Karlens Gold Long Drink 4,7%

Taas valittiin juoma sillä meiningillä, että nyt on karmiva makuelämys edessä ja saadaan revitellä arvostelussa oikein kunnolla. Energiajuomalonkkua? Ainakin purkki näyttää kovin ”energiseltä” kullanhohtoisena kiiltäessään. Tuoteselosteesta voidaan kuitenkin havaita, että juoma pohjautuu omenaviiniin, ja mahdolliset muut vivahteet on lisätty enemmän tai vähemmän epäluonnollisin aromein. Mitään tauriineja sun muita hömpötyksiä ei tässä juomassa ole, joten energisyys lähtee pelkästään alkoholista ja mahdollisesta hyvästä seurasta.

Tölkki avataan ja nuuhkaistaan. Kyllä, energiajuoman tyypillinen, vaikeasti kuvailtava tuoksu leviää aistimiin. Lasiin kaadettaessa Karlens poreilee hieman, mutta ei vaahtoa käytännössä lainkaan. Väri on vaaleankellertävä. Ja maku? Se on enemmänkin Pommac-henkinen kuin energiajuomasta muistuttava, ei lainkaan niin väkevä. Hyvin makea, ja, pakko myöntää, periaatteessa ihan hyvä. Eipä ihme jos nuoriso diggaa. Entinen nuori alkaa kuitenkin pohtia, joisiko tällaista koko iltaa, kuten joskus tulee olutta juotua (niin, siis hyvin erityisestä syystä…)? Hiukkasen eppäilen.

Karlensin long drink-jäljitelmä tuli siemaistua nopeasti ja se jätti suuhun tahmean fiiliksen ja vatsaan jotenkin epämääräisen olon yllättävästi. Mutta maku on kyllä ihan ok, jos ei halua laadulla snobbailla. Paljon kamalampaa odotettiin.

Upcider Metsämarja Light

Vihdoinkin pääsivät Macen ties mistä talouteen päätyneet Upcider –lasit oikeaan käyttöönsä, eikä niiden tekstejä tarvinnut häveliäästi kääntää sivuun. Kaupan hyllyltä tarttui mukaan ihan aito ja ihqu teinisiideri, puolen litran muovipullossa. Vaikka juoma mainostaa olevansa Light, siinä on makeutusaineiden lisäksi myös sokeria, ja kalorejakin sen verran, että ihan laihdutusjuomana ei ehkä kannata käyttää.

Pullosta leijailee kevyt esanssinen marjantuoksu. Taaskin etiketti tuntuu lupaavan liikoja, sillä siinä mainostetaan maun olevan ”aito maku luonnosta” ja muutenkin naturellia. Tuoteseloste kuitenkin valaisee asiaa sen verran, että sen tarkemmin määrittelemättömät ”luontaiset aromit” ovat omenamehun lisäksi ainoat makua tuovat ainesosat.

No, ei tartuta epäolennaisuuksiin. Upciderin maku on raikas, mutta ensituntumalta jotenkin laimea ja lyhyt. Lähinnä erottuu kevyesti esanssinen vadelman aromi. Juoman väri on vaaleankellertävä, ja siinä on nopeasti häviävä poreileva vaahto. Tavallaan ihan hyvän ja raikkaan suutuntuman jälkeen nieluun alkaa kertyä tahmaista jälkimakua (aspartaami?), mikä alkaa pidemmälle ehdittäessä laskea pisteitä. Maku ja makeus alkaa ikään kuin kumuloitua suuhun. Mitään ylimakeaa juoma ei ole, mutta yhtäkaikki, teinimeininki.

Upcideria ei kannatakaan verrata oikeisiin siidereihin, koska se ei käytännössä muistuta niitä lainkaan. Silmät sulkemalla lentää nuoruusvuosiin ja Amarillon jonoon la-iltana klo 23.00. Kirpeänhaikeat muistelut eivät kuitenkaan kanna juomaa enää vanhemmalla iällä.