29.5.2012

Rainbow Pint of Lager 4,5%


Jahas, tämmöinen vielä puuttuikin. SOK-ryhmä suuntaa Pirkan ja EuroShopperin apajille edullisella oluella. Pintin tölkki maksoi lähimarketissa vain 2.08e. Juoma on pakattu suht näyttävään tölkkiin, ja Rainbow-logo kätketty huomaamattomaksi. Vaikutelma on siis kilpatovereita ”hienompi”. Valmistajana toimii jälleen Olvi, ja ”ohran alkuperämaa on Suomi”.

Juoma vaahtoaa hyvin, eikä ole väriltään erityisen laimeaa. Tuoksussa aavistuksenomainen hedelmäinen aromi.
Maku on raikas lagerin maku, ei mikään ihmeellinen, muttei ihmeellisen huonokaan. Ei maistu laimealta, ja Macen mielikuvan perusteella Rainbow on esim EuroShopperia selvästi täyteläisempi ja hieman voimakkaammin humaloitu. Jos tätä laittaisi jonkun normaalin perinteisen suomi-lagerin rinnalle, niin varmasti ei erottaisi.

Rainbow lienee aivan normaalia Olvia, ja hintansa huomioiden hyvä ostos. Ja siihen nähden, kuinka karmeita ovat olleet kaksi aiemmin testattua Rainbow-siideriä, suorastaan täysosuma. Mace aikoo ostaa uudelleenkin.

27.5.2012

Blackfriar Scottish Premium Beer 7,0%


Tämä juoma on kotoisin Perthin kaupungista, josta Macella oli muinoin kirjeenvaihtokaveri. Se on hyvä syy testata, miltä olut maistuu. Ohraa ja vehnää sisältävä juoma on sameaa, paksuvaahtoista ja tummahkon ruskeaa. Tuoksu on voimakas (tosin papereihin ei tullut kirjattua, miltä juoma tuoksuu).

Alkumaku on pehmeä, kotikaljamainen ja tuntuma melko hiilihapoton. Humalan kevyt kitkeryys häivähtää ja jää vähäiseksi jälkimauksi. Lace mausta: ”Ei kymppi, mutta kasi”. Mace on jälleen kerran pidättyväisempi, eikä suuresti innostu, vaikkei Blackfriar hänestäkään mitään pahaa ole. Hiukan enemmän juotuaan hän lopulta myöntyy, että olut on ”ihan hyvää”.

Kyseessä on siis monivivahteinen ale, joka etiketin mukaan on voimakkaammin humaloitu kuin normaalit skotti-alet. Prosentit on hyvin piilotettu, ja ne huomaan Lacen mukaan ”vasta, kun emäntä alkaa sammaltamaan”. Lacen toleranssin tietäen se ei tapahdu hetkessä.

23.5.2012

Eldorado Cider Dry Apple 4,7 %


Sattuipa niin hassusti, että Lace - jossain määrin vasten tahtoaan - vanheni keväällä sen verran, että sitä piti juhlia ihan erikseen ja erityisesti. Niinpä kaksikko nautti hyvästä ruuasta, juomasta ja kai vähän toisistaankin viehättävässä perhehotellissa eräässä sympaattisessa suomalaisessa rannikkokaupungissa.

Kaiken juhlinnan jälkeen piti tietysti kipaista vielä marketin kautta hakemassa hotellihuoneeseen iltapalasta. Mukaan napattiin oikein Eldorado-siideriä, onhan Lace ehdottomasti Macelle todellinen Eldorado (pahoittelemme cover-versiota, aitoa ei ollut tarjolla). Ja kun kerran huoneesta löytyi kilistelyyn sopivat lasitkin, niin kaikki oli kohdallaan.

Yllättäen siiderin makukin oli hintaan ja merkkiin nähden ihan kohdallaan. Ei nyt niin ihmeellisesti minkään makuista, mutta ei pahaakaan. Kuivempaakin on juotu, mutta ei tämä ollut lähelläkään tyttösiidereitä. Kelpo juomaa siis. Suosittelemme niin juhlaan kuin kesän pussisiiderireissuille.


19.5.2012

Karlens Lemon Long Drink 4,7%


Testataan nyt taas yksi Karlens pitkästä rivistä. Mace päätyi sitruunavaihtoehtoon arvellen, ettei tuotos voisi olla aivan ylikarmeaa.

”Kohtuullisen miellyttävä sitruunantuoksu”, arvioi Lace tuoksua. Ja maku: ”Yllättävän ok, odotin pahempaa”. Tämähän sujui hyvin. Periaatteessa tämä vaaleanharmaa vaahdoton juoma on aika tavallinen lonkunmakuinen virvoke, ja siksi helppo valinta. Maun kun aika pitkälle arvaa jo maistamatta, eikä se juuri normaalista greippilonkerosta eroa, ellei tuoksua lasketa. Juoma sai kuitenkin lisäbonuksia siitä, että se on kirpeähkö, eikä ylimakea. Alkoholi maistuu ja lämmittää kevyesti.

”Kyllä tätä hyvin juo”, oli testiryhmän mielipide. Raikas ja ihan ok, Karlensiksi.

17.5.2012

Grafenwalder Vehnäolut 4,5%


Klassikko-Grafenwalderin rinnalle oli ilmestynyt vehnäinen vaihtoehto. Testiin.

Oluessa on todella reilu vaahto, joka tosin laski niin nopeasti, että Macelle tuli kiire kameran kanssa. Ulkoasultaan juoma on sameaa ja kohtuullisen epämääräisen näköistä.

Lace kertoi jo etukäteen, ettei tykkää vehnäoluesta. Maistettuaan hän kertoi, että Grafenwalder maistuu vehnäoluelta, eikä hän tykkää. No, ainakin linja pitää.

Juomassa on tosiaankin helposti tunnistettava, mutta vaikeasti kuvailtava vehnäoluen maku. Ehkäpä joku kastuneen viljan aromi olisi lähimpänä totuutta? Mikään erityisen vahva tai pistävä ei tuo maku ole, ja Mace sai oman osuutensa helposti juotua siinä kuin normi-Grafenwalderinkin. Niinpä hän sai tyhjentää myös Lacen loppulasin. Kevyt karvaus jäi suuhun jälkimauksi, mutta hän ei jakanut Lacen ehdotonta tuomiota vehnäoluille.

Toisaalta Mace oli järkyttävän flunssan tai siitepölyallergian kourissa. Nenä ei onneksi ollut tukkoinen, mutta ääni oli kadoksissa. Kirjoitus sentään sujui jotenkin.

15.5.2012

Lindemans Gueuze 5,0%


Juhlavalla tinapaperilla peitelty belgialaisolut 25cl:n pikkupullossa. Etiketin tekstit olivat ranskaksi ja (ilmeisesti) flaamiksi, joten niistä ei juuri ollut tukea juomaa ihmeteltäessä. Olut nautittiin pyhäaamiaisen aperitiiviksi, klo 11:00.

Juoma on väriltään ruskehtavanoranssia ja hieman sameaa, eikä juuri vaahtoa. Tuoksua ei ihmeemmin ole, mutta maku säväyttää: on kuin olueen olisi lisätty sitruuna- ja greippimehua. Erikoinen kirpeä maku, joka ei juuri peruslagerista muistuta. Pullon pohjalle jäi vähän sakkaa.

Kun makuun tottui, se ei ollut erityisen paha. Jälkimauksi jäi sitrusmainen aromi. Lace oli valmis sanomaan, että juoma on hyvää. Mace oli hieman varovaisempi arviossaan, muttei hänkään Lindemania täysin tyrmännyt.

Juoma alkoi sen verran kiinnostaa, että netistä googleteltiin seuraavaa: perustuu Lambic-olueeseen, joka saadaan aikaan luonnollisella käymisellä, eli juomaan ei lisätä lainkaan hiivaa, vaan villihiivat sun muut pöpöt saavat käymisen aikaan. Tämän jälkeen olutta vielä kypsytellään 2-3 vuotta. Gueuze on nuoren ja vanhan lambicin sekoitus, ”erittäin hapan ja kuiva olut”. Nyt voitte sitten seuraavissa illanistujaisissa snobbailla.

10.5.2012

Kartanon Satokauden Omenasiideri 4,7%


Tämmöistäkin juomaa on. Luumäkeläisen Cassis Trade Oy –perheyrityksen valmistama hinnakkaampi siideri runoilee etiketissään ”Kannaksen lämpimästä ilmastosta”, joka kuulemma antaa etelä-karjalaiselle omenalle ihan oman arominsa. Mace toteaa tähän kuivasti, että ilmankos juomaa on tuotettu vasta viime syksystä lähtien, eikä Talvisodan päivinä, jolloin ilmasto oli vähän viileämpi.

Kyseessä on kierrekorkilla varustettu peruskeltainen juoma, joka ei kuohu eikä vaahtoa. Tuoksu on suht luonnollinen omenan tuoksu. Maku hivenen ”plassu”, eli suomeksi sanottuna hiilihapoton ja mehumainen. Suhteellisen miellyttävä kuitenkin, jos kohta aika mieto. ”Suomalaiseksi siideriksi ihan ok, ja pullo on hauska,”, arvioi Lace. Ei tätä tuomitse Macekaan. Ihan hyvä, vaikka hyvin mehumainen, kun alkoholikin on saatu häivytettyä jonnekin. Kevyt ja raikas aito siideri, on siis tiimin yhteenveto.

8.5.2012

Olvi Aino mansikkasiideri 4,7%


Reino oli pintti, Aino vain puoli litraa. ”Seksististä”, tuhahtaa Lace. ”Eikö muka naiset jaksa juoda pintin tölkkiä??”. Mace koettaa taltuttaa feminististä purkausta ehdottamalla, että kyse on ehkä vain juoman yksikkö- , eli tölkin hinnan saamisesta sopivalle tasolle, ja varmasti kukaan ei epäile Lacen kykyä kipata millaisia annoksia hyvänsä.

Aino on mansikkasiideri, mutta sisältää porkkanamehutiivistettä. Porkkanasiideri onkin ollut kauan kaivattu puute suomalaisessa alkoholiskenessä. Juomassa on todella makean esanssinen tuoksu ja vaaleanpunainen väri. Maku muistuttaa kyllä mansikkaa, vaikka onkin ylimakea ja esanssinen. ”Voisi pahempaakin olla”, on kaksikon armelias arvio.

Juoma kerää makeaa tahmaa nieluun, mutta kuitenkin puraisee aika hyvin, eikä anna paksua vaikutelmaa, vaan on ihan raikas. Lace yllättää Macen ja itsensä huomaamalla, että voisi juoda Ainoa uudestaankin. Tämä on harvinaista, kun kyseessä on kuitenkin klassinen tyttösiideri.

Ainon ja Reinon vertailussa Aino veti ehkä hivenen yllättäen pidemmän korren tällä kertaa.

6.5.2012

Olvi Reino Lager 4,5%


Tämän melkein arvasi olevan tulossa. Suomalaisuuden kliseitä ryöstöviljellyt, ja muutenkin liukuhihnalta uusia juomia syytävä Olvi on alkanut tehdä vaaleaa Reino-lageria ja Aino-mansikkasiideriä. Testitiimillämme on Reino-tossut ahkerassa käytössä johtuen Macen talon kylmistä lattioista, joten tämänkin vuoksi oli molemmat uutuudet pakko testata (kyllä me syyt aina keksitään). Sitä paitsi näistä tulee varmaan klikkauksia kovasti, ja ehkä nousemme blogilistan hottis-asteikolla pian jo 250:n paremmalle puolelle. Tavoitteita pitää elämässä olla, vaikka epärealistisiakin.

Ensin siis vuorossa pintin tölkissä myytävä Reino, joka on hyvin vaahtoava äärimmäisen klassinen olut. Makua myöden: ”ihan hyvää bulkkilageria”. No, ehkä aavistuksen laadukkaampi maku kuin perusoluissa, mutta aika guru saa olla, joka tämän oluen muista erottaa. Ei se välttämättä ole huono asia silti.