ruokajuomana.

Fuller´s Chiswick Bitter 3,5%

”Ihme pullo, keikkuu”, toteaa Mace asetellessaan vanhanaikaisen näköistä lasipulloa pöydälle. Tarkemmassa syynissä pullon pohjasta paljastuu kuitenkin vain ylimääräinen, kynnellä pois raaputettava kökkö, ja pullo saadaan poseeraamaan kuvaa varten suorassa. Fuller´s mainostaa olevansa Lontoon vanhin panimo.

Juoma ei ole kovin tummaa, mutta vaahto on kuitenkin valkoista selvästi tummempaa ja paksua. Tuoksu on voimakas. Juoma on bitter, joten humalaa on paljon. Ilmeisesti suht matalat alkoholiprosentit kuitenkin katkaisevat liiallisen terän ja kitkeryyden, ja olut on melko helppoa juotavaa. Sopii siis myös taviksille, vaikka mikään lager tämä ei ole. Humalan kitkeryys kertyy jälkimauksi kurkkuun. Ihan ok elämys, jos kaipaat kitkerähköä/voimakkaasti humaloitua olutta haluamatta kuitenkaan mitään extreme-kokemusta.



Tiskikone tuli kuvaan vähän epäaistillisesti. Sori.