Teerenpeli Luomu vaalea lager 5,0%

”Miten tähän luomueetokseen sopii muovinen etiketti?”, Mace saivartelee tarkastellessaan pienpanimon läpinäkyvällä etiketillä varustettua olutpulloa. Pian hän kuitenkin jättää viisastelut ja syventyy testaukseen.

Juoma on siis vaalea lager, ja se tuoksuu hyvin tavalliselta, miellyttävältä perusoluelta, ehkä jopa hienoisella aromikkaalla humalalla ryyditettynä. Makukaan ei ole hassumpi; sekin on aromikas, vähäisesti humaloitu ja täyteläinen. Hiukan humalaa jää jälkimakuun, muttei kitkeryydeksi saakka. Etiketti kehuu olutta täyteläiseksi, ja kieltämättä olutsnobi voisi löytää mausta paljonkin kaikenlaisia hienoja aromeja. Me loppasuut tyydymme kuitenkin vain toteamaan, että kyseessä on hyvä, maukas olut. Tosin varsin hyvän hintainenkin.

”Jos olis rikas, ni ostais korillisen”, Mace toteaa haikeana, kun puolikas pikkupullosta on valunut kurkusta alas.

Stowford Press Cider 4,5%

Tämmöinen ennen testaamaton englantilainen Westonin siideri löytyi marketista. Juotiin pois.

Juoma on väriltään punertavaan taittava, eli Lacen tarkkaan silmään ”punapyökin värinen”. Siideri ei vaahtoa, eikä juuri kuohukaan.
Stowfordia maistaessaan Mace tietää juoman olevan Lacen makuun: omenainen, omenamehun makuinen, ei makea eikä keinotekoinen. Juoma ei ole ylikuiva, paremminkin medium, ja teki kauppansa myös Macelle aivan hyvin. Helppoa juotavaa, josta ei alkoholia eikä mitään muutakaan häiritsevää havaitse.
Jos tykkäät tavallisista aidoista siidereistä, jotka eivät maksa omaisuuksia, niin Stowford kannattaa testata.

Karhu Tosi Vahva 8,0%

”Hehheh, tää on varmaan kamalaa, otetaan tätä!”. Mace jatkaa masokistista juomavalintalinjaansa Alkossa, kopattuaan juuri aikaisemmin vahvan omenasiideri-Swingin hyllystä. Hänellä ei ole juurikaan kokemusta väkevistä suomalaisista oluista, mutta jossain takaraivon pohjilla kummittelee muisto jostain Koffin IVB –laivaoluesta, joka maistui siltä, kuin oluen sekaan olisi lorautettu hieman viinaa. Varmaan olikin. Mutta Karhun kahdeksanprosenttinen jymyolut on vielä kokematta, ja se mikä ei tapa, vahvistaa.

Karun kuluneeseen lasipulloon etiketit vinossa pakattu juoma nautitaan saunanlämmityksen väliajalla, vähentämään vesiputkien jäätymisestä aiheutunutta mieliharmia. Olut on keskitumma, ja sen vaahto on myös hivenen tummahkoa. Lace hörppää ensin: ”No tämmöstä… ei tää mitään pahaa oo…hmm… itse asiassa aika hyvää”. Mace ei kuitenkaan jaa tuntemusta, eikä juoma nappaa. Jälkimaussa on hänestä joku kiljumaisen kitkerä häivähdys.

On juoma kuitenkin suhteellisen helppoa juotavaa, ei mitenkään väkevää, ja oikeastaan yllättävänkin normaalin makuista. Lopulta Macekin jotenkin tottui aromiin, ja se alkoikin tuntua ihan perinteiseltä tumman lageroluen maulta. Eikös se ole aina alkoholijuomien kanssa niin, että ensimmäinen pullo on vaikein, ja sen jälkeen alkaa maistumaan? ”No, periaatteessa ihan juotavaa”, joutuukin ennakkoluuloinen loppasuumme tunnustamaan testin lopuksi pitkin hampain.

Keisari Lager 4,5%

Mace sai joululahjaksi hienot Keisari-lasit, ja eihän niitä voinut koekäyttää kuin aidolla Keisari-juomalla. Lace halusi ehdottomasti olla koemaistajaisissa mukana ja erikseen varoitteli Macea testaamasta Keisaria yksinään. Vaikka useampi Nokian panimon käsintehty (näin etiketti väittää) Keisari-olut onkin jo maisteltu, perus-lager vielä puuttui repertuaarista. Siispä se sai toimia lasien koeponnistajana.

Juoman tuoksu on suht tavanomainen, taikka ehkä hieman tavallista parempikin. Vaahtokukka on paksu ja hitaasti laskeva. Maku kuitenkin tuotti lievän pettymyksen: suutuntuma on vähän vetinen ja halju, jotenkin ei puraise paljon. Juomassa on vähäinen humalan kirpeys, eikä juurikaan jälkimakua. Kyllä tässä jokin oma arominsa tai tyylinsä oli, mutta se ei vaan kaksikon mielestä ole paras mahdollinen. Joskus ei vaan toimi, vaikkei varsinaista vikaakaan pystytä erottamaan tahi sanoiksi pukemaan.

Loppuyhteenvedoksi jäi, että tällä kertaa juomalasit olivat itse juomaa hienompi elämys.

Belhaven St. Andrews Ale 4,6%

Jo jonkin aikaa jääkaapissa odottanut skottijuoma, joka mainostaa olevansa golfin kotikaupungista (tai siis St. Andrews on se kotikaupunki), mikä varmasti onkin hieno meriitti oluelle. Onhan?

Juoma on Macen mielestä eräs kaikkein kauneimmista testatuista. Siinä on kaunis, arvokkaan oloinen pullo, ja todella upea viskimäinen väri. Valokuvassa tosin näyttää lähes punaiselta, mutta silmille väri on hienon meripihkaisen ruskea. Viskin väri tietysti skottijuomaan sopiikin.

Vaahto on paksu ja pumpulimainen, ja se laskeutuu pitsimäisen kuvion kera. Tuoksussa voisi olutsnobi havaita vaikkapa toffeeta. Sitten maistetaan. Mace: ”Mikä maku tää nyt on…?” Lace: ”Hyvä, muttei tuttu maku” (me ei aina olla kovin informatiivisia, valitan).

Mace kuitenkin kykenee, tai ainakin yrittää, analysoida makua tarkemmin, ja kuvittelee siitä pähkinän aromeja ryyditettynä kevyesti kitkerällä humalalla. Hän muisteli ”sen, missä oli se silta” maistuneen samanlaiselta, tarkoittaen siis kahteenkin kertaan testattua Zeunertsin High Coast –olutta, joka, ihme kyllä, onkin ale-tyyppistä ainetta, joten jotain yhtymäkohtia saattaa oikeastikin olla.
Ylellisen näköinen juoma, joka on maultaan luokkaa ”ihan hyvää”, lageroluisiin tottuneille loppasuille.

Swing Dry Apple Strong Cider 8%

”Tää on varmaan NIIIIN pahaa…”, sanoi Mace masokistinen virne kasvoillaan Alkossa. Kyllähän pullo piti ostaa. Mace veikkasi juoman olevan Helmeilevä Omenaviini –tyylistä päihdytystarkoituksessa ”nautittavaa” juomaa, ja 75cl kierrekorkillinen palautusmuovipullo antoikin lupaavan karun vaikutelman. Kyseessä siis suomalainen juoma.

Mutta maistetaan nyt ennen arvostelua kuitenkin. Tai no, koko pullo me vedettin.

Juomassa on kauniihko vaalea väri, ja siidereille epätyypillisesti se vaahtoaa jonkun verran. Tuoksu ei ole niin viinimäinen, kuin Mace oletti. ”Maku… noh… maku on…” tapaili Lace, eikä kovin innostuneena, siemaistuaan ensikulauksen. Suutuntumassa maistuu alkoholi, jälkimaussa happaman kitkerä koristeomena-aromi. Ei tämä nyt ihan viiniltä maistu, vaan siideriltä. Ei kylläkään kovin hyvältä siideriltä.

Happaman kuivan kirpeä juoma, jota sopii nautiskella taskulämpöisenä auton takapenkillä, ja oksentaa aine myöhemmin ulos makkaraperunoiden kanssa. Prosentit ovat kohdallaan, totesi flunssainen Lace lopuksi. Niinpä Mace joi kaksi tuopillista, Lacen tyytyessä yhteen. Molemmat huomasivat vaikutuksen.

Kozel Premium Lager 4,6%

Pelkässä premium-luokassa nyt mennään. Tämä tsekkiolut nautittiin mikrossa lämmitetyn edellispäiväisen laiskan naisen lasagnen kanssa (minkä Mace nimesi Patalaiskan naisen lasagneksi).

Kozelin tumma on melkoisen maittava juoma, mutta lager oli mitäänsanomattomampi elämys. Juoma on hyvin vaaleaa ja paksuvaahtoista. Vaahto kuvioi lasin kauniisti. Maultaan juoma on pehmeää, mutta suht mautonta ehkäpä. ”Ihan kivaa”, heltyy Lace. Juomassa on vähäinen humalointi, ei juuri jälkimakua ja tuoksukin varsin vähäinen.

Kozel on hyvin harmiton, sinänsä hyvä ja ristiriidaton lager, mutta melko tavanomainen kuitenkin. Lacen mukaan juoma on kaikesta huolimatta parempaa kuin eilinen Holsten, joten kyllä elämys reippaasti positiivisen puolelle meni silti. Ei nyt ihan innosta voltteja heitetty kuitenkaan.

Holsten Premium 4,5% + laiskan naisen lasagne

"Eiks tän pitäs olla Holstein?", ihmetteli Mace, joka ilmeisen lukihäiriöisenä oli aina nähnyt testijuoman nimen väärin. Mutta Holsten se kuitenkin on.

Voimakkaasti vaahtoava vaalea juoma nautittiin Lacen "laiskan naisen lasagnen" kyyditsijänä. "Vekkulia", sanoo nuhainen Lace mausta, hajusta kun ei voi mitään sanoa. Macella sen sijaan nenäkin toimi, ja hän erotti kalpean aavistuksen "kukkaishumalaa". Juoman suutuntuma on pehmeä, ja siinä on vähäinen humalan kitkerähkö jälkimaku. Ei tämä ollutkaan ihan tavanomaisen bulkkioluen makuista, kuten Mace muisteli, vaan Holstenissa on enemmän omaakin luonnetta. Tämä hinnaltaan n. 4e/litra -luokkaa oleva saksalaisolut on suhteellisen miellyttävä juoma hieman enemmän humaloidun oluen ystävälle.

Laiskan naisen lasagnen ohje:

Ensimmäisenä kannattaa valmistaa juustokastike:
7-8 dl kulutusmaitoa (sitä punaista)
vajaa paketti Koskenlaskijaa (voimakasta)

Kuumennettuun maitoon sulatetaan juusto, sekaan jonkin verran juustoraastetta, tällä kertaa laitettiin myös purkki raejuustoa. Mustapippuria mausteeksi.

Jauhelihakastikkeeseen laitettiin tällä kertaa
n. 500-600 g jauhelihaa
pari sipulia
kaksi porkkanaa raastettuna
purkki valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
mausteita maun mukaan
vettä sopivasti

Pannulle öljyä, pilkotut sipulit hetkeksi, perään jauheliha joka ruskistetaan ja loput ainekset laitetaan sekaan, annetaan muhia sopiva aika. Nestettä pitää olla riittävästi, kastike saa vaikuttaa turhan vetiseltä.

Makaronia n. 400g. Tietysti voi käyttää myös lasagnelevyjä.

Vuuan pohjalle juustokastiketta, päälle noin puolet makaroneista, sitten jauhelihakastiketta, juustokastiketta, makaroneja, jauhelihakastiketta ja loput juustokastikkeesta. Tai minkä kokoinen nyt sattuu vuoka olemaan niin kerroksia sen mukaan. Päälle juustoraastetta ja uuniin, 175 asteeseen varmaan noin tunniksi. Tällä kertaa päälle laitettiin vielä vuohenjuustoviipaleita kun vuohenjuustoa sattui olemaan kaupassa -30%.

No, oikeasti tämä ei ole ihan aidoin laiskannaisen lasagnen ohje. Alkuperäisessä laitetaan vain kerroksittain juusto-raejuusto -mössöä, makaroneja, paistettua jauhelihaa (ja kasviksia haluttaessa) ja tomaattimurskaa ja lopuksi sopivasti lihalientä. Silleen sopivasti. Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin, mutta eipähän mene valmistuksessa kauaa aikaa eikä tule tiskiä.

Tämänkertainen oli siis oikein hyvää.

Warsteiner Premium Beer 4,7%

Tämmöisen saksalaisoluen löysi Mace hyllystä. Juoma on hyvin vaaleaa ja vaahtoaa runsaasti. Vaahto on paksu ja laskeutuu hitaasti jättäen hennon pitsin lasin reunaan. Vaahtoa jää suuri määrä jopa tyhjän lasin pohjalle. Tuoksu on puolestaan hyvin mieto peruslagerin tuoksu.

Suutuntuma on ”liukas”, mutta hyvin pureva. Maku on hyvä ja raikas, muttei kovinkaan omaperäinen. Se ei ole kovin voimakas; jälkimauksi jää hyvin vähäinen humalan kitkeryys ja alkoholi jää hieman lämmittämään.

Warsteiner mainostaa tölkissä olevansa oluiden kuningas, mutta tuskinpa tätä kukaan erottaisi kymmenien muiden saman makuisten oluiden joukosta. Tämä on hyvää lageria, ja tietynlaisen laadun pystyy aistimaan, mutta onhan näitä liki identtisiä juomia olemassa vaikka kuinka. Kuitenkin, lageroluen ystävälle tai saunajuomaksi oiva valinta.