Vappukimara - Epilogi

Nähtävästikin parivaljakkomme on vihdoinkin toipunut vapusta, kun näppäimiltä irtoaa kimaran jälkinäytös. Tässä jälkinäytöksessä ei ole tarjolla kuvamateriaalia, jossa uupuneet vapunviettäjät makaavat kalpeina hiljaa otettuaan hilpeinä kaljaa. Pahoittelumme siis teille, jotka olette odottaneet blogiltamme vielä suurempaa mauttomuutta ja tyylittömyyttä, kuin mihin se tähän asti on yltänyt.

Neljän vuorokauden aikana testasimme siis 13 erilaista juomaa; siidereitä, oluita ja simaa. Näistä alkoholitonta oli vain sima, joten keskimäärin joimme siis kolme pulloa alkoholia päivässä. Kun jokainen pullo tai tölkki vielä puolitettiin, ei nautitun alkoholin määrä per henkilö ollut suuren suuri. Testijuomien lisäksi muuta alkoholia kului erittäin maltillisesti, joten kyseessä ei ollut mikään neljän päivän ryyppyputki. Päivien aikana leikattiin myös marjapensaat, haravoitiin pihaa, kudottiin sukkaa, saunottiin, nukuttiin, tehtiin ruokaa ja syötiinkin sitä jne. Tämä tiedoksi heille, joita huolettaa maksamme tila.

Siis kolme pulloa puokkiin per päivä. Pieni määrä, mutta omalla tavallaan lopulta aika lailla voimia vievä koettelemus. Sen verran raskas testiputki, että nyt vasta kykenemme muistelemaan vappukokemustamme kokonaisuutena.

Havaitsimme, että ainakin meidän kykymme ottaa vastaan uusia makuja ja tutkailla niitä innostuneina ja ennakkoluulottomina on rajallinen. Viimeiset pullot avattiin ja tyhjennettiin enempi tahdonvoimalla, kuin uuteen tutustumisen ilolla. Vaan mitäpä me emme lukijoidemme iloksi tekisi! Macen testikunto pysyi ehkä hieman terävämpänä kuin Lacen. Mace, tuo vanha loppasuu, osoitti jälleen kokemuksen vahvuuden.

Jatkossa pyrimme siis olemaan maltillisempia. Tietyistä perusperiaatteista emme tietenkään luovu, joten edelleenkin jatkamme lihaa säästämättä ja hyvää makua kaihtaen.

Vappukimara the 13th: the final chapter - Punk IPA

Punk Ipa Pale Ale

Kun pullon kyljessä sanotaan, että todennäköisesti et pidä tästä oluesta, eikä meitä itse asiassa edes kiinnosta pidätkö vai et, niin olut on melkeinpä pakko testata, vaikka punk-aatteen valjastaminen kaupalliseen markkinointiin herättääkin Macessa kevyesti ärsyyntyneitä tunteita. Prosentteja tässä brittiläisen Brew Dog-panimon kaljassa on tymäkät 6,1, joten vain Alkon hyllystä voi tämän juoman löytää. Aikaisemmin testatun Wild Haren perusteella jo saatoimme hieman arvailla minkä tyyppisestä makuelämyksestä on kyse (molemmat pale aleja), mutta tällä kertaa makuarvostelu ei mene niin yksimielisesti miinukselle kuin pupukaljan kohdalla.

Mutta siis: pahaahan tämä on kuin mikä. Maku on uskomattoman kitkerä ja katkera, eikä lähde suusta millään. Suutuntuma on vielä jotenkin kestettävissä, mutta ainakin Macen mielestä nielurisoihin jälkimakuna jäävä vanhan voikukan varren tyylinen kitkeryys tekee juomasta suorastaan niin pahaa, että sitä maistelee jonkinlaisen masokistisen nautinnon vallassa virne kasvoilla. Lace, jonka makunystyrät lienevät sofistikoidummat, uskoi löytävänsä mausta jotain hyvääkin, mutta kyseessä saattoi vain olla koviksen teeskentely. Toisaalta, Lacehan pitää irkkuviskeistäkin.

Pahan maun lisäksi aine menee päähän kuin Hankkijan lippis: syvälle. Pikkupullo kahteen pekkaan juotuna alkaa jo suhista korvissa. Tämä on todellinen äijäolut hänelle, jolle vain pahin on kyllin hyvää. Eipä haukuta neidiksi ainakaan. Suositellaan kaikille jalkapallohuligaaneille!

Vappukimara 12: Sofiero Creamy Ale

Vappukimaran kaksi viimeistä arvostelua laadittiin hieman jälkikäteen, mutta rehellisesti. Ensimmäisenä ruotsalaisen Sofieron uusi yritys. Lager ei maistunut juuri miltään, mutta tässä ale-tyyppisessä oluessa makua on selvästi enemmän. Mace on joskus jopa juonut Sofieroa muutaman tölkin, vaikka ei ole ale-oluiden ystävä (paitsi jos kyse on hinnasta). Testaus ei siis ollut aivan hyppy tuntemattomaan. Alet ovat kitkerän makuisia, mutta tässä kermaisuus kuitenkin pelastaa ja pehmentää makua. Tämä on ihan juotavaa, hieman ”paksun” ja pehmeän makuinen olut, kuitenkin kevyesti kitkerä. Mace pitää edelleenkin enemmän lagereista, mutta kyllä tämmöinenkin menee. Lacellekin pikkulasillinen maistui. Eikä vain maistunut, Lacen mielestä olut oli nimensä veroisesti kermaista, ja hiveli ja helli Lacen makuhermoja.

Vappukimara 11: Keisari EloWehnä

Macen kommentti ensimmäisen kulauksen jälkeen: "Tässä maistuu tuhka ja nokinen puu." Missä lie hän moisia maistanut... 

Lacella oli huonoja kokemuksia vehnäoluista, mutta yllätys oli positiivinen, ja hakkasi kuulemma saksalaiset vastineet. Kovin laajaa kokemusta vehnäoluista ei kaksikolla kuitenkaan ole.

Keisari EloWehnä on todellakin melkoisen erilainen olut. Makua ei välttämättä voi suoranaisesti hyväksi sanoa, mutta se on hyvin erottuva ja erilainen. Todellakin tuhkainen, emäksinen ja kuiva maku, joka jää kummittelemaan suuhun vielä pitkäksi aikaa. Mace oli kokevinaan maussa jopa viimevuotisen vappupallon makua, whatever that means. Väri on vaalea (jotenkin olettaisi maun perusteella olevan tumma) ja samea, koska tämä olut on suodattamatonta. Tämä on selvästi olutharrastajan juoma, jolla voi snobbailla lagerväen joukossa.

Lace melkeinpä ihastui Keisariin, Mace suhtautui hieman varauksellisemmin. Kevyen alkuinnostuksen jälkeen lopputölkki hupeni melko rauhalliseen tahtiin. Lace sai lasinsa tyhjäksi ensimmäisenä, ja pyysi jopa Macen tölkistä lisää.

Vappukimara /-kumara 10: Magners Irish Cider

Sunnuntai-ilta avattiin irlantilaisella 4,5% vahvuisella siiderillä. Eilisen turhankin tymäkkä siiderikokemus oli jättänyt Macen hieman epäileväiseen moodiin, mutta Pösön öljynvaihdon jälkeen nautittu raikas Magners olikin vallan hyvää. Pikkupullo kahteen pekkaan hupeni hyvin nopeasti. Siideri on selvästi aikuiseen makuun, "laatusiideri", mutta kuitenkin helpommin juotavissa, ja käy jopa janojuomaksi. "Tämähän on ihan hyvää", totesi Mace, ja Lace taas sulki silmänsä ja lensi ajatuksen siivin Vihreälle Saarelle. It's a long way to Tipperary, mutta jos sinne asti pääsee, käynti Magnersin panimossa saattaa kannattaa.

Mace totesi lasin tyhjentyneen muutamalla reippaammalla kulauksella, ja koska siiderivarasto oli jo lopussa, siirtyi hän nopeasti seuraavaan testikohteeseen, Keisari EloWehnä -olueeseen.

Vappukimara 9: Aspall Classic Organic Cyder

(Kannattaa huomata kaunis asetelma - Mace on erittäin romantillinen ihminen)

Myös siideripuolella tehtiin yksi luomuhankinta. Lace arpoi hetken aikaa Westonin ja Aspallin välillä, mutta päätti jättää tutun Henrynsä tällä kertaa hyllyyn. Aspallissa prosentteja on 7, ja se jo lupasi Lacen mielestä hyvää. Lace rakastaa erittäin kuivia, vahvoja omenasiidereitä.

Eikä Aspall pettänyt. Vahva omenanmaku, aisteja hellivä tuoksu, kuivuus, joka melkein sai hampaat ihanasti narskumaan. Siiderissä ei maistu alkoholi lainkaan, joten se on helppoa juoda - jos siis pitää kuivista siidereistä. Juomisen helppous voi olla myös petollista; tätä nektaria tulee helposti juoneeksi hieman liian reippaasti.

Mace teilasi Aspallin varsin tylysti: "Tää ei oo hyvää!" Aivan liian väkevä ja robusti juoma Macen makusilmuille. Hampaat kyllä narskuivat, irvistellessä. 

Kevätillan pienessä hämärässä kaksikkomme suuntasi metsänrajan ulkosaunaan. Sen lempeisiin löylyihin otettiin mukaan tuttua ja turvallista: Pirkka Lager ja Pepsi Max. 

Vappukimara 8: Pörstin kotisima

Sima kuuluu vappuun yhtä oleellisesti kuin kinkku jouluun, yhtä sitkeästi kuin kokko juhannukseen, yhtä itsepintaisesti kuin virpojat palmusunnuntaiaamuun, yhtä erottamattomasti kuin mämmi pääsiäiseen, yhtä itsestäänselvästi kuin pizza krapulapäivään ja Lacen nalkutus Macen korviin.

Eikä simaa ilman munkkeja. Lace tekaisi reippaasti pienen taikinan ja paistoi munkit. Ne tosin eivät hänen mielestään onnistuneet riittävän hyvin, syynä varmaankin Macen jo parhaat päivänsä nähneet vehnäjauhot.

Siman valmistaminen on helppoa ja halpaa, mutta pienen määrän tekeminen ei aina tunnu mielekkäältä. Niinpä tänä vuonna vappusima hankittiin keskikaupungin suoramyynnistä ja valinta osui Pörstin kotisimaan.  Kaupasta saatava simahan ei ole simaa nähnytkään. Jo kotisiman etiketti oli lupaava: tässä on käytetty vain niitä aineita, joita simaan kuuluukin. Litran pullo maksoi 2,60 euroa, eikä markkinointiin tai muihin ulkomusiikillisiin arvoihin ja ylimääräiseen hömpötykseen ole panostettu; sen verran karu puteli on kyseessä. 

Entäpä maku? Eipä ollut silkkoa sisältäkään tämä sima. Macen kommentti kertonee kaiken: "Ihan kuin äidin tekemää!" Tällä kertaa Lace oli täysin samaa mieltä Macen kanssa. Täyden kympin sima.

Vappukimara 7: Oiva omenasiideri

 Vappu, suomalaisen työn päivä. Hyvä syy siis avata Laitilan kuiva omenasiideri. Aikuisempaan makuun, ei siis mikään teinisiideri, mutta on kuitenkin raikas ja helppo juoda. Sisältää hieman sokeria, eli ei ole mikään ylikuivaksi käytetty sentään. Hento omenan tuoksu, maku ei ollut vahvan omenainen, mutta ehdottomasti omenan tunnisti. Oivassa ei ole keinotekoisia makeutusaineita ja sen huomasi. Raikas, kelpo suomalainen siideri, eikä maksa järkyttävästi.

Tällä kertaa Lace ja Mace olivat samaa mieltä: hyvää.

Vappukimara - välinäytös

Niin koitti siis vappupäivän aamu. Hilpeä kaksikkomme huomasi hämmästyksekseen, että edellisiltainen Sofiero-tölkki ei ollutkaan tyhjä. Yksimielinen mielipide oli: Sofiero ei toimi lämpimänä ja väljähtyneenä. Mace, vanha loppasuu, kuitenkin tyhjensi tölkin urhoollisesti.

Edellisen päivän juomien nauttimisjärjestyksen muistaminen tuotti kaksikolle hieman vaikeuksia, mutta tiukin ponnisteluin siitäkin lopulta selvittiin.