Uusimaalaisen pienpanimon puolen litran pullo suodattamatonta, ohrasta ja spelttivehnästä valmistettua olutta päätyi parivaljakon ostoskoriin seuraavaksi. Pullon takaetiketti kuvailee makua hurmioituneesti, ja mausta voi kuulemma löytää mm. rapeaa pähkinäisyyttä. No juu.
Tarjoilulämpötilaksi mainittiin 10 astetta, niinpä pullo sai taas jonkin aikaa seistä pöydällä. Aikaisemmista seisotteluista ei oltu otettu oppia, vaan tämäkin olut kuohahti sitten avatessa pöydälle…ens kerralla kyllä jo muistetaan.
Dinkelissä on runsas ja pysyvä vaahto, ja tuoksussa erottuu selvästi vehnä. Suodattamattomuudestaan (hieno tämä suomen kieli…) huolimatta juoma näyttää kirkkaalta. Makua kuvailisimme epiteeteillä täyteläinen, paksuhko, ruokaisa. Dinkel antaa jotenkin suuntäyden makua. Juoma on voimakkaasti (Lace: ”reilusti”) humaloitu, ja kevyt kitkeryys jää jälkimakuun. Ei lagerimainen, vaan selvästi kitkerämpi, ei kuitenkaan häiritsevästi. Kitkeryys toi Macelle mieleen Pale Ale –sukuiset oluet, vaikka ei tämä niin kitkerää kyllä ollut. Vehnä ei maussa mielestämme juurikaan erotu, vaikka tuoksussa sitä onkin.
Lace jäi miettimään, minkä ruuan kanssa Dinkel sopisi, ja päätyi lättyihin. Se olikin hyvä, sillä juuri niitä pöydässä olikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.