Mattilan Marjatilan Hiisider 4,6%

Huittislaisen Mattilan Marjatilan juoma ei varmaan tule vastaan joka kaupassa. Lacea oli kumminkin tullut, joten juoma otettiin testaukseen. Ilmeisesti juoma ei ole nimestään huolimatta varsinaista siideriä, vaan ”skumppaa”. Etiketin mukaan siis ”puolikuiva poreileva mansikka punaherukka marjaviini.” Kielioppi kannattaisi tarkistaa seuraavaan painokseen.

Juoma nautittiin niin nopeasti, että kuva saatiin vasta tyhjästä pullosta, mutta punaista se on väriltään ja kuohuu. Tuoksu on puutarhamansikan, maku samoin. Väkevä mansikka dominoi aromia. Makeutta saisi olla ehkä hieman lisääkin. Nyt vaikutelmaksi jää käynyt, hiukan hapan puutarhamansikka, eikä se ole testitiimin mielestä ihan kaikkein paras mahdollinen aromi. Varsin aito ja luonnollinen se kyllä on.

Hiisider on mansikkamehumaista ja hivenen tahmeaa. Alkoholia ei juurikaan havaitse ja jälkimaku on hapan. Punaherukkaa ei mausta tahtonut havaita, ellei sitten juuri se antanut tuota hapanta vaikutelmaa. No, viinit tietysti usein ovat hiukan happamia. Raikas juoma, mutta ei ihan kärkikastia meidän mielestä.

Kuohu Valioluokka Pils 4,7%

Vallan ”rapeasti humaloitu” ja ”Perle ja Saphir-humaloiden aromaattisia yhdisteitä” sisältävä uutuuspilsner Mallaskoskelta.

Juoma on hyvin vaaleaa ja vähävaahtoista. Tuoksussa aistii enemmän siman kuin klassisen oluen, mutta mitenkään runsaasti tuoksua ei ole ylipäätään. Testi suoritettiin yllättäen sunnuntaiaamuna, ja Mace oli juuri ehtinyt pestä hampaat, mikä oli tietysti dramaattinen virhe. Kuohu kun ei Macen suussa maistunut käytännössä miltään aluksi. Pitkän purskuttelun jälkeen aromeista alkoi pikkuhiljaa saada kiinni.

Lacen mukaan humalan kitkeryyttä on hiukan, mutta hieman väritön, hajuton ja mauton kuva oluesta jäi. Jollain lailla bulkkimainen vaikutelma. Emme laske valioluokkaan, vaikka Kuohu onkin raikasta ja helppoa juotavaa. Ehkä pitäisi kokeilla uusintatestaus paremmin valmistautuneena. Nyt juoma ei tehnyt vaikutusta.

Stronzo Blonde Ale 4,6%

Erittäin kuivaksi ja vaaleaksi etiketissä mainostettu tanskalaisolut tuli testiin seuraavaksi.

Juomassa on kirpeä, sitruksinen tuoksu ja se on hyvin vaaleaa ja runsasvaahtoista. Maku on myös aika kirpeänkuiva, puraiseva ja kevyesti kitkerä. ”Ei huono, ei huono…kuivaa simaisuutta”, sanoo testaajatiimin simasuu. Eikä tämä pahaa olekaan, tosin Macen mielestä tuoksu on makua parempi. Jälkimauksi jää hiukan humalaa ja alkoholin hohka.

Ihan iisiä juotavaa. Etiketissä on pitkä tarina tanskaksi. ”Pludselig lugter hele lokalet af frisk citrus humle”. Nimenomaan.

Keisari 66 American Pale Ale 4,2%

Mace testasi omin päin tämän uuden nokialaisen pintahiivaoluen. Juomassa on nätti perusoluen väri ja runsas, pitsimäisesti laskeutuva vaahto. Tuoksu on aromikas, kukkaishumalainen. Siis kirpeä ja havumetsän mieleen tuova.

Maku saa testaajan ensin hieman nyrpistämään. Humalaa on runsaasti, mikä tekee aromista selvästi kitkerän. Jälkimauksikin jää hieman humalaa. Kitkerähkö, havupuinen aromi dominoi, mutta ei se nyt sentään liiallista ole. Ei tämä pahaa ole, mutta suomalaiseksi olueksi epätyypillistä. Voiskos se johtua vaikka siitä, että on amerikkalaistyyppistä? Vois varmaan.

Vahvasti humaloidun alen ystäville kokeilemisen arvoinen olut.

Diabolo Ice Blue 4,0%

Täysin ilman suomenkielistä tuoteselostetta myyty saksalainen, mutta englannissa valmistettu limuviinatyyppinen juoma. Tiedot ovat saksaksi, eikä kieli ole tuttu testaajana toimineelle Macelle, mutta hän päättelee, että kyseessä on omenaviinin (52%) ja virvoitusjuoman sekoitus. ”Hienon” sinisestä juomasta kohoaa karkkimaisen makea, vadelmaan vivahtava tuoksu. Tai ehkä vadelmaa ja salmiakkia ja hiven sitruunaa. On kuin olisi karkkikauppaan astunut.

< Makukin on kuin irtokarkkeja: hyvin makea, tahmainen ja keinotekoinen, joskaan ei objektiivisesti ajatellen mitenkään paha. Toisaalta kun juoman nimi on Diabolo ja etiketissä sen luvataan olevan ”Devilishly Refreshing”, niin odottaisi hiukan erilaista ja enemmän potkua. Tämä juoma ei muistuta lainkaan alkoholijuomaa, ja on taatusti lasten käsisssä ja mahoissa vaarallista.

Diabolo on siis suuta tahmaavaa limuviinaa, joka kyllä pieninä annoksia menee, vaikka ei miehille sovikaan. Ja toisen pullon kohdalla alkaisi kyllä tökkimään ihan varmasti.

Fentimans Ginger Beer 0,5%

Tätä kierrekorkilla varustettua englantilaista inkiväärilimsaa varmaan Viisikkokin joi, joten emme halua olla pekkaa pahempia vaan otimme juoman tarkasteluun. Vanhaan reseptiin perustuva juoma sisältää inkiväärin lisäksi mm. siankärsämöä, paprikaa, sitruunaa ja katajaa.

Juoma ei ole oluen väristä, vaan harmaata ja vaahtoamatonta kuin lonkero. Tuoksu on hyvä ja inkiväärinen. Maku on raikas, ja ensimmäisenä erottuu sitruunainen aromi. Jälkimakuna syvällä nielussa alkaa inkiväärin polte, jota Lace ei herkkäsuisena arvostanut, mutta Mace tykkäsi vallan paljon.

Lacekin piti juoman mausta, mutta polte oli hänelle liiallista. Macen mielestä ”jälkipoltto” oli pelkästään hauska lisä, ja raikas hyvä sitruunainen maku teki hänen mielestään tästä juomasta todellisen kesäpiknikin kevyen kruunaajan.

Ja jopas: nyt voi taas kuvan keskittää ilman kommervenkkejä!

Motörhead Lager 4,7%

Ruotsalaisen Brands for Fans –firman yritelmä fanimarkkinoille. Silkkaa rahastusta toisin sanoen, mutta sopii paremmin bändin imagoon kuin esim myöskin markkinoilla olevat Motörhead ja Slayer –viinit…

Pullossa on ikävästi kiiltelevä ja jotenkin tuhruisen painojäljen omaava hopea-musta etiketti, josta ei tahdo saada kunnon kuvaa yrittämälläkään.

Vaalea tervevaahtoinen lager kaatuu laseihin ja testitiimi kulauttaa maistiaiset. ”Ei tässä kyllä mitään erikoista oo…” ”Tavallisen bulkkikaljan makuista...”. Vähäisesti humaloitu, vähän mallasta, vähän jälkimakua. Kevyt oluen hohka jää jälkeen.

Mean Machine Lager, kertoo etiketti, mutta mainoslauseet ovat kyllä paljon juomaa kovemmat. Kyseessä on raikas ja periaatteessa ärsyttämätön lager, josta ei oikein keksi mitään sanomista. Eiköhän tällä rokki irtoa kumminkin.

Stella Artois lager 5,0%

Belgialaista lageria ruotsinlaivalta, jonne Mace teki taannoin reissun ”poikien kaa”. Hyttiin tuotiin sixpack tätä juomaa (vaikka ei varmaan olisi saanut), ja yksi puteli selvisi maihinkin asti testattavaksi. Laivalla juoma maittoi hyvin, joten oli mielenkiintoista testata muutamaa viikkoa myöhemmin naisseurassa, vieläkö olut tekisi kauppansa. Tai siis kuinka hyvin.

Juomassa on paksu vaalea vaahto sekä vaalea perusoluen väri. Tuoksu on hyvä. Maku vaikuttaa ensin hyvinkin laimealta, mutta kehittyy hieman loppua kohden. Vähäisesti humaloitu, ja sopii erityisesti saunajuomaksi. Raikas, kevyt, mutta riittävän aromikas. Kyllä se ihan hyvää oli, maissakin. Lasipullo ja korkkia suojaava paperi lisäävät laadukasta vaikutelmaa.

Mace, joka suhtautuu belgialaisiin ”ihmeoluisiin” jotenkin varautuneesti, suosittelee tätä konstailematonta normaalia lageria. Ennemmin kuin Karhu Nelosta, vaikka sitä laivalta taloudellisista syistä laatikon toikin.

Frosty Jack’s Cider 7,5%

Tölkissä myytävä englantilainen vahva siideri lupaa olla virkistävää omenasiideriä ilman temppuja ja ylimääräistä glamouria. No, kaipa se voi mainosvaltti olla tämmöinenkin.

Juoma on hyvin vaaleaa ja siinä on raikas, hieman kirpeä tuoksu. Raikas ja kevyt on makukin. Yllätti hieman raadin, koska odotettiin jotain selkeästi karumpaa ja väkevämpää kokemusta. Vaikka Frost’s ei ihan ”aidosta” siideristä makunsa puolesta käy, ei se silti ole mitään teinijuomaakaan. Ei siis mitään sokerivettä, vaan puolikuivaa juomaa, jonka kyllä omenasiideriksi arvaa, vaikka omenan makua ei kovin paljon olekaan loppujen lopuksi. Siitä huolimatta alkoholinkin maku on onnistuttu jotenkin häivyttämään liki tyystin.

Ehkä alkoholia olisi voinut pari prosenttia pudottaa poiskin, sillä maku ei juuri laimeammasta siideristä erotu. Tätä pitää nauttia varovasti, sillä menee päähän salakavalasti. Siideri oli tietynlaisesta laimeudestaan huolimatta molempien testaajien mieleen ja tarjosi oikeastaan sitä mitä lupasikin.