30.3.2011

Nøgne Ø Brown Ale 4,5%


Lace kulkee kaikkialla vahtien silmä kovana uutta testattavaa. Töölöläisen Anton & Antonin luomukaupan ikkunasta haukankatse tavoitti kaksi norjalaista olutta, jotka oli pakko hakea maistettaviksi, olisihan se taas uusi valloitettu olutmaa.

Ensimmäisenä tulikokeeseen laitettiin ruskea Ale. Pullossa kehotettiin antamaan sakan laskeutua pohjalle. Tämä vaatimus tuli varmasti täytettyä, sillä pullot unohtuivat Macen jääkaappiin yli kuukaudeksi. Taannoisen kuuden tunnin Ikea-reissun jälkeen niin parivaljakko kuin aikakin olivat kypsiä vuonojen kutsulle ja ensimmäinen pullo otettiin pöydälle lämpenemään. Tarjoilulämpötila kun oli peräti 12 astetta.

Olut vaahtoaa komeasti, ja hieman tumma ja pumpulimainen vaahto myös pysyy pitkään. Tuoksuu aavistuksen kahville, ja värikin on kaunis tumma ruskea. Ensimmäisten kulausten maku lupailee Macen mukaan jopa kahvilikööriä, minkä jälkeen nielaistessa tulee kuitenkin kitkerähkö jälkimaku. Herkkusuut totesivat alkumaun olevan lempeä, jälkeenpäin raa’an kahvipapumaisen kitkerä. Hieman ”väljähtäneen” oloinen, ei juuri kihelmöi eikä puraise.

”Periaatteessa aika mielenkiintoinen”, tuumaili kaksikko. Macen mieleen oli erityisesti tuoksu. Nimeä hän kuitenkin ihmetteli. Nöökneöö. Jeg heter Peter.

29.3.2011

Golden Cap Winter Apple Cider 4,7%



Talvi jatkuu vaan, joten vieläkään ei päästa talvijuomista eroon. Macen silmään osui marketissa edukas 44cl pikkupullo tätä suomalaista kaneliomenasiideriä, ja se päätettiin laittaa tiukkaan yhteistestiin.

Juomassa on selkeä kanelin tuoksu, joka on varsin onnistunut verrattuna vaikkapa Karlensin vastaavaan keitokseen. Lacen mukaan tuoksu on jopa glögimäinen. Väriltään Golden Cap on punertavankellertävää ja useimpien siiderien tapaan vaahdotonta. Kaneli maistuu myös maussa; Lace piti edelleen kiinni glögi-fiksaatiostaan, mutta Macen mukaan juoma ei glögimäisyydessään yllä Olvin Glögisiiderin tasolle. Omenasiideri maistuu kuitenkin läpi sopivasti, ettei vallan joulunalustunnelmiin ajauduta. Ei ole kovin makeaa, eikä muutenkaan mitään teinijuomaa. Raikkaampaa kuin jouluglögi ja ihan kivaa (talvi)juomaa. Kevyesti positiivinen ylläri.

23.3.2011

Crowmoor Unfiltered Dry Apple 4,7%


Mace-mokoma on varsin hyvin kunnostautunut yksinäisillä maisteluhetkillään, joten Lacekin päätti olla reipas tyttö ja testata ihan omin voimin tölkin siideriä. Aiemmat kokemukset Crowmoorista ovat olleet hyviä.



Tämä mainostaa siis olevansa englantilaistyyppinen, kuiva omenasiideri. Omenamehusta osa on suodattamatonta, ja maku toikin mieleen mehuasemalla puristetun omenamehun, jota Lace joi lapsena erittäin paljon. Mutta siis että kuiva omenasiideri? Pikemminkin juoma oli medium dry, hetkittäin suussa tuntui lähes makea maku. Crowmoor maistuu hyvältä, maku vain oli ristiriidassa sen kanssa, mitä tölkin kyljessä luki. Joten kyllä Lace juo tätä toistekin, vaikkapa samalla kertaa kun maistattaa juomaa Macella.

20.3.2011

Juhlasiideri: Thatcher's Katy Medium Dry Cider 7,4%


Myös juhlasiideri otettiin Alkon valikoimista. Valinta ei ollut vaikea, sen verran hyvin Alkon kuivat siiderit on jo tullut maisteltua. Kaiken kaikkiaan kuivan ja puolikuivan siiderin ystävä ei liikoja vaihteluja lasiinsa löydä. Makeita tyttösiidereitä kyllä riittää, mutta niitä me emme tue.

Vaan löytyi hyllystä siis vielä jotain, mitä ei ole ehditty maistaa: Thatcherin valmistama vahva Katy-siideri. Englantilaisen valmistajan Old Rascal on jo aikaisemmin testattu.


Juoma kuplii kauniisti ja pitkään, kuohuu, muttei vaahtoa. Kaunis, hieman olutmainen väri, ja tuoksussa kevyesti alkoholista omenaa.

Maussa kaksikko havaitsi myöskin alkoholin terävyyttä, ja vaikutelma on jotenkin väkevä ja viinimäinen. Onhan prosenttejakin reippaasti, mutta tässä juomassa ne maistaa. Jälkimaussakin alkoholi lämmittää, lisäksi Macen mielestä siinä on joku kevyt kitkeryys, mitä ei oikein taas osattu kuvailla. Suuhun jää tahmea, mutta kitkerähkö fiilis.

Kaksikko tyhjensi Katy-lasinsa melko hitaasti, eikä tästä juomasta tullut kummankaan suosikkia. Lace sai lasinsa nopeammin loppuun, ja alkoi sen antamilla voimilla laatia päivällistä (mistä kyllä tuli olosuhteisiin nähden hyvää). Ei ihan perussiideriä tämä. Siinä on oma luonteensa, mutta se luonne on jotenkin turhan kesytön. Hieman vaikeasti lähestyttävä siideri. Ja tavikselle lähestymistä haittaa entisestään 4,50 euron pullohinta.

Juhlaolut: Ayinger Frühlingsbier 5,5%



Kun katsoo elämää taaksepäin, tulee usein todenneeksi: eipä olisi silloin arvannut että...

Kaksi vuotta sitten Mace ja Lace eivät osanneet kuvitellakaan, että jonain päivänä he maistelevat oluita ja siidereitä yhdessä. Moni muukin yhteisen elämän asia oli silloin vielä molemmilta hämärän peitossa.

Vuosi sitten alkoi yhteinen bloginpito . Se alkoi ennen kaikkea Lacen hassusta päähänpistosta. Nyt, vuotta myöhemmin, Mace huolehtii bloginpidosta ahkerammin kuin Lace. Juomisesta molemmat kantavat huolta tasavertaisesti ;) Vuoden aikana on väsätty noin 120 blogikirjoitusta, ja koska lähes jokaisessa on kerrottu maistellusta juomasta, keskimäärin olemme siis nautiskelleet noin joka kolmas päivä. Ei hassumpaa.

Juhlan kunniaksi piti tietenkin maistella juhlajuomia. Juomien hankinta jäi Lacen tehtäväksi, ja hän suuntasikin tutkimaan Alkon valikoimia. Pitkällisen ja tarkan harkinnan jälkeen - ehei, vaan heti sisälle tullessaan Lacen silmät iskivät kiinni tähän:



Täydellinen etiketti kuvaamaan Lacen ja Macen yhteistä elämää! Onneksi hieno etiketti oli olutpullon kyljessä, joten Lace poistui pullo mukanaan kassan kautta.

Ja kotona maistettin.

Juoma vaahtoaa kaadettaessa hirmuisesti, ylös ja ulos lasista. Kevyt sakka kertoo juoman olevan suodattamatonta, mutta on kuitenkin melko kirkasta. Lopuksi aika isot kokkareet löytyivät kuitenkin Macen lasin pohjalta. Jälkeenpäin vasta huomattiin, että oikeaoppinen tarjoilulämpötila olisi ollut peräti 12,8 astetta, mutta janoiset loppasuut vetivät oluen naamariin suoraan jääkaapista. Me ei olla turhantarkkoja.

Juomassa on suht voimakas humalointi, ja se on jotenkin pils-henkinen juoma. Ei siis tummaa. Papereihin päätyi maininta ”ihan juotavaa”, mutta suurempaan juhlaan ja riemunkiljahduksiin ei ollut aihetta. Makua ei myöskään osattu kovin tarkasti kuvailla. 3,29 euroa puolen litran pullosta on kyllä turhan paljon tämänkaltaisesta juomasta, joten ensi vuonna kaksikko kyllä ostaa jotain muuta.

16.3.2011

Olvi Jouluolut 4,7%


Taas otetaan Olvia. Emme ole (valitettavasti) saaneet mitään sponsorointia Iisalmesta päin, vaan Olvin laaja valikoima ja hyvä saatavuus tässä maankolkassa ovat syynä heidän tuotteidensa useaan esiintymiseen testauksissa.

Joulu meni jo; sen huomasi Macekin, joka tonttuilee ympäri vuoden. Mutta kun oli tarjouksessa, niin pitihän sitä, yksi tölkki. Vanha visukinttu ei voinut vastustaa tumman juhlaoluen kutsua. Joulutunnelmaan pääsemiseksi tölkki varustettiin kuvausta varten asiaankuuluvalla päähineellä. Kuusta ei kuitenkaan tuotu sisään, vaan se sai edelleen jäädä terassin pöydälle. Kyllä me jo siitä koristeet ja valot otettiin pois, älkää huoliko...

Kauniin tummanruskea ja meripihkamainen juoma sai väristään kiitosta erityisesti Lacelta, ja maultaankin se oli vanhan irkkuviskisiepon mieleen. Macen suussa suoraan Royal Dutchin perään otettu ensikulaus hiukan ”riiteli”, mutta kyllähän tähän makuun kuitenkin pääsi kiinni. Jouluolut tarjoaa kevyttä mämmistä maltaisuutta, mutta kuitenkin helppoa juotavaa. ”Mukavaa”, totesi Lace. Tyytyväisenä makustellen kaksikko suuntasi odotuksensa kohti tulevaa kevättä.

14.3.2011

Royal Dutch Post Horn Lager 4,5%


Tämän oluen tuoksusta Lacelle tuli mieleen baaritiski. Semmoinen monissa liemissä uitettu ja nukkavieru, mutta kotoinen.

Juoman vaahto on aika nätti, muttei kovin pysyvä, vaan laskee nopeasti. Niin laskee juomakin juotaessa: Post Horn on maultaan raikasta janojuomaa, jota on helppo nauttia. Melko vähäisesti humaloitu, kevyesti jää alkoholi henkeen lämmittämään. Tämä hyvä, tavallinen lager oli kaksikon mieleen, koska kyseessä on niin perusolut kuin olla ja voi. Tuttu kuin lähikuppilan baaritiski (tosin, koska kumpikaan testiryhmästä ei baaritiskejä juurikaan harrasta, heidän täytyy vain käyttää kieltämättä runsasta mielikuvitustaan tunnelman saavuttamiseksi).

Loppasuut kritisoivat kuitenkin 44 cl:n huijarikokoa. Hiukan meinaan ottaa päähän tämä pakkausten pienentäminen hintaa laskematta. Turha luulla, ettei huomattaisi. Kyllä me huomataan.

9.3.2011

A. Le Coq Double Bock 7,0%


Lacen vironreissun viimeinen tuliainen oli pikkutölkki tanakkaa tuplapukkia, jolta odotettiin melko potkivaa makuelämystä, koska prosentteja oli peräti seitsemän.

Juoma on kirkas, vaalea lager, jossa kaunis vaahto. Maku yllätti: se ei ole ollenkaan niin päräyttävää kuin etukäteen kuviteltiin, vaan maku on täyteläinen ja hyvä lagerin maku. ”Tää on oikein hyvää ja täyteläistä”, virkkoi Lacekin. Muita määritteitä maulle olivat mm. ”monipuolinen” ja särmikäs, mutta puhdas. Kyseessä ei siis ole mikään viinanmakuinen IVB-laivakalja, vaan hyvinkin helposti juotava ja maistuva olut. Prosentit eivät maistu, mutta vaikutuksen huomasi, etenkin kun Keisari oli litkitty pohjalle.

Alkoholia voisi olla juomassa vähemmänkin kaksikon mielestä, mutta ehkä sillä on oma osansa Double Bockin miellyttävään kokonaisuuteen kuitenkin. Tätä voi huoletta Virosta rahdata, eikä maksa paljon.

7.3.2011

Keisari Luomu 4,5%


Taitaa olla ensimmäinen arvosteluun päätynyt luomuolut tämä Nokian panimon juoma. Tölkki, ja etenkin sen kuva herätti Macessa ihmetystä: miksi suomalaisen luomuoluen etiketissä on kuvattuna neekerimajoja, joista kaikaa iloinen laulu? Tölkin väritkin viittasivat hänen mielestään jonnekin savannille. Lace oli kuitenkin tarkkanäköisempi, ja kertoi, että ”majat” olivat kuhilaita, jollaisia kuulemma hänen lapsuudessaan oli. Mace tunsi jonkinlaisen sukupolvien välisen kuilun, mutta piti suunsa kiinni.

Itse juoman ominaisuuksiin palataksemme: Keisari on suodattamaton olut, mutta koska se oli saanut odotella jääkaapissa, oli ensimmäinen lasi melko kirkasta. Tölkin viimeiset tipat olivat melko sakkaisia. Vaahto on runsas ja melko pysyvä.

Juoman pitäisi olla pils-tyyppistä, mutta Mace, joka aikaisemmin on kehuskellut pilsintunnistamistaidoillaan, ei kyllä tyyppiä osaisi sokkona nimetä. Valittaen pitää todeta, etteivät loppasuut ole ilmeisesti vuodessa lainkaan jalostaneet kykyjään.


Makua ei suussa ole juurikaan, juoma on pistelevän raikasta ja siinä on kevyt humalan jälkimaku. Lacen mielestä olut on ”ihan hyvää”. Joku normaalista hivenen eroava sävy juomasta löytyi, mutta kumpikaan ei saa sitä sanoiksi puettua. Aika pehmeää kuitenkin, ja lisääkin tätä kyllä voisi juoda.

2.3.2011

Olvi Karpalo lonkero 4,7%




Jonkinlainen karpalolonkkubuumi lienee meneillään, ja mikä ettei sinänsä; hyvinhän kirpeä marja juoman aromiksi sopiikin. Eri asia on se, kuinka hyvin taikka huonosti aromi on onnistuttu juomaan vangitsemaan. Tällä kertaa testissä Olvin tuotos, joka maisteltiin mustaviinimarjasiiderin jälkeen.

Siideriähän tämäkin voisi olla aivan yhtä hyvin, ja juoma onkin olemukseltaan hyvin samanlainen kuin edeltävä Kiss. Vaahdotonta punaista juotavaa siis. Tuoksu on makeahko, ja siitä voi kuin voikin erottaa häivähdyksen karpalon hapokkuutta, toisin kuin esim Karlensin onnettomassa karpalolonkussa.

Maultaan Olvi on vironsiideriä makeampi. Karpaloaromi on aika lailla piilossa, mutta sen verran sitä kuitenkin jää etenkin jälkimakuun, että kyllä tätä ihan karpalolonkerona/siiderinä voi myydä ilman kuluttaja-asiamiehen puuttumista. Kaksikko ei hurraa, mutta joutuu toteamaan, että juoma on ”ihan hyvää sinänsä”. Hiilihapotettu mehu tulee mieleen, eikä alkoholia mausta havaitse edes yrittämällä. Tätä voisi juoda lapsetkin, tai kesäkuumalla janoonsa pari purkkia yhtä kyytiä. Sen sitten tietää mitä siitä seuraa.

You’ve been warned.