30.7.2013

Grillimaisteri III 4,5%




Lidlissä oli juhannuksen korvilla sixpackeittäin myynnissä uutta Grillimaisteri –olutta. Tähtäys siis kesän mökkikaljamarkkinoille, ja hinta hyvin edullinen. Juoma on valmistetttu Suomessa, mutta sen tarkemmin ei valmistajaa valoteta. Tölkki kehuu oluen olevan voimakkaasti humaloitua.

Juomassa on suht ok väri, ei kovin halju. Vaahto on runsas. ”Haisee kaljalta”, toteaa testitiimi tuoksusta asiantuntevasti. Niin.

”Ei tää nyt ihan tavan kaljalta maistu”, väitti Lace, mutta Mace ei maussa havainnut mitään kovin erityistä. Eipä silti, että maku mikään huono olisi ollut. Erityisen vahvasti humaloitua juoma ei kyllä tuntunut tölkin lupauksesta huolimatta olevan.

Lace pysyi väitteessään, ettei Grillimaisteri maistunut ”tavalliselta Karhulta”, vaikkei asiaa sen paremmin osannutkaan perustella. Mace ei löytänyt kovin erikoista makua, mutta maku, jonka hän löysi, oli hyvä raikas lager. Hyvä hinta-laatu –suhde, päättelivät molemmat.

27.7.2013

Thatcher’s Gold cider 4,7%




Ihan suomalaisessa panttitölkissä myytävä uutuussiideri, joka lupaiili olevansa medium dry Somerset cider. Väri vastaa juoman nimeä, se on todellakin kullankeltainen. Tuoksua on aika vähän. Maku on raikas, konstailematon, mutta myös hieman aromiton. Melko samankaltaista kuin aikaisemmin testattu MacIvors, mutta sen jälkikitkeryys puuttuu.

Thatcher’s Gold on selvästi suunnattu tavalliselle kuluttajalle, joka etsii perinteistä englantilaissiideriä. Juoma on helppoa juotavaa, ja mediumiksi melko kuivaa. Makua olisi voinut enemmänkin olla. Kaupalliseen makuun tehty aito siideri. Perussettiä.

24.7.2013

Glow Peach & Apricot Cider 6,0%




Alkosta löytyi vahva, mutta tyttömäisen lookin omaava ruotsalaissiideri. Vaaleanoranssista juomasta kantautuu pitkälle vahva persikan ja aprikoosin makea tuoksu. Makukin on todella vahvan persikkainen, ja varsin aidon oloinen. Hyvin makea, mutta samaan aikaan jopa väkevä, ei kuitenkaan alkoholinen.

Lacen mielestä ”jotenkin jännää”, ja Macekin antaa pisteitä juoman luonteelle. Suurta annosta tätä siideriä ei kuitenkaan tulisi juotua yltiömäisen makeuden vuoksi. Paremmin se sopii joksikin drinkin osaksi tai pikkuryypyksi. Macella juoma alkoi tökkimään jo ennen kuin pieni lasi oli lopussa.

Glow on väkevä tyttösiideri, ei siis lainkaan aito siideri, vaan hyvin makea. Prosentit ovat kovat myös, vaikka niitä ei ihmeemmin maista. Tiimi antoi krediittiä varsin aidosta mausta. Etiketin tarkka lukeminen löi kuitenkin tiskirättiä naamaan: siideri sisältää omena- ja päärynäviiniä ja aromeja. Ei persikkaa eikä aprikoosia lainkaan.

21.7.2013

Smithwicks’s Draught 3,8%




Lace nautti irlanninmatkallaan paikallessa pubissa useammankin pintin tätä kevytprosenttista draught-olutta. Kehuipa vielä ja toi yhden tölkin Suomeenkin.

Juoma on ruskeaa, eikä vaahtoa eikä tuoksukaan paljon.
Maku aika kevyt, maltainen. Ei paljon humalaa ja muutenkin jotenkin laimea fiilis, tosin draughtit ovat tämän tyylisiä. Lace alkoi puolustamaan, että juoma oli maistunut pubissa paremmalta, ja oli kuulemma hyvä vastapaino Guinnessin raskaudelle. No, kai sitä muutaman tuopin jälkeen maistuu melkein mikä vaan, virnuilee tähän Mace. Ja toisaalta, pubioluessa on voinut olla esimerkiksi enemmän prosentteja kuin tässä tölkkiversiossa.

Smithwick’s on hyvin helppoa juotavaa, mutta erityisesti Macen olut jätti jotenkin kylmäksi. Jälkimakua ei jää, ja muutenkin juoma menee alas jotenkin huomaamattomasti. Vaatii ehkä totuttautumista, kun on tottunut lagereiden puraisuun. Toisaalta olut on voittanut Monde Selection kultamitalin vuonna 2010, joten ei kai se sitten ihan surkeaa olla voi. Vaikka kyllähän noita mitaleita on näköjään voittanut yks sun toinen.

18.7.2013

Coors Light 4,0%




Stephen Kingin kirjoissa juodaan usein Coorsia, ja kirjailija on antanut ymmärtää oluen olevan jonkinlainen laimeuden ja mauttomuuden huippu. Juoma osui eteen marketissa, joten voitiin testata, pitikö käsitys paikkaansa. Juoman etiketin pitäisi reagoida kylmässä. Kun vuoret muuttuvat sinisiksi, on tarjoilulämpötila oikea. Jääkaappikylmyys ei näköjään riittänyt, mut ei välitetty siit.

Kysessä on siis usalainen juoma, mutta tämä pullo oli tuotettu UK:ssa. Olut sisältää sekä ohraa että vehnää. Väriltään se on hyvin laimean keltaista, vaahto on kuitenkin aika ok.

Tuoksussa on ”jotain hassua”, väittää Lace, mutta ei osaa sitä sen paremmin avata, joten kommentti on itse asiassa melko turha=) Maku on todellakin melkoisen olematon, vähäinen vehnän aromi häivähtää, mutta juuri mitään muuta ei sitten maistajien makunystyrät mausta tavoitakaan. Jälkimakukin on aivan olematon. Jano- tai ryyppäyskaljana menee (huurteisena) hyvin, mutta on tämä kyllä aika aneeminen juoma. Kyllä oli Kuningas oikeassa.

Jos et pidä oluen mausta ja sinulla on silti joku pakkomielle juoda olutta, kokeile Coorsia.

14.7.2013

Kopparberg Naked Apple Dry 4,5%




Heti Xtran perään siirryttiin lahden länsipuolelle, jossa tunnelma on aina hiukan vapaamielisempi. Niinpä siellä tehdään uutuussiideriä alastomista omenoista. Ne on koettava.

Juomassa on selvästi täyteläisempi ja syvempi väri, tuoksua ei tässäkään paljon ole. Makua sen sijaan huomattavasti enemmän, ja kaikeksi onneksi juoma myös maistuu omenalta. Etiketissä luvataan siiderin olevan dry, mutta kuten muidenkin Kopparbergien kohdalla, asteikko tuntuu alkavan puolimakeasta. Ei siis kovinkaan kuivaa. Juoman tuoteselosteessa mainitaan omenaviinin lisäksi omenamehu, ja se saattaa antaa makuun lisää autenttisuutta, ja ehkä tuota makeansorttista täyteläisyyttäkin.

Ei tämä nyt mitään maailman ihmeellisintä ainetta kuitenkaan ole, vaikka vaikutelma onkin Xtraa laadukkaampi. Perusravintolasiideriä, ja ihan ok juoma sinänsä. Heille, jotka eivät välitä ”aidoista” siidereistä, on Kopparberg varma valinta.

12.7.2013

X-tra Omenasiideri 4,7%




Halpislaarin sidukka testattiin seuraavaksi. Hyvin haaleanvaalea ja lähes tuoksuton juoma on kyseessä. Mace kaataa Lacelle lasillisen ja odottaa kommenttia. Lace: ”Hmmm… ei oo pahaa. Onks tää päärynää?” Mace: ”Ei oo ku omenaa…” Lace: ”Jaa…?”.

Maku ei ole paha, eikä voimakas, mutta siinä on todentotta kuin hiven päärynäaromia mukana. Tuoteseloste ei ratkaisua tarjoa: sen mukaan maun takaavat omenaviini ja ”aromi”. Aromia, oli se sitten omenaa tai päärynää, ei kuitenkaan kovin paljon ole, ja nielessä sekin vähä häviää melkein olemattomiin. Lacelle kuitenkin kelpasi: ”Ei hassumpaa”, oli hänen konkluusionsa. Odotuksiin nähden juoma olikin raikas ja harmiton, jos kohta aika olematon. Ja oishan se tietty kiva, jos erottaisi, onko lasissa omena- vai päärynäsiideriä, mutta ehkä tämä menee vain testaajien heikkolaatuisten makusilmujen piikkiin.

Xtra on puolimakea helppo terassijuoma, joka ei suuria elämyksiä tarjoa, mutta menee hellepäivän helpottajana eikä maksa hirveästi.

10.7.2013

Baltika nr. 9 Extra Lager 8,0%




Venäläisiä oluita ei taida vielä olla ollutkaan maisteltavina, joten se vahinko korjataan nappaamalla Alkosta iso ja miehekkäästi alkoholia sisältävä pietarilainen lager. Kotona huomataan pullon korkin olevan jotenkin valmiiksi lommolla, mikä harmittaa Macea, koskapa hän toimittaa testipullojen korkit varovaisen avauksen jälkeen kaverinsa valtaisaan kokoelmaan. No, lommosta huolimatta juoman aromit ovat pysyneet pullossa. Kaiketi.

Baltika on hyvin vaaleaa ja runsasvaahtoista, ja siinä on hyvin vähäinen tuoksu. ”Onpa jännä maku”, toteaa Lace ensihuikasta. Toinen ja kolmas huikka alkavat kääntää arvioita negatiiviseen suuntaan. Vaaleaksi lageriksi aromi on kieltämättä hivenen erikoinen: jopa salmiakkisia sävyjä, yrttejä ja tymäkkä alkoholinen loppunielaisu. Mieleen tulee sairaalan desinfiointiaine, mikä väistämättä laskee pisteitä.

Jälkimakua ei kauheasti ole, mutta alkoholisuus saa epäilemään, että juomaan on lisätty viinaa. Humala tai mallas ei juurikaan maistu, vaan erikoinen väkevä yrttisyys, mikä sinänsä on omaperäisyydessään plussaa, mutta makuna aika karu. Jollain lailla raaka ja hienostelematon juoma.

Ei saanut testaajapariskuntaa kaipailemaan toista pulloa, vaan juoma laski aikalailla hitaasti, mikä vaalean lagerin kyseenollessa on harvinaista. Lace jopa ehdotti juoman lopun heittämistä lavuaariin, mutta ei tämä nyt sentään ihan niin pahaa ollut.

6.7.2013

MacIvors Traditional Dry Cider 5,6%




Lace poikkesi tällä kertaa Irlannissa, ja palasi sieltä iloisena, sekä kassit kilisten. Kesäloman alkua juhlistamaan korkattiin perinteiseksi irlantilaiseksi siideriksi mainostettu MacIvors. Reseptin kerrottiin olevan yksinkertainen: kypsät omenat kerätään, puristetaan ja lisätään hiivaa sekaan. Ja sitten vain odotellaan. Sillä hyvä.

Siiderin väri on vaaleankellertävä, ei oranssiin vivahtava kuten Magners ja John Kepplers. Tuoksu on hyvä ja kirpeähkö. Kuivaa ja perinteistä, voisi sanoa mausta. Omenan aromi ehkä vähän ohut. Lopussa tulee esiin kevyesti kitkerä häivähdys.

Aika lailla tavallisen makuista aitoa siideriä, josta joku viimeinen silaus tuntuu puuttuvan. Omenan maku olisi voinut olla täyteläisempi ja kitkerähkö jälkiaromi ei täysin tyydyttänyt. Silti ihan kelpo perussiideri.