Uusi siniseen purkkiin pakattu Pirkka poikkeaa vanhasta keltaisesta selvästi. Ensinnäkin prosentteja on 0,2 vähemmän, ja toisekseen juoma on valmistettu Suomessa, Olvin tehtailla, kun originaali on hollantilaisvalmiste. Millainen on sitten maku, siitä otti Mace selvää ihan yksikseen, kun miesporukan mökkiviikonlopuksi tarvittiin kokonainen halpa kaljalaatikko.
Ensisiemaisu oli erittäin positiivinen. Välittömästi tuli mieleen muistikuva Saku Kuld –oluesta. Sininen Pirkka ei ole ”suomalaisen” maltainen, vaan maku vivahtaa hedelmään. Alkumaistelun jälkeen Mace alkoi epäillä, että purkissa itse asiassa olikin Sakua. Hän nimittäin muisteli, että Olvi valmistaa Sakua lisenssillä suomenmarkkinoille. Testioluen juonut ystäväkin todisti: ”Vois se olla Sakua”. Mace päätti heti viikonlopusta selvittyään toteuttaa verrokkimaistelun, ja hakea tölkin Saku Kuldia kaupasta.
Mutta toisin kävi. Kaupassa nimittäin kävi ilmi, että Saku valmistetaan yhä Virossa. Mace oli siis muistellut ihan väärin. Sen sijaan toinen virolaismerkki, A. Le Coq tehdään Olvin tehtailla, ja siinä on myös samat prosentit. Laihaksi lohduksi Mace osti siis tölkin sitä, ja toteutti vertailun.
Eivät ne kyllä samaa ole, sen saattoi heti todeta. Molemmissa on samanlainen pistelevän raikas suutuntuma, mutta A. Le Coqissa hitusen maltaan makua nieltäessä ja jälkimaussa. Teoria siis ei pätenyt. Päiviä myöhemmin Mace maisteli yhden Pirkan puolen litran Grafenwalder-tölkin jälkeen (ei se koko pirkka-laatikko suinkaan mennyt siellä mökillä… Lacelle terveisiä=) ), jolloin Pirkassa oli hyvin epämiellyttävä, lauantaimakkaraa muistuttava maku. Oikein ihmetytti, miten oluen maku voi vaihdella niin paljon sen mukaan, mitä on syönyt tai juonut.
Hinta-laatu –suhde on Pirkassa kuitenkin normaalikäyttöön kohdallaan, ja eiköhän tuota tule bulkkijuomana vielä nautittua.
Kyllä ne poikien mökkiviikonloput tiedetään ;) Mutta onneksi me tytöt mennäänkin Pariisiin punkkua juomaan ;-p
VastaaPoista