Olvi Mojito Kevyt lonkero 4,7%

Mace huomasi kaupassa, että kevyt mojito-lonkero oli 30 senttiä normaaliversiota halvempaa, joten pihinä miehenä hän nappasi sen ostoskoriin, vaikka ei edes tykkää kevytjuomista. Mutta emmehän me itsemme vuoksi testaa, vaan Suomen ja koko maailman janoisten ja epätietoisten loppasuiden.

Terveytemme ja makusilmumme uhraten olemme valmiita tuomaan sen ainoan ja oikean tiedon eri juomien laadusta: arvion, johon suurimmatkin valmistajat suhtautuvat pelonsekaisella kunnioituksella. Murska-arvostelu merkitsee myynnin välitöntä romahdusta. Merkitseepä!

Mojito –lonkero hankittiin taannoisen chili-oluen mahdollisen polton lievittäjäksi, ja siis nautittiin heti sen jälkeen. Liekö tämä vaikuttanut asiaan, mutta kuva unohdettiin vallan ottaa, ja Mace joutui sen myöhemmin kaivamaan Olvin sivuilta.

Juoma on vaalean samean vihertävän kellertävä ja vaahtoamaton. Tuoksu kevyt ja eksoottinen. Kuten joskus aikaisemmin testatun virolaisen Mojito-lonkeron kohdalla, oli nytkin sellainen ongelma, ettei kumpikaan testaajista tiedä, miltä mojiton pitäisi oikeasti maistua. Näin emme voi juurikaan ottaa kantaa maun luonnollisuuteen.

Sen voimme kyllä sanoa, että em. Ale Coqin juomassa maku oli selvästi täyteläisempi kuin tässä Olvin kevytversiossa. Ei tämäkään sentään ihan pelkkää aspartaamihuttua ole, ja lauantai-illan huumaa viettävä Lace totesikin, että kyllä Olvia ”humaltuakseen juo”. Macekin kyllä lasinsa tyhjäksi sai, vaikka ei ihmeemmin innostunutkaan. Ei tämä nyt millään muotoa pahaa ole kuitenkaan.

Sinebrychoff Jouluolut 2012 4,6%

Joulu on taas, joulu on taas, oi, kuinka meil’ on hauskaa. Ja aina hauskemmaksi vaan muuttuu, kun jääkaapista kaivetaan pullo Jouluolutta.

”Tänä vuonna Sinebrychoffin jouluoluessa maistuu Ari ja Maarit Ojamäen viljelemä mallasohra”, kertoo etiketti. Lähiruoka ja –juoma on muotia tänä jouluna. Tumma jouluolut testattiin aidosta 80-luvun Koff-lasista (Macen keräily on jo edennyt kahteenkymmeneen viiteen erilaiseen Suomi-olutlasiin… käytössä on tietenkin vain tuplakappaleita, kuten tämä Koff. Tietenkin.).

Juomassa on paksu vaahto, joka tosin laski aika nopeasti. Tuoksu on tavallinen, olueksi tunnistaa. Maku: ”hyvää, tavallista, voisi hyvin kuvitella jouluruuan kanssa”, arveli Lace. Aika pehmeä, vähäisesti humalasta kitkerä, raikas olut. Ei ”liikaa” aromia, vaan vaikutelma on kevyt ja lager-henkinen.

Sopii varmaan hyvin suomalaiseen makuun, mutta aidon tumman oluen ystävät kaivannevat enemmän luonnetta. Raskaan jouluruuan kyytipojaksi lienee mitä sopivin.

Siispä hyvää Joulua itse kullekin säädylle kuin myös kaikille säädyttömille!

Laitilan Kievari Tuomas 4,6%

Lace & Mace : aina ajan hermolla! Tuomaanpäivän kunniaksi testataan tietenkin asiaankuuluvaa olutta, joka on ”rajoitettu erä täyteläisen tummaa amerikkalaistyyppistä alea” repäisykorkilla varustetussa pullossa. Juoma nautittiin tunnelmallisissa olosuhteissa, mistä kuva todisteena.

Tuomas on runsas- ja tummavaahtoinen ruskea juoma, joka ei juurikaan tuoksu. Maku kertoo, että olut on runsaasti humaloitu, kitkerähkö ja aromista voi hyvällä mielikuvituksella poimia kahvin sävyjä. Eipä tämä Macea pahemmin säväyttänyt. Kitkeryys ei ole liiallista, mutta kovin dominoivaa silti, ja tuntuu peittävän muut vivahteet alleen.

Lace oli suvaitsevaisempi ja hän löysi juomasta jopa jouluista tunnelmaa: ”jouluruuan kanssa voisi sopia”, hän arveli. Jos tykkäät voimakkaasti humaloidusta oluesta, on Tuomas ihan rauhallisen leppoisa juoma. Ja tuntuihan se loppujen lopuksi testaajillekin hyvin maittavan, koska lasit olivat melkein tyhjät, ennen kuin huomattiin se kuva ottaa.

Jack's Original Chili Beer 4,7%

Innovaatio Lidlistä: Suomessa valmistettua chilillä maustettua olutta. Testitiimin kauniimpi osapuoli suhtautui ideaan varovasti, koska ei tykkää polttavan mausteisista ruuista. ”No ei se varmaan miltään maistu”, lohdutteli Mace ja korkkasi ja kaatoi.

Olut on hyvin vaaleaa ja vähävaahtoista ja tuoksuu tavanomaiselta lagerilta. Maistuu myös: hyvin tavallinen normaali bulkkilagerin maku. Chili tulee esiin vasta nielaisun jälkeen ja suuta alkaa pikkuisen kuumottaa. Ei kovin päräyttävä kokemus kuitenkaan. Periaatteessa Jack’s on raikasta juomaa, ja chilin kevyen jälkipolton merkitys makunautinnon lisääjänä jäi kyllä loppasuille varsin kyseenalaiseksi.

Jos nyt olet joku chilifani ja saat kuumotuksesta jotain kiksejä niin ok sitten. Senkus ostat. Meidän mielestä suht turha juoma.

Pirkka Dry Omena siideri 4,7%

Mace naureskeli tämän juoman sekakielistä Dry Omena –nimeä. Pirkan siiderit eivät taida olla nousseet samaan legendaariseen maineeseen kuin Pirkka-olut, mutta testataan nyt, voiko tämmöistä juoda. Tämäkin juoma on Olvin valmistama.

Väriltään Pirkka on hyvin vaaleaa, lähes väritöntä, ja kuohuu ja vaahtoaakin kaadettaessa. Tuoksua ei ole paljon. Parivaljakko kohotti lasit huulille, ja ensihuikan jälkeen Lacen alkoi heti tehdä mieli makkaraa (…) ja hän syöksyi saman tien jääkaapille välittämättä Macen marmatuksesta, kuinka maku nyt vääristyy. Mutta Lace oli jo maun ehtinyt päätellä: ”Ihan kuraa”. Maku on kirpeä, hapahko ja aika paha. ”Tätä juo, jos nielee äkkiä”, oli Lacen tuomio.

Kieltämättä tämä ei ole hyvää, vaikkei ihan Fizzin extrakuivan tasolle kamaluudessa nousekaan. Jotenkin aromittoman hapan, eikä pahemmin omena maistu. Kuin hapanta tunkkaista vettä, johon on lirahtanut edellisvuotista ylikäynyttä kotiomenamehua. Aika ankeaa juomaa siis. Ei jatkoon.

Peter Mertes Cider 3,5%

Lidlistä ostettu omenasiideri, josta valmistajan nimeä ei löydä kuin pikkuprintillä tuoteselosteesta. Saksalaista on ja prosenteiltaan laimeaa. Sisältää 60% omenaviiniä, vettä, sokeria ja ”tiivistettyä rypälenestettä”.

Juomassa on oranssinkellertävä väri. Tuoksu yllättää: se on väkevä ja alkoholinen, eikä siitä tule ensimmäisenä mieleen mieto siideri. Mutta maku sitten taas onkin hyvin makea ja limsamainen. Tuoksun ja maun kontrasti on aika erikoinen, kun tuoksu on väkevä, mutta maku lähes siirappisen makea. Maussakin kyllä on jonkinlainen alkoholinen omenanhäivähdys, mutta omenat kuin sokeriliemessä uitettuja.

Ihan hyvän makuista kyllä, mutta vain suht pieninä annoksina, koska makeus alkaa pitemmän päälle haitata. Juomasta tulee ehkä eniten mieleen marketin vappusiideri.

VB 4,6%

No nyt on ytimekäs nimi. Australialaista olutta hassun näköisessä pikkupullossa. Tai pikkupullolta se näytti: tarkempi tutkiskelu paljasti pullon normaalia suomalaista suuremmaksi, eli 375 millilitraiseksi! Testitiimi päätti kuitenkin tyhjentää koko lekan rohkeasti.

Tämä vaalea lagerhenkinen ja vähävaahtoinen tuote sisältää normaaliainesten lisäksi rikkidioksidia. Testiryhmän mielipiteet VB jakoi täysin:
”Jotenkin paksun makuista” – Lace. ”Höh, ihan ohuttahan!” – Mace. ”Ei mitään jälkimakua” – Mace. ”Onhan, ihan hyvin!” – Lace. ”Selvästi eri makuista kuin joku muu kalja.” – Lace. ”Lager-tyyppistä…” – Mace.
Macen mielestä VB oli melko tavanomaista, mutta Lace piti sitä jotenkin erikoisena. Erikoista.

Mutta helposti juotavaa tämä on, kevyttä ja keskivahvasti humaloitua. Ehkäpä erityisen hyvää Australian aavikon pikkukaupungin pölyisessä baarissa. Cheers, mate.

Musta Hevonen vaalea lager 4,0%

Mace huomasi lähikaupassa valikoimasta poistuvia oluita 30 %:n alennuksella, eikä voinut vastustaa kiusausta. Aikaisemmin testattu tumma Musta Hevonen (itse asiassa… eivätkö kaikki mustat hevoset ole tummia…) ei ihmeemmin säväyttänyt. Miten pärjää tämä laimea vaalea versio, jonka alkoholiprosenttimerkintä on piilotettu tölkkiin niin, ettei meinannut löytyä etsimälläkään. Tuoteselosteen mukaan olut sisältää myös tarkemmin määrittelemätöntä ”aromia”.

Juomassa on kohtuullinen vaahto, ja se on vaaleaa, muttei laihaa/keltaista. Maku on melko olematon. Etenkin niellessä maku häviää lähes olemattomiin, eikä jälkimakuakaan juuri löydy. Vähäisesti humaloitu, vähän varmaan mallastakin. Olisiko tätä legendaarista ”aromia” pitänyt lorauttaa hieman lisää?

Kaikenkaikkiaan testiryhmäläiselle jäi vaikutelma, että juomasta voi käyttää määritelmää ”vähäinen”. Tokihan tätä helposti juo, mutta aika mitäänsanomatonta olutta tämä Musta Hevonen on. Eipä ihme, että poistuu valikoimista.

Rainbow Pint of Lager tumma 4,0%

Rainbown tumma, matalaprosenttinen vaihtoehto. Nimensä mukaisesti tarjolla vain pintin tölkeissä. Yllättävästi Olvin Suomessa valmistamaa.

Juomassa on hyvä ja pysyvä paksu vaahto, joka killuu vielä tyhjänkin tuopin reunoilla. Oluen väri ei ole kovin tumma, mutta kuitenkin syvän meripihkamainen.

Maultaan Rainbow on ihan asiallista: keskihumaloitu pilsimäinen perusolut. Erityisen ”tummaa” aromi ei ole, eli lähinnä tämä lienee värjättyä lageria. Näin ollen aidon tumman oluen ystävät saattavat pettyä. Ei myöskään maistu niin miedolta kuin prosentit antavat ymmärtää. Maku ei ole vetinen tai laimea, mikä tyytyväisyydellä ylöskirjoitetaan.

Ihan hyvin juotavaa olutta tämä on, ehkäpä hakkaa aikaisemmin testatun Martensinkin. Edullinen hinta huomioon ottaen kelpo ostos.

Bishops Finger Classic Kentish Ale 3,5%

Lace oli tätä juomaa maistellut joskus baarissa ja tykännyt kovasti, ja niinpä hän nappasi pullon myös Suomen Virallisten Testaajien rankkaan, mutta oikeudenmukaiseen arvosteluun. Juoma on melko tummaa ja tuoksu on sitruksinen.

Maussa oli Macen mielestä liiallista laimeutta, etenkin jälkimaussa, eikä juoma ole kovin ärhäkkää muutenkaan. Kevyt humalan kitkerä häivähdys käy suussa, mutta nieltäessä maku väljähtää vesimäiseksi. Lacekaan ei saanut aikaisempaa baarifiilistä päälle, ja arveli, että baarin juomassa olisi ollut enemmän prosentteja. Ei hän silti suostunut luopumaan tykkäyksestä, vaikka Mace ei täysin tunnetta jakanutkaan.

Oluessa on jotenkin vanhahtava, ”omatekoinen” maku, mikä ei sikäli ole yllätys, että kyseessä on Brittein saarten vanhimman panimon Shepherd Neamen tuotos. Kyseinen panimo on ollut toiminnassa vuodesta 1698. Vinkiksi firman edustajille lähtee testureilta arvelu, että hunaja saattaisi tuoda makuun hyvän vivahteen.

Happy Joe Cloudy Apple Cider 4,7%

Lacen tuvalla nautittiin Happy Joen sameaa omenasiideriä. Lace otti kuvan, josta tuli hänen mukaansa fallistinen. Korkin alta löydettiin mietelause. Juoma on siis tällä kertaa pullossa, vaikka aikaisemmin testattu Oakwood oli tölkissä. No, ei se mitään sinänsä, mutta Mace nosti metelin, kun huomasi, että pullo vetää vaivaiset 275ml, eli on tölkkiä pienempi! ”Ja varmaan on sitten tölkkiä halvempikin?”, hymähti hän ivallisen katkerasti.

Juoma ei tuoksu juuri miltään. Maku taas on kevyesti kirpeä ”mehuaseman” aidon vihreän omenan kieltämättä hyvä aromi. Puolikuivan ja makean välillä. Lacen mielestä ensimmäinen suullinen oli suorastaan herkullinen. Myöhemmin into hieman laimeni, mutta hyväähän juoma silti on.

Ehkä inasen verran liian makeaa, ja kerää tahmaa kitalakeen. Mace rankkasi Oakwood-version hivenen korkeammalle, mutta ei tästäkään juomasta kehtaa kovin pahoja puhua.

Martens Premium Pils 4,7%

Tämä huokea belgialaisolut on virallisesti testaamatta, mutta Macelle tuttu (hän kun pihinä miehenä suosii usein edullisuutta jopa maun kustannuksella). Niinpä yksi tölkki lopulta uhrattiin yhden hengen testauksessa yhteisön hyväksi, ja kirjailtiin tuntemuksia ylös. Juoman valmistajan nimi on jostain syystä piilotettu hyvin pienellä tekstillä tuoteselosteen loppuun, ja sitä sai oikein tosissaan etsiä.

Kauniinvärinen olut kuohuu ja vaahtoaa kovasti, ja pumpulimainen vaahto laskeutuu hitaasti pitsikuvion kera. Tuoksu on vähäinen, mutta jotenkin teollisen fiiliksen jättävä.

Martens on kohtuuvahvasti humaloitu ja siinä on kevyesti alkoholinen loppuhenkonen. Maku ei ole kovin täyteläinen, ja ehkäpä halpuuden jollain lailla maistaa. Toisaalta kuitenkin ihan kelpo olutta, vaikkei mitään suussa sulavaa elämystä tarjoakaan. Pils vai lager, eipä sitä juuri erota. Kitkeryyttä/humalaa hieman normaalilageria enemmän.

Käyttöolutta, on siis testaajan lukitsema vastaus.

Fresco Rosado Autentico 4,7%

”Kupliva portugalilainen puolikuiva rosé-viinijuoma”, kertoo purkki. Pieni purkki onkin, 250ml. Vaikka juoman portugalilaisuutta mainostetaan kuin suurtakin lisäbonusta, on juoma Hartwallin tuote, eikä itse asiassa niin kauheasti edes kupli. Väri on punainen, muttei syvänpunainen ja tuoksu on hento ja viinimäinen.

Maku on myös viinimäinen, mutta raikas ja marjaiseen jälkimakuun päättyvä. Ei kovin väkevä, joten sopii myös heille, jotka eivät välitä oikean viinin alkoholimaisesta raskaasta aromista. Juoma on puolikuivaa. Jälkimaku latistuu mehumaiseksi, eikä alkoholi lämmitä.

Ehkäpä tämä joksikin alkumaljajuomaksi sopii, ja Macen mielestä ehkä hivenen parempaa kuin tavalliset kotimaiset skumpat. Turhan pieni purkki kuitenkin tosikäyttäjälle.

Syydväst - Nortamo-Seora juhlolu 4,5%

Otsikko oli raumangiält. Raumalaiskirjailija Hj. Nortamon nimikkoseura on valmistuttanut Rauman kaupungin 570 -vuotisjuhlien kunniaksi oluen, jota tuskin ihan joka marketista löytyy. Macepa löysi kumminkin jostain marketista.

Olut on uusikaupunkilaisen Vakka-Suomen Panimon valmistama, ja sisältää selosteen mukaan tervaa normaaliainesten ohella. Juoma onkin tummaa ja paksuvaahtoista, ja vaahto jättää nätin pitsikuvion lasin reunaan.

Maku: "Ohhoh, onpas töpäkkää", on Lacen ensikommentti. Tällä hän tahtoo sanoa, että aromi on kitkerä ja sangen miehekäs, ja aistiipa siitä tosiaan tervankin. Olut on voimakkaasti humaloitu, mutta ei mämmisen maltainen, ja jättää kitkerän jälkimaun kitalakeen. Ei ihan klassinen Suomi-olut, mutta sopii kyllä tunnelmaltaan "mere ja seillaevatte henges" valmistetuksi juomaksi, joka varmasti karskia meriboikkaa lämmittää tähystysvuoron aikana. Ehkei kuitenkaan ole joka maakravun makuun.

Nikolai Cascade Ale vuosiolut 2013 4,5%

Osoituksena siitä, että aika kuluu ja blogi senkun paisuu, on vuorossa jo kolmas testattava Nikolai vuosiolut. Edelliset ovat olleet laadukkaita elämyksiä, mutta miten käy tämänvuotisen yrityksen?

”Onpa kaunis väri”, esteetikkomme Lace ihastelee, kun Mace on ositellut tölkin laseihin. Ja onhan se nättiä: meripihkan syvä oranssinruskea väri ja kaunis vaahto. Tuoksu on hennon sitruksinen, mitä tosin tukkoisen nenän riivaama Lace ei taaskaan haista. Maku on melko mieto, ei lagerimainen (kun on kerran Ale…) ja loppuu jopa kinuskimaisiin vivahteisiin.

”En saa kiinni hajusta enkä mausta, mutta hyvää on”, arvioi flunssainen testaaja vastaansanomattomasti vuosien kokemuksen tuomalla arvovallalla. Täytyy siis tavata tölkistä, mitä juomassa on haettu: ”pintahiiva tuo hedelmäisyyttä ja raikas Cascade-humalointi ripauksen sitruksisuutta”. No, varmaan sitten.

Tämänkertainen vuosiolut on hyvin helppoa juotavaa ja raikas ale, mutta Mace arveli, että juomassa olisi saanut olla hiven enemmänkin aromia. Ehkei aivan edellisten vuosioluiden tasolle yltänyt.

Tropical Cerveza 4,7%

Olutta Kanarian saarilta. Juoma on lähes vaahtoamaton ja laimean värinen. Odotimme lageria, mutta tuoksu on oudohko, eikä ihan paras mahdollinen. Kuin mämmiä ja sitrusta sekaisin.

Makukaan ei saa hurraamaan, ja erityisesti Mace nyrpistelee. Oudon savimainen karvas aromi, hiven vetisyyttä ja alkoholin loppuhenkonen. Yhtä aikaa laiha ja kevyesti kitkerä vaikutelma.

Lace alkoi kuitenkin puolustelemaan, ja hänen mukaansa juoma ei maistu mitenkään erityisen kummalliselta. No, kyllähän makuun tottuu, ja pullo on pieni.

Musta tää on ihan ok, lausuu Lace, mutta Mace murjottaa.

Red Girl Beer-Ginger Mix 3,9%

Tämmöinen uutuustuote löytyi isommasta kaupasta. Kyseessä on saksalainen juoma, jossa on 80% olutta ja loput inkiväärilimsaa. Testiryhmä odotteli mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.

Juoma on oluen väristä ja näköistä. Tuoksu on hyvä ginger alen tuoksu, jota nuuhkii erittäin mielellään. Alkumaku on makeahko, sitten olut tulee esiin ja jälkimauksi jää kuumottava mausteisuus. Jännä kitkerähkö ”hohka”, joka ei ole mitenkään paha elämys, päin vastoin.

”Hyvää” , sanoo Lace. Macekin on lähes innoissaan. Red Girl on vaihtelua kaikkeen, mitä on aikaisemmin juotu. Inkiväärin lämpö, limsan makeus ja oluen humala yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla. Tämä jännittävä ja omaperäinen juoma sopii Lacen mukaan hienosti pikkujouluihin, olematta silti mikään kanelisen jouluinen. Kokeilkaas.

Harald olut 4,7%

Ytimekäs otsikko, johon olisi voinut lisätä pullon etiketistä selvityksen: viikinkien voimaolut. Mut ei nyt lisätty. Juoma on ahvenanmaalaisen Stallhagenin pienpanimon valmistama täysmallasolut, joka on tehty ”Viikinkiravintola” Haraldille. Tätä hunajalla maustettua olutta ei varmaan joka marketista löydy, mutta Lacen haukankatse pullon havaitsi pääkaupunkiseudulla.

Macen mielestä viikinkioluen sopisi mieluiten olla tummaa, mutta Harald on vaaleaa ja keskinkertaisesti vaahtoavaa. Maun puolesta juoma on melko maltillisesit humaloitu ja pehmeähkö, ja hunajan pystyy kuvittelemaan, kun on ensin etiketistä siitä lukenut (mutta ei muuten). Juoma lämmittää mukavasti vatsassa ja makua on hieman normiolutta enemmän. Ulkonäöltään lagermainen, muttei varmaankaan ihan puhdas lager tyypiltään.

Kyllä tästä varmaan keskivertoviikinki voimaa saa, Harald on luokkaa ”ihan hyvää”. Hintaa on tietysti ”vähän enemmän” myös .

Crowmoor Extra Dry Pear 4,7%

Lace reagoi nopeasti lukijatoiveeseen ja kiikutti loppasuiden jääkaappiin tölkin extrakuivaa päärynäsiideriä suositun merkin mallistosta. Crowmoorit ovat kautta linjan olleet perusvarmoja paremmanpuoleisia ja helposti lähestyttäviä siidereitä. Toisaalta Mace ei ole ylikuivien siidereiden ystävä, muutaman vähemmän nautinnollisen testihetken pelottamana.

Juoman tuoksu on perinteinen, hennon esanssinen päärynä. Maku ei kuitenkaan ole minkään teinijuoman. Se on hapahko, jopa väkevähkö, kuiva aidon päärynän maku. Alkoholia mausta ei juurikaan havaitse, mutta mitään tavanomaista esanssipäärynälimsaa tämä ei ole. Päärynäjuomiin normaalisti kuuluva makeus loistaa poissaolollaan.

Lace tykkäsi ja nyökytteli. Hänelle kokemus oli selvästi positiivinen, erityisesti päärynäsiideriksi, joita hän ei arvosta omenasiidereiden tasolle. Macelle Crowmoor oli ehkä aavistuksen turhankin kuiva/hapan, mutta suuremmitta irvistyksittä hänkin lasinsa tyhjäksi sai.

Cool Grape Crisp Long Drink 4,7%

Kolmassadas blogiteksti!!

Hartwallin lonkkumalliston “Crisp”-versio, jonka crispiyttä ei tölkissä sen kummemmin avata. Tuoteselosteesta ei havaitse, miten tämä juoma eroaa perusversiosta.

Tuoksu on sitruunainen. Ja mausta toteaa testaajamme Mace: noh, lonkkuahan tämä on. Ei kuitenkaan sisällä gini-aromia, eikä esim. joistain Karlensin juomista tuttua ällöttävää käynyttä vivahdetta. Aika hyvää juomaa, hyvin limsamaista, raikasta ja alkoholittoman tuntuista. Helppo olisi juoda yliannos.

Se crispiys tulee esiin jälkimaussa: kitalakeen jää raikas tunne, vähän kuin kurkkupastillin jäljiltä. Eli jotain juomaan on lisätty raikkautta korostamaan. Spraittiahan tämä lähinnä on, mutta raikkaus oli Macen mieleen. Ei kovin paljon eroa normaalista peruslonkusta, mutta parempaan suuntaan.

Kaiserdom Hefe-Weiβbier 4,7%

Vehnää ja ohraa sisältävä saksalaisolut löytyi Macen testiin hyvin varustetusta marketista. Juoma on sameaa kellertävää ainetta, joka vaahtoaa paljon ja paksusti.

Maku on pehmeä, ei pureva, ei kovin voimakaskaan. Jotenkin kotitekoisen oloinen, mutta tämä voi tietysti johtua vain kiljumaisen ulkonäön antamasta vaikutelmasta. Kumimainen vehnäaromi ei erotu selvästi, mutta juoman maku poikkeaa kuitenkin täysin lager-oluista. Eikä välttämättä parempaan suuntaan.

Paksuhkossa suutuntumassa herkkusuu erottaa toffeen häivähdyksen ja jälkimaussa heikkoa vehnää ja alkoholia. Tuoksusta taas löytyi hiivaa, sitrusta ja toffeeta. Maku on melko mieto. Suosikiksi ei noussut, mutta kyllä tätäkin juo. (Mitäpä ei joisi.)

Rainbow Kuplis mansikka 4,7%

Mace tuntee huolta blogin päivitystahdin jatkuvaisuudesta, ja niinpä hänen on ollut pakko pakottaa itsensä testaamaan muutamia juomia Lacen ollessa estyneenä. Esimerkkinä siitä, että testaajamme on valmis kohtaamaan äärirajojaan, Mace tarttuu Rainbown mansikkaskumppaan, eli ”kuplivaan mansikanmakuiseen hedelmäviinijuomaan” joka on Laitilan panimon tuotos. Halpojen viinijuomien menestys on näkynyt blogimmekin tilastoissa.

Ennen tölkin avaamista Mace hämmentyy: tölkissä lukee ”säilytys huoneenlämmössä” ja toisessa kohtaa ”tarjoillaan kylmänä”? Hä? No, Mace säilytti ja tarjoili kylmänä, ja totesi tämmöistä:

Juoma ei todellisuudessa alaotsikostaan huolimatta juurikaan kupli, ja siinä on nätinpunainen väri. Tuoksu on aika raskas puutarhamansikan aromi, jota Mace ei kovin paljon arvosta. Makukin on vähän luokkaa ”no jaa…”. Makea, kitalakeen jämähtävä, jollain aavistuksenomaisella kitkerällä häivähdyksellä varustettu.

Ei nyt suoranaisesti kamalaa, mutta ei saa riemustakaan pomppimaan. Tosin Mace ei ole, kuten sanottu, mansikkajuomien suuri ystävä, joten tämä voi arvosteluun vaikuttaa. Minkäs teet? Et mitään.

Tämä voimakkaasti limaa kitalakeen keräävä juoma menisi yhtälailla ”siideristä” tai ”lonkusta”. Veikkaan, että edullisuutensa vuoksi tämäkin skumppa löytää paikkansa monesta ostoskassista, vaikka Mace jättääkin tölkilliseen.

Lasso Dark 4,5%

Tämä belgialainen tumma olut lienee Suomessa uutuus, vaikka tölkissä kehutaankin sitä valmistetun aina vuodesta 1888 saakka. Suomalainen lisenssivalmistaja on kirkkonummelainen Lasso Drinks.

Testaajana toimineen Macen aikaisemmat belgia-kokemukset ovat olleet erilaisia oudosti maustettuja kitkeriä lambic-oluita tai muita epämääräisyyksiä, joten hän suhtautui juomaan lievin ennakkovarauksin.

Tummanruskeassa juomassa on paksuhko, rusehtava vaahto, joka laskeutuu hitaasti ja pitsimäisesti. Tuoksu on mämminen. Lasso nautitaan 5-8 asteisenä, eli jääkaappikylmänä, ei siis monien tummien oluiden tapaan hieman lämpimänä.

Maku on selvästi maltainen, vaikkei suoranaisesti paksu. Pehmeähkö tuntuma, kuitenkin hyvin purevä ja hiilihappoinen. Jälkimauksikin jää runsas mallas. Aika hyvää tämä on, vanha simaviiksi tuumii. Ei lager-tyyppistä, muttei mitään stouttiakaan. Maukas, aromikas juoma tumman oluen ystäville.

Olvi Trooppiset hedelmät siideri 4,7%

Aina vaan piisaa näitä Olveja (ja me ei siis todellakaan valita niitä mitenkään erityisesti: joskus vaan tuntuu, että yli puolet hyllyjen valkoimista on Olvin juomia). Tämä juoma on siitä hauskaa, ettei edes tuoteselostessa kerrota, mitä nämä mystiset trooppiset hedelmät ovat. No, maistamalla se ehkä selviää. Voisi kuvitella.

Juoma on lähes väritön ja vaahdoton. Tuoksu on voimakkaan ”trooppinen”, ja kultivoitunut nenä poimii siitä jotain mangonsukuista sitruksella ryyditettynä. Maku taas on aika erityislaatuinen sekoitus, josta Mace aistii jopa jotain mausteisuutta eksoottisten hedelmien seasta. Hyvin vaikeasti kuvailtava makujen kimara, joka jättää jälkituntumaksi tahmaisuuden. Lace löysi aromista jonkun maun, joka sai hänet nyrpistelemään, Macen ollessa tällä kertaa myönteisempi osapuoli.

Parivaljakon kyvyt loppuivat tämän juoman kohdalla kesken, eivätkä he pysty makua sen tarkemmin kuvailemaan. Mutta kun ei tölkkikään pysty, niin ehkäpä kyse onkin jostain aivan uudesta keinotekoisenkaltaisesta aromiyhdisteestä, joka ei muistuta mitään, mitä aikaisemmin olet maistanut, ja kuitenkin antaa häivähdyksen kaikesta, mitä olet maistanut? Hmm. Joku voi tästä tykätäkin, ja onhan tämä ihan raikas juoma sinänsä. Eksotiikan ja makeuden ystäville.

Viivi päärynäsiideri 4,7%

Ja sitten kumottiin puolen litran tölkki Viivi light päärynää. Lace taas marmatti hieman pienemmästä tölkkikoosta Wagneriin verrattuna, mutta tyytyi Macen rauhoittelevaan kommenttiin, että juoma on sentään Wagneria hieman väkevämpää. Etukäteen ei odotettu mitään taivaita-aukovaa makuelämystä. Juomassa on esanssipäärynän tuoksu, ei vaahtoa ja vaaleankellertävä väri.

”No, vois tää pahempaakin olla”, on Lacen ensikommentti. Viivi ei ole ihan järkyttävän makea, eikä pahan aspartaaminenkaan. Tokihan maku muistuttaa enemmän vihreää Aku Ankka-limsaa (semmoista oli joskus Kaksikon nuoruudessa silloin ennen sotia), eikä sitä voi kovin luonnolliseksi kehua. Kuitenkin aika raikas ja kevyt juoma kyseessä. Semmoinen laihis-tyttösiideri.

Viivi maittoi Lacelle loppujen lopuksi yllättävän hyvin, eikä Macekaan sitä alta kölin vetänyt. On niitä pahempiakin juomia maisteltu.

Wagner olut 4,5%

No, tätä osasi jo odottaakin; oikeastaan ihme, ettei ole tullut aikaisemmin. Olvi on lanseerannut Wagner-oluen ja Viivi-siiderin. Melkein maistamatta arvaa oluen olevan tavallista Olvia uudessa tölkissä. Maistetaan nyt silti.

Mutta kah: tölkki lupaakin juoman olevan täysmallasolutta, eli ei olisikaan ihan normaalia bulkkiolvia? No, eipä mausta kuitenkaan mitään merkittävämpiä vivahteita erota. Nopeasti laskeva vaahto, hyvin vaalea väri, tavallinen maku. Eipä tästä oikein osaa mitään sanoa. Ehkä hivenen enemmän humalaa kuin edellisessä italianoluessa.

Kaikenkaikkiaan hyvin suomalainen tavallinen bulkkikalja, niin kuin kyllä Wagnerille sopiikin.

Forst Premium Lager 4,8%

Tämä italialainen lager on prosenttiensa vuoksi väliinputoaja. Väkevyys on karvan verran yli 4,7%:n, ja niinpä juoman löytää vain Alkosta. Kaksikko löysi, ja vei kotiin maisteltavaksi.

Juoma vaahtoaa runsaasti kaadettaessa, mutta vaahto tasaantuu ja laskee nopeasti. Väriltään juoma on odotetun vaaleaa ja raikas oluen tuoksu tuntuu suorastaan leijuvan lasista. Vähämaltainen, keskihumalainen, raikas ja perinteinen olivat aikakirjoihin kirjattuja epiteettejä. Ihan mukavaa: makuakin on, eikä anna vetistä vaikutelmaa. Mace tykkäsi itse asiassa kovastikin, ja Forst oli kyllä Lacenkin mieleen.

Jano- tai saunajuomaksi oiva valinta, vaikka ei olekaan erityisen omaperäinen tai erottuva juoma.

Happy Joe Oakwood Apple Cider 4,7%

Ihan uusi siiderimerkki Hartwallilta lupaa tarjota englantilaistyyppistä siideriä. Siis hyvää vaihtelua suomalaistyyppisille ”muumilimsaa ja viinaa”-”siidereille”.

Juoma on rusehtavankellertävää ja vähävaahtoista. Etiketin mukaan väri on saatu aikaan omena-, porkkana- ja hibiscustiivisteestä. Kaksikko toivoo vilpittömästi, että hibiscustiivisteen maailmanmarkkinat pysyvät vakaina. "Pedro, laitatko vielä tulemaan pari tynnöriä sitä hibiscustiivistettä, kun menee niin hyvin kaupaksi?" "Ay, ay Sir, lähetän heti! Uuden sadon hibiscustiiviste onkin juuri valmistunut hibiscustilallani!"

Siiderissä on hyvä aidon omenan tuoksu, ja makukin on varsin aito: ok vahva omenan aromi, ei kitkerää eikä ylikuivaa, vaan helppoa juotavaa ja varsin maistuvaa. Alkoholia ei juurikaan havaitse, jälkimauksi jää kevyt omena ja vähäinen tahma kitalakeen.

Äkkiä tämä tuli juotua ja parivaljakko tykkäsi kovastikin. Voimme siis hivenen liioitellen todeta, että Happy Joe on suorastaan kulttuuriteko Hartwallilta, ja suomalaiseksi siideriksi yksiselitteisesti hyvää. Lace tykkäsi myös tölkin fontista ja tahtoi tämän asian aikakirjoihin kirjauttaa.

Nobelaner Kesäolut 4,5%

Vielä on kesää jäljellä, yrittää Mace epätoivoisesti hyräillä, mutta sanat hukkuvat syysmyrskyn vinkunaan ja hymy hyytyy huulille. Kesän heinä kuolee, kuiskaa Timo K. Mukan haamu hänen korvaansa. Mutta ei anneta periksi vielä. Jos ei ole kesää, niin onpahan ainakin kesäolutta, vieläpä tarjouksessa.

Macen yksityistestiin pääsi Lidlin Nobelaner Kesäolut, joka on valmistattu Suomessa. Ei tarvitse olla meedio veikatakseen alkulähteeksi Olvin panimoa.

Juoma on hyvin vaaleaa ja niukkavaahtoista. Maku taas on äärimmäisen tavallinen suomalainen bulkkilager. Saattaapa hyvinkin olla kyseessä vaikkapa Olvin Halko toisessa purkissa. Jälkimakua ei juuri ole, vähäisen alkoholin lehahduksen aistii. Lähestulkoon tuoksuton, eikä makuakaan mitenkään runsaasti. Eipä maistu mallas, eikä kovin paljon humalakaan.

Ei tämä millään lailla epämiellyttävääkään silti ole. Kyseessä on pussikaljalager, jota kyllä juo, mutta ei se mitään kummempia elämyksiä tarjoa. Yksi tölkki ei vielä kesää tee. 12 tölkin salkku voi jo saada linnut laulamaan.

Kaltenberg Organic 4,7%

Puolilämpimät hotellitestailut jatkuivat baijerilaisluomuoluella, joka on tyypiltään hyvin vaalea lager. Pehmeä maku, jossa kevyesti kitkerää humalaa. Testaajat toteavat, että kyllähän juoma hyvää ja tasapainoista on, mutta miettivät, mitä tästä sitten muuta osaisi sanoa. Jollain lailla Kaltenberg on suomalaistyyppinen juoma ja siinä on täyteläinen oluen maku, mutta ei tätä kyllä kymmenistä muista oluista erota edes itse Erkki.

Näinpä tyydymme tavaamaan takaetikettiä ja kertomaan, että sen mukaan juoma on elegantti ja mieto olut, emmekä oikeastaan voi vastaankaan väittää. Maun mietoudesta huolimatta vaikutelma oli täyteläinen, eikä missään määrin vetinen. Luomuaatteen elähdyttämille oiva valinta.

Urho IV A 5,5%

Sanokaa mitä sanotte, mutta koskaan ei tule Sale-olutta, eikä Tarja-siideriä. Vanhat 70-lukuiset Suomi-kliseet on jo lähes käytetty loppuun, mutta Hartwall keksi vielä yhden. Urho-olutta saa vain Alkoista, eikä se ollut parivaljakolle lainkaan tuttu juoma.

Urhossa kiinnittää huomion paksu runsas vaahto, joka jättää hyvin pysyvän pitsikuvion jälkeensä. Metallinen klassinen oluen tuoksu leijuu lasista, ja klassinen on myös vaalean lagerin ulkonäkö ja väri. Juomassa on pehmeä suutuntuma, ei kovin purevasti kielellä kihelmöivä olut. Maku voimakas, täyteläinen, ”pehmeää humalan kitkeryyttä” uhkuva, josta alkoholinkin aavistaa.

Urho ei ole millään lailla erikoista sinänsä, mutta siinä on runsas oikean oluen täyteläinen maku. Eräänlainen laadukkaan lagerin perustyyppi, ja varsin maittava ja konstailematon.

Karlens Perry-Lime siideri 4,7%

Loppasuiden nopea reagointi lukijapalautteeseen mahdollistui, kun Mace löysi Karlensin päärynä-lime –sekoituksen Lidlistä tarjouksesta. Aikaisemmin mainitun luomujäähdytyksen jälkeen hyvin vaaleankellertävä vaahdoton juoma kaadettiin hotellin hammasmukeihin (jotka olivat sivumennen sanoen ihan nätit ja lasiset). Näiden eleganttien valmistelujen jälkeen päästiin juomaa maistelemaan pikkurilli pystyssä.

Mace oli ärsyyntynyt tölkin Limited Edition –logosta, mikä löytyy jokaisen Karlensin tuotoksen kyljestä. Mikä limited edition semmoinen juoma on, jota myydään vuosikausia?

Tuoksussa havaittiin vähäinen päärynän häivähdys. Mausta taas Lace loihe lausumaan: ”Ihanku simaa”. Nimenomaan kaupan siman sitrusaromi päärynällä höystettynä. Päärynän erottaa enemmän suutuntumassa, limen jäädessä jälkimakuun. Limsamainen, ei kirpeä juoma, suht makeaa, mutta kuitenkin raikasta.

Perry Lime on helppoa juotavaa, ehkä melko luonteetonta. ”Kyllä tätä juo, mutta ei paljon tunnu missään”, virkkoi Lace loppukaneetiksi.

Fizz Sparkling Dry 4,7%

Fizzin vastaus hyvin vetäville skumppamarkkinoille nautittiin suht lämpimänä forssalaisesssa hotellissa, jonka huonevarustukseen ei sisältynyt jääkaappia. Muut samassa yhteydessä testatut juomat keksittiin viilentää elegantisti muovikassissa, jota roikotettiin ikkunasta jäätävässä syysilmassa, verhoista otetun narun päässä. Oli sentään sisäpihan ikkuna.

Fizz kuohuu kovasti, mutta vaahto laskee nopeasti. Juoma on hyvin vaaleaa, lähes vesimäistä, ja tuoksu on vähän epämääräinen, eikä herätä hurraahuutoja. Maku on kuitenkin ihan ok, eikä ollenkaan sellaista kuin Fizzin kamala omenasiideri. Ensitunne on hieman laimea kun makua ei ole paljon, mutta toisaalta tämä on helppoa juotavaa. Mieleen tulee kuohuviinin ja siiderin sekoitus, ja tuoteseloste tarkentaa asian omenaviinin ja omenamehun miksaukseksi.

Kylmänä olisi varmaan parempaa, mutta meni taskulämpöisenäkin. Ei ole hyytävän kuivaa, eikä kitkerää, joten kyseessä on harmiton, ihan toimiva juoma.

Masai Marula Flavoured Cider 5,0%

Alkosta löytyi eksoottisella marula-hedelmällä maustettu siideri, joka Afrikkaan ajatukset vievästä nimestään huolimatta on saksalaista. Kyseessä on pohjimmiltaan omenasiideri, johon marulaa on laitettu vain mausteeksi.

Juoma on vaaleanoranssia ja kevyesti vaahtoavaa. Tuoksu miellyttävän makea, hieman omenamainen. Maultaan Masai on melko vahvaa, omena puskee läpi eksoottisesta marula-aromista. Näin siideri ei tunnu ”yltiö-eksoottiselta”, eikä myöskään ole liiallisen makea. Mikään Golden Cap Wicked –henkinen teinijuoma siis ei ole kyseessä.

Masai oli mieluinen yllätys. ”Musta tää on hyvää, tässä on makua”, aprikoi Lace. ”Sanoisin jopa, että tietyssä mielessä hienostunut maku”. Macekin maisteli hartaana ja tykkäsi myös. Jälkimausta hän tavoitti alkoholia ja kirpeää omenaa. Juoma onkin selvästi enemmän omena- kuin marulasiideri, ja ihan hyvä niin. Marula tuo mukavan vivahteen laadukkaaseen juomaan.

Mariestads 3,5%

Tämä olut on Ruotsista, vaikka luulimme ensin saksalaiseksi. Toisaalta kakkosoluen prosentit antavat vihjeen oluttietäjille. Ruotsissahan 3,5% on ollut normaali oluen alkoholipitoisuus jo pitkään. Millaisen vaikutuksen tekee tämä etiketin mukaan ”Ruotsin rakastetuin olut” täällä koto-Suomessa?

Tölkki runoilee lisäksi helmeilevästä meripihkasta ja pyöreän hurmaavasta katkerosta niin autuaana, että alkaa mennä jo komiikan puolelle. Lisäksi tarkennetaan, että kyseessä on Dortmunt –tyyppinen lager. Mace epäili, että kyseessä on kirjoitusvirhe, ja tarkoitetaan Dortmund-tyyppistä, mutta ei vaivautunut tarkistamaan, miten asia todellisuudessa on.

Juoma on täyteläisen peruslagerin väristä, vaahto ei ole kovin runsas. Maussa on humalaa melko runsaasti, eikä juoma tunnu laimealta. Menisi kyllä keskioluestakin. Melko miellyttävää, kevyesti kitkerää ja vähäisellä jälkimaulla siunattua. Kyllä tämä varsin kelpoa on, uudestaankin voisi maistaa.

Ambar Cerveza Especial 4,5%

”No tästä ei paljon parta pauku”, Mace arvelee, kun kaapista kaivetaan 25 cl:n pikkupulloon pakattu espanjalaisolut. Kieltämättä pikkupullo vielä kahteen lasiin ositeltuna ei anna mahdollisuuksia makustelulle, kun juoman huitaisee melkein kertahuikalla. Mutta tämmöistä maltettiin kuitenkin papereihin kirjoitella:

Kyseessä vaalea lager, jossa on pumpulimainen vaahtokukka. Tuoksu on aromikas ja perinteinen. Juoma on raikas, kohtuullisen runsaasti humaloitu, ja jättää vähäisen kitkeryyden jälkimauksi. Melkoisen perinteinen lager siis, jossa ehkä hiukan keskimääräistä täyteläisempi maku. Ei siis sukua Espanjan/Meksikon ”vesioluille”.

Ihan ok juoma sinänsä, mutta eri asia on, kannattaako tätä Suomeen kuskata kuitenkaan.

Kartanon 2012 satokauden mansikalla maustettu siideri 4,7%

Perheyrityksen tummanpunainen mansikkavaihtoehto, jossa kevyesti mansikka-arominen tuoksu.

Maku ei kuitenkaan iske: ”Ei… tämä ei iske”, irvistelee Mace, koska maku ei iskenyt. (Nettiin voi kirjoittaa näinkin huonon lauseen). Juomassa on väkevä, käyneen mansikan tahmainen maku, jota tekisi mieli lantrata. Lace tekikin niin, ja kippasi sekaan karpalovissyä, joka teki siideristä paljon paremman ja raikkaamman. Jopa tuoksu parani.

Mace joi omansa raakana, mutta ei tykästynyt. Juoma ei maistu esanssiselta mansikalta, vaan maku on periaatteessa aito, mutta tuo mieleen mansikkahillon, johon on tullut hometta. Ikäänkuin satokausi olisi ollut hieman liian sateinen. Aromi on paksuhko ja raskas ja Macen mielestä jollain tympeällä vivahteella ryyditetty.

Boolinpohjaksi siis sopinee, mutta paljaaltaan juotuna liian tömäkkää ainetta. Aikaisemmin testattu Kartanon omenasiideri oli paljon positiivisempi elämys.

La Asturiana Sidra 4,1%

Espanjalainen siideri pikkuisessa 25cl:n tölkissä. Juoma on vaaleankeltaista ja siinä on vahva vanhan omenan tuoksu. Kevyesti makea aromi (Lacen tarkalla asteikolla ”puolikuiva +”) ja täyteläinen omenan maku. Mace tykkäsi erityisesti, ja hän oli valmis antamaan siiderille hyvin harvoin arvosteluissa käyttämänsä varauksettoman ”Hyvää” –arvosanan.

Helppoa juotavaa ja maistuvaa juomaa, jossa ei ole häiritseviä sivumakuja. Maistunee myös makeampien ”tyttösiiderien” ystäville. Mitäpä tästä sen pidempään tarinoimaan, maista itse, jos vastaan osuu.

Hartwall Sininen 3,5%

Kakkosolutmarkkinat ovat auenneet, ja ensimmäisten joukossa apajille kiitää hieman kuriositeetiksi jäänyt klassinen merkki, Sininen. Kolmosversio on testattu aiemmin, ja oli aika mitäänsanomaton elämys. Ehkäpä menestys kakkosena on keskiolutversiota parempi. Hinnaltaan alle 20e/laatikko oleva juoma osoittautui olevan ainakin halvan hintansa arvoista.

Juoma vaahtoaa paljon, väri on aika haaleanvaalea. Tuoksultaan perinteinen lager, ja niin se on myös maultaan. Periaatteessa ihan positiivinen elämys siis, josta ei jää mitään kummempaa kaipaamaan. Ei välttämättä prosenttejakaan. Lace ei huomannut eroa tavallisiin kolmosoluisiin alkoholin suhteen.

Makua ei hirveästi ole, mutta kuitenkin riittävästi. Ja toisaalta peruslaatikko-oluissa ei välttämättä mitään ylimaallisia makuelämyksiä edes haeta, joten Sininen saattaa olla menestyskin, jos hinta pysyy näin edullisena.

Magners Berry 4,5%

Kolmen euron pulloissa jatketaan, ja vuorossa on marjainen Magners-siideri Irlannista.

Punaista tämä on väriltään. Lace kommentoi makua ”puolikuiva, hyvä , marjainen maku”. Marja voisi olla puolukka, karpalo tai jopa mansikka. Lace maiskutteli ja tykkäsi ja arveli juoman toimivan jollekin porttina tyttösiidereistä oikeisiin.

Mace diggasi enemmän normaali-Magnersista, mutta kyllä tämäkin meni. Ei tajunnanräjäyttävää, mutta Lacen mielestä hyvää, Macen mielestä ok. Ja otetaan taas.

Brahma Premium Lager 4,3%

Taas valloitetaan uusi olutmaa: Brasilia. Juoman nimi viittaa tosin Macen mielestä enemmän Intiaan, mutta minkäs teet. Englannissa tämä tosin valmistettu on, kun tuskin kannattaa maailman toiselta puolelta rahdata. Kannattaako Englannistakaan, päätyi testiryhmä mietiskelemään, kun oli pullon tyhjentänyt. Ei, oli mietinnän tulos.

Brahma on hyvin vaaleaa ja hyvin mautonta. Mieleen tulee väljähtänyt vesi. Minkäänlaista maltaan makua ei ole, eikä jälkimakua liioin. Juoma ei vaan jotenkin toimi, maku on turhan tympeä ja lyhyt. Ehkä Etelä-Amerikan helteessä maistuu, muttei kyllä Suomeen kannata kuskata, kun 33cl pullon hintakin oli 2,89 euroa. Ei tämmöisiä osta kuin epätoivoiset, kaiken juoneet testaajat.

Sitäpaitsi pullossa oli joku valuvika, ja se keikkui pöydällä.

Ecusson Cidre Brut 4,5%

Punaetikettinen Ecusson antaa päällepäin vaikutelman mansikkasiideristä, mutta on kyllä aivan normaali omenasiideri, kuiva sellainen.

Väkevähkö tuoksu, oluen väri ja kova kuohunta havaitaan ensimmäisiksi. ”Onpa hapanta”, nyrpistelee Lace ensin maistettuaan, mutta peruuttelee myöhemmin. Juoma on kuivaa, muttei sentään ylikuivaa. Maku on hyvä ja aromikas, mutta ehkä hiven lisäsokeria olisi tehnyt terää. Tällä kerralla yllätten Mace oli positiivisempi. Hänestä Ecusson oli aivan kelpoa, mutta Lace makusteli hiivaisuutta ja liiallista kitalakeen jäävää hapanta jälkimakua.

Mutta koska Macen hampaat eivät kuivuneet, ei juoma voinut olla liian kuivaa. Tämähän on fakta.

Amigos Tequila Flavoured Beer 4,6%

Uudet innovaatiot senkun jatkuvat, nyt vuorossa tequilalla maustettu olut, joka on valmistettu Iso-Britanniassa, vaikka kovasti yrittääkin olla meksikolainen.

Juoma ei vaahtoa paljon ja on lager-oluen väristä. Tuoksusta erottaa sitrusta. Samoin mausta: ensireaktio oli kuin olueen olisi sekoitettu simaa tai sitruunamehua. Vähäinen makeakin häivähdys on havaittavissa, joten Macen loppupäätelmäksi mausta rakentui lager-oluen ja Seven Upin sekoitus.

Eipä tämä erityisen pahaakaan ole, vaan raikasta janojuomaa. Maku on hieman erikoinen ja vaatii pikkaisen totuttelua, ennen kuin alkaa maistua. Lace tykkäsi taas Macea, tuota vanhaa jäärää, enemmän. Mitään tequilaa me ei kyllä mausta erotettu, mutta tämä voi johtua vain siitä, ettei kumpikaan tiedä, miltä tequila maistuu. Vois se siitäkin johtua.

Shaker Cider & Guarana Caffeine 4,5%

Tämmöinen juoma oli ilmeisesti aivan pakko tehdä: energiajuomasiideri! Juomaan on guaranan lisäksi lisätty kofeiinia. Toisaalta enemmän kofeiinia saa kahvikupista, mutta siinä taas ei ole energiajuoman ”teknistä mystisyyttä”, eikä kielletyn hedelmän makua. Avoautoajelun väsyttämä Lace kaipasi piristystä (keskiluokalla on keskiluokan huolet), joten huurteinen Shaker kaivettiin jääkaapista.

Shakerin ulkonäkö tuo mieleen lager-oluen, vaikkakaan se ei vaahtoa. Tuoksu on energiajuomista tuttu, ja siinä on aika tympeän makea karkkimainen toffeen vivahde.
Juoma on makeaa ja myös maku tuo mieleen energiajuoman, kuten arvata sopii. Ehkäpä kuitenkin hivenen kevyempää ja raikkaampaa kuin joku Battery. Lähinnä siis siiderin ja energiajuoman sekoitusta. ”Ei tässä kauheasti tarvitse irvistellä kun juo”, toteaa Lace suhteellisen tyytyväisenä, ja kumoaa lasillisen nopeasti. Mace ei täysin jaa hänen tuntemuksiaan, mutta arvelee, että joku ”nykynuori” saattaa juomasta hyvinkin pitää. Melko kallistahan tämä litrahinnaltaan kuitenkin on, jos meinaa litratolkulla kipata.

Repsahdus

No ei siinä kauaa mennyt, kun Macen ryhtiliike notkahti. Lace saapui kassit kilisten tiluksille ja kassien sisältä purkautui kauhea määrä testattavaa! Mace tiesi, ettei hän voisi laittaa Lacea testaamaan koko satsia yksinään, ja raskain sydämin hän päätti jakaa tämän vastuullisen, jos kohta hivenen vaarallisenkin tehtävän. Eli suomeksi: sama ralli jatkui kuin ennenkin.

No ei vaan. On Mace oikeastikin vielä elokuussakin karkkilakossa, eikä oluttakaan kulu kuin saunoessa. Ja tietysti testattaessa, mutta sehän on ihan eri asia.

Bavaria Premium Original 0,0%

Ei meidän testit ole kokonaan mehulinjalle siirtyneet, vaikka taas on alkoholiton vaihtoehto tarjolla. Syy on se, että juhannuksen jälkeisellä viikolla Macelle iski päälle masennus.

Juhannusviikonloppu oli vietetty perinteisesti ”poikien kaa” mökillä ruokana pelkkää makkaraa ja grillissä poltettua ja sytytysnesteellä marinoitua grillitassua. Ja juomana olutta. Sen huomasi vatsassa ja olossa muutenkin. Seurasi ryhtiliike, eli syömisen radikaali vähentäminen ja karkkien, sipsien, keksien sun muun turhan jättäminen kauppaan. Oluen samoin; 11 juhannuksesta jäänyttä kylmää olutta odottelee lomalaista jääkaapissa, mutta Mace avaa alkoholittoman. Samalla hän hyräilee Rehtorit –yhtyeen biisiä: ”Nyt on niin että mä juon pelkkää vettä”.

No, itse testiin. Tuoksu on hedelmäinen ja suorastaan hyvä. Juoma vaahtoaa kovasti ja on vaaleaa, muttei nyt ihan laimean väristä kuitenkaan. Mausta on merkitty arvostelupapereihin: noh, kyllä tämä suunnilleen oluelta maistuukin. Alkoholittomuus tulee esille vetisessä jälkitunnelmassa, mutta sokkotestissä tuskin jokainen sitä edes arvaisi. Humala maistuu, ja makua on ihan yhtä lailla kuin ”mauttomissa” keskioluissa. Laimeaahan tämä on, mutta huomattavasti pahempaakin voisi olla.

Tämä ohran lisäksi vehnää sisältävä olut on Saksaan viittaavasta nimestä huolimatta hollantilaista alkuperää, ja osoittautui positiiviseksi yllätykseksi.

Kopparberg Omena Luomu alkoholiton 0,0%

Aina ei tahdo tai voi juoda alkoholijuomia, mutta pelkkä kraanavesikään ei houkuttele. Silloin vaihtoehtona on vaikkapa alkoholiton siideri. Kopparbergin alkoholiton luomu on hyvin vaaleaa, hyvin vähäisesti tuoksuvaa ja reilusti kuohuvaa.

Makua ei voi kovin luonnolliseksi kehua. Se on erittäin makea, kuitenkin suhteellisen raikas ja limsamainen. Lace irvisteli makeudelle, vaikka ei aromia mitenkään erityisen pahana pitänyt. ”Ei alkoholin pois jättäminen sitä tarkoita, että se pitäisi korvata sokerilla”, hän moitiskeli. Vaikka siideriä kaupataan omenasiiderinä, se sisältää kuitenkin myös päärynää, mikä saattaa lisätä makeuden tuntua.

Kopparberg on tahmaisen tunteen suuhun jättävä kesäjuoma, jolla ei juuri ole tekemistä oikean siiderin kanssa. Toisaalta se ei alkoholittomista oluista poiketen anna vetistä tai ohutta vaikutelmaa, vaan tanakka sokerisuus yhdistettynä hiilihapon raikkauteen tekee juomasta helppoa, ja tiettyyn rajaan saakka hyvää juotavaa. Ehkäpä tätä jossain naisten puutarhajuhlilla kuskina ollessaan juo, ennemmin kuin on kokonaan kuivin suin.

Framboise Boon Crop 2009 5,0%

Keski-ikäiset ja –luokkaiset luksustestimme saavat jatkoa, sillä ilmeisesti vadelmalla maustettu belgialainen lambic-olut nautittiin piknikillä idyllisellä merenrannalla. Muutakin suuhunpantavaa oli (erityisesti Lacella), ja tällä kertaa kävi niin, että se vei juomasta voiton. Lacen tekemä piknik-salaatti ja eilisen ruuan jämät osoittautuivat maukkaammiksi Macenkin mielestä.

Framboise on nimittäin kaksikolle turhan vaikea juoma. Kirkkaanpunainen olut on hyvin hapan ja kirpeän viinimarjamehumainen. Testaajien suut vääntyivät spontaaniin irvistykseen. ”Ihan kuin pilalle mennyttä kotiviiniä”, oli Macen arvio. Maku ei muistuta olutta laisinkaan.

Lace oli kuskina, joten hän välttyi juomasta suurta annosta, mutta Mace saitana miehenä sinnitteli pullon urheasti loppuun. Jälkiruuaksi nautittu makea sharon-hedelmä palautti uskon elämään. Framboise on varmaan hieno juoma, mutta emme ole vielä tarpeeksi sofistikoituneita, hienoista puitteista huolimatta. Ehkä jonain päivänä, tai sitten ei ehkä koskaan.

Mayador Asturiana 5,0% ja Mayador Rosée 4,1%

Pihvin ja hedelmäisen parsakaali-mansikkasalaatin ruokajuomina testattiin kaksi espanjalaista siideriä. Salaatti oli tehty Hesarin ohjeen mukaisesti ja sisälsi valtavan määrän tavaraa, eikä ollut hinnaltaan edullisin. Toisaalta aivan herkullisen näköistä ja herkullinen oli makukin. Ruoka nautittiin ylellisesti terassilla lintujen liverrystä ja satunnaisen hyttysen ininää kuunnellen.

Väkevämpi Asturiana-omenasiideri on pullon mukaan kastanjatynnyrissä kypsytettyä. Hieman viinimäisen tuoksun omaava juoma on kevyesti hapan ja väriltään vaaleankellertävä. Maku on ok, jos kohta melko tavanomainen ”aidon” omenasiiderin maku, ja siinä on kevyesti alkoholinen vivahde. Ruuan kanssa maittoi kyllä, mutta laimeampi Rosée –siideri vei tässä paritestissä voiton.

Rosée on oranssinpunaista (”kauniin oranssinpunaista”, tarkensi Lace), ja siinä on hivenen makeampi ja lempeämpi maku. Kuitenkaan juoma ei ole mitenkään makeaa. Jonkinlaista mansikanhäivähdystä voi aromista kuvitella, tosin tämä saattaa olla vain värin synnyttämä mielleyhtymä. Mace tykkäsi juomasta kovasti ja myös Lace rankkasi tämän Asturianan edelle. Juoma antoi hienon silauksen ylelliselle ulkoilma-aterialle.