Corona Extra 4,6%

Koska parivaljakko testaa aina kerralla useamman juoman, pitäen tämän jälkeen ansaittua maksanlepytystaukoa, on tämänkin meksikolaisoluen nautiskelu tapahtunut jo uuden vuoden karkeloiden aikana. Juoma on saman tehtaan tuotoksia kuin joskus muinoin testattu Modelo, ja sen tiedettiin olevan melko mautonta, jos kohta harmitonta juomaa. Juoma valittiin meksikolaisperäisen ruuan palanpainikkeeksi. Lace oli nimittäin valmistanut herkullisia quesadilloja (Macen mielestä tortilloja, mutta Lace halusi tämän erheellisen näkemyksen oikaista.. ne olivat siis quesadilloja…hyviä joka tapauksessa), joita Mace vielä terästi annoksella jalapenoa.

Ja hyvinhän Corona tulisen ruuan taltuttajaksi sopikin. Juoma tosiaan on hyvin vaaleaa, ja se sisältää ohran lisäksi maissia ja riisiä. Macen yskiessä turkinpippuriensa armoilla Corona lievitti elämystä raikkaudellaan. Hyvä ja harmiton janojuoma, jota on helppo juoda, muttei ole kuitenkaan täysin mitätön.

Sitä paitsi Lacen mukaan juoma ”Pitää hyvällä tuulella, ei tuu äkänen olo”, joten tässäkin mielessä se sopii iltapalan harmonian pysyttäjäksi.

Modelo Especial

Meksikoon kun päästiin, niin jatkettiin heti toisella saman maan oluella. Epäolutmaiseen pikkupulloon pakattu juhlavan oloinen olut on ehkä maultaan hieman Solia vahvempi ja metallisempi, mutta selkeästi amerikanjuomaa tämäkin. Maku on hyvin lyhyt, Macen mielestä jotenkin vetinen. Jälkimakua ei juuri ole.

Kauniin aamuvirtsan värinen juoma on Lacen mielestä jees, mutta Mace ei innostu ihan niin paljon. Jotain jää puuttumaan, eikä juomassa oikein ole aineksia oikeuttamaan kahden ja puolen euron hintaa. Mahtaako tällaisia tuntemattomia oluita loppujen lopuksi ostaa kukaan muu kuin yhden kerran testaajat? Mitään mullistavaa ne eivät tuo, ja vaikka olisivat ihan ok juomia, niin halvemmalla saa vastaavia suomalaisia. Olisiko esim tämä Modelo jonkun mielestä niin ihmeellistä, että sitä olisi aina pakko saada?

Miksi mennä merta edemmäs, saatikka valtameren taakse, kalaan? Tämmöst me tääl fundeeratti.

Sol

Lacen tuoma meksikaaniolut korkattiin ja saatiin tyhjäksikin ennen kuin huomattiin ottaa kuvaa. Tämän pienen tyylirikon ei kuitenkaan annettu häiritä tieteellistä arviointia.

Mace nuuhki lasista kevyesti simamaista tuoksua. Maku oli kuitenkin normaali lager, pehmeänsorttinen. Kitkeryyttä ei ole lainkaan, ja juoma on kevyt ja helppojuontinen ja lähes jälkimauton. Lace arvioi juoman vastaansanomattomalla ammattitaidolla: ”Se on vaan hyvää”. No, kyllä se sitten on. Kerta.

Lievästi snobbailuun taipuvaisena Lace jäi kaipaamaan pullonsuusta limeviipaletta, joka kuulemma tämän oluen juontitapaan kuuluu, mutta muuten ylisti Solia. Kyllä tämä Macenkin mielestä oli miellyttävä kokemus, hyvällä tavalla ”mauton” olut. Ay ay!