31.8.2013

Loppu


3 ja puoli vuotta, 380 testattua juomaa, jumalattomasti tekstiä. Lacen vitsinä alkunsa saanut ja megalomaanisiin mittoihin päätynyt blogisarja päättyy tänään täältä tähän. Lace ja Mace päättivät lopettaa yhteistestaukset, ja koska blogi ilman toista testaajaa on silkkaa persoonatonta ja yksiulotteista palstantäytettä, loppuu myös bloginpito. Tiedetään, se on kamalaa. Niin on meistäkin.

Matkamme alkoholijuomien maailmaan antoi monta mukavaa hetkeä ja muistoa, ja vähäisesti myös juomien tuntemusta. Vastalahjaksi se toi myös välillä hivenen stressiä ja ison loven lompakkoon, mutta kokonaisuus oli aina plussan puolella. Vaikka emme päässeetkään tavoitteeseemme, eli sinne hottislistan 250:n parhaan joukkoon, saimme kuitenkin aikaan erään Suomen laajimmista alan blogeista, joka jää elämään kiusaksenne netin syövereihin kenties ikuisiksi ajoiksi. Saavutus kai sekin.

Mace kiittää Lacea testaus- ja muusta kumppanuudesta. Ilman sinua ei olisi ollut koskaan Amazing Dazea.
Kiitos kaikille kahdelle sponsorillemme, jotka lahjoittivat meille testipullon (kuten huomaatte, bloggaamalla voi todellakin tienata! Ja vaikka se toinen juoma olikin viimeisen käyttöpäivän ylittänyttä, niin kyllä se vielä ihan hyvin potki, ja pullosta sai myös 10 sentin pantin.)
Kiitos kaikille viidelletoista vakiolukijallemme. Voi vain kuvitella, kuinka valtavaksi yhteisöksi seuraajajoukko olisi paisunut sadassa vuodessa!

Ja kiitos sinulle, satunnainen lukija. Blogi saavutti parhaimmillaan 2000 kävijää kuussa. Eli aika helvetin vähän sinänsä, mutta täytyy myöntää, ettei markkinointimme ollut erityisen tehokasta ja määrätietoista, eikä konseptimme uudistuva.

Tilastonikkareille tiedoksi, että suosituin juoma oli Laitilan Oiva Skumppa, jonka testiä googleteltiin sivuiltamme 1288 kertaa. Muukin kärki oli varsin proosallinen: kakkosena Euro Shopper Lager (824 katselua), kolmosena Laitilan Oiva Skumppa Mansikka (816), nelonen Kurko Turbo lonkero (757) ja viides Somersbyn omenasiideri (548) jättäen täpärästi viimeiselle pistesijalle Pirkan sinisen lagerin (543). Kyllä ne on perusasiat, eikä kaikenmaailman kotkotukset, jotka ovat ihmisille tärkeitä, voimme tuloksista päätellä.

Here we are, now lay the burden down; we’re coming to the end of our road.
Sorrowful, yet glorious somehow, to be humming that one last ode.
So calm and still… it wasn’t all that bad, or was it now?
Fullfilled... it doesn’t only hurt to end it now.


Jääkää hyvästi ja nauttikaa kohtuudella. Päivitys ja päivystys päättyy, emme vastaa enää kysymyksiin.

28.8.2013

Golden Cap Foxy 4,7%




Kyseessä vaaleanpunainen lime-mansikkasiideri. Tai ”siideri”. Pullosta ja lasista uhkuu pitkälle makea mansikka-aromi.

”Missä tässä se lime on?”, ihmettelee Mace maistettuaan. Juomassa on erittäin makea mansikan maku, eikä muita vivahteita tahdo juuri löytääkään. Karkkimainen, periaatteessa ”hyvä” ja vahva aromi, mutta liian makea tosikäyttöön. Todellista siideripissisten herkkua.

Juomaa kaupataan maustettuna omenasiiderinä, mutta todellisuudessa se sisältää ”hedelmäviiniä”, omenamehutiivistettä ja mansikka-aromivalmistetta. Ei sis todellakaan ole omenasiideriä, taikka siideriä ylipäätään. Kaksikko rankkaa juoman limuviinojen sekalaiseen seurakuntaan. Ilmeisesti siideri-termillä ei ole mitään mallisuojaa tai EU:n määritelmää, vaan pulloon saa kirjoitella mitä vain.

Anyway, makeaa mansikkaa rakastavalle Foxy lienee oiva valinta. Alkoholin mausta ei tarvitse kärsiä, eikä limenkään. Sokeria juomassa on huumaava määrä. Hello Kitty.

25.8.2013

Spitfire Kentish Ale 4,2%




Tölkin tunnuslause ”Bottle of Britain” naurattaa Macea, ja siksi hän ottaa hyllystä tämän oluen, joka on erään hänen kaverinsa suosikkeja. Olut on tumman meripihkan värinen ja siinä on paksuhko, mutta lopulta suht vähäinen vaahto. Tuoksu on kuin kesäisen havumetsän, varsin maukas ja kukkea. Lace ei ensin Macen maalailua uskonut, mutta tölkin suusta tuoksuteltuaan oli valmis hyväksymään hänen mielikuvansa.

Valitettavasti maku ei testaajien mielestä yllä samalle tasolle. Päälimmäiseksi vaikutelmaksi jää hiukan metallinen kitkeryys, jota riittää vielä jälkimauksikin. Vahvasti humaloitu, raikas ja puraiseva, mutta ei tämä nyt suosikiksi noussut.

Lace totesi, ettei Spitfire ollut hänen juttunsa, ja Macekin olisi toivonut hieman lisää pehmeyttä. Nyt vaikutelma oli liian tymäkkä ja kitkerä.

22.8.2013

Affligem Blond 6,8%




Ruotsinlaivalta tuotu väkevä belgialaisolut, joka tosin on valmistettu Tsekissä Heinekenin tehtailla. Eihän siinä monta sataa kilometriä välissä ole, mitäpä sitä tuommoisista niuhottamaan. Juomaa on kuulemma valmistettu luostarissa jo vuodesta 1074 lähtien, joten perinteitä piisaa, ja homman luulisi olevan hanskassa.

Pullossa havaitaan uiskentelevan hiutalemaista sakkaa, ja vaikutelma on kuin suovedellä täytettyä joulupalloa ravistelisi. Onneksi ei ravisteltu, sillä ihan nätisti aukaistunakin vaahto tuppaa nousemaan aivan omia aikojaan pullosta ulos. Juoman valmistukseen kuuluu jälkikäyminen pullossa, ja se aiheuttaa tuon ylösnousemuksen.

Affligem on siis vaaleahkoa ja sameaa, ja ohuella vaahtohunnulla varustettua. Juoma maistuu yllättäen vehnäoluelta, vaikka sisältää pelkästään ohraa. Mace olisi voinut lyödä sokkotestissä päänsä vetoa, että kyseessä on vehnäolut, mutta ei sitten. Ei me paljon olla tässä harrastuksessa edistytty näköjään. Joka tapauksessa kumimainen aromi dominoi makua.

Alkoholin suhteen maku on melko mieto, vaikka prosentteja on paljon. Juoma puraisee hyvin, sitten seuraa tuo vehnäinen/kuminen aromi, joka päättyy lopulta kitkerähköön humala-aromiin. Raikas ”lagermainen” olut, tuskin kaikkien makuun, mutta monelle maistunee yhtä kaikki, kun on yli tuhat vuotta kannattanut vääntää.

20.8.2013

Wild Thing Lime Coconut 4,5%




”Hedelmäviini juomasekoitus” on etiketin mukaan tämän juoman laji. Tuttavallisemmin siis limuviina. Valmistuttajana on uusi tulokas, kokkolalainen BS-Nordic. 275ml:n panttipullossa myyty lähes väritön aine testattiin saunaa lämmittäessä. Juomassa on eräistä Lidlin juomista tuttu kätevä kierrekruunukorkki.

Tuoksu on hyvin vähäinen, ja tuo kaukaisesti mieleen kookoksen. Maku taas on aika kirpeä, ei sitruunainen vaan vieläkin väkevämpi. Kookosta ei juurikaan erottanut, mutta se ei haitannut testiparia yhtään, sillä kumpikaan ei ole kookosjuomien ystävä. Mahdollisesti kevyen kookosaromihäivähdyksen voi niellessä erottaa.

Juoma on toki hyvin makeaa, mutta selvästi kuitenkin kirpeämpi kuin monet vastaavat juomat. Limen väkevyys oli saatu hyvin esiin, ja tästä pisteet Wild Thingille. Sinänsä silkkaa limsaa ja tahmaa tehokkaasti kurkkua. Loppujen lopuksi juoma kuitenkin maittoi erittäin hyvin, vaikka ensihuikka saikin hiukan mutristamaan huulia. Vähän aikuisempi limuviina, nyökyttelevät testaajat.

15.8.2013

Henry Weston’s Vintage Perry 2011 7,4%




Jämäkkäprosenttinen päärynäsiideri Lacen palvomalta valmistajalta nautittiin onnistuneen autoremontin kunniaksi. Tai oikeastaan ”korjaajana” toiminut Mace ei ollut varma, tekikö itse asiassa mitään auton korjaamiseksi, mutta käyntiin se lähti, yhtä kaikki. Loppukesäisellä terassilla nautittu siideri on melko vaaleankeltaista juomaa, jossa on mieto tuoksu.

Mieto on makukin, yllättävän mieto. Päärynä antaa aromiin mukavaa pyöreyttä, loppuhaikuna häivähtää väkevänkirpeä aromi, jota jää hieman jälkimauksikin. Korkeita alkoholiprosentteja ei kyllä arvaisi, eli juoma on monien muidenkin Westonien tapaan melko petollista, koska sitä on niin helppo kipata.

Mace tykkäsi tästä juomasta enemmän kuin vastaavasta omenasiideristä, jonka maku oli pistävämpi. Tämä puolimakea aito siideri on hyvä juoma, pakko todeta. Eikä muistuta millään lailla kaupan halpishyllyjen ”päärynäsiidereitä”, jotka ovat paremminkin lonkkuja.

12.8.2013

Badger Fursty Ferret Kentish Ale 4,4%




Englantilainen ale, jonka Mace nappasi hyllystä siiderinä. Vasta pulloa avatessa tajuttiin, että kyseessä on olut. Menee sitä viisaskin vipuun toisinaan. Tyhmemmät tietysti vielä useammin.

Juomassa on hieno kullanruskea väri, vähäinen tuoksu ja kermainen vaahto, joka ei ole kovin pysyvä. Maku on kevyt ja maukas alen maku, ja molempien testaajien mielestä yksiselitteisen hyvää. Raikas ja tasapainoinen, kevyt mutta aromikas. Kerrassaan maukasta. ”Oikein hyvää”, toisteli Lace.

Etiketti kertoo mausta löytyvän jopa appelsiinia, mutta ehkäpä tämän havaitseminen vaatii jo kultivoituneempia makusilmuja. Siltikin olut oli raikkaan hedelmäinen, ja pitkästä aikaa molempien testaajien yksimielisesti tykkäämä. Kaupassa oli 3 muutakin Badgerin juomaa, hinnaltaan n. 4e / ½litran pullo. Ehkäpä niitäkin voisi kokeilla.

10.8.2013

Suntory Rich Malt 5,0%




”Enjoy rich taste in relaxing time”. Kömpelö englanninkielinen mainoslause koristaa tätä muinaista japanin tuliaista, eli viisiprosenttista lager-olutta. Siis sen tölkkiä. Tölkin takapuolta taas koristaa epäolutmaisesti kirsikkapuu, mutta sopiihan se toki japanilaiseen juomaan.

Juomassa on hyvin kirkas väri ja vahva vaahto, eikä se tuoksu juuri miltään. Makukin on melko mauton ja vähäisesti humaloitu. Aiemmin testatussa Grillimaisterissa tuntui olevan selvästi enemmän potkua. Tyypiltään olut on ehkäpä ”gold”-tyyppinen moneenkertaan suodatettu lager. Ei millään lailla pahaa, mutta makua voisi kyllä olla enemmän. Ehkäpä Japanissa ei juoda kovin väkeviä oluita. Rich Malt on melkoisen liioitteleva ilmaisu.

Tämä juoma ei jättänyt ihmeempiä muistikuvia, olipahan vain taas yksi tavallinen hyvä lager.

7.8.2013

Koff Rock III 4,7%




Tämän köyhän miehen vastineen Motörhead –oluelle testasi Mace jo aikaa sitten, mutta hukkasi sekä kuvan, että testipaperit jonnekin, joten olihan se testi sitten pakko suorittaa uudestaan. Kotiteollisuus-orkesteria sponsoroiva olut tarjoaa etiketin mukaan rock-asennetta ja Magnum-humalaa.

Juoma vaahtoaa paksusti, muttei vaahto erityisen kestävä ole. Väri on täyteläinen ja tummahko. Juomasta kohoaa hiivainen oluen tuoksu, jonka voikin kuvitella johtavan ajatukset hikiselle backstagelle keikan jälkeen.

Makua juomassa on kenties hieman runsaammin kuin normi-Koffissa, mutta mikään erityisen puhutteleva makukokemus ei ole. Enemmän kuitenkin potkua kuin ruotsalaisten Motörheadissa. Oli tuo Magnum-humala sitten mitä hyvänsä, ei se ainakaan muistuta ”jalohumaloita”, vaan antaa hyvin suomalaiskansallisen vaikutelman, mikä nyt tietysti juoman luonteeseen sopiikin. Jälkimakua juomassa ei ole juurikaan, ja muutenkin olut menee alas enempiä irvistelemättä.

Varmaan maistuu niin backstagella kuin lavan edessäkin, vaikka ei sitä rock-asennetta nyt valtavia määriä löytynyt. Ehkä hiukan juurevampi maku kuin perinteisessä Koff kolmosessa.

4.8.2013

Stonewell Dry Irish Craft Cider 5,5%




Lisää irlannintuliaisia. Siideri, jonka resepti on etiketin mukaan yksinkertainen: viittä lajia irlantilaisia omenoita pestään, puristetaan ja mehun annetaan käydä. Ja siitä se sitten syntyy, tämä ”McKennas’ Guides Best In Ireland 2013” (whatever this is) –arvonimellä palkittu juoma.

Siiderin väri on täyteläisen kullankeltainen. Tuoksu on vähäinen, mutta raikas. Raikas on makukin, voisi kutsua jopa kirpeähköksi, ja se päättyyy hieman kitkerään loppuhenkoseen. Vahva, jopa väkevähkö aromi. Ei liian kuivaa, mutta jollain lailla väkevä ja hapahko, ehkäpä testitiimin makuun liiankin väkevää juomaa.
Vaan juotua tuli sekin pullo.

30.7.2013

Grillimaisteri III 4,5%




Lidlissä oli juhannuksen korvilla sixpackeittäin myynnissä uutta Grillimaisteri –olutta. Tähtäys siis kesän mökkikaljamarkkinoille, ja hinta hyvin edullinen. Juoma on valmistetttu Suomessa, mutta sen tarkemmin ei valmistajaa valoteta. Tölkki kehuu oluen olevan voimakkaasti humaloitua.

Juomassa on suht ok väri, ei kovin halju. Vaahto on runsas. ”Haisee kaljalta”, toteaa testitiimi tuoksusta asiantuntevasti. Niin.

”Ei tää nyt ihan tavan kaljalta maistu”, väitti Lace, mutta Mace ei maussa havainnut mitään kovin erityistä. Eipä silti, että maku mikään huono olisi ollut. Erityisen vahvasti humaloitua juoma ei kyllä tuntunut tölkin lupauksesta huolimatta olevan.

Lace pysyi väitteessään, ettei Grillimaisteri maistunut ”tavalliselta Karhulta”, vaikkei asiaa sen paremmin osannutkaan perustella. Mace ei löytänyt kovin erikoista makua, mutta maku, jonka hän löysi, oli hyvä raikas lager. Hyvä hinta-laatu –suhde, päättelivät molemmat.

27.7.2013

Thatcher’s Gold cider 4,7%




Ihan suomalaisessa panttitölkissä myytävä uutuussiideri, joka lupaiili olevansa medium dry Somerset cider. Väri vastaa juoman nimeä, se on todellakin kullankeltainen. Tuoksua on aika vähän. Maku on raikas, konstailematon, mutta myös hieman aromiton. Melko samankaltaista kuin aikaisemmin testattu MacIvors, mutta sen jälkikitkeryys puuttuu.

Thatcher’s Gold on selvästi suunnattu tavalliselle kuluttajalle, joka etsii perinteistä englantilaissiideriä. Juoma on helppoa juotavaa, ja mediumiksi melko kuivaa. Makua olisi voinut enemmänkin olla. Kaupalliseen makuun tehty aito siideri. Perussettiä.

24.7.2013

Glow Peach & Apricot Cider 6,0%




Alkosta löytyi vahva, mutta tyttömäisen lookin omaava ruotsalaissiideri. Vaaleanoranssista juomasta kantautuu pitkälle vahva persikan ja aprikoosin makea tuoksu. Makukin on todella vahvan persikkainen, ja varsin aidon oloinen. Hyvin makea, mutta samaan aikaan jopa väkevä, ei kuitenkaan alkoholinen.

Lacen mielestä ”jotenkin jännää”, ja Macekin antaa pisteitä juoman luonteelle. Suurta annosta tätä siideriä ei kuitenkaan tulisi juotua yltiömäisen makeuden vuoksi. Paremmin se sopii joksikin drinkin osaksi tai pikkuryypyksi. Macella juoma alkoi tökkimään jo ennen kuin pieni lasi oli lopussa.

Glow on väkevä tyttösiideri, ei siis lainkaan aito siideri, vaan hyvin makea. Prosentit ovat kovat myös, vaikka niitä ei ihmeemmin maista. Tiimi antoi krediittiä varsin aidosta mausta. Etiketin tarkka lukeminen löi kuitenkin tiskirättiä naamaan: siideri sisältää omena- ja päärynäviiniä ja aromeja. Ei persikkaa eikä aprikoosia lainkaan.

21.7.2013

Smithwicks’s Draught 3,8%




Lace nautti irlanninmatkallaan paikallessa pubissa useammankin pintin tätä kevytprosenttista draught-olutta. Kehuipa vielä ja toi yhden tölkin Suomeenkin.

Juoma on ruskeaa, eikä vaahtoa eikä tuoksukaan paljon.
Maku aika kevyt, maltainen. Ei paljon humalaa ja muutenkin jotenkin laimea fiilis, tosin draughtit ovat tämän tyylisiä. Lace alkoi puolustamaan, että juoma oli maistunut pubissa paremmalta, ja oli kuulemma hyvä vastapaino Guinnessin raskaudelle. No, kai sitä muutaman tuopin jälkeen maistuu melkein mikä vaan, virnuilee tähän Mace. Ja toisaalta, pubioluessa on voinut olla esimerkiksi enemmän prosentteja kuin tässä tölkkiversiossa.

Smithwick’s on hyvin helppoa juotavaa, mutta erityisesti Macen olut jätti jotenkin kylmäksi. Jälkimakua ei jää, ja muutenkin juoma menee alas jotenkin huomaamattomasti. Vaatii ehkä totuttautumista, kun on tottunut lagereiden puraisuun. Toisaalta olut on voittanut Monde Selection kultamitalin vuonna 2010, joten ei kai se sitten ihan surkeaa olla voi. Vaikka kyllähän noita mitaleita on näköjään voittanut yks sun toinen.

18.7.2013

Coors Light 4,0%




Stephen Kingin kirjoissa juodaan usein Coorsia, ja kirjailija on antanut ymmärtää oluen olevan jonkinlainen laimeuden ja mauttomuuden huippu. Juoma osui eteen marketissa, joten voitiin testata, pitikö käsitys paikkaansa. Juoman etiketin pitäisi reagoida kylmässä. Kun vuoret muuttuvat sinisiksi, on tarjoilulämpötila oikea. Jääkaappikylmyys ei näköjään riittänyt, mut ei välitetty siit.

Kysessä on siis usalainen juoma, mutta tämä pullo oli tuotettu UK:ssa. Olut sisältää sekä ohraa että vehnää. Väriltään se on hyvin laimean keltaista, vaahto on kuitenkin aika ok.

Tuoksussa on ”jotain hassua”, väittää Lace, mutta ei osaa sitä sen paremmin avata, joten kommentti on itse asiassa melko turha=) Maku on todellakin melkoisen olematon, vähäinen vehnän aromi häivähtää, mutta juuri mitään muuta ei sitten maistajien makunystyrät mausta tavoitakaan. Jälkimakukin on aivan olematon. Jano- tai ryyppäyskaljana menee (huurteisena) hyvin, mutta on tämä kyllä aika aneeminen juoma. Kyllä oli Kuningas oikeassa.

Jos et pidä oluen mausta ja sinulla on silti joku pakkomielle juoda olutta, kokeile Coorsia.

14.7.2013

Kopparberg Naked Apple Dry 4,5%




Heti Xtran perään siirryttiin lahden länsipuolelle, jossa tunnelma on aina hiukan vapaamielisempi. Niinpä siellä tehdään uutuussiideriä alastomista omenoista. Ne on koettava.

Juomassa on selvästi täyteläisempi ja syvempi väri, tuoksua ei tässäkään paljon ole. Makua sen sijaan huomattavasti enemmän, ja kaikeksi onneksi juoma myös maistuu omenalta. Etiketissä luvataan siiderin olevan dry, mutta kuten muidenkin Kopparbergien kohdalla, asteikko tuntuu alkavan puolimakeasta. Ei siis kovinkaan kuivaa. Juoman tuoteselosteessa mainitaan omenaviinin lisäksi omenamehu, ja se saattaa antaa makuun lisää autenttisuutta, ja ehkä tuota makeansorttista täyteläisyyttäkin.

Ei tämä nyt mitään maailman ihmeellisintä ainetta kuitenkaan ole, vaikka vaikutelma onkin Xtraa laadukkaampi. Perusravintolasiideriä, ja ihan ok juoma sinänsä. Heille, jotka eivät välitä ”aidoista” siidereistä, on Kopparberg varma valinta.

12.7.2013

X-tra Omenasiideri 4,7%




Halpislaarin sidukka testattiin seuraavaksi. Hyvin haaleanvaalea ja lähes tuoksuton juoma on kyseessä. Mace kaataa Lacelle lasillisen ja odottaa kommenttia. Lace: ”Hmmm… ei oo pahaa. Onks tää päärynää?” Mace: ”Ei oo ku omenaa…” Lace: ”Jaa…?”.

Maku ei ole paha, eikä voimakas, mutta siinä on todentotta kuin hiven päärynäaromia mukana. Tuoteseloste ei ratkaisua tarjoa: sen mukaan maun takaavat omenaviini ja ”aromi”. Aromia, oli se sitten omenaa tai päärynää, ei kuitenkaan kovin paljon ole, ja nielessä sekin vähä häviää melkein olemattomiin. Lacelle kuitenkin kelpasi: ”Ei hassumpaa”, oli hänen konkluusionsa. Odotuksiin nähden juoma olikin raikas ja harmiton, jos kohta aika olematon. Ja oishan se tietty kiva, jos erottaisi, onko lasissa omena- vai päärynäsiideriä, mutta ehkä tämä menee vain testaajien heikkolaatuisten makusilmujen piikkiin.

Xtra on puolimakea helppo terassijuoma, joka ei suuria elämyksiä tarjoa, mutta menee hellepäivän helpottajana eikä maksa hirveästi.

10.7.2013

Baltika nr. 9 Extra Lager 8,0%




Venäläisiä oluita ei taida vielä olla ollutkaan maisteltavina, joten se vahinko korjataan nappaamalla Alkosta iso ja miehekkäästi alkoholia sisältävä pietarilainen lager. Kotona huomataan pullon korkin olevan jotenkin valmiiksi lommolla, mikä harmittaa Macea, koskapa hän toimittaa testipullojen korkit varovaisen avauksen jälkeen kaverinsa valtaisaan kokoelmaan. No, lommosta huolimatta juoman aromit ovat pysyneet pullossa. Kaiketi.

Baltika on hyvin vaaleaa ja runsasvaahtoista, ja siinä on hyvin vähäinen tuoksu. ”Onpa jännä maku”, toteaa Lace ensihuikasta. Toinen ja kolmas huikka alkavat kääntää arvioita negatiiviseen suuntaan. Vaaleaksi lageriksi aromi on kieltämättä hivenen erikoinen: jopa salmiakkisia sävyjä, yrttejä ja tymäkkä alkoholinen loppunielaisu. Mieleen tulee sairaalan desinfiointiaine, mikä väistämättä laskee pisteitä.

Jälkimakua ei kauheasti ole, mutta alkoholisuus saa epäilemään, että juomaan on lisätty viinaa. Humala tai mallas ei juurikaan maistu, vaan erikoinen väkevä yrttisyys, mikä sinänsä on omaperäisyydessään plussaa, mutta makuna aika karu. Jollain lailla raaka ja hienostelematon juoma.

Ei saanut testaajapariskuntaa kaipailemaan toista pulloa, vaan juoma laski aikalailla hitaasti, mikä vaalean lagerin kyseenollessa on harvinaista. Lace jopa ehdotti juoman lopun heittämistä lavuaariin, mutta ei tämä nyt sentään ihan niin pahaa ollut.

6.7.2013

MacIvors Traditional Dry Cider 5,6%




Lace poikkesi tällä kertaa Irlannissa, ja palasi sieltä iloisena, sekä kassit kilisten. Kesäloman alkua juhlistamaan korkattiin perinteiseksi irlantilaiseksi siideriksi mainostettu MacIvors. Reseptin kerrottiin olevan yksinkertainen: kypsät omenat kerätään, puristetaan ja lisätään hiivaa sekaan. Ja sitten vain odotellaan. Sillä hyvä.

Siiderin väri on vaaleankellertävä, ei oranssiin vivahtava kuten Magners ja John Kepplers. Tuoksu on hyvä ja kirpeähkö. Kuivaa ja perinteistä, voisi sanoa mausta. Omenan aromi ehkä vähän ohut. Lopussa tulee esiin kevyesti kitkerä häivähdys.

Aika lailla tavallisen makuista aitoa siideriä, josta joku viimeinen silaus tuntuu puuttuvan. Omenan maku olisi voinut olla täyteläisempi ja kitkerähkö jälkiaromi ei täysin tyydyttänyt. Silti ihan kelpo perussiideri.

30.6.2013

Mattilan Marjatilan Hiisider 4,6%




Huittislaisen Mattilan Marjatilan juoma ei varmaan tule vastaan joka kaupassa. Lacea oli kumminkin tullut, joten juoma otettiin testaukseen. Ilmeisesti juoma ei ole nimestään huolimatta varsinaista siideriä, vaan ”skumppaa”. Etiketin mukaan siis ”puolikuiva poreileva mansikka punaherukka marjaviini.” Kielioppi kannattaisi tarkistaa seuraavaan painokseen.

Juoma nautittiin niin nopeasti, että kuva saatiin vasta tyhjästä pullosta, mutta punaista se on väriltään ja kuohuu. Tuoksu on puutarhamansikan, maku samoin. Väkevä mansikka dominoi aromia. Makeutta saisi olla ehkä hieman lisääkin. Nyt vaikutelmaksi jää käynyt, hiukan hapan puutarhamansikka, eikä se ole testitiimin mielestä ihan kaikkein paras mahdollinen aromi. Varsin aito ja luonnollinen se kyllä on.

Hiisider on mansikkamehumaista ja hivenen tahmeaa. Alkoholia ei juurikaan havaitse ja jälkimaku on hapan. Punaherukkaa ei mausta tahtonut havaita, ellei sitten juuri se antanut tuota hapanta vaikutelmaa. No, viinit tietysti usein ovat hiukan happamia. Raikas juoma, mutta ei ihan kärkikastia meidän mielestä.

28.6.2013

Kuohu Valioluokka Pils 4,7%




Vallan ”rapeasti humaloitu” ja ”Perle ja Saphir-humaloiden aromaattisia yhdisteitä” sisältävä uutuuspilsner Mallaskoskelta.

Juoma on hyvin vaaleaa ja vähävaahtoista. Tuoksussa aistii enemmän siman kuin klassisen oluen, mutta mitenkään runsaasti tuoksua ei ole ylipäätään. Testi suoritettiin yllättäen sunnuntaiaamuna, ja Mace oli juuri ehtinyt pestä hampaat, mikä oli tietysti dramaattinen virhe. Kuohu kun ei Macen suussa maistunut käytännössä miltään aluksi. Pitkän purskuttelun jälkeen aromeista alkoi pikkuhiljaa saada kiinni.

Lacen mukaan humalan kitkeryyttä on hiukan, mutta hieman väritön, hajuton ja mauton kuva oluesta jäi. Jollain lailla bulkkimainen vaikutelma. Emme laske valioluokkaan, vaikka Kuohu onkin raikasta ja helppoa juotavaa. Ehkä pitäisi kokeilla uusintatestaus paremmin valmistautuneena. Nyt juoma ei tehnyt vaikutusta.

26.6.2013

Stronzo Blonde Ale 4,6%




Erittäin kuivaksi ja vaaleaksi etiketissä mainostettu tanskalaisolut tuli testiin seuraavaksi.

Juomassa on kirpeä, sitruksinen tuoksu ja se on hyvin vaaleaa ja runsasvaahtoista. Maku on myös aika kirpeänkuiva, puraiseva ja kevyesti kitkerä. ”Ei huono, ei huono…kuivaa simaisuutta”, sanoo testaajatiimin simasuu. Eikä tämä pahaa olekaan, tosin Macen mielestä tuoksu on makua parempi. Jälkimauksi jää hiukan humalaa ja alkoholin hohka.

Ihan iisiä juotavaa. Etiketissä on pitkä tarina tanskaksi. ”Pludselig lugter hele lokalet af frisk citrus humle”. Nimenomaan.

18.6.2013

Keisari 66 American Pale Ale 4,2%




Mace testasi omin päin tämän uuden nokialaisen pintahiivaoluen. Juomassa on nätti perusoluen väri ja runsas, pitsimäisesti laskeutuva vaahto. Tuoksu on aromikas, kukkaishumalainen. Siis kirpeä ja havumetsän mieleen tuova.

Maku saa testaajan ensin hieman nyrpistämään. Humalaa on runsaasti, mikä tekee aromista selvästi kitkerän. Jälkimauksikin jää hieman humalaa. Kitkerähkö, havupuinen aromi dominoi, mutta ei se nyt sentään liiallista ole. Ei tämä pahaa ole, mutta suomalaiseksi olueksi epätyypillistä. Voiskos se johtua vaikka siitä, että on amerikkalaistyyppistä? Vois varmaan.

Vahvasti humaloidun alen ystäville kokeilemisen arvoinen olut.

15.6.2013

Diabolo Ice Blue 4,0%




Täysin ilman suomenkielistä tuoteselostetta myyty saksalainen, mutta englannissa valmistettu limuviinatyyppinen juoma. Tiedot ovat saksaksi, eikä kieli ole tuttu testaajana toimineelle Macelle, mutta hän päättelee, että kyseessä on omenaviinin (52%) ja virvoitusjuoman sekoitus. ”Hienon” sinisestä juomasta kohoaa karkkimaisen makea, vadelmaan vivahtava tuoksu. Tai ehkä vadelmaa ja salmiakkia ja hiven sitruunaa. On kuin olisi karkkikauppaan astunut.

< Makukin on kuin irtokarkkeja: hyvin makea, tahmainen ja keinotekoinen, joskaan ei objektiivisesti ajatellen mitenkään paha. Toisaalta kun juoman nimi on Diabolo ja etiketissä sen luvataan olevan ”Devilishly Refreshing”, niin odottaisi hiukan erilaista ja enemmän potkua. Tämä juoma ei muistuta lainkaan alkoholijuomaa, ja on taatusti lasten käsisssä ja mahoissa vaarallista.

Diabolo on siis suuta tahmaavaa limuviinaa, joka kyllä pieninä annoksia menee, vaikka ei miehille sovikaan. Ja toisen pullon kohdalla alkaisi kyllä tökkimään ihan varmasti.

13.6.2013

Fentimans Ginger Beer 0,5%




Tätä kierrekorkilla varustettua englantilaista inkiväärilimsaa varmaan Viisikkokin joi, joten emme halua olla pekkaa pahempia vaan otimme juoman tarkasteluun. Vanhaan reseptiin perustuva juoma sisältää inkiväärin lisäksi mm. siankärsämöä, paprikaa, sitruunaa ja katajaa.

Juoma ei ole oluen väristä, vaan harmaata ja vaahtoamatonta kuin lonkero. Tuoksu on hyvä ja inkiväärinen. Maku on raikas, ja ensimmäisenä erottuu sitruunainen aromi. Jälkimakuna syvällä nielussa alkaa inkiväärin polte, jota Lace ei herkkäsuisena arvostanut, mutta Mace tykkäsi vallan paljon.

Lacekin piti juoman mausta, mutta polte oli hänelle liiallista. Macen mielestä ”jälkipoltto” oli pelkästään hauska lisä, ja raikas hyvä sitruunainen maku teki hänen mielestään tästä juomasta todellisen kesäpiknikin kevyen kruunaajan.

Ja jopas: nyt voi taas kuvan keskittää ilman kommervenkkejä!

9.6.2013

Motörhead Lager 4,7%




Ruotsalaisen Brands for Fans –firman yritelmä fanimarkkinoille. Silkkaa rahastusta toisin sanoen, mutta sopii paremmin bändin imagoon kuin esim myöskin markkinoilla olevat Motörhead ja Slayer –viinit…

Pullossa on ikävästi kiiltelevä ja jotenkin tuhruisen painojäljen omaava hopea-musta etiketti, josta ei tahdo saada kunnon kuvaa yrittämälläkään.

Vaalea tervevaahtoinen lager kaatuu laseihin ja testitiimi kulauttaa maistiaiset. ”Ei tässä kyllä mitään erikoista oo…” ”Tavallisen bulkkikaljan makuista...”. Vähäisesti humaloitu, vähän mallasta, vähän jälkimakua. Kevyt oluen hohka jää jälkeen.

Mean Machine Lager, kertoo etiketti, mutta mainoslauseet ovat kyllä paljon juomaa kovemmat. Kyseessä on raikas ja periaatteessa ärsyttämätön lager, josta ei oikein keksi mitään sanomista. Eiköhän tällä rokki irtoa kumminkin.

7.6.2013

Stella Artois lager 5,0%




Belgialaista lageria ruotsinlaivalta, jonne Mace teki taannoin reissun ”poikien kaa”. Hyttiin tuotiin sixpack tätä juomaa (vaikka ei varmaan olisi saanut), ja yksi puteli selvisi maihinkin asti testattavaksi. Laivalla juoma maittoi hyvin, joten oli mielenkiintoista testata muutamaa viikkoa myöhemmin naisseurassa, vieläkö olut tekisi kauppansa. Tai siis kuinka hyvin.

Juomassa on paksu vaalea vaahto sekä vaalea perusoluen väri. Tuoksu on hyvä. Maku vaikuttaa ensin hyvinkin laimealta, mutta kehittyy hieman loppua kohden. Vähäisesti humaloitu, ja sopii erityisesti saunajuomaksi. Raikas, kevyt, mutta riittävän aromikas. Kyllä se ihan hyvää oli, maissakin. Lasipullo ja korkkia suojaava paperi lisäävät laadukasta vaikutelmaa.

Mace, joka suhtautuu belgialaisiin ”ihmeoluisiin” jotenkin varautuneesti, suosittelee tätä konstailematonta normaalia lageria. Ennemmin kuin Karhu Nelosta, vaikka sitä laivalta taloudellisista syistä laatikon toikin.

5.6.2013

Frosty Jack’s Cider 7,5%




Tölkissä myytävä englantilainen vahva siideri lupaa olla virkistävää omenasiideriä ilman temppuja ja ylimääräistä glamouria. No, kaipa se voi mainosvaltti olla tämmöinenkin.

Juoma on hyvin vaaleaa ja siinä on raikas, hieman kirpeä tuoksu. Raikas ja kevyt on makukin. Yllätti hieman raadin, koska odotettiin jotain selkeästi karumpaa ja väkevämpää kokemusta. Vaikka Frost’s ei ihan ”aidosta” siideristä makunsa puolesta käy, ei se silti ole mitään teinijuomaakaan. Ei siis mitään sokerivettä, vaan puolikuivaa juomaa, jonka kyllä omenasiideriksi arvaa, vaikka omenan makua ei kovin paljon olekaan loppujen lopuksi. Siitä huolimatta alkoholinkin maku on onnistuttu jotenkin häivyttämään liki tyystin.

Ehkä alkoholia olisi voinut pari prosenttia pudottaa poiskin, sillä maku ei juuri laimeammasta siideristä erotu. Tätä pitää nauttia varovasti, sillä menee päähän salakavalasti. Siideri oli tietynlaisesta laimeudestaan huolimatta molempien testaajien mieleen ja tarjosi oikeastaan sitä mitä lupasikin.

30.5.2013

Krusovice Imperial lager 5,0%




Macen taannoiselta laivareissulta tarttui mukaan yksinäinen tölkki jo vuodesta 1581 valmistettua tsekkivahvistusta. Kotona odotti asiaankuuluva tuoppi, joten puitteet testaukselle olivat kunnossa.

Paksu ja runsas valkoinen vaahtokukka kohosi kolpakosta kullanvärisen juoman pinnalta testaajan alkaessa töihin. Näky oli varsin herkullinen oluenystävälle. Nenä puolestaan tavoitti vähäisen, mutta raikkaan oluentuoksun.

Maussa erottuu kevyesti hedelmäisiä aromeja, ehkä jopa hunajaa. Keskiverrosti humaloitu ja hyvin maistuva täyteläinen ja laadukas jano- ja seurustelulager. Kyllä nämä tsekit vaan tämän homman osaa, huokaa testaaja tyytyväisenä. Tämmöistä sen lagerin pitää olla.

27.5.2013

Olvi Mexico lonkero 4,7%




Uutuuslonkero Olvilta, ”eksoottisten hedelmien ja marjojen makuinen lonkero”, tarkemmin sanoen. Tuoteselosteesta käy ilmi, että juoma sisältää muun muassa omena- ja porkkanamehutiivistettä. Kuulostaapa eksoottiselta.

Lonkerossa on kaunis marjanpunainen väri, joka viehätti Lacen esteettistä silmää. Vähäinen vaahto nousee pinnalle marjaisen tuoksun noustessa lasista. Ei edelleenkään kovin eksoottista.

Makukaan ei kyllä vie ajatuksia Meksikoon, vaan paremminkin mamman marjamehupullolle. Hyvin makeaa tämä on, mutta maku muistuttaa enemmän herukoita, vadelmia ja mansikoita kuin mitään viidakon salaperäisiä marjoja.

Ihan suht ok juomaa kuitenkin, joskin pikkuisen liian makeaa. Juoma menisi ihan hyvin vadelmalonkerosta, joten eksotiikalla ratsastetaan vain markkinointimielessä. Maku kuitenkin sinänsä yllätti raadin positiivisesti, ja se kai tärkeintä lopulta on.

24.5.2013

Canterbury Jack Kentish ale 4,0%




Siirrytään Irlannista lahden yli. Sieltä löytyy Shepherd Neamen valmistama ”laimea” ale, joka on saanut nimensä jonkin muinaisen rosvon mukaan. Juomassa on meripihkaisen kultainen hieno väri. Etiketti lupaa maun olevan hedelmäinen, raikkaankirpeä ja virkistävä. Tuoksu on miedohko ja aromaattinen ja vaahto on melko vähäinen.

Maku on mieto, humala erottuu, ja alen hedelmäinen aromi. Hyvin helppoa juotavaa, ja periaatteessa janojuomiin laskettava, vaikka ei olekaan lageria. Sarjaa ”ihan hyvää”. Tästä ei paljon muuta merkittykään.

18.5.2013

Kilkenny Draught 4,3%




Lukija kyseli Guinnessin draughtin perään melkein heti, kun olimme testanneet Killkenny Draughtin, joka etikettiä tavaamalla paljastuukin Guinnessin juomaksi. Höh, ei me heti tajuttu. Juoma myydään 44cl:n huijaritölkissä, jonka sisällä kolisee optimaalisen vaahdon ja myyntikatteen varmistava muovihässäkkä.

Olut vaahtoaa todella paksusti, vaahto on kuin kermavaahtoa ja säilyy pitkään. Väriltään juoma muistuttaa meripihkaa. Tuoksussa puolestaan aistit havaitsevat pehmeää mämmistä maltaisuutta.

Suutuntumaltaan juoma on ”löllö”, eli ei puraise lainkaan, väljähtäneen oloista, jopa hieman vesimäistä, vaikka makua sinänsä onkin. Jollain lailla lepsun kuvan tästä sai, kun on tottunut lager-oluen puraisuun.

Kilkenny ei ole myöskään paksunoloista, vaan yllättävänkin kevyttä. Vähäisesti hiilihappoa, vähäisesti humalaa, mallasta sen sijaan aika paljon. Ei kuitenkaan makeaa ja paksua, ja helpostihan tämän juotua sai. Jotenkin kuitenkin antikliimaksi. Ei me nyt silti osata sanoa, millaista sen sitten olisi pitänyt olla.

16.5.2013

Desperados tequila flavoured beer 5,9%




Brittiläistä, mutta Hollannissa valmistettua väkevää tequilalla maustettua olutta. Aikaisemminhan on testattu ainakin Amigos tequila-olut. Odotamme Sombreros-, Caballeros- ja Vamos – tequila-oluita. Mace on sivistänyt tämän jälkeen itseään tuomalla laivareissulta pullon tequilaa, ja huomannut, että juomahan on hyvinkin pehmeän ja maukkaan oloista vaikkapa mandariini-tyrni –mehun kera. Hänellä oli mielikuva jostain karun väkevästä juomasta, mutta onhan tuo Sierra Reposado ainakin suomalaisia viinoja leppoisampaa.

Noh: Desperados on vaaleaa ja vähävaahtoista, ja siinä on hieman sitruunainen tai simamainen tuoksu. Suutuntuma on ihan ok-tavis olut, mutta niellessä häivähtää sitrus-viinamainen kirpeä aromi, jättäen jälkimauksikin jonkinlaisen kirpeän happaman aavistuksen. Kaiketi tämä on nyt sitten sitä tequila-yritystä, mutta ei se nyt ehkä ihan nappiin onnistunut.

Maku ei kuitenkaan ole huono, ja lievä sitruunaisuus antaan mukavan säväyksen juomaan, joten kyllä Desperados ihan hyvien juomien joukoon laskettiin. Ja koskapa olut testattiin vappuna, Lace antoi lisäpisteen, koska ”sitruunaisuus sopii vappuun”. Diktaattorina on kiva olla.

14.5.2013

Thatcher's 2011 Vintage Cider 7,4%




Vahva vuosikertasiideri, joka oli tullut Alkon valikoimiin samana päivänä, kun Lace sen hyllystä keksi. Ainakin sen Alkon. Kyseessä on ”Oak aged Somerset cider”, eli tammitynnyrissä lillunutta siideriä.

Juomassa on kaunis olutmainen väri ja se kuplii. Kirpeä, muttei kovin vahva tuoksu. Suussa maistuu klassinen hyvä englantilaissiiderin maku, mutta niellessä häivähtää joku hieman epätyydyttävä kitkeryys, ikään kuin omenan siemenkotaa olisi puraissut. Jälkilöylyiksi jää alkoholinen lämpö.

Siideri on puolikuivaa ja prosentit huomioon ottaen hyvinkin helppoa juotavaa. Ei anna terävää tai väkevää fiilistä. ”Joku oma luonteensa” juomalla on, kaksikko tuumii. Kyllä tämä hyvin maittoi, vaikkei ihan kymppiin päästykään.

9.5.2013

Golden Cap Lemon Soda 4,7%




Golden Cap on uudistanut tuotevalikoimaansa, tai ainakin pulloja/etikettejä, ja kaupan hyllyltä tarttui mukaan sitruunasoodasiideri 45 cl:n huijaripullossa.

Juoma on lähes väritöntä, ja siinä on simamainen tuoksu. Ja maku. Eipä voi sanoa olevan siiderin kanssa paljon tekemistä tällä juomalla. Ihan ok aromi, pikkuisen liian makeaa. ”Jotenkin turha juoma”, tuomitsee Mace, jolla on vaikeuksia keksiä siideristä oikein mitään sanottavaa.

Sitruuna maistuu, aika spraittimainen maku, hieman simaan päin kallellaan. Tämmöstä.

Mutta eilenkin joku nuori nainen osti tätä kolme pulloa, Mace huomasi kaupan kassalla. Voit sinäkin pitää.

7.5.2013

O’Hara’s Irish Red Ale 4,3%




Itsetehdyn hampurilaisaterian kyytipojaksi maisteltiin irlantilaista punaista alea. No, väri ei nyt ehkä suoranaisesti punainen ole, vaan tumman punaruskea. Juomassa on runsas ja pysyvä vaahto, sekä hieman hiivainen tuoksu.

Maku on jotenkin epämääräinen. Humalan kitkeryyttä hieman, mutta jotenkin latteankarvaalla tavalla. Voisiko jopa käyttää termiä savimainen. Maku ei ole suinkaan mikään ihmeellisen erikoinen tai paha, mutta ei nyt vaan ihmeemmin sytyttänytkään.

Lace tosin puolusti, että ”Irlannista saa aina pisteen ja etiketti on tyylikäs”, mutta siihen juoman ansiot sitten melkein jäivätkin. Mace ei innostunut, vaikka eihän juoma toki mitenkään absoluuttisen pahaakaan ole. Hyvän alen aromikkuus ja kukkeus kuitenkin puuttuivat, hän kritisoi.

5.5.2013

Marsalkka Luomukarpalo 4,2%




Tiedossa on ”täysmallaslager, jonka maussa on keveää maltaisuutta sekä häivähdys suomalaista karpaloa”. Erikoinen yhdistelmä, joka piti kokea.

Juomassa on kaunis täyteläinen väri, ja melko heikko vaahto. Tuoksussa on kuin onkin karpalomaista pistävyyttä. Eri asia on, onko se kovin hyvä yhdistelmä oluen tuoksun kanssa. Mausta toisaalta karpaloa ei kyllä tahdo erottaa. Juoma on raikasta, kevyesti kitkerää ja siinä vähäinen jälkimaku. Kevyen ja raikkaan sorttinen, saunajuomamainen, lievästi jopa alemaisia sävyjä saava olut.

Ihan hyvää, mutta vaikea sanoa, mitä se karpalo tässä loppujen lopuksi edusti taikka auttoi. Markkinointikikka, tuomitse Mace. ”Reippaasti kitalaen kautta kurkkuun hulauttamalla karpalon havaitsee”, vakuutteli kuitenkin toinen asiantuntijamme, eli Lace. Eli otetaan reippaasti.

30.4.2013

McGovern’s Oatmeal Stout 4,7%




Usalainen stout sisältää ohran lisäksi vehnää ja kauraa ja se on väriltään liki mustaa. Vaahto on ruskea ja laskee pian. Juoma antaa jotenkin paksun vaikutelman, kuten kai stoutin tuleekin.

Lace kulauttaa viipyilevän huikan ja loihee lausumaan: ”Hmm… ei hassumpaa. Suuhun ei tule pienintäkään epämiellyttävää makua. Savuisa, kahvinen…” hän luennoi pikkusormi virtuaalisesti pystyssä. Maku on todellakin kahvimainen ja kevyesti kitkerä. Lace tykkää kovasti, eikä Macellakaan suurta valittamisen aihetta ole, vaikka hän näön vuoksi mutiseekin, että olisi kaivannut ”ehkä hivenen enemmän mallaksen pyöreyttä ja vähemmän kahvista kitkeryyttä”… Ainakin termien puolesta olemme jo kuin aitoja olutsnobeja, ikään kuin jostain jotain tietäisimmekin.

McGovern ei ole makea olut, ja jälkimaku jättää hieman terävän vaikutelman. Varsin ok juoma kuitenkin stouttien ystävälle.

27.4.2013

X-tra päärynäsiideri 4,7%




S-ryhmän halpissiideri, joka on Laitilan valmistamaa, otettiin ennakkoluulottomaan testiin seuraavaksi. Juoma on lähes veden värinen, elikäs vallan väritön, ja se vaahtoaa kevyesti. Tuoksu on aika vahva ja esanssinen päärynä, ei sinänsä paha.

Esanssinen on makukin, ja makea. ”Maistuu halvalta”, toteaa Mace. Halvalta päärynälimsalta. Siiderin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Ei nyt mikään maailman karsein elämys, mutta objektiivisesti ajatellen aikamoista kuraa kumminkin.

Kaksikko on tyytyväinen, ettei ottanut hyllystä light-versiota. Eikä tulla ottamaan.

24.4.2013

Yebisu All Malt Beer 5,0%




Lisää jaappaninihmeitä, paikallista lageria.

Hyvin peruslagerimainen tuoksu, vaalea väri ja vaaleaa on vaahtokin. Ensihuikka tuottaa melko tavanomaisen lagerin aromin, tosin vahvahkon ja täyteläisen. Humalaa on hieman keskimääräistä enemmän ja jälkifiilikseksi jää kevyt alkoholin lämmittävä hohka.

Kelpo lageria, vaikka ei varmaan muistu mieleen enää kuukauden päästä. ”Musta tää on hyvää”, vahvistaa Lace. Olihan se. Ei tästä nyt osaa sen kummempia runoilla. Matkustakaa Japaniin ja maistakaa, sillä se selviää.

20.4.2013

Brew Dog 5 A.M. Saint Amber Ale 5,0%




Joskus ammoisina aikoina pariskunta testasi Brew Dog –panimon IPA-oluen, joka oli varsin päräyttävä kokemus. Panimon tunnuslause on ”Beer for Punks”, joten kaikenlainen hempeily on poissa laskuista, kun olutvalikoimaa suunnitellaan. Juomien imago ja toteutus on karun miehekäs. Tällä kertaa uskallettiin Alkossa tarttua 5-prosenttiseen Aleen.

Juoma on samean oranssinruskehtavaa ja siinä on vahva, hieman tumma vaahto. Tuoksu on hyvä, hedelmäinen. Lace sanoi makua karvaaksi, mutta Mace rankkasi sen aivan ok-tasolle. Toki humalan kitkeryyttä on paljon, mutta alemainen monipuolinen ”jalohumala-aromi” pehmentää sitä hyvin. Ei siis mitenkään ylikitkerää kuten IPA oli, vaan maukas, aromikas ja varsin hyväkin maku.
Lacenkin vastarinta pehmeni loppua kohden. ”Taidolla tehtyä”, kaksikko nyökytteli lopuksi.

18.4.2013

The Governor Cider 4,8%




Westonin talliin kuuluva siideri, joka on nimetty valmistajan koiran mukaan. No. No, miksei. Jos kerran haluaa.

Juomassa on vahva kirpeä ”aidon” siiderin tuoksu. ”Ah, tää vaan on niin mun. Mun siiderin maku”, Lace huokaa heti ensihuikan perusteella ekstaattisesti. Mace on kuitenkin pidättyväisempi ja ajattelee mielessään, että juoman mainitseminen Westonin siideriksi saattoi vaikuttaa Lacen arvioinnin positiivisuuteen. Hänen mielestään juoma on perinteinen kuiva brittisiideri, ihan hyvää, mutta tuntuu, ettei paljon eroa muista Westoneista tms samantyyppisistä. No, eikai tartte erotakaan, jos on hyvää. Lacen mukaan on, ja Macekin lasinsa tyhjensi ihan vaivatta.
Jokin oma luonne hänestä kuitenkin Governorista puuttui. Siideri vaikutti hänestä liian tavalliselta ja samanlaiselta kuin muutkin.

16.4.2013

Suntory Appelsiinilonkero 3%




Varmasti tämän juoman ensimmäinen testaus Suomessa. Parivaljakkohan ei tyydy pelkkiin kotimaan antimiin, vaan ulkomaanreissuilta tarttuu aina mukaan mielenkiintoista testattavaa. Tällä kertaa oli vuorossa Japani, jossa Lace piipahti ohimennen. Matkalaukussa kulkeutui mm. tämä matalaprosenttinen juoma, josta ei saanut selvää, oliko se siideriä vai lonkeronsukuista, kun ei purkissa ollut ihmistenkielellä mitään. Lonkkua se taisi olla.

Juoma on harmaata ja kuplivaa ja siinä on raikas ja hyvä appelsiinin tuoksu. Ja appelsiiniltahan se maistuukin. Aika luonnollinen jaffamainen maku. Limsaahan tämä oikeastaan on, mutta hyvää ja raikasta. Pystyisi juomaan isonkin pullollisen vaikka yhteen kyytiin. Ilmeisesti ”kevyt” juoma, koska kilokaloreiksi mainitaan 77, mutta aspartaami tai muut epäluonnolliset makeutusaineet eivät maistu. Alkoholia ei myöskään havaitse edes yrittämällä.

Paljon parempaa, kuin pillimehupakkaukseen (pilli mukana tietenkin) paketoitu sake, jota Lace myös toi mukanaan.

14.4.2013

Orval 6,2%




Testaajat vierailivat Alkossa ja aikansa hyllyjen luona pyörimistä seurannut (Lacen mukaan kiva ja komea) myyjä tuli heitä neuvomaan. Vaikka pysyimme incognito, emmekä siis paljastaneet olevamme legendaarisen ja Suomen arvostetuimman alkoholijuomasivuston isiä ja äitejä, pyysimme myyjän suositusta jostain laadukkaasta oluesta kokeiltavaksi. Myyjän valinta oli tämä trappisti- eli luostariolut Belgiasta.

Karun uskottavaan pulloon pakatun juoman tarjoilulämpötila on 12-14 astetta, joten sen annettiin hetken lämmetä pöydällä ennen nauttimista.

Juoma vaahtosi todella paljon, ja tuoksussa oli havaittavissa hedelmäistä aromia. Makua olikin hankalampi pukea sanoiksi, vaikka kovasti yritettiin. Pehmeähkö vaikutelma, kuitenkin etenkin niellessä humalan kitkeryyttä. Jälkimakua ei ollut paljonkaan. Hieman alkoholisen lämmittävä vaikutelma, ja mallaskin oluessa maistuu.

Kyllä me tykättiin enemmän edellisestä Stadin Panimon tuotoksesta, vaikkei tässäkään nyt mitään suoranaisesti vialla ollut. Juoma on tyyppiä talviolut ja sopii lämmikkeeksi pieninä annoksina.

6.4.2013

Stadin Panimo American Saison 6,5%




Maaseudulta katsoen eksoottisen pienpanimon vahva olut, joka etiketissä määritellään ”perinteiseksi belgialaiseksi maalaisolueksi”. Tämä Suomessa valmistettu perinteinen belgialainen olut on kaiken lisäksi vielä ”aromihumaloitu amerikkalaisilla käpyhumalilla”, joten meininki on ilmeisen kansainvälinen. Vähän ristiriitainen myös, eikö?

Etiketin tieteellisestä lähestymistavasta haisee olutsnobismi kauas. Lasista sen sijaan kohoaa varsin mieto, mutta myös varsin miellyttävä tuoksu. Ei aivan peruskaljan haju. Juoma on sameaa ja oranssinruskeaa ja vaahto on melko vähäinen.

Melko voimakkaasti humaloitu, kevyesti kitkerä humalan aromi jää jälkimauksi nieluun. Suutuntumassa häivähtää kuitenkin aavistuksenomainen makeus, josta Lace poimi jopa sitruunaisia sävyjä. Hän mietiskeli myös, että juoma muuttuu ikään kuin makeammaksi, kun lasi tyhjenee. No niin varmaan, vanha loppasuu.

Vaikka alkumaku muuttuu niellessä havupuisen kitkerähköksi (onkos tämä nyt sitä käpyhumalien vaikutusta?) loppu- ja jälkimauksi, on aromi ja kokemus kuitenkin suht pehmeä, täyteläinen ja ok. Ei mitenkään luotaantyöntävä elämys, vaikka onkin enemmän maistelu- kuin juomisolut.

4.4.2013

Karhu Tuplahumala 4,6%




”Humalointiin on käytetty Saazer- ja Golding-humalalajikkeita. Tuplahumalointi antaa oluelle hieman tummemman ja vahvemman maun”. Höh, eikö tästä saakaan tuplakänniä?

Karhun uutuuden tuoksu on melko olematon. Vaahto taas on runsas, paksu ja kestävä ja laskeutuu hitaasti pitsikuvion keralla. Väri on melko täyteläinen.

No, maussa on hitunen enemmän humalaa/makua kuin normaalissa bulkki-Karhussa. Jälkimauksi asti sitä ei kuitenkaan juuri kerry. Vähän kitkerämpi ja toisaalta täyteläisempi maku kuin normikaljassa.

Raikasta hyvää juotavaa, mutta eipä nyt mitenkään erityisen omaleimaista. Maittaa huurteisena, mutta tuskin tämä kovin pitkäikäiseksi innovaatioksi jää, eikä maku oikein riitä perustelemaan selvästi vakio-Karhua korkeampaa hintaa. Näin toteaa olutoraakkelimme Mace. Ugh.

31.3.2013

Laitilan Into Appelsiini lonkero 4,7%




Tämmöinenkin joutui Macen yksityistestiin. Rohkeana miehenä hän pyrki kumoamaan appelsiinilonkkukammoaan siedätyshoidolla. Jaffan värinen aine kaatui siis lasiin reippaasti.

Tuoksu ei ole ihan appelsiininen, eikä maustakaan suoranaisesti Jaffa mieleen tule. Lonkeron käynyt aromi sekoittuu suussa johonkin hieman ”teennäiseen” ja kirpeään fiilikseen. Jälkimaku on kuitenkin melko aito ja edelleen aika kirpeä. Juoma ei ole ylimakeaa ja kohtuullisen lonkkumaista muutenkin, ei mitään pelkkää limsaa.

Ei tämä nyt suoranaisesti pahaakaan ole, paljon kamalampaakin olisi voinut saada aikaiseksi. Macen on lopulta myönnettävä, että loppua kohden into suorastaan nousi ja juoma teki kauppansa ihan hyvin. Ehkä hieman täyteläisempi ja aidompi apppelsiininmaku olisi tehnyt terää, mutta meni tämä näinkin. Siedätyshoitoon aine oli hyvää, ja kammo väheni.

27.3.2013

Croctail Cola 4,5%




”Kofeiini- ja tauriinipitoinen alkoholijuoma” 25 cl:n pikkupurkissa, jonka Mace sai testata yksin ihan luvan kanssa. Aine on brittiläistä. Siellä tuntuvat tämäntyyliset ”limuviinat” olevan suosittuja.

Kolan väristä, ihmeen runsas rusehtava vaahto. Haju on epämääräisen paha, eikä muistuta kolaa. Mieleen tuli lähinnä Eri Keeper. Ja maku… se on kyllä… miten sen nyt sanoisi… erilainen. Edelleenkään ei kolaa kovin vahvasti muistuta, mutta ei kyllä energiajuomaakaan. Miten tätä kuvailisi, miettii testaaja, ja päätyy irvistäen kirjaamaan ylös: yäh, ylimakea, jonkun kummallisen teollisen liuottimen vivahteella ryyditetty pilaantuneen kokiksen aromi.

Haju on kuitenkin vielä epämiellyttävämpi, makuun alkaa ensiahdistuksen jälkeen jotenkin tottua. Mutta ei tätä kyllä uudestaan tule todellakaan ostettua. Juoma on kuin kotikaljaan olisi sekoitettu väljähtänyttä kokista. Aika pahaa siis inhimillisesti katsoen.