31.10.2012

Crowmoor Extra Dry Pear 4,7%


Lace reagoi nopeasti lukijatoiveeseen ja kiikutti loppasuiden jääkaappiin tölkin extrakuivaa päärynäsiideriä suositun merkin mallistosta. Crowmoorit ovat kautta linjan olleet perusvarmoja paremmanpuoleisia ja helposti lähestyttäviä siidereitä. Toisaalta Mace ei ole ylikuivien siidereiden ystävä, muutaman vähemmän nautinnollisen testihetken pelottamana.

Juoman tuoksu on perinteinen, hennon esanssinen päärynä. Maku ei kuitenkaan ole minkään teinijuoman. Se on hapahko, jopa väkevähkö, kuiva aidon päärynän maku. Alkoholia mausta ei juurikaan havaitse, mutta mitään tavanomaista esanssipäärynälimsaa tämä ei ole. Päärynäjuomiin normaalisti kuuluva makeus loistaa poissaolollaan.

Lace tykkäsi ja nyökytteli. Hänelle kokemus oli selvästi positiivinen, erityisesti päärynäsiideriksi, joita hän ei arvosta omenasiidereiden tasolle. Macelle Crowmoor oli ehkä aavistuksen turhankin kuiva/hapan, mutta suuremmitta irvistyksittä hänkin lasinsa tyhjäksi sai.

28.10.2012

Cool Grape Crisp Long Drink 4,7%


Kolmassadas blogiteksti!!

Hartwallin lonkkumalliston “Crisp”-versio, jonka crispiyttä ei tölkissä sen kummemmin avata. Tuoteselosteesta ei havaitse, miten tämä juoma eroaa perusversiosta.

Tuoksu on sitruunainen. Ja mausta toteaa testaajamme Mace: noh, lonkkuahan tämä on. Ei kuitenkaan sisällä gini-aromia, eikä esim. joistain Karlensin juomista tuttua ällöttävää käynyttä vivahdetta. Aika hyvää juomaa, hyvin limsamaista, raikasta ja alkoholittoman tuntuista. Helppo olisi juoda yliannos.

Se crispiys tulee esiin jälkimaussa: kitalakeen jää raikas tunne, vähän kuin kurkkupastillin jäljiltä. Eli jotain juomaan on lisätty raikkautta korostamaan. Spraittiahan tämä lähinnä on, mutta raikkaus oli Macen mieleen. Ei kovin paljon eroa normaalista peruslonkusta, mutta parempaan suuntaan.

23.10.2012

Kaiserdom Hefe-Weiβbier 4,7%



Vehnää ja ohraa sisältävä saksalaisolut löytyi Macen testiin hyvin varustetusta marketista. Juoma on sameaa kellertävää ainetta, joka vaahtoaa paljon ja paksusti.

Maku on pehmeä, ei pureva, ei kovin voimakaskaan. Jotenkin kotitekoisen oloinen, mutta tämä voi tietysti johtua vain kiljumaisen ulkonäön antamasta vaikutelmasta. Kumimainen vehnäaromi ei erotu selvästi, mutta juoman maku poikkeaa kuitenkin täysin lager-oluista. Eikä välttämättä parempaan suuntaan.

Paksuhkossa suutuntumassa herkkusuu erottaa toffeen häivähdyksen ja jälkimaussa heikkoa vehnää ja alkoholia. Tuoksusta taas löytyi hiivaa, sitrusta ja toffeeta. Maku on melko mieto. Suosikiksi ei noussut, mutta kyllä tätäkin juo. (Mitäpä ei joisi.)

19.10.2012

Rainbow Kuplis mansikka 4,7%


Mace tuntee huolta blogin päivitystahdin jatkuvaisuudesta, ja niinpä hänen on ollut pakko pakottaa itsensä testaamaan muutamia juomia Lacen ollessa estyneenä. Esimerkkinä siitä, että testaajamme on valmis kohtaamaan äärirajojaan, Mace tarttuu Rainbown mansikkaskumppaan, eli ”kuplivaan mansikanmakuiseen hedelmäviinijuomaan” joka on Laitilan panimon tuotos. Halpojen viinijuomien menestys on näkynyt blogimmekin tilastoissa.

Ennen tölkin avaamista Mace hämmentyy: tölkissä lukee ”säilytys huoneenlämmössä” ja toisessa kohtaa ”tarjoillaan kylmänä”? Hä? No, Mace säilytti ja tarjoili kylmänä, ja totesi tämmöistä:

Juoma ei todellisuudessa alaotsikostaan huolimatta juurikaan kupli, ja siinä on nätinpunainen väri. Tuoksu on aika raskas puutarhamansikan aromi, jota Mace ei kovin paljon arvosta. Makukin on vähän luokkaa ”no jaa…”. Makea, kitalakeen jämähtävä, jollain aavistuksenomaisella kitkerällä häivähdyksellä varustettu.

Ei nyt suoranaisesti kamalaa, mutta ei saa riemustakaan pomppimaan. Tosin Mace ei ole, kuten sanottu, mansikkajuomien suuri ystävä, joten tämä voi arvosteluun vaikuttaa. Minkäs teet? Et mitään.

Tämä voimakkaasti limaa kitalakeen keräävä juoma menisi yhtälailla ”siideristä” tai ”lonkusta”. Veikkaan, että edullisuutensa vuoksi tämäkin skumppa löytää paikkansa monesta ostoskassista, vaikka Mace jättääkin tölkilliseen.

17.10.2012

Lasso Dark 4,5%




Tämä belgialainen tumma olut lienee Suomessa uutuus, vaikka tölkissä kehutaankin sitä valmistetun aina vuodesta 1888 saakka. Suomalainen lisenssivalmistaja on kirkkonummelainen Lasso Drinks.

Testaajana toimineen Macen aikaisemmat belgia-kokemukset ovat olleet erilaisia oudosti maustettuja kitkeriä lambic-oluita tai muita epämääräisyyksiä, joten hän suhtautui juomaan lievin ennakkovarauksin.

Tummanruskeassa juomassa on paksuhko, rusehtava vaahto, joka laskeutuu hitaasti ja pitsimäisesti. Tuoksu on mämminen. Lasso nautitaan 5-8 asteisenä, eli jääkaappikylmänä, ei siis monien tummien oluiden tapaan hieman lämpimänä.

Maku on selvästi maltainen, vaikkei suoranaisesti paksu. Pehmeähkö tuntuma, kuitenkin hyvin purevä ja hiilihappoinen. Jälkimauksikin jää runsas mallas. Aika hyvää tämä on, vanha simaviiksi tuumii. Ei lager-tyyppistä, muttei mitään stouttiakaan. Maukas, aromikas juoma tumman oluen ystäville.

13.10.2012

Olvi Trooppiset hedelmät siideri 4,7%


Aina vaan piisaa näitä Olveja (ja me ei siis todellakaan valita niitä mitenkään erityisesti: joskus vaan tuntuu, että yli puolet hyllyjen valkoimista on Olvin juomia). Tämä juoma on siitä hauskaa, ettei edes tuoteselostessa kerrota, mitä nämä mystiset trooppiset hedelmät ovat. No, maistamalla se ehkä selviää. Voisi kuvitella.

Juoma on lähes väritön ja vaahdoton. Tuoksu on voimakkaan ”trooppinen”, ja kultivoitunut nenä poimii siitä jotain mangonsukuista sitruksella ryyditettynä. Maku taas on aika erityislaatuinen sekoitus, josta Mace aistii jopa jotain mausteisuutta eksoottisten hedelmien seasta. Hyvin vaikeasti kuvailtava makujen kimara, joka jättää jälkituntumaksi tahmaisuuden. Lace löysi aromista jonkun maun, joka sai hänet nyrpistelemään, Macen ollessa tällä kertaa myönteisempi osapuoli.

Parivaljakon kyvyt loppuivat tämän juoman kohdalla kesken, eivätkä he pysty makua sen tarkemmin kuvailemaan. Mutta kun ei tölkkikään pysty, niin ehkäpä kyse onkin jostain aivan uudesta keinotekoisenkaltaisesta aromiyhdisteestä, joka ei muistuta mitään, mitä aikaisemmin olet maistanut, ja kuitenkin antaa häivähdyksen kaikesta, mitä olet maistanut? Hmm. Joku voi tästä tykätäkin, ja onhan tämä ihan raikas juoma sinänsä. Eksotiikan ja makeuden ystäville.

11.10.2012

Viivi päärynäsiideri 4,7%


Ja sitten kumottiin puolen litran tölkki Viivi light päärynää. Lace taas marmatti hieman pienemmästä tölkkikoosta Wagneriin verrattuna, mutta tyytyi Macen rauhoittelevaan kommenttiin, että juoma on sentään Wagneria hieman väkevämpää. Etukäteen ei odotettu mitään taivaita-aukovaa makuelämystä. Juomassa on esanssipäärynän tuoksu, ei vaahtoa ja vaaleankellertävä väri.

”No, vois tää pahempaakin olla”, on Lacen ensikommentti. Viivi ei ole ihan järkyttävän makea, eikä pahan aspartaaminenkaan. Tokihan maku muistuttaa enemmän vihreää Aku Ankka-limsaa (semmoista oli joskus Kaksikon nuoruudessa silloin ennen sotia), eikä sitä voi kovin luonnolliseksi kehua. Kuitenkin aika raikas ja kevyt juoma kyseessä. Semmoinen laihis-tyttösiideri.

Viivi maittoi Lacelle loppujen lopuksi yllättävän hyvin, eikä Macekaan sitä alta kölin vetänyt. On niitä pahempiakin juomia maisteltu.

9.10.2012

Wagner olut 4,5%




No, tätä osasi jo odottaakin; oikeastaan ihme, ettei ole tullut aikaisemmin. Olvi on lanseerannut Wagner-oluen ja Viivi-siiderin. Melkein maistamatta arvaa oluen olevan tavallista Olvia uudessa tölkissä. Maistetaan nyt silti.

Mutta kah: tölkki lupaakin juoman olevan täysmallasolutta, eli ei olisikaan ihan normaalia bulkkiolvia? No, eipä mausta kuitenkaan mitään merkittävämpiä vivahteita erota. Nopeasti laskeva vaahto, hyvin vaalea väri, tavallinen maku. Eipä tästä oikein osaa mitään sanoa. Ehkä hivenen enemmän humalaa kuin edellisessä italianoluessa.

Kaikenkaikkiaan hyvin suomalainen tavallinen bulkkikalja, niin kuin kyllä Wagnerille sopiikin.

7.10.2012

Forst Premium Lager 4,8%


Tämä italialainen lager on prosenttiensa vuoksi väliinputoaja. Väkevyys on karvan verran yli 4,7%:n, ja niinpä juoman löytää vain Alkosta. Kaksikko löysi, ja vei kotiin maisteltavaksi.

Juoma vaahtoaa runsaasti kaadettaessa, mutta vaahto tasaantuu ja laskee nopeasti. Väriltään juoma on odotetun vaaleaa ja raikas oluen tuoksu tuntuu suorastaan leijuvan lasista. Vähämaltainen, keskihumalainen, raikas ja perinteinen olivat aikakirjoihin kirjattuja epiteettejä. Ihan mukavaa: makuakin on, eikä anna vetistä vaikutelmaa. Mace tykkäsi itse asiassa kovastikin, ja Forst oli kyllä Lacenkin mieleen.

Jano- tai saunajuomaksi oiva valinta, vaikka ei olekaan erityisen omaperäinen tai erottuva juoma.