Boddingtons Pub Ale 4,7%

Jo prosenttien määrästä voi päätellä, että tämä tölkki on peräisin kotimaisesta marketista. Tölkissä on draughtflow-system, joten Mace avaa tölkin varovaisesti, mutta vahvan miehekkäästi. Yhtään tippaa ei roiskahda pöydälle, vaan lasiin kaadettaessa syntyy paksu, kermainen vaahto.

Tuoksu on hyvä, Macen mielestä hieman hunajainen. Koekeittiössä tuoksuu muutenkin hunaja, sillä Lace maustaa kasvissosekeittoa hunajalla. Molempien mielestä ensisimaisu on vetinen ja mauton, mutta nopeasti maku tulee esille. Maku ei ole vahva, vaan harmiton ja vähäinen. Olut on kuitenkin pehmeää ja menee sujuvasti kummankin kurkusta alas. Tölkin mukaan oluen on tarkoitus olla hiilihapotonta ja tämä varmasti aiheuttaa sen, ettei maku tunnu raikkaalta eikä kirpeältä.

Alkumaistelujen jälkeen olut palvelee ruokajuomana. Lace on loihtinut herkullista kasvissosekeittoa (bataattia, kukkakaalia, palsternakkaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia, currya, kermaa ja hunajaa) ja paahtanut sen seuraksi pannulla ruisleipää sekä paistanut halloumijuustoa. Ruoka on hyvää, ja keltaisen tölkin juoma toimii loistavasti kyytipoikana.

Boddingtonissa mikään ei erityisesti häiritse, jos kohta ei kummemmin kolahdakaan. Ilta kyllä kuluisi hyvin tätä siemaillen ja ehdottomasti tämä kuuluu testattujen oluiden joukossa luokkaan "tätä voisi juoda toistekin".

Niin paljon olutta....

... - niin vähän aikaa.

Lace saapui Ranskanmaalta kotimarketin kautta Macen tiluksille kassi kilisten. Sen kätköistä paljastui neljä Pariisin tuliaista ja viisi muuta olutpulloa. Kaksikkomme pyöritteli huolestuneena päätään katsellessaan edessä olevaa urakkaa. Maisteltavaa ja arvosteltavaa riittää lähipäivinä, joten lihaa säästämättä ja mauttomuuksien lähteestä ammentaen kaksikko käärii hihansa ja sihauttaa ensimmäisen tölkin.

Nobelaner Talviolut 4,5%

Lidlin tuotoksilla jatketaan. Koskapa talvi ja räntä on taas saapunut näillekin raukoille rajoille, on syytä ottaa asiaankuuluvaa lämmikettä. Tulevan viikonlopun yhteistä testiputkea odotellessa Mace nappasi Nobelanerin erikoisversion koppaansa ja hieman myöhemmin napaansa maksa-arvojen nousua uhmaten. Hän on valmis antamaan kaikkensa blogiyleisön eteen.

Purkissa lukee epämääräisesti, että juoma on valmistettu ”Suomessa”, mutta mitään sen tarkempia vinkkejä ei anneta. Nobelaner on, kuten arvata saattaa, väriltään tumma, ja siinä on paksu pitsimäinen vaahto. Makua voisi kuvata ”paahteiseksi”, se on kevyesti kitkerä, ei kuitenkaan maltaisen mämminen. Alkoholi lämmittää mukavasti taustalla yhdessä kitkerähkön, ja hieman nieluun jäävän jälkimaun kanssa. Edellinen tumma olut, Sofiero, on kyllä Macen mieleen selvästi enemmän. Nobelanerissa on sitä paljon puhuttua luonnetta pikkuisen liikaakin, ja se on aika lailla aikuiseen makuun suunniteltu. Mace, joka on ikuisesti teini-ikäinen, ei ole vieläkään tottunut voimakkaamman makuisiin oluisiin, ja etenkin voimakas humalointi saa häneltä usein tuomion. Lace, tuo vanha teräskurkku, taas kippaa joskus (tätä nykyä harvoin, tosin) tujumpaakin tavaraa irvistelemättä.

Blogi on ollut nyt hieman Mace-painotteinen lähiaikoina, mutta Lacen heleä ääni kuuluu jatkossa entistäkin viettelevämpänä, kun Ranskan-tuliaiset kotiutuvat. Toki jatkamme armottomalla asialinjalla, kuten aina. Ja pilkkeet silmäkulmista vilkkuen.

Karlens Gold Long Drink 4,7%

Taas valittiin juoma sillä meiningillä, että nyt on karmiva makuelämys edessä ja saadaan revitellä arvostelussa oikein kunnolla. Energiajuomalonkkua? Ainakin purkki näyttää kovin ”energiseltä” kullanhohtoisena kiiltäessään. Tuoteselosteesta voidaan kuitenkin havaita, että juoma pohjautuu omenaviiniin, ja mahdolliset muut vivahteet on lisätty enemmän tai vähemmän epäluonnollisin aromein. Mitään tauriineja sun muita hömpötyksiä ei tässä juomassa ole, joten energisyys lähtee pelkästään alkoholista ja mahdollisesta hyvästä seurasta.

Tölkki avataan ja nuuhkaistaan. Kyllä, energiajuoman tyypillinen, vaikeasti kuvailtava tuoksu leviää aistimiin. Lasiin kaadettaessa Karlens poreilee hieman, mutta ei vaahtoa käytännössä lainkaan. Väri on vaaleankellertävä. Ja maku? Se on enemmänkin Pommac-henkinen kuin energiajuomasta muistuttava, ei lainkaan niin väkevä. Hyvin makea, ja, pakko myöntää, periaatteessa ihan hyvä. Eipä ihme jos nuoriso diggaa. Entinen nuori alkaa kuitenkin pohtia, joisiko tällaista koko iltaa, kuten joskus tulee olutta juotua (niin, siis hyvin erityisestä syystä…)? Hiukkasen eppäilen.

Karlensin long drink-jäljitelmä tuli siemaistua nopeasti ja se jätti suuhun tahmean fiiliksen ja vatsaan jotenkin epämääräisen olon yllättävästi. Mutta maku on kyllä ihan ok, jos ei halua laadulla snobbailla. Paljon kamalampaa odotettiin.

Sofiero Dark Lager 4,6%

Jo kolmas ruotsalaisen (aikaisemmat: Creamy Ale, Lager) Sofieron olut arvosteltavana, tällä kertaa tummaa lageria.

Sofiero näyttää lasiin kaadettuna kokikselta; väri on hyvin tumma, ja juomassa on runsas, pitsimäisesti laskeutuva vaahto. Maku on melko täyteläinen, maltainen ja kevyesti ”mämminen”. Täyteläisyydestään huolimatta maku ei ole kovin voimakas, vaan kyseessä on ”helppo” olut. Suussa Sofiero puraisee hyvin, mutta on loppujenlopuksi melko luonteeton, tasapaksu ja harmiton juoma. No, eihän se välttämättä huono asia ole.


Mace testasi tämän juoman yksikseen, ja vaikka ei tummien oluiden suurin ystävä ole, oli juoma kuitenkin positiivisen puolelle kääntyvä kokemus. Aikaisempienkin Sofierojen tapaan ehkä tietynlainen luonteettomuus ja ristiriidattomaksi ylituotettu maku kevyesti kiusasi. Mutta ei tästä silti ole todellisuudessa pahaa sanottavaa. Varsin ok juoma.

Frankfurter Hansegold Premium 4,5%

Esimerkki todellisesta mielikuvamainonnasta. Voiko olla saksalaisempaa nimeä, kuin tällä Siwasta löytyneellä halvanpuoleisella oluella? Voi ehkä, mutta kovasti saksanmaalle se kuitenkin viittaa, siihen nähden, että on valmistettu Ranskassa. Mutta niinhän se on, ettei nykyään mistään päälle päin valmistusmaata arvaa, samaa tavaraa tulee joka tuutista.

Olut sisältää ohran lisäksi vehnää, ”humalauutetta” sekä elintarvikeväriä. Hieman poikkeava sisältö siis. Juomassa on runsas, pitsimäisesti laskeutuva vaahto ja kaunis, kirkas väri. Suorastaan voisi sanoa herkullisen näköiseksi. Suussa seuraa kuitenkin yllätys: Frankfurter ei oikein maistu miltään. Siinä on raikas, jollain lailla ”pehmeä” tai ”liukas” maku, vähän kuin lähdevedessä, mutta suuhun ei juuri jää ennen eikä jälkeen mitään makua. Siis sinänsä hyvin miellyttävää, mutta vaikutelmaksi jäi kuin pullossa olisi ollut vettä. Mace merkitsikin muistiin, että olut on niin luonteeton, että on jo luonteikas. Mistään vehnäoluille tyypillisestä mausta ei löytynyt häivähdystäkään.

Onneksi Lace ei ollut testaamassa tätä kaljaa, koska hän olisi varmaan tuhdimman oluen ystävänä nyrpistellyt Frankfurterin ylipehmeälle maulle. Mace taas tykkäsi, kun litkuista tykkää, ja ottaisi tätä mielellään sauna- tai janojuomaksi. Todelliselle olutharrastajalle tämä on varmaan täydellisen munatonta bulkkiolutta. Ei se haittaa.

Malmgård Dinkel 4,5%

Uusimaalaisen pienpanimon puolen litran pullo suodattamatonta, ohrasta ja spelttivehnästä valmistettua olutta päätyi parivaljakon ostoskoriin seuraavaksi. Pullon takaetiketti kuvailee makua hurmioituneesti, ja mausta voi kuulemma löytää mm. rapeaa pähkinäisyyttä. No juu.

Tarjoilulämpötilaksi mainittiin 10 astetta, niinpä pullo sai taas jonkin aikaa seistä pöydällä. Aikaisemmista seisotteluista ei oltu otettu oppia, vaan tämäkin olut kuohahti sitten avatessa pöydälle…ens kerralla kyllä jo muistetaan.

Dinkelissä on runsas ja pysyvä vaahto, ja tuoksussa erottuu selvästi vehnä. Suodattamattomuudestaan (hieno tämä suomen kieli…) huolimatta juoma näyttää kirkkaalta. Makua kuvailisimme epiteeteillä täyteläinen, paksuhko, ruokaisa. Dinkel antaa jotenkin suuntäyden makua. Juoma on voimakkaasti (Lace: ”reilusti”) humaloitu, ja kevyt kitkeryys jää jälkimakuun. Ei lagerimainen, vaan selvästi kitkerämpi, ei kuitenkaan häiritsevästi. Kitkeryys toi Macelle mieleen Pale Ale –sukuiset oluet, vaikka ei tämä niin kitkerää kyllä ollut. Vehnä ei maussa mielestämme juurikaan erotu, vaikka tuoksussa sitä onkin.

Lace jäi miettimään, minkä ruuan kanssa Dinkel sopisi, ja päätyi lättyihin. Se olikin hyvä, sillä juuri niitä pöydässä olikin.

Dixie New Orleans 4,5%

Ameriikkaan kun päästiin, niin jatketaan siellä. Tai oli tarkoitus kumminkin, kun tämä olut koriin valittiin. Etiketistä kuitenkin kotona tavattiin, että Katrina-hurrikaanin tuhottua Dixien panimon New Orleansissa valmistus on siirtynyt ”EU:hun”, ja jakelusta vastaa englantilaisfirma. No, ei välitetä siit.

Dixie on vaaleankellertävää ja vähäisesti sameaa. Vaahto häviää nopeasti. Suutuntuma on aluksi vetinen, maku Lacen eksaktia määrittelyä käyttääksemme ”jollain lailla erilainen”, ja siinä on havaittavissa kevyttä kitkeryyttä taustalla. Mace kuvitteli tuntevansa vehnäolut-henkistä makua, mutta ohraa juoma vain sisältää. Alkoholi jää ”henkeen” kummittelemaan ja lämmittämään ja mallas maistuu kevyesti jälkimaussa.

Lacen mielestä Dixie on mielenkiintoinen ja hän joisi mielellään uudestaankin. Mace, tuo vanha mutrusuu, puolestaan jäi jälleen (jo perinteisesti) hieman epäileväiseen moodiin; jonkinlainen vetisyys maussa kuitenkin kiusasi. Ei mitään pahaa juomaa kuitenkaan, ja omaa selvästi oman luonteensa.

Brooklyn Lager 5,2%

Aitoa amerikanherkkua löytyi Alkon hyllystä. Etiketissä kerrottiin juoman olevan ”Pre-prohibition beer”, mikä ei auennut kaksikollemme edes nettisanakirjan avulla. Tuskin tarkoittaa ”aikaisemmin kiellettyä olutta”, vaan on joku valmistustekninen termi? Viisaammat tietävät, me arvostelemme siis vain makua.

Brooklynissa on vaatimaton, melko nopeasti tyystin kuoleva vaahto, ja Macen mielestä Indian Pale Ale-tyyppinen haju. Väriltään juoma on tummahko ja punertava, meripihkamainen. Maku puolestaan on kitkerähkö, ja jälkimaku jää pitkäksi aikaa nielurisoihin. Lace yllätti Macen ja itsensä huomatessaan pitävänsä juomasta. Ehkäpä hänen makuaistinsa on jalostunut, tai sitten hävinnyt kokonaan. Mace ei oikein digannut, hänen mielestään Brooklyn on pale ale-tyyppistä jälkikitkerää ainetta, vaikkei olekaan niin katkera kalkki kuin testatut IPAt. Lace taas uskoi löytävänsä mausta jopa jonkinlaista makeutta, mitä Mace ihmetteli suuresti. Mielipiteet menivät siis Brooklyn Lagerin kohdalla selvästi ristiin. Mistään normaalilagerista taikka budweiser-kloonista ei kuitenkaan ole kysymys, se on selvä juttu se.

Pirkka Lager 4,5%

Uusi siniseen purkkiin pakattu Pirkka poikkeaa vanhasta keltaisesta selvästi. Ensinnäkin prosentteja on 0,2 vähemmän, ja toisekseen juoma on valmistettu Suomessa, Olvin tehtailla, kun originaali on hollantilaisvalmiste. Millainen on sitten maku, siitä otti Mace selvää ihan yksikseen, kun miesporukan mökkiviikonlopuksi tarvittiin kokonainen halpa kaljalaatikko.

Ensisiemaisu oli erittäin positiivinen. Välittömästi tuli mieleen muistikuva Saku Kuld –oluesta. Sininen Pirkka ei ole ”suomalaisen” maltainen, vaan maku vivahtaa hedelmään. Alkumaistelun jälkeen Mace alkoi epäillä, että purkissa itse asiassa olikin Sakua. Hän nimittäin muisteli, että Olvi valmistaa Sakua lisenssillä suomenmarkkinoille. Testioluen juonut ystäväkin todisti: ”Vois se olla Sakua”. Mace päätti heti viikonlopusta selvittyään toteuttaa verrokkimaistelun, ja hakea tölkin Saku Kuldia kaupasta.

Mutta toisin kävi. Kaupassa nimittäin kävi ilmi, että Saku valmistetaan yhä Virossa. Mace oli siis muistellut ihan väärin. Sen sijaan toinen virolaismerkki, A. Le Coq tehdään Olvin tehtailla, ja siinä on myös samat prosentit. Laihaksi lohduksi Mace osti siis tölkin sitä, ja toteutti vertailun.

Eivät ne kyllä samaa ole, sen saattoi heti todeta. Molemmissa on samanlainen pistelevän raikas suutuntuma, mutta A. Le Coqissa hitusen maltaan makua nieltäessä ja jälkimaussa. Teoria siis ei pätenyt. Päiviä myöhemmin Mace maisteli yhden Pirkan puolen litran Grafenwalder-tölkin jälkeen (ei se koko pirkka-laatikko suinkaan mennyt siellä mökillä… Lacelle terveisiä=) ), jolloin Pirkassa oli hyvin epämiellyttävä, lauantaimakkaraa muistuttava maku. Oikein ihmetytti, miten oluen maku voi vaihdella niin paljon sen mukaan, mitä on syönyt tai juonut.

Hinta-laatu –suhde on Pirkassa kuitenkin normaalikäyttöön kohdallaan, ja eiköhän tuota tule bulkkijuomana vielä nautittua.