Tämänkin juoman Mace sai luvan kanssa testata yksinään, koska Lace vakuutti, että hän vanhalla kokemuksella voisi suorittaa testauksen ja arvostelun mentaalisesti. Niin usein oli Crowmooria kurkusta alas mennyt. Ja hän tiesi jo antaa lopullisen tuomionsakin: ”Se on hyvää”.
Näistä lähtökohdista siis startattiin, kun Mace tölkin sihauttaa auki. Crowmoor kuohuu kovasti, mutta ei varsinaisesti vaahtoa; kuohu häviää nopeasti. Juoman väri on vaaleankeltainen. Tuoksu on miellyttävän hento ja aito omenasiiderin tuoksu. Pirteä eikä esanssinen.
Ja maku sitten? Kyllä Lace tässä oikeassa on: Crowmoor on hyvää. Tasapainoinen, raikas, omenamehuinen ja sopivan kuiva ja vähäisesti hapan. Ei kuivata hampaita, mikä on Macelle tärkeä mittari. Jos Mace tilaisi ravintolassa siideriä, niin tämän kaltaista hän toivoisi eteensä tuotavan.
Crowmoor on kansanomainen ja helppo, mutta ei rahvaanomainen siideri, ja markettisarjassa laadukkaimmasta päästä.
Ja seuraavalla kerralla on vuorossa pitkään odotettu, Paulan sponsoroima, mutta taatusti puolueeton siideritestaus! Stay tuned!
Kihinää, hihitystä - maltan tuskin odottaa...
VastaaPoistaKoita jaksaa odottaa, Paula! Luulen, että huomisiltana iloinen kaksikkomme käy nopeammin lähettämiesi pullojen kimppuun kuin toistensa kimppuun ;) Yritämme saada arviomme tänne mahdollisimman nopeasti.
VastaaPoistaJa Mace-kultaseni: tietenkin Lace on oikeassa, ainahan Lace on oikeassa ;-p