Fizz Cranberry Dry cider 4,7%

Lace ”pakotti” Macen katsomaan kanssaan tyttöfilmin, ja niinpä tunnelman kohottajaksi päätettiin ottaa myöskin tyttösiideriä. Fizziä ei ollut aikaisemmin testattu ja juoman luvattu kuivuus kohdisti valinnan tähän karpalojuomaan.

Asiankuuluvan kauniista laseista nautittu juoma vakuutti myös värillään: se oli hennon vaaleanpunaista ja näin olen tunnelmaan sopiva. Maku ei kuitenkaan ole pelkkää unelmahöttöä, vaan melko luonnollinen, kuivahko ja kirpeähkö karpalon maku. ”Ihan kiva, sopiva”, tuumii Lace, ”tätähän voisi ihan juoda”. Mace on tällä kertaa kaksikon tyttömäisempi osapuoli, koska hän ottaisi juomaan mielellään ripauksen lisäsokeria, eikä erityisemmin innostu suht happamasta siideristä.

Toisaalta: juoma maistuu karpalolta, ja karpalo on hapan marja, joten siinä mielessä kyllä täydet pojot. Juoma siis pitää minkä lupaa. Kreisihuumoria ja kipeää tilitystä ja tunteenpaloa sekoittavaan elokuvaan juoma toi oman kirpeän lisämausteensa.

Velkopopovicky Kozel Dark 3,8%

Juhannuksesta toivuttuaan Mace löysi vielä yhden aikaisemmin tekemänsä testauksen muistiinpanot. Koska Lace saapuu tiluksille vasta huomenna, saadaan tästä tsekkioluesta hyvä jatkumo tuleviin yhteistestauksiin.

Kyseessä on eräs markkinoiden laimeimmista keskioluista, mutta tunnettu ja olutharrastajien kiittämä juoma. Tumma Velko on Macen siskonmiehen suosikki, ja hän sentään kuuluu olutseuraankin. Tutkitaan, miltä tölkillinen maistuu amatöörin suussa.

Olut vaahtoaa vahvasti ja vaahto on niin pysyvää, että tyhjän lasin pohjallekin jää vielä pitsimäinen huntu. Väri on tumma, muttei musta, ja tuoksussa on kahvia ja mallasta. Maku on melko vahvan mämminen, ruokaisa ja paksu. Pehmeä ja samettinen olivat myös mieleen tulleita epiteettejä. Jälkimaussa vähäisesti humalaa ja ehkä sitä kahviakin. Ei ole kovin voimakkaasti humaloitu, mikä oli Macen mieleen.

Kyllä tämä laatujuomaa on, ei siitä mihinkään pääse. ”Laimeuden” ehkä maistaa, tai kuvittelee maistavansa, mutta se sopii oluen pehmeään luonteeseen. On ehkä hyväkin, ettei alkoa ole juomaan tupattu tuplaten. Kelpo olut.

Olvi Vaakuna täysmallasolut 4,7%

Vielä ehditään blogata ennen juhannusta, vaikka Lace olikin sitä mieltä, ettei kukaan juhannuksena mitään blogeja lue. No, ei oo pakko. Lukekoon myöhemmin. Nämä jututhan ei vanhene.

Olvin erikoisoluen Mace testasi omin päin. Juomassa on kaunis punertavanruskea väri ja maltillinen vaahto. Tuoksussa tarkka kulinaristin nenä havaitsi rautaa ja hedelmän vivahteita. Juoma on Münchener-tyyppinen, ja Mace huomasi, että tämän tyyliset juomat tuntuvat hänen arvoasteikollaan aina nousevan melko kärkeen. Ehkäpä hän on siis omansa nyt löytänyt.

Maku on miellyttävä, tasapainoinen ja täyteläinen. Juomassa on mallasta, muttei ”mämmisyyttä”, ja siinä on ”jalohumalainen”, hieman hedelmäinen aromi joka myös jää vähäisesti jälkimauksi. Jotain samaa kuin Mace kuvitteli joskus Saku Kuld –oluessa aistineensa, vaikka se kai on perinteisempi lager.

Loppuyhteenvetona: aika laadukas juoma, saatat vaikka tykätä. Vähän kalliimpi se tietty on kuin normaali-Olvi, mutta tällä kertaa hintaero on perusteltu.

Mace & Lace toivottavat lukijoille oikein hyvää Juhannusta!! Eikä testata liikaa!

Golden Cap Ruby Passion-karpalo siideri 4,7%

“Miksei tää oo punasta, jos nimi on kerta Ruby? Ja miks aina tämmösessä rumassa vihreessä muovipullossa?”, Lacen rutina alkaa jo ennen kuin pullo on edes avattu. Hän ei anna ”tyttösiidereille” armoa.

Pullo kuitenkin avataan ja sisältö kaadetaan laseihin. Juoma on väriltään äärimmäisen hennon punertavaa. Tuoksu sen sijaan on erittäin vahva ja leijailee kauas laseista, kuulemma passionhedelmä haju, hieman vadelmainen ja makea.

Maku on melko vaikeasti kiinni saatava: hieman ehkä mustaherukkaan vivahtava, mutta makeampi ja ”eksoottisempi”. Karpaloa ei kyllä pystytty havaitsemaan. Melkoisen tahmeaa juotavaa ja tahmeus kertyy limaksi kurkkuun. Ei tämä silti pahimmasta päästä tyttösiidereitä ole, mutta kuitenkin turhan makeaa loppupeleissä. Ehkäpä silti kesän terassien tai kotoisten kesäjuhlien suosikkijuoma, veikkaa parivaljakko.

Paketin salaisuus

Taisi olla maanantai, kun Macen postilaatikossa odotti Lacelle osoitettu pikkupaketti. Koskapa lähettäjästä ei ollut mitään vinkkiä, ja kovin harva tietää osoitteen, niin hetken aikaa Mace luuli Lacen lähetelleen postia itselleen. Tekstiviestitys kuitenkin kertoi, ettei Lacella ollut aavistustakaan paketin sisällöstä. Macekin saattoi vain kertoa, ettei siellä ainakaan mitään testattavaa ole, vaan paremminkin jotain kirjaan viittaavaa.

Paketin arvoitus ratkeaa vasta juhannuksen jälkeen kun Lace saapuu sitä avaamaan, sillä herrasmiehenä Mace ei avaa toisten postia. Tai olisi avannut, mutta Lace ei antanut lupaa.

Raporttia seuraa.

A. Le Coq G:N Mohhiito Long Drink 5,6%

“Kato ny miten noi kirjoittaa G:N, kun eivät saa kirjoittaa GIN, kun Gin Long Drink on jo rekisteröity tavaramerkki, eikä tässä varmaan giniä ole muutenkaan. Kyllä on taas mainostoimistossa pistetty parasta”, Mace luennoi Lacelle kaivaessaan virontuliaisen jääkaapista. Epäkaupallisena henkilönä Macea yhtä aikaa ärsyttää, yhtä aikaa huvittaa valmistajien yritykset huijata toisiaan ja asiakkaita.

Mutta mitäs tämmöinen Mohhiito sitten oikein on? Mace oli nähnyt Olvin Mojito-lonkkuja kaupassa, mutta ei ollut koskaan moisia maistanut. Joku drinkki se vissiin on, hän tuumaili tölkkiä aukoessaan. Purkista lehahtaa hyvin makeaneksoottinen tuoksu, josta tarkat nenät poimivat mangoa. Juoma on tiskiveden väristä ja vähäisesti vaahtoavaa.

Maun onnistuneisuuden arvostelussa olisi tietysti hyvä, että tietäisi miltä Mojiton kuuluu maistua, tuumaili Kaksikko. Suuhun tuli erikoinen, sitruksinen ja eksoottisia hedelmiä sisältävä ja hieman greippiin tai jopa giniin päättyvä maku. Mangon maku jää hieman jälkimauksi. Maku on periaatteessa ihan raikas ja ok, melko lempeä, kun ottaa huomioon suht korkeat prosentit. Toimisi hyvin limsana, toteaa Mace, ja Lace nyökyttelee vieressä.

Celtic Dry Cider 4,5%

Jaaha, belgialaista kelttisiideriä…eikai meitä huijata? Piti oikein tarkistaa Wikipediasta missäpäin maailmaa ne keltit taas asuivatkaan, kun muisteltiin niitä lähinnä Brittein saarilta löytyvän. Netti tietää kuitenkin enemmän: ”Nykyisin nimitystä voidaan käyttää myös englantia tai ranskaa äidinkielenään puhuvista ihmisistä, jotka haluavat samaistua kelttiläisiin esivanhempiinsa.” No, kyllähän kelttiys sitten sopii ranskaa puhuville belgialaisillekin, jotka haluavat samaistua ja samalla myydä pikkuisen siideriä. Turhaan taas epäiltiin.

Sanottiinhan jo Asterixin kylän pidoissakin muinoin, että ”Ole keltti ja anna suolaa”.

No, tämä nyt ei sinänsä liittynyt mitenkään mihinkään.

Mutta testaukseen. Juoma on punertavaa ja se kuohuu, mutta ei vaahtoa. Maku on melko lyhyt omenainen ja perinteinen, helppoa juotavaa ja muutenkin aavistuksen edellistä Westonia parempaa. Jollain lailla kuitenkin luonteeton ja olematon, makua saisi olla enemmän. ”Nappaa yhtä vähän kuin Viron Euroviisu-esitys”, napauttaa Lace.

Celtic ei oikein tuoksukaan miltään. Helposti sitä saa alas kuitenkin, ja juoma saattaisi toimia siltana oikeisiin siidereihin. Meihin se ei kuitenkaan iskenyt.

Westons Cider Raspberry Medium Dry 4,0%

Oranssinpunainen “laimea” vadelma-omenasiideri Lacen jumaloimalta valmistajalta oli yhteistestauksen uhrina seuraavaksi. Juoman tuoksusta on turha hakea esanssivadelmaa, joten mistään marketin vadelmalimsasta ei ole kyse. Yllättävää on se, ettei myöskään vadelman makua tunnu juomasta löytyvän. Maku ei ole kovinkaan makea, eikä oikein Macea säväytä. ”Isoäidin puolukkamehua”, sanoo hän.

Olisihan vadelmasiiderin hyvä maistua vadelmalta, mutta ei. Maku on jotenkin epämääräinen ja puolivillainen. Ei tätä pysty Lacekaan kehumaan: ”Joo, ei Westonin kannata tällaisilla mainettaan pilata”, on hänen kommenttinsa.

Tää oli vähän kummallista, todetaan loppukaneetiksi.

Karjala Terva 4,6%

Mielenkiintoista, Mace ajatteli, kun marketin kylmäkaapissa odotti ihan uusi olutlaatu. Miksiköhän kukaan ei ole keksinyt tätä aikaisemmin? Ajatuksena tervan aromi saattaisi hyvinkin sopia olueeseen, ja näin pintin tölkki pääsi maisteltavaksi.

Tuoksusta tervan erottaa melko helposti, vaikka ei se mikään pistävän vahva ole. Väriltään juoma ei ole tummaa, kuten voisi kuvitella. Vaahto on pumpulimainen ja pysyvä. Ja maku: ”Aika jännä”. Ensikulaus sai Macen naaman aavistuksen venähtämään, sillä tervalta olut tosiaan maistuukin ja aromi on äkkiseltään melkoisen erikoinen. Etenkin jälkimaussa terva erottuu selvästi. Muuten makua ei ole erityisen purevasti ja muutaman kulauksen jälkeen aromiin tottuu niin, ettei meinaa huomatakaan. Karjala Tervassa on jotenkin ”ulkomaalainen” maku, kuin kevyttä vehnäolutmaista karvautta tai kumin aromia, vaikka juoma onkin ihan normaalia ohraolutta tervaesanssilla ryyditettynä.

Juomassa on siis vahvasti oma luonne, ja se saattaa jakaa mielipiteet. Mace tuumasi, että tuskin Karjala Tervaa tulee toista tölkkiä ostettua (ellei sitten ilman jäänyt Lace vaadi), mutta kyseessä on kuitenkin uusi innovaatio, joka toimii suht hyvin. Mitään tervanjuontia ei tämä testaus ollut.

Guinness Special Export Stout 8,0%

Olutblogi ilman Guinnessia ei ole uskottava, joten Lace kantoi talouteen pullon supervahvaa stouttia. Pullo unohtui kaappiin melko pitkäksi aikaa, mutta kaivettiin muinoin pääsiäisenä esiin.

Juoma on lähes mustaa ja runsaasti vaahtoavaa. Maussa iskee vastaan mämminen maltaisuus ja kova humalointi. Kokolailla kitkerää juomaa, kaksikko toteaa kevyesti irvistellen. Lace muistelee Guinnessin maistuvan Irlannissa paremmalta. Siihen voi tietysti vaikuttaa, paitsi Vihreän Saaren erityistunnelma, myös se, ettei paikallisissa pubeissa varmaankaan ensimmäisenä eteen tuoda tätä erikoisvahvaa versiota.

Juoma on siis stoutia, mutta onko prosentteja tai humalaa liikaa, kun juoma ei tunnu kahvimaisen paksulta tai pehmeältä, vaan on IPA-maisen kitkerää? Maussa on kyllä eräänlaista liukkautta, ja paahteisiakin sävyjä voi erottaa, mutta kyllä tässä sen verran ”luonnetta” on, että hitaasti lasit tyhjenivät, vaikka 33cl:n pullo jaettiin puoliksi.

”Ehkä tää on jotenkin liian laadukasta meille taviksille”, parivaljakko pohdiskelee, kun juoman hienous ei avaudu, eikä ihan haukkuakaan kehtaisi.