Pari kilometriä Eiffelistä sijainneen kaupunginosan sivukadun kivijalasta löytyi sikäläinen Siwa. Kaupan nimi on jo unohtunut, niin kuin Lacella tuppaa moni muukin asia unohtumaan, mutta tunnelmaa voisi kuvata siwamaiseksi tai millä muulla tahansa sanalla, joka kertoo kaupasta, jossa tavara on edullista, se on purettu hyllyihin puolihuolimattomasti, käytävät ovat ahtaat, siisteys ei ihan huippuluokkaa ja kassatytöt vain vaivoin kykenevät peittämään tympääntyneisyytensä.
Vaan siis olutta sai Pariisinkin Siwasta, ja pullot saatiin ehjinä lentokoneessa kotimaahan asti. Tämä hieman samea, kalpeankaunis valkoinen olut sievässä sinisessä pullossa miellytti molempien makunystyröitä. Tuoksussa ja maussa on kevyesti sitruunaa ja kas: pullon etiketin tarkempi tutkiminen paljasti oluessa olevan sekä sitruunaa että korianteria. Maku on raikas eikä varsinaisesti muistuta olutta. Pullokoko oli 250 ml. Onneksi pulloja oli kaksi, jotta molemmille riitti tätä hitusen erikoista, mutta ehdottomasti hyvänmakuista olutta. Marraskuun räntäsateen piiskatessa ikkunoita Lace ja Mace totesivat oluen sopivan erityisen hyvin hellesäällä juotavaksi.
Lacen Pariisin matka oli toki enemmän kulttuuri- kuin olutpainotteinen. Tästä esimerkkinä Vermeerin teos Lacemaker, joka roikkuu Louvressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.