McGovern’s Oatmeal Stout 4,7%

Usalainen stout sisältää ohran lisäksi vehnää ja kauraa ja se on väriltään liki mustaa. Vaahto on ruskea ja laskee pian. Juoma antaa jotenkin paksun vaikutelman, kuten kai stoutin tuleekin.

Lace kulauttaa viipyilevän huikan ja loihee lausumaan: ”Hmm… ei hassumpaa. Suuhun ei tule pienintäkään epämiellyttävää makua. Savuisa, kahvinen…” hän luennoi pikkusormi virtuaalisesti pystyssä. Maku on todellakin kahvimainen ja kevyesti kitkerä. Lace tykkää kovasti, eikä Macellakaan suurta valittamisen aihetta ole, vaikka hän näön vuoksi mutiseekin, että olisi kaivannut ”ehkä hivenen enemmän mallaksen pyöreyttä ja vähemmän kahvista kitkeryyttä”… Ainakin termien puolesta olemme jo kuin aitoja olutsnobeja, ikään kuin jostain jotain tietäisimmekin.

McGovern ei ole makea olut, ja jälkimaku jättää hieman terävän vaikutelman. Varsin ok juoma kuitenkin stouttien ystävälle.

X-tra päärynäsiideri 4,7%

S-ryhmän halpissiideri, joka on Laitilan valmistamaa, otettiin ennakkoluulottomaan testiin seuraavaksi. Juoma on lähes veden värinen, elikäs vallan väritön, ja se vaahtoaa kevyesti. Tuoksu on aika vahva ja esanssinen päärynä, ei sinänsä paha.

Esanssinen on makukin, ja makea. ”Maistuu halvalta”, toteaa Mace. Halvalta päärynälimsalta. Siiderin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Ei nyt mikään maailman karsein elämys, mutta objektiivisesti ajatellen aikamoista kuraa kumminkin.

Kaksikko on tyytyväinen, ettei ottanut hyllystä light-versiota. Eikä tulla ottamaan.

Yebisu All Malt Beer 5,0%

Lisää jaappaninihmeitä, paikallista lageria.

Hyvin peruslagerimainen tuoksu, vaalea väri ja vaaleaa on vaahtokin. Ensihuikka tuottaa melko tavanomaisen lagerin aromin, tosin vahvahkon ja täyteläisen. Humalaa on hieman keskimääräistä enemmän ja jälkifiilikseksi jää kevyt alkoholin lämmittävä hohka.

Kelpo lageria, vaikka ei varmaan muistu mieleen enää kuukauden päästä. ”Musta tää on hyvää”, vahvistaa Lace. Olihan se. Ei tästä nyt osaa sen kummempia runoilla. Matkustakaa Japaniin ja maistakaa, sillä se selviää.

Brew Dog 5 A.M. Saint Amber Ale 5,0%

Joskus ammoisina aikoina pariskunta testasi Brew Dog –panimon IPA-oluen, joka oli varsin päräyttävä kokemus. Panimon tunnuslause on ”Beer for Punks”, joten kaikenlainen hempeily on poissa laskuista, kun olutvalikoimaa suunnitellaan. Juomien imago ja toteutus on karun miehekäs. Tällä kertaa uskallettiin Alkossa tarttua 5-prosenttiseen Aleen.

Juoma on samean oranssinruskehtavaa ja siinä on vahva, hieman tumma vaahto. Tuoksu on hyvä, hedelmäinen. Lace sanoi makua karvaaksi, mutta Mace rankkasi sen aivan ok-tasolle. Toki humalan kitkeryyttä on paljon, mutta alemainen monipuolinen ”jalohumala-aromi” pehmentää sitä hyvin. Ei siis mitenkään ylikitkerää kuten IPA oli, vaan maukas, aromikas ja varsin hyväkin maku.
Lacenkin vastarinta pehmeni loppua kohden. ”Taidolla tehtyä”, kaksikko nyökytteli lopuksi.

The Governor Cider 4,8%

Westonin talliin kuuluva siideri, joka on nimetty valmistajan koiran mukaan. No. No, miksei. Jos kerran haluaa.

Juomassa on vahva kirpeä ”aidon” siiderin tuoksu. ”Ah, tää vaan on niin mun. Mun siiderin maku”, Lace huokaa heti ensihuikan perusteella ekstaattisesti. Mace on kuitenkin pidättyväisempi ja ajattelee mielessään, että juoman mainitseminen Westonin siideriksi saattoi vaikuttaa Lacen arvioinnin positiivisuuteen. Hänen mielestään juoma on perinteinen kuiva brittisiideri, ihan hyvää, mutta tuntuu, ettei paljon eroa muista Westoneista tms samantyyppisistä. No, eikai tartte erotakaan, jos on hyvää. Lacen mukaan on, ja Macekin lasinsa tyhjensi ihan vaivatta.
Jokin oma luonne hänestä kuitenkin Governorista puuttui. Siideri vaikutti hänestä liian tavalliselta ja samanlaiselta kuin muutkin.

Suntory Appelsiinilonkero 3%

Varmasti tämän juoman ensimmäinen testaus Suomessa. Parivaljakkohan ei tyydy pelkkiin kotimaan antimiin, vaan ulkomaanreissuilta tarttuu aina mukaan mielenkiintoista testattavaa. Tällä kertaa oli vuorossa Japani, jossa Lace piipahti ohimennen. Matkalaukussa kulkeutui mm. tämä matalaprosenttinen juoma, josta ei saanut selvää, oliko se siideriä vai lonkeronsukuista, kun ei purkissa ollut ihmistenkielellä mitään. Lonkkua se taisi olla.

Juoma on harmaata ja kuplivaa ja siinä on raikas ja hyvä appelsiinin tuoksu. Ja appelsiiniltahan se maistuukin. Aika luonnollinen jaffamainen maku. Limsaahan tämä oikeastaan on, mutta hyvää ja raikasta. Pystyisi juomaan isonkin pullollisen vaikka yhteen kyytiin. Ilmeisesti ”kevyt” juoma, koska kilokaloreiksi mainitaan 77, mutta aspartaami tai muut epäluonnolliset makeutusaineet eivät maistu. Alkoholia ei myöskään havaitse edes yrittämällä.

Paljon parempaa, kuin pillimehupakkaukseen (pilli mukana tietenkin) paketoitu sake, jota Lace myös toi mukanaan.

Orval 6,2%

Testaajat vierailivat Alkossa ja aikansa hyllyjen luona pyörimistä seurannut (Lacen mukaan kiva ja komea) myyjä tuli heitä neuvomaan. Vaikka pysyimme incognito, emmekä siis paljastaneet olevamme legendaarisen ja Suomen arvostetuimman alkoholijuomasivuston isiä ja äitejä, pyysimme myyjän suositusta jostain laadukkaasta oluesta kokeiltavaksi. Myyjän valinta oli tämä trappisti- eli luostariolut Belgiasta.

Karun uskottavaan pulloon pakatun juoman tarjoilulämpötila on 12-14 astetta, joten sen annettiin hetken lämmetä pöydällä ennen nauttimista.

Juoma vaahtosi todella paljon, ja tuoksussa oli havaittavissa hedelmäistä aromia. Makua olikin hankalampi pukea sanoiksi, vaikka kovasti yritettiin. Pehmeähkö vaikutelma, kuitenkin etenkin niellessä humalan kitkeryyttä. Jälkimakua ei ollut paljonkaan. Hieman alkoholisen lämmittävä vaikutelma, ja mallaskin oluessa maistuu.

Kyllä me tykättiin enemmän edellisestä Stadin Panimon tuotoksesta, vaikkei tässäkään nyt mitään suoranaisesti vialla ollut. Juoma on tyyppiä talviolut ja sopii lämmikkeeksi pieninä annoksina.

Stadin Panimo American Saison 6,5%

Maaseudulta katsoen eksoottisen pienpanimon vahva olut, joka etiketissä määritellään ”perinteiseksi belgialaiseksi maalaisolueksi”. Tämä Suomessa valmistettu perinteinen belgialainen olut on kaiken lisäksi vielä ”aromihumaloitu amerikkalaisilla käpyhumalilla”, joten meininki on ilmeisen kansainvälinen. Vähän ristiriitainen myös, eikö?

Etiketin tieteellisestä lähestymistavasta haisee olutsnobismi kauas. Lasista sen sijaan kohoaa varsin mieto, mutta myös varsin miellyttävä tuoksu. Ei aivan peruskaljan haju. Juoma on sameaa ja oranssinruskeaa ja vaahto on melko vähäinen.

Melko voimakkaasti humaloitu, kevyesti kitkerä humalan aromi jää jälkimauksi nieluun. Suutuntumassa häivähtää kuitenkin aavistuksenomainen makeus, josta Lace poimi jopa sitruunaisia sävyjä. Hän mietiskeli myös, että juoma muuttuu ikään kuin makeammaksi, kun lasi tyhjenee. No niin varmaan, vanha loppasuu.

Vaikka alkumaku muuttuu niellessä havupuisen kitkerähköksi (onkos tämä nyt sitä käpyhumalien vaikutusta?) loppu- ja jälkimauksi, on aromi ja kokemus kuitenkin suht pehmeä, täyteläinen ja ok. Ei mitenkään luotaantyöntävä elämys, vaikka onkin enemmän maistelu- kuin juomisolut.

Karhu Tuplahumala 4,6%

”Humalointiin on käytetty Saazer- ja Golding-humalalajikkeita. Tuplahumalointi antaa oluelle hieman tummemman ja vahvemman maun”. Höh, eikö tästä saakaan tuplakänniä?

Karhun uutuuden tuoksu on melko olematon. Vaahto taas on runsas, paksu ja kestävä ja laskeutuu hitaasti pitsikuvion keralla. Väri on melko täyteläinen.

No, maussa on hitunen enemmän humalaa/makua kuin normaalissa bulkki-Karhussa. Jälkimauksi asti sitä ei kuitenkaan juuri kerry. Vähän kitkerämpi ja toisaalta täyteläisempi maku kuin normikaljassa.

Raikasta hyvää juotavaa, mutta eipä nyt mitenkään erityisen omaleimaista. Maittaa huurteisena, mutta tuskin tämä kovin pitkäikäiseksi innovaatioksi jää, eikä maku oikein riitä perustelemaan selvästi vakio-Karhua korkeampaa hintaa. Näin toteaa olutoraakkelimme Mace. Ugh.