29.3.2012

Upcider Karpalo 4,7%



Upcidereita on marketeissa pitkä rivi, ja jokunen on testattukin. Tällä kertaa testaajana toimineen Macen käsiin osui Karpalo-versio.

Muovipullon sihahdettua auki nuuhkaistaan pullon suusta ja irvistetään spontaanisti. Haju on epämiellyttävä, kuin pilaantunutta mansikkaa tai lähes viemärin hajua muistuttavaa odööriä. Johan on. Eikä tuoksu juuri parane lasissakaan, minne teinipinkin värinen juoma kaatuu sen kummemmin kuohumatta.

Maku ei ole niin paha, mutta pettymys kuitenkin: se menisi sokkotestissä mansikkasiideristä. Maku on esanssinen, hyvin makea eikä kyllä muistuta karpaloa juurikaan. Mikä ihme siinä on, ettei karpalon kirpeyttä tunnuta saatavan juomiin? Valtaosa on ihmeellisiä karkkimansikan makuisia tyttölimsoja.

”Aito maku luonnosta”, kehuu etiketti, johon kaikennähnyt testaajamme toteaa: ”Joopajoo”. Tahmeanmakea juoma ja epämääräisen paha tuoksu eivät Macelta hurraahuutoja irrota. Mansikkajuomista pitäville ehkä menee, mutta karpalon ystävät tulevat pettymään. Ehkä heikointa testattua karpalojuomaa, koska luotaantyöntävä haju sai jopa Karlensin karpalovirityksen kiilaamaan tämän ohi, vaikka Lidlin juoman maku olikin vielä keinotekoisempi ja kauempana aidosta karpalosta.

27.3.2012

Vakka-Suomen Panimon Pääsiäisolut 4,5%



Vielä ei ole pääsiäinen, mutta koska testauksia ei enää ole jonossa ja blogin päivitysvastuu painaa Macea, pitää tämä pääsiäisolut ottaa nyt jo käsittelyyn. Toisaalta, hyvä kai se on lukijan (tai molempien lukijoiden) etukäteen tietää, mitä pääsiäiseksi ostaa, ettei tarvitse seuraavaan vuoteen odotella. Nih.

Juoman kehuttiin etiketissä sopivan suklaakakun kanssa, niinpä sellainen hankittiin. Lace päätyi äärimmäisen makeaan Frödingen pakaste-mutakakkuun, joka oli varastaa koko huomion. Oli meinaan sitten niin hyvvää, vaikkakin yksi pala riitti kertasuoritteena. Kermavaahto hiukan lievensi makeutta, koska oli sokeritonta.

Mutta olueen palataksemme: se on tummaa, muttei sysimustaa ja kuohuu, mutta vaahto häviää nopeasti. Tuoksussa suklaan erottaa, ja maussakin on kaakaopapumaisia vivahteita. Jälkimaku on melko lyhyt. Helppoa juotavaa, eikä kovin väkeväarominen. Lähinnä tulee mieleen tumma lager, ja juoma on ”suklaisuudestaan” huolimatta raikasta ja kevyttä. Ei anna ”paksua” vaikutelmaa, eikä ole varsinaisesti makea tai mämminen.

Lace haluaa vielä erityisesti painottaa sitä, että olut sopi täydellisesti suklaakakun kanssa. Aivan perfect. Suosittelemme siis lämpimästi hankkimaan niin kakkua kuin oluttakin pääsiäiseksi.
”Tää on hyvää, mää vallan ihastuin”, ylisti Lace, ja päätti pääsiäisenä juoda tätä lisää. Ei Maceltakaan pahaa sanaa irronnut.

23.3.2012

Lapin Kulta Tuisku 4,7% (nro 47366)



Vanhanaikaisella patenttikorkilla varustettu, etiketin mukaan käsintehty luomuolut, jota on valmistettu 85000 pullon numeroitu sarja. Macen mielestä tämmöiset ”keräilyoluet” ovat aika höpöhöpöä, mutta pakkohan se testata kuitenkin oli. Oluen tarjoilulämpötila on 12-16 astetta, mutta pullo unohtui tiskipöydälle tuntikausiksi, kun telkkarista tuli varmaan jotain kiinnostavaa tai sitten oli muuta aktiviteettia.

Juoma on vaaleahkonruskeaa ja vaahtoaa runsaasti. Vaahto myös on hyvin pysyvä. Väkevähkö, hivenen erikoinen tuoksu, josta Macen nenä poimi lähes mentolimaisia yrttiaromeja normaalin oluentuoksun joukosta. Ensikulauksella otsa hieman rypistyi, mutta ei sentään kauhunkiljahduksia irronnut. Mallasta ja humalaa löytyy, kuten oluissa yleensäkin, mutta, Lacen sanoin ”erilaista, ei mikään tusinamaku”. Lace ilmoitti myös ”jossain määrin pitävänsä” Tuiskusta.

Lämpimähkö juoma antoi hieman sahtimaisen vaikutelman ja oli pehmeähköä, mutta melko voimakasaromista. Kevyt humalan jälkimaku, ei juurikaan kitkeryyttä. Lace ilmeisesti tykästyi tähän olueen, koska täytti TOISEN lasinsa niin reippaasti, että vaahto kuohui pöydälle. Mace ei tykännyt ihan niin paljon kuin Lace, jonka loppukaneetiksi juomasta jäi vastaansanomaton: ”Maukas, eli semmoinen, missä on makua” –määritelmä.

21.3.2012

Salitos Cerveza 4,7%




Tämän pullon design edustaa todellisia innovaatioita: pohjassa on nimittäin korkinavaaja. Valitettavasti emme ostaneet kuin yhden pullon, joten avaamisen kokeilu käytännössä ei onnistunut. Salitoksessa on joistain Lidlin juomista tuttu kierrettävä kruunukorkki, joka sopii pullon pohjassa olevaan hammastettuun syvennykseen. Lace tykkäsi pullon ulkomuodosta muutenkin. Täysin espanjalaiselta tai meksikolaiselta vaikuttava juoma on kuitenkin valmistettu Saksassa.

Juoma on hyvin vaaleaa ja vähävaahtoista, ja maku oli sitä mitä odotettiin. ”Solimaista”, eli raikasta, hedelmäisen pirteää ja kevyttä. Periaatteessa ei maistu paljon miltään; etenkin jälkimaku on täysin olematon. Tämä raikas ”urheilujuoma” sisältää ohran lisäksi myös maissia ja soveltuu parhaiten hellejuomaksi.

18.3.2012

Keisari Dark Premium 4,5%



Tämä olut taitaa olla viimeinen Keisari (Mace mietti ko. elokuvaa, mutta ei kuitenkaan loppujen lopuksi keksinyt mitään näppärää sanottavaa aiheesta). Uusien Keisari-lasien innoittamana testattiin Nokian panimon tummakin vaihtoehto, vaikka aikaisemmin testattu vaalea lager ei ollut kummoista. Tölkin mukaan tämä juoma on käsin tehty ja vähintään 32 vuorokautta kypsytetty. 32? Tarkkaa on.

Juomassa on todella tanakka vaahto, joka on hyvin pysyvä ja hitaasti ja pitsimäisesti vaahtoava. Parivaljakko ajautui miettimään lasin mahdollista vaikutusta vaahtoamiseen, mutta eipä siinä sitten kuitenkaan juuri puusta pitkään päästy. Tarttis joku kerta testata jollain konstilla.
Keisarin maussa on savua ja mallasta, mutta ei makeutta (paitsi Lacen mielestä makeutta on… no juu, ollaan hirveen informatiivisia taas). Hyvin puree kielellä, siitä sentään oltiin samaa mieltä. Helppoa juotavaa.

Macelle jäi hieman epämääräinen kuva tästä juomasta. Ei se suinkaan pahaa ole, mutta maku on vaikeasti kuvailtava, eikä se hurraahuutoja suoranaisesti aiheuttanut. Lasi on kyllä hieno, vaikka täytyykin pestä käsin.

16.3.2012

Malmgård Arctic Circle Ale 7,3%



Suomalaisen pienpanimon väkevä ale oli seuraavana testausvuorossa. Juoma sisältää ohran lisäksi ruista ja katajaa. Juoma testattiin kirppikseltä löydetyistä Koffin ravintolalaseista (tätä menoa Mace aloittaa uuden keräilykohteen), jotka toimivat hyvin, mutta kuvat jäivät ottamatta.

Arctic Circle on sameaa tummanruskeaa ainetta, jossa on paksuhko vaahto. Maku on melko kitkerä, ja karvaansorttinen kitkeryys kertyy jälkimauksi nielurisoihin. ”Ääh… aika tömäkkää”, irvistelee Mace kevyesti. Jonkinlainen vähäinen mämmin makea häivähdys on havaittavissa, mutta päällimmäiseksi tuntemukseksi jää kahvipapumainen kitkeryys jota seuraa kevyt alkoholin henkäys. Ei ehkä kaikkein helpointa juotavaa siis.

Lacen mukaan juoma oli mielenkiintoinen, mutta Mace oli pidättyväisempi. Loppua kohden juoma kuitenkin alkoi maittaa hänellekin paremmin (ylläri!), ja hän oli havaitsevinaan myös jotain ”sokerittoman” tumman suklaan vivahteita. Kaiken kaikkiaan etiketissä lupailtu maun monivivahteisuus piti kyllä paikkaansa. Katajaa ei mausta kyllä osattu esille kaivaa.

12.3.2012

Fizz extra dry apple 4,7%



Fizz on Olvin siiderimerkki ja mainostaa olevansa ensimmäinen suomalainen siideri. Aikaisemmin on testattu kuiva karpalo-Fizz, josta Lace piti, mutta joka Macen mielestä oli turhan kuiva ja hapan. Arvostelu oli kuitenkin unohtunut hänen mielestään, ja kun Lace bongasi extra kuivan omena-Fizzin hyllyllä, lähti Mace messiin.

Juomassa on kevyesti esanssinen pirteä tuoksu, joka toi mieleen aikaisemmin testatun vahvan Pramian. Lieneekö samaa esanssia sitten. Mutta maku: se on aika tyly. Kuin raakoja suomalaisia omenia jollain teollisella kemikaalin maulla ryyditettynä. ”Aivan järkyttävä maku!”, kauhistelee Lace ”Harvoin on tällästä, että on oikein pahaa!” Lace tyrmäsi juoman täysin, ja sanoi sen olevan yksi pahimmista koskaan testatuista.

Macekin irvisteli, ja päätyi arvioissaan siihen, että juoman maku on pistävä, hapan ja jotenkin pilalle käyneen makuinen. Raa’an omenan lisäksi taustalla tuntuu joku sivumaku, jota hän kuvaili ylikäyneeksi sokerittomaksi simaksi. Juomassa on pistävä kemiallinen kloorin aromi. ”Kuivaa on, mutta kuivuus on saatu aikaan jollain kepulikonstilla”, oli Lacen päätelmä.

”Mitä lie akkuhappoa tähän on lisätty”? Mace ihmettelee. Tämä Fizz on kyllä hänenkin mielestään eräs pahimmista maistetuista, ja tuskaa teki saada koko puolen litran tölkki juotua. Ihmetys jäi, kun juoman pitäisi kuitenkin olla markettien massatuote, jota ostetaan valtavia määriä.
Niin pahaa ei aperitiiviksi ”nautittu” juoma kuitenkaan Macesta ollut, että se olisi onnistunut lannistamaan Lacen herkkujen kutsua. Siis ruokapöytään!

10.3.2012

Fuller's London Pride Premium Ale 4,7%



Parivaljakolle uusi, palautuspantillinen juoma löytyi marketista. Aikaisemmat Fullersin oluet ovat osoittautuneet aika mielenkiintoisiksi. Katsotaan millaista tämä on.

Juomassa on punertavanruskea väri ja vahva tummanvaalea vaahto. Lasista kohoaa suorastaan herkullinen, hieman hunajaan vivahtava tuoksu. Ja eikun maistamaan. ”Öh…. maku on ihme löllö”, toteaa Mace hieman yllättyneenä. Se on ihan hyvä, mutta ei puraise juuri lainkaan. Juomassa ei ikään kuin ole hiilihappoa juurikaan. Lacekin koki aromin jotenkin vetiseksi, mutta Mace alkoikin pari siemaisua otettuaan puolustaa London Pridea, ja väitti, että juoma on hyvinkin aromikas ja maukas, mutta hiilihapoton luonne tekee tuntuman vetiseksi. Lopulta hän intoutui suorastaan kehumaan olutta, ja tykkäsi siitä alkuyllätyksen jälkeen kovasti.

Ei perinteisen lager-oluen makuista (ja miksi olisikaan, kun on alea), vaan ”jännä” ja kukkea jalohumalan aromi ja hyvä tuoksu. Kokeile itse.

6.3.2012

Pramia vahva omenasiideri 8,0%



Alkoreissulla otettiin toinenkin Pramian palautuspullosiideri testattavaksi, prosentteja myös huimat 8.

Juoma on hyvin vaaleaa, ja tavallaan ihan kaunista. Tuoksussa hieman makeutta/esanssia, ja se on periaatteessa ihan ok sekin. Miltä maistuu? Alkumaku on makeahko, sitten tulee alkoholi voimakkaasti esiin. Eikä mikään lämmin henkäys, vaan kirkas viina. Vaikutelma on aivan kuin suomiviinaa olisi lantrattu omenamehulla ja laitettu sokeria sekaan. Aika karua settiä.

On tämä maultaan parempaa kuin aikaisemmin testattu Swing, mutta ei kyllä mitään siideriä. Jos tykkää juoda viinansa omenamehulla, niin kyllähän tätä juo. Jotenkin hyvin väkevän oloinen juoma, prosentteja voisi olettaa olevan vielä selvästi enemmän. Kaksikon vahvaksi aavistukseksi jäi, että tämän juoman teossa on kyllä oikaistu, eikä ole jaksettu odottaa luonnollista käymistä, vaan lorautettu mehutynnyriin pullo kirkasta ja annos esanssia. Ehdottomasti ei siiderisnobeille tarkoitettua juomaa.