Olvi Kultalonkero 4,7%

Blogimme on erittäin interaktiivinen, ja koska pyrimme täyttämään vähäisen lukijakuntamme omituisimmatkin oikut, oli seuraava testi pakko tehdä. Lukijamme toivoi, jostain kumman syystä, meidän testaavan Olvin Kultalonkeron, ja Lace luovutti armollisesti testivastuun Macelle. Mace epäili, ettei juoma nouse hänen suosikkilistalleen, mutta suostui kuitenkin testaukseen.

Eli tämä on energiajuoman makuista lonkkua, joka lienee suunniteltu kaikkein nuorimmille alkoholinkuluttajille. Mace, joka edustaa jo hieman varttuneempaa polvea (vaikka onkin henkisesti hyvinsäilynyt), juo energiajuomia noin 5 kertaa vuodessa, eikä silloinkaan maun vuoksi, vaan pysyäkseen hereillä pitkällä automatkalla.

Juoma on hyvin vaaleankellertävää ja vaahdotonta. Tuttu energiajuoman vaikeasti kuvailtava tuoksu leijuu tölkistä, mutta laimenee hieman lasissa. Maku on hyvin makea ja tahmainen; yhtä aikaa suuta kuivaava ja limainen. Tahmeaa limaa kertyy suuhun ja kurkkuun. Maku on energiajuoman, ja alkoholia ei havaitse.

Mitä tästä nyt sitten sanoisi? Nuoriso varmaan tykkää, ja kyllä tätä Macekin tölkillisen alas sai. Toisesta hän ei kyllä mene sanomaan mitään. Lisäksi alkoi närästämään ja pää särkemään, mihin aikaisemmin on kyennyt vain VK Kick. Ei ole mun juoma, toteaa testiryhmäläisemme päätään pidellen.

Musta Hevonen tumma lager 4,0%

Mace aloitti olutharrastuksensa jo lapsena, ja erilaiset olut- ja muutkin alkoholimerkit tulivat tutuiksi jo hyvin nuorena. Kuulen lukijan kauhistuneet huokaukset, joten lohdutan teitä; kyse ei ollut juomien nauttimisesta, vaan pullojen, etikettien ja korkkien keräilystä. Pullot tosin vietiin kauppaan, mutta kruunukorkeista Macella oli mahtava kokoelma; vaihtareitakin kaksi isoa muovikassillista (tosin ei ollut ketään, kenen kanssa niitä vaihtaisi). Kokoelman harvinaisuuksia oli Mustan Hevosen korkki, mikä löytyi kaverin mummolan liiterin sahanpurujen joukosta.

Musta Hevonen oli muistikuvan mukaan alun perin maissiolutta, ja sen valmistus lakkasi ilmeisesti jo ennen 80-lukua. Nyt retroaalto on pukannut nimen takaisin tölkin kylkeen Sinebrychoffin toimesta. Tarjolla on vaaleaa ja tummaa lageria, joista Macen yhden hengen testiryhmän arvosteluun joutui jälkimmäinen. Maissista ei enää ole tietoakaan, vaan kyseessä on normaali ohraolut.

Juomassa on vähäinen, lievästi hiivainen tuoksu ja paksuhko vaahto. Maultaan olut pyrkii jäljittelemään parempia tummia lagereita, mutta ei aivan onnistu. Jotenkin aromi ei ole tarpeeksi täyteläinen, vaan siinä on joku vetinen ja laiha pohjavire. Jälkimakukin on tympeähkö ja lyhyt. Mallas maistuu jonkin verran ja makuun on tavoiteltu pehmeyttä, mutta lopputuntumaksi jää, että aineet ovat loppuneet kesken. Eipä ole kovin merkittävä juoma tämä uusi Musta Hevonen. Laimea fiilis, mikä ei johdu pelkästään prosenteista.

Fuller's Discovery Blonde Beer 4,5%

Taas suunnataan Brittein saarille, joiden antimista Lacen tarkka käsi on poiminut yhteistestiin ohraa ja vehnää sisältävän vaalean oluen. Runsaasti vaahtoava olut toi vaahdon lisäksi tuoksunsakin puolesta Macelle mieleen vihreän Fairyn, kun taas Lace ei haistanut mitään kummallista. No, me ollaan erilaisia taas. Mausta sen sijaan oltiin samaa mieltä, se on varsin jännä, mutta miellyttävä. ”Hirmu miellyttävä”, oli Lacen rohkea arvio.

Mace analysoi makua näin: hunajaa, hedelmäaromeja ja loppuhaikuna kevyt kitkeryys. Makua siis on, eikä se ole tavanomainen oluen maku, vaan jotenkin makeahko, ei-hyökkäävä kukkais-/hedelmäaromin sekoitus jäi päällimmäiseksi fiilikseksi. Silti juoma ei ole mikään makea, vaan periaatteessa aivan rehellinen vaalea olut.

Mutta jännää…hyvin jännää.

Kopparberg Cranberry 4,5% Extra Dry - online

Tunnettu tosiasiahan on, että kaksikosta Mace on se, joka useammin testailee juomia ihan itsekseenkin, tuo vanha loppasuu. Vaan osaa sitä Lacekin. Perjantai-illan ratoksi Lace osti lähikaupasta tölkin Kopparbergiä muistellen hämärästi että ei kai tätä ole vielä testattu. Niin kuin ei olekaan. Tänään siis Lace juo ja ihan yksin koko tölkin! Vanha nainen hunningolla.

Mace on myös se, joka huolehtii blogin tyylikkäistä kuvista ja siitä, että jokaisessa postauksessa sellainen on. Vaan tänään ei ole, koska Lace ei jaksa kaivaa edes kännykkää esille ottaakseen kuvan. Googlatkaa, jos kuvaa kaipaatte :)

Karpalosiideriin valinta kohdistui myös siksi, että irlantilainen Cranberries soittaa ja laulaa ihan mukavaa musiikkia. Mutta siis tässä piti kai arvioida itse juomaa.

Ensinnäkin pisteet kuivuudesta. Ei tämä nyt ehkä extra dry ole, ei ainakaan Lacen asteikolla, mutta reilusti kuivaa eikä mitään tyttösiideriä. Väristä ei ole mitään hajua koska juoma menee parhaillaan alas suoraan tölkistä. Mutta se karpalo. Fizzin vastaavasta totesimme, että siitä on kirpeä karpalon maku. Kopparberg tuo mieleen ennemminkin kirsikan maun. Tai kirsikkaesanssin. Jotenkin vähän tunkkainen maku, karpalon kirpeys ja raikkaus jää puuttumaan. Kyllä tätä juo, eikä tarvitse edes vastentahtoisesti juoda, mutta ihan sitä ei tölkistä löydy mitä siitä oletti löytävänsä.

Lace päättää online-raporttinsa tähän ja kumoaa kaksin käsin tölkinloput kurkkuunsa.

Corona Extra 4,6%

Koska parivaljakko testaa aina kerralla useamman juoman, pitäen tämän jälkeen ansaittua maksanlepytystaukoa, on tämänkin meksikolaisoluen nautiskelu tapahtunut jo uuden vuoden karkeloiden aikana. Juoma on saman tehtaan tuotoksia kuin joskus muinoin testattu Modelo, ja sen tiedettiin olevan melko mautonta, jos kohta harmitonta juomaa. Juoma valittiin meksikolaisperäisen ruuan palanpainikkeeksi. Lace oli nimittäin valmistanut herkullisia quesadilloja (Macen mielestä tortilloja, mutta Lace halusi tämän erheellisen näkemyksen oikaista.. ne olivat siis quesadilloja…hyviä joka tapauksessa), joita Mace vielä terästi annoksella jalapenoa.

Ja hyvinhän Corona tulisen ruuan taltuttajaksi sopikin. Juoma tosiaan on hyvin vaaleaa, ja se sisältää ohran lisäksi maissia ja riisiä. Macen yskiessä turkinpippuriensa armoilla Corona lievitti elämystä raikkaudellaan. Hyvä ja harmiton janojuoma, jota on helppo juoda, muttei ole kuitenkaan täysin mitätön.

Sitä paitsi Lacen mukaan juoma ”Pitää hyvällä tuulella, ei tuu äkänen olo”, joten tässäkin mielessä se sopii iltapalan harmonian pysyttäjäksi.

Hooky Gold 4,2%

Englantilainen, ei ihan joka marketista löytyvä olut testattiin yhteistuumin tv:n katselun lomassa. Juoma on hiukan sameata ja väriltään oranssinkeltaista. Tuoksu on hyvä, ”kukkea” ja hedelmäinen. Etiketissä on viisiportaisella asteikolla arvioitu juoman kitkeryydeksi 3/5, ja jos tähän uskomme, pitää todeta normaalien suomi-lagereiden olevan luokkaa 1-2, jos kitkeryydestä puhutaan. Selvästi nimittäin Hookyssa oli kitkerähkö maku, joka kertyi jonkin verran kurkkuun myös jälkimauksi. Ei nyt mikään pistävä elämys silti, ja toisaalta monet pitävät nimenomaan voimakkaasti humaloiduista oluista.

Mutta me ei jotenkin tykätty tästä. Ei se kitkeryyskään, mutta joku maussa tökki, vaikka juoma raikasta onkin. Etiketissä makua kehutaan hedelmäisen kirpeäksi, ja sellainen se kaiketi olikin. Lace ei tykännyt yhtään ja jätti lasinsa puoliksi juomatta, mikä on vanhalle loppusuulle harvinaista. Mace kyllä kippasi Lacenkin osuuden avuliaasti, mutta eipä Hooky saanut häntäkään koukkuun.

Ja vaikka tämänkin juoman nimessä on Gold, niin se ei ole lainkaan sukua tyylillisesti esim edelliselle Olvin Harkolle. Mutta palkintoja sekin vaan voittanut on, joten mitä me olemme tuomitsemaan? Joku tykkää. Testaa itse.

Olvi Harkko 4,6%

No niin, näitähän piisaa. Taas kerran Olvilta uusi olut, tällä kertaa vain pintin tölkissä löytyvä juoma, jonka laatua ei selitetä mitenkään. Onpahan vain olutta.

Juoman testasi yhden hengen testiporukka, koostuen Macesta. Kevyesti ”kukkaishumalainen” tai hedelmäinen miellyttävä tuoksu kohoaa lasista, jossa on hyvin vaaleaa ja kirkasta, runsaasti vaahtoavaa juomaa. Vaahto kuitenkin laskee ja häviää nopeasti.

Maku on kyllä hyvä, ei voi mitään (sikäli kun nyt haluaisikaan voida). Olisiko tämä nyt taas niitä Münchener-tyyppisiä oluita, tuumii Mace, mutta muistelee näiden olevan kyllä vahvemman värisiä, vaikka varsinkin tuoksu on muistikuvissa yhtenevä. Hän päätyykin päättelemään Harkon olevan näitä ”gold”-tyylisiä kirkkaita ja ”liukkaita” lagereita, mihin tölkkikin olemuksellaan viittaa, nimestä puhumattakaan. Itse asiassa. (Mace ei ole mikään tyhmä jätkä)

No siis… Harkko on aromikasta lageria, jota ainakin Mace juo mielellään, eikä keksi pahaa sanottavaa. Ei suomalaisen bulkkilagerin makuinen, vaan muistikuvissa häivähti Nikolain Vuosiolut 2011. Hyvä, runsas maku, raikas juoma ja vielä nättiäkin.

Samson Lager 4,7%

Uutenavuotena syödään perinteisesti nakkeja ja perunasalaattia. Vanhat loppasuumme ovat tässä mielessä traditionaalista väkeä, joten Mace taikoi ainekset jääkaappiin ja Lace taikoi ne pöytään. Lisäksi Lace oli toimittanut ruokajuomaksi tsekkiläistä Samson-lageria, jolta paljon kokenut tiimimme odotteli laadukasta elämystä. Tsekissä kun nuo oluet normaalisti osataan.

Ja hyvinhän sitä kippasi. Lace ylisti juoman tuoksua, joka on ”vanhanajan lagerin” tuoksu, ja lensi ajatustensa siivin lapsuuden sokkelinvalutalkoisiin. Nämä muistikuvat liittyivät nimenomaan hajuun, eikä onneksi makuun, mutta olivat yhtä kaikki positiivisia. Mace jätti myös irvailematta lapsityövoiman käytöstä talonrakennuksessa. Kerrankin.

Lace aukaisi pullon niin riuskalla liikkeellä, että juoma vähän kuohahti pullosta, mutta ei toisaalta lasissa ihmeemmin vaahdonnut. Väriä voisi kuvailla vaikkapa oranssinruskehtavaksi. Maku on perinteinen, mutta aromikas ja laadukas. Parivaljakko suosittelee lämpimästi nakkien ja perunasalaatin kanssa, ja varmaankin saunajuomana maistuu myös. Näitä vuosisataisia perinteitä (Samsonia on tehty vuodesta 1795) kyllä kelpaa jatkaa edelleenkin.

Kuva tärähti, ja varakuva kanssa, mutta alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Eikä se noin pienessä kuvassa mihinkään näy muutenkaan.

Kopparberg Mansikka siideri 4,5%

Mansikkajuomat eivät ole koskaan kuuluneet Macen suosikkeihin, mutta kun marketista pitää jo suurennuslasilla kaivaa vielä testaamattomia aineita, ja parin edellisen Kopparbergin suht positiiviset tunnelmat ovat vielä muistissa, hän koppaa juoman koriin ja kotiin. Lace saapuu sopivasti tiluksille jakamaan elämyksen.

Purkista tunkee todella ätläkkä puutarhamansikan haju, ja värikin on sitä itseään, eli mansikanpunaista. Ensikulaus tuottaa irvistyksen ja lauseen "äääh, tää on kyllä liian makeaa". Maku on erittäin sokerinen, mutta toisaalta luonnollisen ja aidon mansikan makuinen. Siitä pisteet. "Mansikkaisuus yllätti positiivisesti", aprikoi Lacekin. Tämä siitä huolimatta, että myöhemmin huomataan etiketistä juoman sisältävän mansikan lisäksi lime-esanssia ja seljamehua. Vipuun mentiin.

Kopparbergit on yleensäkin havaittu laadukkaiksi, jos kohta ylimakeiksi market-siidereiksi. Jopa dry:na myytävät ovat paremminkin makeaan taipuvia kuin kuivia. Joten: Kopparberg Mansikka on mansikan makua ja makeutta rakastaville oiva juoma, mutta muiden kannattaa testata ensin pieni erä.