Lahtelaisen Teerenpeli –pienpanimon olut siunaantui jääkaappiin Lacen tuomana jostain. DVD-trillerin kyytipoikana testatusta oluesta jäi mieleen ja kirjoihin seuraavaa:
Juoman vaahto on melko vähäinen ja se laskee nopeasti. Maku on pehmeä, mämminen ja kevyesti kitkerä. ”Tumma mutta kevyt”, loihe Lace lausumaan.( ”Loihe Lace lausumaan”… siinä on jotain runollista. –kirj.huom.)
Macen mielestä monikin testatuista tummista lagereista maistuu tältä; suurta omaperäisyyttä ei havaittu. Maltainen keskikitkerä kevyehkö juoma, josta Lace diggasi Macea enemmän. Macellä oli taas jonkinlainen mutruilukausi, sillä Laiskajaakko ei häntä ihmeemmin innostanut. Mutta Lace sanoi ”Mää tykkäsin tästä ny kuule”, eikä siinä sitten mutinat auta.
Teerenpeli Laiskajaakko toiminee ruokajuomana paremmin kuin janoon, ja jättää nieluun kevyesti kitkerän jälkimaun. Normaaliolutta kalliimpi hinta ja kuitenkin suht tavallinen maku ei ainakaan Macen mukaan povaa suurempia myyntimenestyksiä tälle oluelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.