23.9.2010

Keisari Münchener


Saammeko esitellä, Hänen Korkeutensa, Keisari Münchener III!
Tämänkertainen arvostelu onkin jotain aivan uutta olutblogien historiassa: Lace ja Mace toteuttavat ainutlaatuisen tupla-arvostelun kukin tahollaan. Kumpikaan ei tiedä toistensa teksteistä tai mielipiteestä, ja arvostelutkin tapahtuvat kokonaan eri paikkakunnilla. Vain juoma on sama. Nyt nähdään, onko parivaljakko todellakin oluttuntemuksen aatelisia, vai vedetäänkö höpinät ihan hatusta, kuten olette aina kuvitelleetkin.

Lace:
"Töiden jälkeen Lace istahtaa keittiönpöydän ääreen ja avaa Keisari-tölkin. Lasiin virtaan kauniin ruskeaa, kauniisti vaahtoavaa Münchener-olutta. Väri sointuu hyvin purkin väriin. Esteetikkona Lace kiinnittääkin aina huomiota myös pakkauksiin.

Tilanne on Lacelle itse asiassa hieman outo. Lace on kaikessa alkoholinkäytössään hyvin sosiaalinen, joten jopa tölkillinen olutta yksin tuntuu vieraalta.

Mutta kun kerran on sovittu, että nyt testataan olut ihan yksin, kumpikin omalla tahollaan, niin Lacehan sitten myös testaa!

Ensimmäinen makukokemus on hieman karvas. Suuhun jää kevyesti ei-niin-hyvä, mutta ei huonokaan maku. Seuraava suullinen onkin jo paljon miellyttävämpi. Maku on vahvempi kuin peruskaljassa mutta kevyempi kuin tummassa oluessa. Sopivasti juuri siitä välistä. Pehmeyttä ja luonnetta. Tätä olutta voisi kuvitella juovansa niin ruuan kanssa kuin pubipöydän ääressä.

Lace on selvästi entinen loppasuu. Hämärästi hän vielä muistaa ajan, jolloin olutta toisinaan meni sujuvasti useampi puolilitrainen peräkkäin. Vaan eipä mene enää. Valitettavasti noin puolet tölkistä oli pakko kaataa viemäriin. Kyllä oli Macea ikävä."

Mace:
"Keisarissa on kaunis, punaruskea väri ja vähäinen vaahto. Maku on pilsimäinen, kevyesti kitkerä, metallinen ja humalainen. Kihelmöi kielellä raikkaasti, mutta ei tuoksu juuri miltään. Keisari ei ole tumma, ”mämminen” olut, vaan saksalaistyylinen Lidlin pilsit mieleen tuova, joskin ehkä laadukkaampi. Kaikenkaikkiaan melko ok vaikutelma ja lajityypissään paremmanpuoleinen, mutta Macelle normaali lager maistuu paremmin. Keisarin maun kevyt kitkeryys ei tee siitä ihan lempijuomaa, jos ei nyt mitenkään pahaakaan. Tällä keisarilla on selvästi vaatteet ja luonnetta."

Kyllä me aika hyviä ollaan=) Paitsi Macen mielestä olutta ei kyllä saisi heittää viemäriin.

19.9.2010

Quilmes Cerveza


Mikäli Argentiinan suuruus olutmaana on jäänyt hieman epäselväksi, kannattaa hyvin varustetusta Alkosta poimia pullo taikka toinenkin 4,9-prosenttista Quilmes-lageria, jonka etiketissä kehutaan sen olevan Argentiinan suosituin olut. Eikä se ihme olekaan. Vaikkei aivan edellä nautitun Kirinin pehmeyteen ylläkään, on Quilmeskin selvästi laatujuomaa. Mitään erityisen tunnistettavaa maussa ei ole: se on lageria. Humalaa ja jälkimakua on Kiriniä enemmän, ja muutenkin vaikutelma on melko suomalainen. Kyllähän tässä tietysti kysymys herää siitä, kannattaako tällaistakaan maailman ääristä rahdata, mutta jos ostat, niin tuskinpa petyt. Toisaalta, jos haet parasta hinta-laatusuhdetta, niin Quilmes tuskin voittaa. Kyllä ihan yhtä hyviä saa halvemmallakin.

Ei me tästä oikein osata muuta sanoa, kuin että lageria on ja hyvää. Tartteeko sitä muuta sanoakaan?

17.9.2010

Kirin Ichiban


Taas valloitetaan uusi olutmaa, ja hotellihuoneen hämärissä suoritettu valtaus oli mitä onnistunein. Japanilainen 5,0-volttinen lagerhenkinen olut osoittautuu ainakin siinä hetkessä varsinkin Macen suussa yhdeksi parhaimmista testatuista. Juomassa on pehmeä, erittäin miellyttävä ja jollain lailla puhdas maku, josta kaikki häiritsevät tekijät tuntuvat puuttuvan, mutta luonne ei silti ole hävinnyt. Erittäin helppoa juotavaa olematta mauton tai vetinen. Täyteläinen, raikas maku (sanoinko jo?), ja tuoksussakin hieno hedelmään vivahtava aromi. Suorastaan hyvän lagerin referenssipinta, toteaa Mace, ja surkuttelee liian pientä pulloa. Onneksi Lace on ravintola- ja baarikeikan jälkeen jo saanut olutkiintiönsä lähes täyteen, ja antaa lasinloppunsa vanhan loppasuun ryystettäväksi.

Kirin Ichiban saa suositukset, ja tuomareiltamme huippupisteet niin teknisen kuin taiteellisenkin vaikutelman osalta. Kyllä ne vaan Jaappanissa osaa nämäkin hommat.

16.9.2010

Ruokaa

Oluen maistelu kotinurkissa voi joskus tuntua puuduttavalta. Ja vaikkei tuntuisikaan, elämää piristää kummasti pieni matka ja tuttujen asioiden kokeminen uudessa ympäristössä. Reipas parivaljakkomme suuntasi siis autonnokan kohti armasta pääkaupunkiamme ja erästä keskustan hotellia.

Kun huone oli otettu haltuun, olikin jo syytä askeltaa kohti ruokapaikkaa. Nälkä kurni molempien vatsassa. Etukäteen oli tehty tutkimustyötä, jonka perusteella ruokapaikaksi oli valittu Rymy-Eetu Erottajankadulla. Valinta paljastaa sen, etteivät Lace ja Mace ole pienten ja epämääräisten ruoka-annosten ystäviä - tuhtia ja tämäkkää sen olla pitää!

Rasvaista saksalaista ruokaa tilatessaan ei joudu pohtimaan viinien bukeita. Rymy-Eetun listalla oli itse asiassa ilahduttava valikoima erilaisia olutlaatuja. Valinta oli kuitenkin helppo. Koska tarkoitus oli ennen kaikkea ruokailla, ei haluttu ottaa riskiä. Juoma ei missään nimessä saanut pilata ruokanautintoa. Niinpä kumpikin tilasi puolen litran tuopin Urquellia. Tuttua ja turvallista, kertaalleen jo testattua ja ennen kaikkea hyvää.

Ravintolassa hämärässäkään ei jää epäselväksi, kumpi kolpakko on vanhan loppasuun. Ehkä Macen olisi sittenkin pitänyt tilata kokonainen litra.

8.9.2010

Upcider Metsämarja Light



Vihdoinkin pääsivät Macen ties mistä talouteen päätyneet Upcider –lasit oikeaan käyttöönsä, eikä niiden tekstejä tarvinnut häveliäästi kääntää sivuun. Kaupan hyllyltä tarttui mukaan ihan aito ja ihqu teinisiideri, puolen litran muovipullossa. Vaikka juoma mainostaa olevansa Light, siinä on makeutusaineiden lisäksi myös sokeria, ja kalorejakin sen verran, että ihan laihdutusjuomana ei ehkä kannata käyttää.

Pullosta leijailee kevyt esanssinen marjantuoksu. Taaskin etiketti tuntuu lupaavan liikoja, sillä siinä mainostetaan maun olevan ”aito maku luonnosta” ja muutenkin naturellia. Tuoteseloste kuitenkin valaisee asiaa sen verran, että sen tarkemmin määrittelemättömät ”luontaiset aromit” ovat omenamehun lisäksi ainoat makua tuovat ainesosat.

No, ei tartuta epäolennaisuuksiin. Upciderin maku on raikas, mutta ensituntumalta jotenkin laimea ja lyhyt. Lähinnä erottuu kevyesti esanssinen vadelman aromi. Juoman väri on vaaleankellertävä, ja siinä on nopeasti häviävä poreileva vaahto. Tavallaan ihan hyvän ja raikkaan suutuntuman jälkeen nieluun alkaa kertyä tahmaista jälkimakua (aspartaami?), mikä alkaa pidemmälle ehdittäessä laskea pisteitä. Maku ja makeus alkaa ikään kuin kumuloitua suuhun. Mitään ylimakeaa juoma ei ole, mutta yhtäkaikki, teinimeininki.

Upcideria ei kannatakaan verrata oikeisiin siidereihin, koska se ei käytännössä muistuta niitä lainkaan. Silmät sulkemalla lentää nuoruusvuosiin ja Amarillon jonoon la-iltana klo 23.00. Kirpeänhaikeat muistelut eivät kuitenkaan kanna juomaa enää vanhemmalla iällä.

5.9.2010

A. Le Coq Premium


Elokuun ilta hämärtää. Kuu kumottaa männynlatvojen takaa. Ilmassa on raikas syksyinen kirpeys. Pihan perällä hirsisaunan piipusta on noussut savu jo hyvän tovin. Kaksi pyyhkeisiin kietoutunutta hahmoa hiippailee kostean nurmikon poikki paristokäyttöisen myrskylyhdyn (VapaaValinta 5,99€) valaistessa tietä.

Saunan ovi avataan ja kaksikkoa tervehtii tuttu pihasaunan tuoksu. Foliopussi lasketaan kiuaskivien päälle, ja näin perinteiset saunamakkarat aloittavat kotoisan tirinänsä. Ensin kapuaa lauteille mies, nainen heti hänen perässään. Karkeasta laudasta rakennetut lauteet hieman huojahtelevat, vaan hyvä on laskea paljas pylly lauteelle, kun sitä peittää pitkä laudeliina - eipä ole pelkoa saada tikkuja takalistoonsa. Avara sauna ottaa kylpijät avosylin vastaan.

Mies tarttuu oluttölkkiin ja sihauttaa. Mikä ääni! Siemaistuaan kulauksen Mies ojentaa tölkin Naiselle. Naisen sydämessä läikähtää: hän ei edes pyytänyt olutta, mutta Mies on oitis valmis jakamaan omastaan. Tuhansien muidenkin pienten, suloisten eleiden takia Nainen huomaa pitävänsä miehestä aina vain enemmän ja enemmän. Mutta siis takaisin Asiaan.

Nainen juo kulauksen. Mikä tunne! Jääkylmä olut lähtee oitis virtaamaan Naisen kehossa tuottaen hänelle vahvaa mielihyvää. Olut maistuu kertakaikkisen hyvältä. Sen makua ei pysty analysoimaan. Se vaan on niin hyvää. Juuri siinä hetkessä täydellistä. Nainen arvelee, ettei ehkä koskaan unohda sitä tunnetta, jonka tuo kulaus synnytti. Siitä Nainen on aivan varma, ettei hän koskaan unohda ensimmäistä saunomiskertaansa tuossa pihanperän hirsisaunassa.

Ja mitä tästä opimme? Oluen maku on psykofyysinen subjektiivinen kokemus, jonka nautinnollisuus on riippuvainen myös siitä, missä ja kenen kanssa oluen juot.