Kartanon 2012 satokauden mansikalla maustettu siideri 4,7%

Perheyrityksen tummanpunainen mansikkavaihtoehto, jossa kevyesti mansikka-arominen tuoksu.

Maku ei kuitenkaan iske: ”Ei… tämä ei iske”, irvistelee Mace, koska maku ei iskenyt. (Nettiin voi kirjoittaa näinkin huonon lauseen). Juomassa on väkevä, käyneen mansikan tahmainen maku, jota tekisi mieli lantrata. Lace tekikin niin, ja kippasi sekaan karpalovissyä, joka teki siideristä paljon paremman ja raikkaamman. Jopa tuoksu parani.

Mace joi omansa raakana, mutta ei tykästynyt. Juoma ei maistu esanssiselta mansikalta, vaan maku on periaatteessa aito, mutta tuo mieleen mansikkahillon, johon on tullut hometta. Ikäänkuin satokausi olisi ollut hieman liian sateinen. Aromi on paksuhko ja raskas ja Macen mielestä jollain tympeällä vivahteella ryyditetty.

Boolinpohjaksi siis sopinee, mutta paljaaltaan juotuna liian tömäkkää ainetta. Aikaisemmin testattu Kartanon omenasiideri oli paljon positiivisempi elämys.

La Asturiana Sidra 4,1%

Espanjalainen siideri pikkuisessa 25cl:n tölkissä. Juoma on vaaleankeltaista ja siinä on vahva vanhan omenan tuoksu. Kevyesti makea aromi (Lacen tarkalla asteikolla ”puolikuiva +”) ja täyteläinen omenan maku. Mace tykkäsi erityisesti, ja hän oli valmis antamaan siiderille hyvin harvoin arvosteluissa käyttämänsä varauksettoman ”Hyvää” –arvosanan.

Helppoa juotavaa ja maistuvaa juomaa, jossa ei ole häiritseviä sivumakuja. Maistunee myös makeampien ”tyttösiiderien” ystäville. Mitäpä tästä sen pidempään tarinoimaan, maista itse, jos vastaan osuu.

Hartwall Sininen 3,5%

Kakkosolutmarkkinat ovat auenneet, ja ensimmäisten joukossa apajille kiitää hieman kuriositeetiksi jäänyt klassinen merkki, Sininen. Kolmosversio on testattu aiemmin, ja oli aika mitäänsanomaton elämys. Ehkäpä menestys kakkosena on keskiolutversiota parempi. Hinnaltaan alle 20e/laatikko oleva juoma osoittautui olevan ainakin halvan hintansa arvoista.

Juoma vaahtoaa paljon, väri on aika haaleanvaalea. Tuoksultaan perinteinen lager, ja niin se on myös maultaan. Periaatteessa ihan positiivinen elämys siis, josta ei jää mitään kummempaa kaipaamaan. Ei välttämättä prosenttejakaan. Lace ei huomannut eroa tavallisiin kolmosoluisiin alkoholin suhteen.

Makua ei hirveästi ole, mutta kuitenkin riittävästi. Ja toisaalta peruslaatikko-oluissa ei välttämättä mitään ylimaallisia makuelämyksiä edes haeta, joten Sininen saattaa olla menestyskin, jos hinta pysyy näin edullisena.

Magners Berry 4,5%

Kolmen euron pulloissa jatketaan, ja vuorossa on marjainen Magners-siideri Irlannista.

Punaista tämä on väriltään. Lace kommentoi makua ”puolikuiva, hyvä , marjainen maku”. Marja voisi olla puolukka, karpalo tai jopa mansikka. Lace maiskutteli ja tykkäsi ja arveli juoman toimivan jollekin porttina tyttösiidereistä oikeisiin.

Mace diggasi enemmän normaali-Magnersista, mutta kyllä tämäkin meni. Ei tajunnanräjäyttävää, mutta Lacen mielestä hyvää, Macen mielestä ok. Ja otetaan taas.

Brahma Premium Lager 4,3%

Taas valloitetaan uusi olutmaa: Brasilia. Juoman nimi viittaa tosin Macen mielestä enemmän Intiaan, mutta minkäs teet. Englannissa tämä tosin valmistettu on, kun tuskin kannattaa maailman toiselta puolelta rahdata. Kannattaako Englannistakaan, päätyi testiryhmä mietiskelemään, kun oli pullon tyhjentänyt. Ei, oli mietinnän tulos.

Brahma on hyvin vaaleaa ja hyvin mautonta. Mieleen tulee väljähtänyt vesi. Minkäänlaista maltaan makua ei ole, eikä jälkimakua liioin. Juoma ei vaan jotenkin toimi, maku on turhan tympeä ja lyhyt. Ehkä Etelä-Amerikan helteessä maistuu, muttei kyllä Suomeen kannata kuskata, kun 33cl pullon hintakin oli 2,89 euroa. Ei tämmöisiä osta kuin epätoivoiset, kaiken juoneet testaajat.

Sitäpaitsi pullossa oli joku valuvika, ja se keikkui pöydällä.

Ecusson Cidre Brut 4,5%

Punaetikettinen Ecusson antaa päällepäin vaikutelman mansikkasiideristä, mutta on kyllä aivan normaali omenasiideri, kuiva sellainen.

Väkevähkö tuoksu, oluen väri ja kova kuohunta havaitaan ensimmäisiksi. ”Onpa hapanta”, nyrpistelee Lace ensin maistettuaan, mutta peruuttelee myöhemmin. Juoma on kuivaa, muttei sentään ylikuivaa. Maku on hyvä ja aromikas, mutta ehkä hiven lisäsokeria olisi tehnyt terää. Tällä kerralla yllätten Mace oli positiivisempi. Hänestä Ecusson oli aivan kelpoa, mutta Lace makusteli hiivaisuutta ja liiallista kitalakeen jäävää hapanta jälkimakua.

Mutta koska Macen hampaat eivät kuivuneet, ei juoma voinut olla liian kuivaa. Tämähän on fakta.

Amigos Tequila Flavoured Beer 4,6%

Uudet innovaatiot senkun jatkuvat, nyt vuorossa tequilalla maustettu olut, joka on valmistettu Iso-Britanniassa, vaikka kovasti yrittääkin olla meksikolainen.

Juoma ei vaahtoa paljon ja on lager-oluen väristä. Tuoksusta erottaa sitrusta. Samoin mausta: ensireaktio oli kuin olueen olisi sekoitettu simaa tai sitruunamehua. Vähäinen makeakin häivähdys on havaittavissa, joten Macen loppupäätelmäksi mausta rakentui lager-oluen ja Seven Upin sekoitus.

Eipä tämä erityisen pahaakaan ole, vaan raikasta janojuomaa. Maku on hieman erikoinen ja vaatii pikkaisen totuttelua, ennen kuin alkaa maistua. Lace tykkäsi taas Macea, tuota vanhaa jäärää, enemmän. Mitään tequilaa me ei kyllä mausta erotettu, mutta tämä voi johtua vain siitä, ettei kumpikaan tiedä, miltä tequila maistuu. Vois se siitäkin johtua.

Shaker Cider & Guarana Caffeine 4,5%

Tämmöinen juoma oli ilmeisesti aivan pakko tehdä: energiajuomasiideri! Juomaan on guaranan lisäksi lisätty kofeiinia. Toisaalta enemmän kofeiinia saa kahvikupista, mutta siinä taas ei ole energiajuoman ”teknistä mystisyyttä”, eikä kielletyn hedelmän makua. Avoautoajelun väsyttämä Lace kaipasi piristystä (keskiluokalla on keskiluokan huolet), joten huurteinen Shaker kaivettiin jääkaapista.

Shakerin ulkonäkö tuo mieleen lager-oluen, vaikkakaan se ei vaahtoa. Tuoksu on energiajuomista tuttu, ja siinä on aika tympeän makea karkkimainen toffeen vivahde.
Juoma on makeaa ja myös maku tuo mieleen energiajuoman, kuten arvata sopii. Ehkäpä kuitenkin hivenen kevyempää ja raikkaampaa kuin joku Battery. Lähinnä siis siiderin ja energiajuoman sekoitusta. ”Ei tässä kauheasti tarvitse irvistellä kun juo”, toteaa Lace suhteellisen tyytyväisenä, ja kumoaa lasillisen nopeasti. Mace ei täysin jaa hänen tuntemuksiaan, mutta arvelee, että joku ”nykynuori” saattaa juomasta hyvinkin pitää. Melko kallistahan tämä litrahinnaltaan kuitenkin on, jos meinaa litratolkulla kipata.

Repsahdus

No ei siinä kauaa mennyt, kun Macen ryhtiliike notkahti. Lace saapui kassit kilisten tiluksille ja kassien sisältä purkautui kauhea määrä testattavaa! Mace tiesi, ettei hän voisi laittaa Lacea testaamaan koko satsia yksinään, ja raskain sydämin hän päätti jakaa tämän vastuullisen, jos kohta hivenen vaarallisenkin tehtävän. Eli suomeksi: sama ralli jatkui kuin ennenkin.

No ei vaan. On Mace oikeastikin vielä elokuussakin karkkilakossa, eikä oluttakaan kulu kuin saunoessa. Ja tietysti testattaessa, mutta sehän on ihan eri asia.

Bavaria Premium Original 0,0%

Ei meidän testit ole kokonaan mehulinjalle siirtyneet, vaikka taas on alkoholiton vaihtoehto tarjolla. Syy on se, että juhannuksen jälkeisellä viikolla Macelle iski päälle masennus.

Juhannusviikonloppu oli vietetty perinteisesti ”poikien kaa” mökillä ruokana pelkkää makkaraa ja grillissä poltettua ja sytytysnesteellä marinoitua grillitassua. Ja juomana olutta. Sen huomasi vatsassa ja olossa muutenkin. Seurasi ryhtiliike, eli syömisen radikaali vähentäminen ja karkkien, sipsien, keksien sun muun turhan jättäminen kauppaan. Oluen samoin; 11 juhannuksesta jäänyttä kylmää olutta odottelee lomalaista jääkaapissa, mutta Mace avaa alkoholittoman. Samalla hän hyräilee Rehtorit –yhtyeen biisiä: ”Nyt on niin että mä juon pelkkää vettä”.

No, itse testiin. Tuoksu on hedelmäinen ja suorastaan hyvä. Juoma vaahtoaa kovasti ja on vaaleaa, muttei nyt ihan laimean väristä kuitenkaan. Mausta on merkitty arvostelupapereihin: noh, kyllä tämä suunnilleen oluelta maistuukin. Alkoholittomuus tulee esille vetisessä jälkitunnelmassa, mutta sokkotestissä tuskin jokainen sitä edes arvaisi. Humala maistuu, ja makua on ihan yhtä lailla kuin ”mauttomissa” keskioluissa. Laimeaahan tämä on, mutta huomattavasti pahempaakin voisi olla.

Tämä ohran lisäksi vehnää sisältävä olut on Saksaan viittaavasta nimestä huolimatta hollantilaista alkuperää, ja osoittautui positiiviseksi yllätykseksi.