26.11.2010

St. Peters Honey Porter 4,5%


Brittein saarilla jatketaan. St. Peterin hunajaportteri erottuu muiden olutmerkkien joukosta pullollaan, joka on kopio 1770-luvun amerikkalaisen panimon pullosta. Höh, miksi amerikkalaisen, jos kerran panimo on kuulemma yli 700 vuotta vanha brittiläinen? Silkkaa erikoisuudentavoittelua sanon mä (Mace). No, erottuu kuitenkin.

Juoma sisältää ohraa ja vehnää, ja on nimensä mukaisesti hunajalla maustettu. Ja sen huomaa: jo pullosta nuuhkaistessa nenään leviää vahva ja herkullinen hunajan tuoksu. Tumma, ja matalavaahtoinen olut tuoksuu kuin teinisiideri, mutta maku ei ole lainkaan makea, vaan keskikitkerä ja Macen mukaan ”jotenkin epämääräinen”, eikä hyvässä mielessä. Lacen mielestä olut on kyllä hyvää, mutta Mace ei mausta diggaa, vaan lähinnä nuuhkii lasiaan. Mace, tuo vanha hunajatassu, on ristiriitaisten tuntemusten vallassa. Hänen mielestään St. Peters on testattujen oluiden parhaan tuoksuinen, mutta maku ei häntä miellytä. ”Humalaisen kitkerä!”, sanoo Mace. ”Maltaisen mämminen!”, vastaa Lace. TV:n ääressä nautittu pullollinen teki kuitenkin lopulta kauppansa, mutta tällä kertaa Lace oli kaksikosta ensimmäinen, joka lasinsa sai tyhjäksi.

Hunajaportteri on olutsnobille oiva juoma, joka erottuu varmasti sekä pullon, että tuoksunsa perusteella. Ei tarvitse väkisin yrittää löytää mausta rapeaa pähkinäisyyttä ja harmaakivikirkkoa. Kun ette kumminkaan löydä.

23.11.2010

Harviestoun Bitter & Twisted Blond Beer 4,2%





Etiketin perusteella tältä skottioluelta odotettiin jotain hirmuista, kitkerää ja perverssiä makua. Tuoteselosteesta havaittiin, että juoma sisältää ohran lisäksi vehnää ja kauraa, ja on matalahiilihappoista. Kuulemma pitäisi olla hyvin tunnistettava sitruksinen terävyyskin vielä. No, Mace ja Lace eivät ole mainospuheiden vietävissä, vaan lasit täytettiin puolueetonta tutkimusta varten.

Ulkonäöltään Harviestoun on hyvin perinteinen lager-tyyppinen olut, vaahto on nätti. Maku piti sen minkä lupasi: se oli aikalailla jännä. Mace hihkaisi heti: ”Maistuu salmiakilta!”. Lace hihkaisi vähän vaisummin: ”Kitkerää…”, eikä muka havainnut salmiakinvivahteita lainkaan. Mace piti kuitenkin päänsä ja kirjoitti arvostelupapereihin: ”Maistuu salmiakilta (oikeasti!)”.

Matalasta hiilihappoisuudestaan huolimatta kihelmöi kielellä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin arvosteltu Boddingtons. Mace ihmetteli ja makusteli erikoista aromia ja juomalasi tyhjeni nopeasti. Lace, tuo kitkerä ja perverssi blondi, taas otti päälle juustoa makua pehmentämään, eikä muutenkaan suuremmin riemastunut skottien tuotoksesta.
Maku sai siis ristiriitaisen vastaanoton, mutta yhtä kaikki: juotua tuli.


20.11.2010

Upcider Jouluomena 4,7%




Toistamiseen talouden Upcider-lasit pääsivät juuri oikeaan käyttöönsä. Pikaisella kauppareissulla Lace nappasi mukaan välipalasiiderin. Tarkoitus oli ostaa Rakkauden talossakin maisteltua Glögisiideriä, mutta sitä ei valikoimissa valitettavasti ollut, kuten ei myöskään vaniljamanteli-siideriä (jota Mace odotteli vesi kielellä...tai ehkä ei=) ).

Erityisesti Lace suhtautuu erittäin varauksellisesti kotimaisiin siidereihin. Macenkin mielestä ne ovat yleensä teinijuomia: makeita ja esanssisia. Jouluomena-siideri lupaa aitoa makua luonnosta ja ripauksen joulun ja tammitynnyrin aromeita, mihin kaikennähnyt parivaljakkomme suhtautui ilottomasti hymähdellen.

Mutta kerrankin Lace yllättyy totaalisesti. Tämähän on hyvää siideriä! Omenan maku on todella vahva ja kuivuus on kohdallaan. Omenan maku ei ole mitään makeaa esanssiomenaa vaan vahvaa ja kirpeänhapanta. Macen mielestä siideri on jopa turhankin paljon aikuiseen makuun eli jo liiankin kuivaa, mutta kyllähän se tiedetään, kumpi tässä taloudessa on aikuisempi - ainakin iän perusteella.

Mutta ne joulun ja tammitynnyrin aromit? Ne jäivät mysteeriksi, vaan mitäpä tuosta, kun maku muuten on hyvä.

19.11.2010

Keo Premium beer 4,5%






Ranskasta hetkeksi Kyproksen saarelle, jossa tosin ovat käyneet vain Macen äiti ja sisko (vuonna 1990). Vaan kotoisan marketin oluthylly mahdollistaa tavan tallaajallekin turistielämyksiä.

Kyproksenkävijät olivat Keoa hyväksi kehuneet, eikä ihme, ihan toimivalta hellejuomalta se vaikuttikin. Kevyt ja raikas lager sisältää ohraa ja maissia. Ensivaikutelma oli mauton ja vetinen, ehkä hitusen kitkerä. Jälkimakua ei isommin ollut havaittavissa. Periaattessa melko mitäänsanomatonta juomaa, mutta raikasta ja helposti juotavaa. Limassolin helteisellä terassilla tämä varmasti tekisi kauppansa.

Keo - tuo Kyproksen Lappari, tuotti Macelle kuitenkin pienoisen pettymyksen. Massiivinen pullo näytti lupaavasti puolilitraiselta, mutta vaivaiset 33 cl tyhjeni nopeasti. Hämäsivät, nuo jorgokset.






18.11.2010

1664 Gold 6,1%






Kulta liitettynä ruokaan luo välittömästi mielikuvan ylellisestä mausta. Kronenbourgin kahdesti käytetty lager ei tuota pettymystä. Sievät 2,5 desin pullot avataan ruuan valmistumista odotellessa. Vaahto on paksu ja pysyvä, ulkonäöltään olut on perinteinen lager. Maussa ei ole mitään kitkeryyttä, ei mitään ristiriitoja.

Mace, tuo liukasluikkuinen vanha loppasuu ("liukasluikkuinen"??? T:Mace) kuvaa pehmeää makua liukkaaksi. Varsin liukkaita ovat Macen kehutkin, eikä Lacella ole mitään syytä olla eri mieltä, hän löytää jopa maun liukkauden aikansa makusteltuaan. Se, mitä ei ehditä nauttia aperitiivinä, juodaan loppuun oluella maustetun käristyksen kanssa.

Gold on toki hieman petollista, prosentit kun eivät maistu mitenkään. Nektarimaisen hyvää ja erittäin laadukasta, ehdottomasti yksi parhaista testatuista.

16.11.2010

Kun olutta on liikaa

Kaikkea oluttahan ei ole pakko nauttia suoraan kurkusta alas. Aiemmin jo testattua Murphy'siä lojui nurkissa vielä tölkki, jonka Lace päätti hyödyntää ruuanlaitossa, Macen haikeasta katseesta huolimatta. Tuo vanha loppasuuhan olisi kevyesti kumonnut koko tölkin niine hyvineen.

Mitään suuria gourmet-elämyksiä Lace ei tapansa mukaan tavoitellut, vain hyvää ja tavallista perusruokaa. Pakastimesta löytyi puolisen kiloa Pirkan riistakäristystä.

Pannulle sipulia, pekonia ja riistakäristystä. Kun aineksia oli sopivasti käristelty ja lisätty joukkoon suolaa ja timjamia, Lace lorautti pannulle puoli litraa tummaa olutta. "Ai siihen meni siis ihan kaikki?" kysyi Mace katsellessaan pannulla porisevaa sunnuntailounasta.

Samaan aikaan muhivat juurekset uunissa: punajuurta, lanttua, palsternakkaa ja sipulia, seuranaan tilkka öljyä ja muutama timjaminoksa.



Ruokapöydästä poistui kylläinen ja tyytyväinen pariskunta.

















Hieman myöhemmin nautittiin jälkiruuaksi suklaamoussea. Mistä tietää, että nainen rakastaa miestä? Siitä, että nainen valmistaa suklaamoussen käsin vatkaten.

15.11.2010

1664 Blanc 5,0%





Pari kilometriä Eiffelistä sijainneen kaupunginosan sivukadun kivijalasta löytyi sikäläinen Siwa. Kaupan nimi on jo unohtunut, niin kuin Lacella tuppaa moni muukin asia unohtumaan, mutta tunnelmaa voisi kuvata siwamaiseksi tai millä muulla tahansa sanalla, joka kertoo kaupasta, jossa tavara on edullista, se on purettu hyllyihin puolihuolimattomasti, käytävät ovat ahtaat, siisteys ei ihan huippuluokkaa ja kassatytöt vain vaivoin kykenevät peittämään tympääntyneisyytensä.

Vaan siis olutta sai Pariisinkin Siwasta, ja pullot saatiin ehjinä lentokoneessa kotimaahan asti. Tämä hieman samea, kalpeankaunis valkoinen olut sievässä sinisessä pullossa miellytti molempien makunystyröitä. Tuoksussa ja maussa on kevyesti sitruunaa ja kas: pullon etiketin tarkempi tutkiminen paljasti oluessa olevan sekä sitruunaa että korianteria. Maku on raikas eikä varsinaisesti muistuta olutta. Pullokoko oli 250 ml. Onneksi pulloja oli kaksi, jotta molemmille riitti tätä hitusen erikoista, mutta ehdottomasti hyvänmakuista olutta. Marraskuun räntäsateen piiskatessa ikkunoita Lace ja Mace totesivat oluen sopivan erityisen hyvin hellesäällä juotavaksi.

Lacen Pariisin matka oli toki enemmän kulttuuri- kuin olutpainotteinen. Tästä esimerkkinä Vermeerin teos Lacemaker, joka roikkuu Louvressa.



14.11.2010

Boddingtons Pub Ale 4,7%


Jo prosenttien määrästä voi päätellä, että tämä tölkki on peräisin kotimaisesta marketista. Tölkissä on draughtflow-system, joten Mace avaa tölkin varovaisesti, mutta vahvan miehekkäästi. Yhtään tippaa ei roiskahda pöydälle, vaan lasiin kaadettaessa syntyy paksu, kermainen vaahto.

Tuoksu on hyvä, Macen mielestä hieman hunajainen. Koekeittiössä tuoksuu muutenkin hunaja, sillä Lace maustaa kasvissosekeittoa hunajalla. Molempien mielestä ensisimaisu on vetinen ja mauton, mutta nopeasti maku tulee esille. Maku ei ole vahva, vaan harmiton ja vähäinen. Olut on kuitenkin pehmeää ja menee sujuvasti kummankin kurkusta alas. Tölkin mukaan oluen on tarkoitus olla hiilihapotonta ja tämä varmasti aiheuttaa sen, ettei maku tunnu raikkaalta eikä kirpeältä.

Alkumaistelujen jälkeen olut palvelee ruokajuomana. Lace on loihtinut herkullista kasvissosekeittoa (bataattia, kukkakaalia, palsternakkaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia, currya, kermaa ja hunajaa) ja paahtanut sen seuraksi pannulla ruisleipää sekä paistanut halloumijuustoa. Ruoka on hyvää, ja keltaisen tölkin juoma toimii loistavasti kyytipoikana.

Boddingtonissa mikään ei erityisesti häiritse, jos kohta ei kummemmin kolahdakaan. Ilta kyllä kuluisi hyvin tätä siemaillen ja ehdottomasti tämä kuuluu testattujen oluiden joukossa luokkaan "tätä voisi juoda toistekin".

13.11.2010

Niin paljon olutta....





... - niin vähän aikaa.

Lace saapui Ranskanmaalta kotimarketin kautta Macen tiluksille kassi kilisten. Sen kätköistä paljastui neljä Pariisin tuliaista ja viisi muuta olutpulloa. Kaksikkomme pyöritteli huolestuneena päätään katsellessaan edessä olevaa urakkaa. Maisteltavaa ja arvosteltavaa riittää lähipäivinä, joten lihaa säästämättä ja mauttomuuksien lähteestä ammentaen kaksikko käärii hihansa ja sihauttaa ensimmäisen tölkin.

11.11.2010

Nobelaner Talviolut 4,5%




Lidlin tuotoksilla jatketaan. Koskapa talvi ja räntä on taas saapunut näillekin raukoille rajoille, on syytä ottaa asiaankuuluvaa lämmikettä. Tulevan viikonlopun yhteistä testiputkea odotellessa Mace nappasi Nobelanerin erikoisversion koppaansa ja hieman myöhemmin napaansa maksa-arvojen nousua uhmaten. Hän on valmis antamaan kaikkensa blogiyleisön eteen.

Purkissa lukee epämääräisesti, että juoma on valmistettu ”Suomessa”, mutta mitään sen tarkempia vinkkejä ei anneta. Nobelaner on, kuten arvata saattaa, väriltään tumma, ja siinä on paksu pitsimäinen vaahto. Makua voisi kuvata ”paahteiseksi”, se on kevyesti kitkerä, ei kuitenkaan maltaisen mämminen. Alkoholi lämmittää mukavasti taustalla yhdessä kitkerähkön, ja hieman nieluun jäävän jälkimaun kanssa. Edellinen tumma olut, Sofiero, on kyllä Macen mieleen selvästi enemmän. Nobelanerissa on sitä paljon puhuttua luonnetta pikkuisen liikaakin, ja se on aika lailla aikuiseen makuun suunniteltu. Mace, joka on ikuisesti teini-ikäinen, ei ole vieläkään tottunut voimakkaamman makuisiin oluisiin, ja etenkin voimakas humalointi saa häneltä usein tuomion. Lace, tuo vanha teräskurkku, taas kippaa joskus (tätä nykyä harvoin, tosin) tujumpaakin tavaraa irvistelemättä.

Blogi on ollut nyt hieman Mace-painotteinen lähiaikoina, mutta Lacen heleä ääni kuuluu jatkossa entistäkin viettelevämpänä, kun Ranskan-tuliaiset kotiutuvat. Toki jatkamme armottomalla asialinjalla, kuten aina. Ja pilkkeet silmäkulmista vilkkuen.

9.11.2010

Karlens Gold Long Drink 4,7%



Taas valittiin juoma sillä meiningillä, että nyt on karmiva makuelämys edessä ja saadaan revitellä arvostelussa oikein kunnolla. Energiajuomalonkkua? Ainakin purkki näyttää kovin ”energiseltä” kullanhohtoisena kiiltäessään. Tuoteselosteesta voidaan kuitenkin havaita, että juoma pohjautuu omenaviiniin, ja mahdolliset muut vivahteet on lisätty enemmän tai vähemmän epäluonnollisin aromein. Mitään tauriineja sun muita hömpötyksiä ei tässä juomassa ole, joten energisyys lähtee pelkästään alkoholista ja mahdollisesta hyvästä seurasta.

Tölkki avataan ja nuuhkaistaan. Kyllä, energiajuoman tyypillinen, vaikeasti kuvailtava tuoksu leviää aistimiin. Lasiin kaadettaessa Karlens poreilee hieman, mutta ei vaahtoa käytännössä lainkaan. Väri on vaaleankellertävä. Ja maku? Se on enemmänkin Pommac-henkinen kuin energiajuomasta muistuttava, ei lainkaan niin väkevä. Hyvin makea, ja, pakko myöntää, periaatteessa ihan hyvä. Eipä ihme jos nuoriso diggaa. Entinen nuori alkaa kuitenkin pohtia, joisiko tällaista koko iltaa, kuten joskus tulee olutta juotua (niin, siis hyvin erityisestä syystä…)? Hiukkasen eppäilen.

Karlensin long drink-jäljitelmä tuli siemaistua nopeasti ja se jätti suuhun tahmean fiiliksen ja vatsaan jotenkin epämääräisen olon yllättävästi. Mutta maku on kyllä ihan ok, jos ei halua laadulla snobbailla. Paljon kamalampaa odotettiin.