31.7.2011

Spitzkrug Premium III 4,5%


Kuten viime vuoden puolella testatun Frankfurter Hansegoldin, ei tämänkään oluen nimi mielestämme vie ajatuksia oikeaan valmistusmaahan, eli Ranskaan. Ehkä saksalaisella imagolla ratsastaminen auttaa myynninedistämisessä?

No, ei katsota karvoihin, vaan lasiin. Juomassa on todella runsas, valkoinen pysyvä vaahto, ja vaaleaa on olutkin. ”Tavallisen kaljan näköistä”, toteaa tiimi. Maun todetaan ensin olevan hieman litkumainen (varmaankin vetinen?), ja sitten jättävän kevyesti karvaan aromin. Lace maistoi juomasta vehnän makua ja tuoteselosteesta tosiaan havaittiin oluen sisältävän myös vehnää. Tämä sai Lacen leuhkimaan taidoillaan ja Macen tuomaan esille myös hyvän tuurin mahdollisuuden. Varmaankin vehnä antaa tuon kevyen karvauden makuun.

Eipä tämä nyt mitenkään erikoista ole millään lailla: raikas ”terassilager”. Ei huippua, mutta toisaalta myös melko edullista.

Mace nautti nautinnon maksimoimiseksi kyytipoikana Hot Amigo –olutmakkaraa, jossa bugeen tarjoavat valkosipuli, jalapeno ja texmex-mausteet. Lace jätti väliin.

30.7.2011

Laitilan Into Limetti Lonkero 4,7%


Skumppien varjoon ovat jääneet Laitilan lonkerot. Kaksikko toi yhden kotiin maisteltavaksi. Juomassa on hyvä, kirpeän sitruksinen tuoksu ja väriltään se on vihertävänkeltaista ja vaahdotonta. ”No tän nyt tietää, miltä tää maistuu”, sanoo Mace ennen ensikulausta. Eikä hän erehdy: limettilimsaa, jossa seassa loraus viinaa ja pari tippaa giniaromia.

Tästä on vaikea sanoa mitään, kun juoma on tämmöistä täysin ennalta-arvattavaa. Eipä voi suuremmin intoilla, vaikka ei petykään. Sitä saa mitä tilaa. Raikasta ja ”ihan hyvää”, juu.

29.7.2011

Prykmestar kuiva omenasiideri 4,5%


Uusikaupunkilaisen Vakka-Suomen pienpanimon juoma blogattiin hyllystä seuraavaksi. Ja pianhan se sitten blogataan myös nettiin. Macen muistikuvan mukaan Prykmestarin oluet ovat saavuttaneet arvostelumenestyksiä, joten laatua odotettiin myös siideriltä. Pohjalla killuva sakka antoikin juomalle katu-uskottavuutta. Etiketissä lukee, että pullonpalautus tulee suorittaa Alkoon, mutta tavallisesta marketista juoma kuitenkin ostettiin – outoa.

Juomassa on kevyt vaahto. Se ei yllätä, mutta tuoksu on lievä yllätys: se ei ole hapan tai kuiva, vaan kevyesti esanssinen omenan tuoksu. Lace tuoksutteli niin innokkaasti, että oli vetää ensikulauksen nenän kautta. Eikai vaan tyttösiideriä??

Kyllä se Lacen makuun on liian tyttömäistä: ”on tää ny vähän niinku… ei tää ny ihan niinku…” olivat hänen viisaat ensikommenttinsa aromista. Edes tyylikäs etiketti ei saanut häntä heltymään, vaan juoma oli hänelle pettymys. Macen mielestä juoma oli ok siinä mielessä, ettei ollut kovinkaan kuiva, ja maku oli ”normaali”, tavanomainen Golden Cap-henkinen markettisiiderin maku. Mutta mitään pienpanimohenkeä tai omaa oivallusta ei juomassa kyllä ollut.

Siideri oli tehty suuren yleisön makuun. Onko se oikea ratkaisu, kun hintaa on kuitenkin markettisiidereitä enemmän? Se selviää ensi kvartaalissa.

28.7.2011

Pistonhead Lager 4,6%


Aina vaan äijämäisemmäksi menee. Tämä ruotsalaisolut on parivaljakolle ihan uusi tuttavuus. Ehkä hieman amishenkisesti hotroddareille suunnattu juoma (mitä tapahtui ”jos otat, et aja”-opetuksille?), joka tölkin kuvastolta poikkeaa normaalista ”kultareunainen vaakuna” –olutvalikoimasta. No, maistetaan.

Olut on kaunisvaahtoinen, vaalea ja ikään kuin vähäisesti samea. Kaksikko pohti, oliko sameus vain auringonvalon ja harittavien silmien luoma harha, mutta siltä juoma vain valoa vasten kumminkin näytti. Vaikka ei kyllä tuossa kuvassa näytä. No, mene & tiedä.

Tuoksussa on kevyttä hedelmäisyyttä. Jotenkin epä-äijämäisesti, kuin suoraan viinikeikarin blogitekstistä, tölkki kertoo juoman sisältävän ”Magnus, Fuggles ja Amarillo”-humalia. No, miksei raaka rasviskin voisi snobbailla humalalajikkeilla… ainakin Ruotsissa.

Mutta ei me tätä juomaa haukuta: ”Tää on hyvää”, sanoo nimittäin Lace. ”Joku täyteläisyys tavalliseen lagerin verrattuna.” ”Joku maistuu ihan tältä”, pohtii puolestaan Mace tiukasti ja fiksusti, mutta ei saa päähänsä mikä. Ehkä jopa tuo edellinen Koff Brew? Tai ehkä ei. Juomassa on hyvin kevyt kitkerä pohjavire ”kukkaishumalaisen” lagerin taustalla.

Loppulausuntonamme: kyllä tämä varsin hyvää on.

27.7.2011

Koff Extra Brew 4,5%


”Enemmän mallasta, runsaampi humalointi”, lupaa etiketti. Jaahas.

Tuoksussa onkin havaittavissa voimakas ”kukkainen” humalan tuoksu, jotenkin Münchener-henkisesti. Varsin miellyttävää testaajamme Macen nenään. Juoma on vaaleaa ja siinä on aika maltillinen ja nopeasti kuoleva vaahto. Maku ei ole niin hyvä tai erityinen kuin tuoksun jalohumalainen aromi lupaa. Tasapainoinen ja miellyttävä toki, muttei kovin vahva. Jälkimakukin on hyvin vähäinen, kevyt alkoholin lämpö jää rintaan.

Extra Brew on laadukkaamman/erilaisen oloinen kuin normaali suomi-lager, mutta ei nyt mitään erityisen ihmeellistä. Ehkä makua olisi voinut lorauttaa sekaan vielä enemmänkin. Perus-Koffin tämä kyllä hakkaa mennen tullen. Tosin Lacen mukaan siihen ei vielä paljon vaadita.

26.7.2011

Somersby Cranberry Pear Cider 4,7%


Vaikka lukijapalaute toivoikin meidän jättävän ämmien juomat testaamatta, niin ei auta: taas tulee lisää tyttösiidereitä. Tahdomme nimittäin palvella loppasuiden laajaa kenttää laidasta laitaan, ja uhraamme itsemme ja makusilmumme puolestanne. Muistakaa tunnuslauseemme ”Lace ja Mace: hyvän maun esimaistelijat!” (toistakaa vähintään kolme kertaa).

Karpaloa senkun pukkaa markkinoille, ja Somersby (tai sitä valmistava Carlsberg paremminkin) on keksinyt laittaa sitä päärynäsiiderin sekaan. Tämä juoma oli Macen testattava yksin, kun Lace ei suunnitelmista huolimatta päässytkään paikalle. Voi että, kyllä Macea harmitti. *tähän semmonen silmäniskuhymiö*

Vaaleanoranssissa juomassa on hyvin äitelä haju, joka muistuttaa lähinnä vadelmaa tai jotain sen tyylistä. Vadelmasiideriksi saattaisi maallikko juoman arvioida sokkotestissä maunkin puolesta. Carlsbergin tehtailla ei taideta oikein tietää, millainen marja karpalo on. Tämä siideri on hyvin makeaa vadelmavenearomista tyttölimsaa. Ei makua nyt tietenkään voi objektiivisesti ajatellen pahaksi sanoa, onhan karkki hyvän makuista, mutta Lacelta ei olisi taatusti tullut kiitosta. Ilmeisesti makea päärynä vaikuttaa juomaan liiaksi, eikä ”karpaloaromivalmiste” anna minkäänlaista potkua. Purkki kyllä mainostaa luonnollista makua, mutta tämän Mace osoitti pelkäksi mainoslauseeksi. Yhtä tahmean sakariiniseksi, kuin Somersbyn jälkimaku.
Jos tykkäät makeista, limsamaisista ”siidereistä”, niin kokeile. Jos et, älä.

Huomenna sitten jotain äijämäisempää.

25.7.2011

Laitilan Oiva Skumppa kuiva omena 4,7%


Vihdoinkin! Vihdoinkin on Macen uusi kone koossa ja ankaraa päivitystahtia edessä. Nyt täytyy pistää juttu / päivä, ettei jäädä tasaisen vauhdin taulukossa jälkeen.

Ja varmaankin romahtaneita kävijämääriä jälleenhoukuttaaksemme aloitamme Laitilan Skumpan uusimmalla versiolla, ”mustalla Skumpalla”, eli kuivalla ”kuplivalla hedelmäviinillä”. Laitilan Skumpathan ovat edelleen ylivoimaisesti haetuimmat juomat koko blogissa, ja niiden perässä päätyy joka päivä sivullemme (tiedon)janoisia loppasuita.

Päivä oli ollut helteinen, joten kuppi kylmää kuoharia tuntui hyvältä ajatukselta. Juoma tosiaan kuohuu, oikeastaan jopa vaahtoaa reilusti ja kuplii kauniisti. Nopeasti vaahto kuitenkin häviää. Maku on kuiva, mikä ei ole suuri ylläri, kun kuivaa on luvattukin. Mutta: jotenkin kuivuus tappaa maun. Aromi on ehkä hivenen ohut ja olematon. Valkoviinimäinen, kuten luvataankin, eli poikkeaa selvästi siidereistä. Mace ei kauheasti digannut, ja hänen mielestään normaali omena-skumppa oli parempaa. Lacekaan ei hurraata huutanut, vaikka lasi tyhjenikin nopeasti pelkkään janoon.

No, juotte te tätä kumminkin, possut.

12.7.2011

Onnettomuus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta


Olette varmaan kaikki ihmetelleet ja surreet, kun ei ole tullut päivityksiä. Niin olemme mekin. Mace erityisesti.

Syy ei ole suun tai jutunaiheiden kuivahtaminen, vaan maata riepotellut ukkosmyrsky, joka iski Macen tietokoneen hajalle näyttöä ja modeemia myöten. Ja telkkarin kanssa.

Että tässä sitä nyt ollaan ja toivotaan, että vakuutussetä armahtaa ja uusi kone saadaan kootuksi. Viikko voi mennä ihan hyvin.

Sori=/ Ja just kun me saatiin taas sponsorimaisteltavaakin!

6.7.2011

Nøgne Ø Havrestout 4,5%




Toinen Lacen jo aikoja sitten hankkima norjalainen luomuolut, joka ehti olla Macen jääkaapissa kuukausitolkulla. Jotenkin vain muut juomat tuntuivat kiilaavan tämän tumman oluen ohi, ja testaus siirtyi ja siirtyi. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa, sillä juoma on melkoisen maistuvaa. Tarjoilulämpötila on 10 astetta, joten pullon annettiin hetken lämmitä takanreunalla.

Ulkonäöltään olut tuo mieleen kokiksen, se on mustanpunaruskeaa ja tummavaahtoista. Vaahdossa on hyvin pienet kuplat. Tuoksusta Lace nuuhkutteli aavistuksen suklaata. Maku on ”keskikitkerä”, kahvinen tai tumman suklaan mieleen tuova. Ei kauheasti jälkimakua. Aika hyvää oikeastaan, tuumii Mace.

Juoma on suodattamatonta, ja koska se oli pitkään kaapissa, jäi pullon pohjalle paksu sakkakerros. Etiketin mukaan Havrestout sopii mm. tumman suklaan kanssa, ja maku onkin saman tyylinen. Lacen lasi tyhjentyi melko hitaasti, kun hän unohtui välillä pitkäksi aikaan neulomaan, ja Mace kippasi loppulasillisen, joka hivenen lämpimänä ja ”väljähtäneenä” maistui selvästi kahville.
Lajissaan laadukas ja tyylikäs ”olutkerho-olut” maisteluun, mutta ei välttämättä pullotolkulla kipattavaksi.

3.7.2011

Grafenwalder Shandy olut-sitruunalimonadijuoma 2,5%


Juhannusruuhkaisessa Lidlissä osui silmään ihan uuden näköinen Grafenwalder. Vaikka prosenttien puolesta mennäänkin jo limulinjalle, niin pitäähän tuo testata. Tuoteselosteen mukaan kyseessä on juoma, jossa on 50% ”saksalaista olutta” ja 50% sitruunalimonadia. Aikaisemmin testattu VK Kick oli karmea elämys, mutta siinä olut oli varmaankin englantilaista, joten katsotaan mitä sakemannit saavat samasta ideasta irti.

Juomassa on hyvin olutmainen ulkonäkö ja (Lacen sanoin) ”tömäkkä”, paksu vaahto. Tuoksussa on olutta ja simaa. Paljon olutmaisempi ulkonäkö ja tuoksu kuin VK Kickin ”vadelma-Pommac”. Maussakin olut on limonadia vahvempi ainesosa. Kevyesti simamainen, sitrukseen häivähtävällä jälkimaulla. Melkoisen raikasta, mutta Lace löysi kuitenkin tahmeutta, joka ei häntä miellyttänyt. Ei pahaksi juomaksi sanonut kuitenkaan hänkään. Mace tykkäsi tästä raikkaasta janojuomasta, joka oli hänen mielestään huomattavasti VK Kickiä parempaa.

Mikä ettei, aika onnistunut keitos, tuumii Mace, eikä Lacekaan hirveästi irvistele, kun lasinsa tyhjentää.