27.2.2011

Zeunerts High Coast 4,6%




Tämä olut osui Macen silmiin kaupassa jokunen viikko sitten, ja pitihän se testailla. Nimestä ei tullut mieleen Ruotsi, mutta ruotsalaisesta oluesta kuitenkin on kyse. August Zeunerts oli nimittäin miekkonen, joka juoman keksi Sollefteåssa vuonna 1857 ja nykyisin sitä valmistetaan Kopparbergin tehtaalla. Purkissa kerrotaan juoman olevan silta alen ja lagerin välillä.

Noh, ei kun testaamaan. Vaahto on pysyvä, paksu ja hieman rusehtavanvalkoinen. Väriltään olut on meripihkamaista ja kaunista. Maku on vähän ”nojaa…”. se on maltainen, häivähdys ”mämmisyyttä”, ja jälkimaultaan kevyesti kitkerä ja metallinen. Lagermainen olemus, mutta humaloidumpi.

Mitenkään pahaa ei Zeunerts ole, mutta Macen makusilmuja se kuitenkin jollain lailla tympi. Selkeämpi maltaisuus olisi ollut parempi, nyt juoma todellakin tuntuu jonkinlaiselta ristisiitokselta.

24.2.2011

Kiss Blackcurrant Cider 4,5%


Tätä virolaista Sakun tehtailla valmistettavaa siideriä ei taida Suomesta saada, ainakaan Mace ei muista. Lacen toinen virontuliainen testattiin yhdessä elokuvan katselun yhteydessä.

Siiderissä on vähäinen, nopeasti kuoleva vaahto. Maku tuo mieleen Finrex-flunssatabletin keinotekoisen mustaherukan maun, joka ei kuitenkaan ole kovin makea. Plääh, sanoo Mace mausta. Siis, tokihan tätä helposti pystyy juomaan, mutta kaksikko pohti, onko mustaherukan maku ylipäätään paras mahdollinen siiderin mauksi. Kuka valitsisi tämän suosikikseen? Lace tosin haaveili häistä, joissa olisi juomana sekä Rockia että Kissiä ja tunnelma sen mukainen.

Lace heitti lasinsa naamariin parilla naisellisella huikalla, mutta Macella kesti paljon kauemmin. Hän kuittasikin Kissin mustaherukkasiiderin melko turhana ja mehumaisena juomana. Tulipa juotua kumminkin.

22.2.2011

Rock Alternative Premium 5,3%


Lace piipahti Virossa ja toi mukanaan muutaman tuliaistestattavan. Muut raahaavat Virosta laatikkokaupalla juotavaa vaan mitä tekee Lace: tuo kolme tölkkiä alkoholipitoista juotavaa. Melkoista raittiusmeininkiä.

Ensimmäisenä tuleen joutuu Sakun oluttehtaan valmistama, energiajuoma-tyyppiseen pintin tölkkiin pakattu lager, joka sihautettiin auki talvisen matontamppaussession jälkeen.

Juomassa on runsas, kirkkaanvalkoinen ja pumpulimainen vaahto, joka on hyvin pysyvä. Väri on kirkas ja vaaleahko.

Ensihuikka on melkoisen mauton, eikä kovin paljon säväytä myöhemminkään. Jälkimakuna erottuu aavistuksen metallinen humala. Olut on hyvin ”helppoa” ja ihan miellyttävää. ”Hyvä bilekalja”, määritteli Lace. Mitään alternativea tämä ei ole, vaan hyvin perinteinen raikas lager, jossa ei ole kovin paljon ”luonnetta”.

”Ja onhan se hauskaa, että on vähän erilainen tölkki”, totesi esteetikkomme Lace arvostelun lopuksi positiiviseen sävyyn. Niin, ja halpaa: alle euron tölkki.

20.2.2011

Rainbow Apple Dry siideri 4,7%


Laitilan valmistama halpissiideri otettiin kaksikon testiin seuraavaksi. Juoma on kaikin puolin normaalin näköistä, ja vaahto on kevyttä kuohua. Mace uskoi, että juoma olisi todennäköisesti samaa juomaa kuin muinoin testattu ja hyväksi havaittu Laitilan Oiva –siideri. ”Varmaan ihan samaa kuin Oiva”, hän lausui itsevarmana ja siemaisi Rainbowta. ”Paitsi ettei ole”, hän lisäsi nielaistuaan ja irvistettyään, ”hyi olkoon mitä vesilitkua”. Lace maistoi ja sanoi hänkin tuomionsa: ”Vetistä on, ihan kuin vedellä jatkettua”.

Makua ei todellakaan ole paljon, ja sekin vähä on tympeän vetisen kuiva. Maku häviää suusta melkein heti nielaisun jälkeen. Tästä juomasta tuntuu omenat tyystin unohtuneen raaka-aineista.

Monet Rainbow-tuotteet ovat ihan hyviä, mutta tässä siiderissä halpuus maistuu. ”Ihan hirveetä”, on Lacen tyly, mutta oikeudenmukainen loppukommentti.

16.2.2011

Urpiner Draught Pale Beer 4,0%


Komeasti vaahtoava vaaleankirkas tsekkiolut, jossa hyvin vähäinen, suht miellyttävä tuoksu. Maku ei kuitenkaan tempaissut mukaansa. Se on melko voimakkaasti humaloitu ja katkerahko. Etiketin mukaan Urpiner on tehty juotavaksi esim urheilusuorituksen jälkeen, ja virkistyksen lisäksi tarjoaa tarvittavia vitamiineja! No, tulipa siis nähtyä ensimmäinen urheilujuomaolutkin.

Vaatimattomiin prosentteihin nähden Urpinerissa on terävä maku. Katkeruus jää myös jälkimauksi, vaikka ei kurkkuun kerrykään. Jos pidät voimakkaasti humaloidusta oluesta, joka on kuitenkin kevyttä ja vähämaltaista, niin ok. Mace jättää kuitenkin tähän pulloon.

13.2.2011

Åttå Drinkero valkovenäläinen 4,7%




Lace säästyi tämän, lähinnä tv:stä tutun juoman testaamiselta, kun Mace päätti tarttua härkää sarvista yksinään. Macelle eivät mitkään drinkit ole käytännössä lainkaan tuttuja, eivät myöskään drinkkien markettiversiot kuten tämä. Etukäteisodotukset olivat siis varsin varautuneet.

Juoma on Hartwallin, mutta valmistettu Hollannissa. Pienestä, 25 cl:n purkista lehahtaa avatessa maitokaakaoon vivahtava makea tuoksu (siis tyyliin Iloinen Vesseli, eikä Van Houten). Ulkonäkökään ei kauaksi jää maitokaakaosta; juoma on paksua ja vaahdotonta. Maku puolestaan tuo mieleen vedellä ja maidolla jatketun Irish Coffeen. Suklaata tai kaakaota ei juoma sisällä, vaan maku tulee kermasta, lesitiinistä ja sokerikulööristä. Kaloreita on niin, että mainoksen hoikka trendihomo paisuisi jatkuvalla käytöllä nopeasti Jari Sillanpääksi.

Åttå on makeaa, totisesti, mutta maku on silti jollain lailla laiha. Mace ei tiedä, miltä valkovenäläinen maistuu, mutta ei sitä kyllä ihan tällaiseksi kuvitellut. Ei tämä törkeän karmean makuista ole, mutta sen verran äitelää kumminkin, että Mace kiitti mielessään pientä tölkkikokoa. Ihmetyttämään jäi, kuka tämmöisiä loppujen lopuksi ostaa. Paljon hintaa, vähän potkua.

10.2.2011

Löwenbräu Original 4,5%


Melko edullinen saksantuontiolut testattiin seuraavaksi. Juomassa on runsas, pysyvä vaahto ja se on melko vaaleaa. Juuri minkäänlaista tuoksua ei ollut havaittavissa. Idioottikomedian kyytipoikana juoma toimi mainiosti, ollen tarkoitukseen sopivan kevyttä ja harmitonta. Maku on ristiriidaton, raikas ja hyvä. Sopii siis erittäin hyvin sauna- ja seurustelujuomaksi. Periaatteessa maistuu melko vähän miltään, mutta sopivasti oluelta kuitenkin. Lace tykästyi tähän kovasti, ja Macellekin maistui. Positiivinen yllätys, etenkin suht edullisen hintansa huomioiden.

Löwenbräu on tölkin mukaan münchener-olut, mutta menisi kaksikolle lagerista. Ei me nyt sentään mitään kultakurkkuja olla, ja joka laatua eroteta. Me ollaan ihan normaalia kunnon väkeä.

8.2.2011

Stallhagen Lager 4,5%




Ja se Oolannin kalja oli kauhea…

Ahvenanmaalla valmistettava Stallhagen on vaaleaa ja melko lyhytvaahtoista. Tuoksussa on kevyt, homemainen vivahde. Maku on jollain lailla lyhyt, kevyesti kitkerä ja pils-tyylinen. Alkoholiakin voi maussa havaita. Ei perinteinen suomi-lager, vaan enemmän humaloitu, ei kuitenkaan maltainen. Ei noussut kummankaan testaajan suosioon, vaikkei maku nyt mikään kummallinen olekaan. Lace kehotti ahvenanmaalaisia pysymään sipseissä, Mace oli poliittisesti korrektimpi.

Nimi on kyllä preussilaisen iskevä, mutta juoma ei iskenyt.

6.2.2011

Budejovicky Budvar 4,5%



Beer from Budweis. Siis Budweiserin kanta-isä? Juhlalliseen puolen litran pulloon pakattu tsekkiolut ei kuitenkaan amerikanjuomaa kovinkaan paljon muistuta. Ulkonäkö on peruslagerin, mutta juoma ei juurikaan vaahtoa, ja vähäkin vaahto häviää nopeasti. Mace alkoi ihmetelllä vaahtoisuuden eroja eri juomissa, ja mistä vaahto ylipäätään syntyy, ja miksi tämä juoma ei vaahtoa, ja joku toinen, täysin samanmakuinen lager vaahtoaa paljon. Tarttis opiskella joku kerta.

No, maultaan Bude..jne on melko tyypillinen, ehkäpä kevyesti karvaampaa tai voimakkaammin humaloitua kuin suomilagerit. Jälkimakua ei juurikaan jää.

Lace jostain syystä kevyesti karsasti tätä juomaa, kun taas Mace tykkäsi, vaikka tuskin pystyisi olutta muista erottamaan. Melko tavallisen makuinen juoma kaiken kaikkiaan.

2.2.2011

Olvi Suomalainen Saunaolut 4,7%



Kun saunaa on lämmitetty kaikessa rauhassa, pellavainen laudeliina on levitetty, makkara tirisee vuolukivisessä makkaraputkessa ja saunaseura on parasta mahdollista, on aika sihauttaa oluttölkki auki.

Olvin saunaolut on hyvää. Juuri sopivaa saunaolutta ja pintin tölkistä riittää jaettavaksikin. Mitäpä sitä ihminen sitten enää muuta kaipaisikaan.