30.12.2010

Kopparberg Extra Dry Apple Cider 4,5%


Ruotsalaisen Kopparbergin extra kuiva omenasiideri vedettiin huiviin jo aikaisemmin. Muistiinpanot jäivät melko vähäisiksi, mutta juoma oli positiivinen ja hintaluokassaan laatuisa kokemus. Juoman tuoksu on ”kuiva”, hapokas, ja siideri vaahtoaa yllättävän paljon.

”Täähän on hyvää”, sanoo Mace ensisiemaisun jälkeen, eikä Lacekaan ajatusta tyrmää. Juuri syödyt karkit tosin saattoivat vaikuttaa makuun ja fiilikseen. Mace, joka ei ole hirveän kuivien siiderien ystävä, koki tämän ”extra dryn” sopivan kuivana, Lace taas olisi halunnut vieläkin kuivempaa. Hänen makuunsa Kopparberg oli vieläkin liian makea. ”Jos tämä on on tosi kuiva versio, niin en välitä tutustua saman tehtaan makeisiin siidereihin”, Lace kommentoi. Maku oli kuitenkin hänenkin mielestään ”ihan hyvä”.

Kopparbergistä jäi vaikutelma, että sitä voi jo sanoa siideriksi, eikä miksikään esanssilimsaksi. Aikuiseen, keskivertokäyttäjän makuun sopiva omenainen siideri, oli kaksikon yhteenveto.

24.12.2010

Hyvää joulua!





Lace ja Mace toivottavat oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille blogin vakituisille ja satunnaisille lukijoille!

Kaksikko jatkaa seikkailujaan joulun jälkeenkin, eikä tammikuukaan tule olemaan tipaton! Muistetaan kuitenkin kohtuus!

22.12.2010

Kaiserdom Pilsener 4,3%



Taas yksi Macen pahan päivän varalle testaama markettiolut Saksasta. Kyseessä on hyvin vaalea, runsasvaahtoinen juoma. Mace huomaa makuaistinsa jo hioutuneen, ja tunnistaisi tämän oluen helposti pils-tyyppiseksi kevyestä humala-kitkeryydestään. Lager ei maistu tällaiselta. Kaiserdomin maussa voi erottaa hedelmävivahteita, se on raikasta, ja jälkimaku on vähäinen. Toisaalta raikkaudestaan huolimatta kihelmöi suussa yllättävän vähän. Juoma myös väljähti nopeasti, jolloin loppulasista jäi jotenkin pliisu ja ryhditön vaikutelma.

Ei nämä pilssit ohita Macen mielestä lagereita. Kaiserdomista tuli jotenkin Lidlin halvat pilssit mieleen, vaikka ehkä olikin ”puhtaampi” ja parempi juoma. Eipä tästä silti arvosana paljon seiskan yli kipua. Ja prosenttejakin on vaatimattomasti.
Ok, mutta ilmankin pärjää.

21.12.2010

Pelforth Brune 6,5%


Viimeinen testattavista ranskantuliaisista oli pikkupurkillinen vahvaa tummaa olutta, jota ei ehkä Suomesta edes saa. Pelikaanioluesta jäi seuraavat muistiinpanot ja mielikuvat:

Väri on tumman ruskea, mutta ei musta. Kokis oli tummempaa verrattaessa. Vaahto on matala. Pelforth maistui melko kotikaljamaiselta, ja tuntui yllättävän kevyeltä ja helposti juotavalta. Tummaksi olueksi makua oli vähän, eikä mitään mainittavampaa jälkimakuakaan havaittu. Tätä kippaisi helposti yliannoksen, koska prosentitkaan eivät maistu. Vajavaisella ranskantaidollaan Mace luuli lukevansa tölkistä, että siinä oikein erikseen mainostettiin oluesta löytyvää luonnetta, mutta tämä on kyllä silkkaa mainospuhetta.

Jollakin lailla juoma oli jotenkin mitäänsanomaton, eikä kirvoittanut kommentteja suuntaan eikä toiseen. Olipahan vaan helposti juotavaa tummaa olutta. Pelforth jätti tyhjän olon, joskin täyden pään. Ei kannata Ranskasta saakka hakea, totesi kaksikko.

19.12.2010

Karlens Talvisiideri 4,7%


Vaikka Mace oli jo pyhästi vannonut, ettei koske Karlensin tuotteisiin, jotka eivät ole laadullaan vakuuttaneet, sai lähestyvä juhla ja ennen kaikkea Lacen vierailu hänet heltymään. Koskapa haluamme seurata aikaamme sekä kalenteria, tahdomme tietenkin testata joulun aikaan joulujuomia.

Glögisiiderin vertailukohteeksi sopi siis Karlensin ”kanelin makuinen omenasiideri”, joka tölkin mukaan on sekä original, että limited edition, mikä tuntuu jotenkin ristiriitaiselta.

Aikaisemmin testatuista Karlenseista poiketen oli siis kyse siideristä, eikä lonkerosta. Noh, katsotaan ja maistetaan…

Juoma on hyvin vaalea, lähes väritön, eikä vaahtoa oikeastaan lainkaan. Lacen ensisiemaisu tuottaa lauseen: ”Ihme tunkkanen maku, kaneli ei maistu yhtään”. Maku onkin jotenkin omituinen ja vaikeasti kuvailtava, ja sitä on ylipäätään melko vähän. Kaipa siinä kanelia on esanssipurkista haettu, mutta ei ole oikein onnistunut. Eipä juoma oikein miltään haisekaan. Kevyesti tahmainen juoma maistuu Lacen mielestä hetkittäin ihan vaan seisoneelta vedeltä. Macekin, tuo vanha mutrusuu, nyrpisteli tälle keitokselle. Aika omituinen juoma kaiken kaikkiaan. Ei jatkoon.

17.12.2010

Olvi Glögi Siideri 4,7%


Vihdoinkin Lace löysi tätä kehuttua glögisiideriä, joten Suomen Virallinen Kaksikko pääsee arvostelemaan maun vastaansanomattomalla ammattitaidollaan ja ehdottoman oikeudenmukaisesti. Nätit lasit saatiin Vellulta. Tattis.

Siideri on kauniin jouluisan punaista ja tuoksuu glögiltä. Glögiltä se myös maistuu. Juoma on suussa raikas, suht makea, ja jättää kurkkuun tahmaisen tunteen, niin kuin kyllä aitokin glögi. Maku on muutenkin melko uskottava ja onnistunut, vaikka onkin lähinnä keinotekoisilla aromeilla aikaansaatu. Lacen mielestä maku oli ehkä liiankin väkevä.

Ei tämä nyt parivaljakon suursuosikiksi noussut, mutta on ihan ok joulujuoma. Useampi tölkki tuskin kuitenkaan menisi. Jostain syystä Mace kaataa tölkin viimeisen tilkan housuilleen. Älkää te kaatako.

16.12.2010

Karlens Cranberry Long Drink 4,7%


Toinen testattava Lidlin tuottama ja Suomessa valmistettu long drink-tyyppinen juoma. Mitään oikeaa lonkkuahan nämä eivät ole, vaan periaatteessa mausta riippumatta samaa juomaa: omenaviiniä, johon on sekoitettu hiilihappoa, vettä, väriä ja esanssia. Aikaisemmin testatun Kurko Turbo karpalolonkeron innoittamana Mace kuitenkin nappaa Karlensin hyllystä.

Juoman haju on melkoisen esanssinen. Se kuohuu kaadettaessa, mutta vaahto kuolee saman tien. Mutta: missä se karpalo on?? Karlensissa on äitelä Roope Ankka-limsan maku, joka muistuttaa paremminkin mansikkaa tai vadelmaa kuin karpaloa. Suuhun jää tahmea jälkituntuma, eikä oikein tiedä alkoholijuomaa juovansakaan. Karlens on selvästi huonompaa kuin edellä mainittu Kurko, jossa nyt sentään jotain potkua oli. Tämä on teinityttöjen humalluttamisjuomaa, joka saattaa väärissä käsissä ja vatsoissa olla jopa vaarallista.

Tölkin mukaan juoma on ”limited edition”, ja se on hyvä se. Mace ei jää kaipaamaan moista long drink-nimen väärinkäyttäjää. ”Karpalonmakuinen lonkero” my ass.

12.12.2010

Aldaris Pilzenes 4,2%




Latvia, tuo maa, jossa jokaisen sanan perässä on s-kirjain. Jos sinne eksytte, niin muistakaa, että ”alus” tarkoittaa olutta, ja jos haluatte raikasta olutta, tilatkaa Aldarista.


Ei tämä mitään ihmeainetta ole, ei me sillä, mutta harmiton ja raikas. Juoma on hyvin vaaleaa, ja siinä on todella kestävä kaunis vaahto. Vaahtoa jää jopa ison lasin pohjalle juoman jo loputtua. Olut on erittäin raikas, kevyehkö ja keskihumaloitu. Jollain lailla tuo mieleen hieman paremmat suomi-tyyppiset helposti juotavat saunaoluet. Talkooporukka tykkää ulkorakennuksen maalausurakan jälkeen, on kaksikon vinkki.

10.12.2010

Laitilan Oiva Skumppa Mansikka 4,5%


Teemme paljastuksen: olemme vakoilleet näillä sivuilla käyneitä jo monta kuukautta. Kyllä: tiedämme missä asutte, mistä olette kiinnostuneet ja millä selaimella surffaatte…isoveli valvoo. Senkin tiedämme, että valtaosa teistä tykkää Skumpasta. Järkyttävän moni, voisi sanoa. Miettikää: lähes joka neljäs näillä sivuilla kävijä etsii tietoa juuri Laitilan Skumpasta! Skumppaa haetaan enemmän kuin kaikkia muita kymmeniä juomia yhteensä.

Mikä lienee Skumpan salaisuus? Lace ja Mace pohtivat tätä yhdessä ja päätyivät siihen, että blogeja lukevat keskimäärin 20-35v naispuoliset kanssaeläjät, ja he lienevät Laitilan Skumpan parasta kohderyhmää. Pikkupanimosta jo melkoisen merkittäväksi tekijäksi noussut Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on kyllä skumpallaan osunut kultasuoneen.

Ja tätä suonta yritämme nyt iskeä parhaamme mukaan. Mace nappaa hyllystä uuden mansikka-Skumpan ihan vain vastaamaan blogiyleisön huutoon. Mace ei edes tykkää mansikasta, mutta hän ei anna henkilökohtaisten mieltymystensä tulla maailmanvalloituksen tielle. Malttamatta odottaa Lacea (tästä saa taas kuulla…), hän alkaa testauksen.

Etiketin mukaan Skumppa on ”kupliva hedelmäviini”. Se siis ei ole, tai ei ainakaan pyri olemaan siideriä tai lonkkua, vaan viiniä. Tuoksu onkin viinimäinen, ja subjektiivisesti arvioituna paha. Mansikkaa on melko turha hajusta hakea. Vaahto on runsas, mutta laskee melko nopeasti. Maku on mitä lupaa: hiilihapotetun mansikkaviinin aromi, suutuntuma pisteliään raikas, aika paksu ja väkevä, tahmainen ja mansikkamainen maku. Ei ole niin äitelä kuin limuviinat, mutta ei nyt ihan viiniäkään sentään, selvästi kevyempi.

Ei tämä oikein Macen miehiseen makuun sovi. Kyllä mansikka-Skumppa on tyttöjen juoma, huonossa mielessä. Booleihin sopisi paremmin kuin raakana vedettäväksi. Mutta joku jippo tässä täytyy olla, kun suosio on noin suuri. Osaavatko rakkaat lukijamme antaa tähän valaistusta?

3.12.2010

Lapin Kulta Jouluolut 4,6%


”Niin alas ei kyllä vajota, että alettaisiin Lapparia arvostelemaan!”, oli Lace vannottanut, mutta Mace ei voi vastustaa kiusausta, kun Lapin Kullan Joulu –kausiolut löytyy marketin hyllystä. Sixpackin rikkominen olisi vähän noloa, joten koko tarjouspakkaus päätyy jääkaappiin. Onhan pian joulu ja hyvä tahto ja… se oli aika halpaakin.


Mace testailee oluen yksikseen. Lapparin väri on punertavan tummanruskea, ei portterimaisen musta. Varsinaisesti juoma ei siis ole dark lager-tyyppinen. Tuoksu on perusoluen, pitsimäistä vaahtoa tulee paljon. Makua on ihan sopivasti, juoma ei ole kovin tummapaahtoinen, vähäinen humalan kitkeryys jää kurkkuun. Raikasta olutta, kaukaisia kahviaromejakin voi kuvitella. Selvästi miedompaa ja helpommin juotavaa kuin aikaisemmin testattu Nobelaner.


Macen mielestä Lapin Kullan Jouluolut on kelpo juoma, ja hakkaa kyllä peruslapparin. Mitä ”joulua” tässä sitten oli, se jäi kyllä arvoitukseksi.

1.12.2010

Grimbergen Blonde 6,7%




Lacen väkevä ranskantuliainen sihautettiin seuraavaksi. Vaalea ja vehnää sisältävä olut myös tuoksuu hieman vehnäoluisemmalta kuin edeltävät, ja siinä on tyypillisen runsas vaahto ja nätti väri. Nyt Lace yhtäkkiä keksi jälkimausta salmiakin tai lakritsan, ja oli Macen vuoro ihmetellä. Mitenköhän parivaljakon makuaisti on näin erilaiseksi muotoutunut, että usein menee arvioinnit ihan ristiin? Todennäköisesti emme tajua lainkaan, mistä puhumme, emmekä erota olutta kiljusta. Mut ei se mitään; pääasia, että suu käy ja nielu toimii.



Lacen mukaan Grimbergenin maku oli mielenkiintoinen, Mace taas ei jotenkin tykännyt. Ei tosin osannut oikein perustella miksi. Juoma kihelmöi raikkaasti, ja on toki ihan juotavaa, eikä mitenkään erikoisen makuista. Juotua se tuli ilman suurempia irvistyksiä. Väkevyydestä huolimatta alkoholia ei mausta juurikaan erottanut, mutta vaikutuksen huomasi. Tölkki päätyi harvinaisuudeksi Macen kaverin yli tuhannen pantittoman tölkin kokoelmaan.