Pääsiäisen suurtestaus käynnistettiin brittiläisellä väkevällä luomusiiderillä. Valittaen täytyy todeta, ettei kaksikon testikunto ollut odotusten mukainen: kaikkia testattaviksi hankittuja ei saatu pyhien aikana kumottua, vaan arvostelut siirtyvät tulevaisuuteen. Huomaamme olevamme keski-ikäisiä.
No, siihen Sheppyyn palataksemme. Pullonsuusta uhoaa melkoisen ”tuju” haju, ja väri on voimakas siman väri, joka vivahtaa melkein oranssiin. Juoma kuohuu ja kuplii kauniisti. Maku yllättää: sitä on vähän. Tuoksu lupaa paljon vahvempaa aromia, mutta suuhun siirtyy kuiva, hapan ja kummallisen vetisen mauton bukee. Jälkimakuakaan ei juuri löydy, eikä alkoholia liioin.
Onhan tämä helppoa juoda, mutta juoma vaikuttaa siltä kuin olisi koristeomenista kotikonstein puristettua mehua. Vähäinen, mitätön, laimea, plassu ja kevyesti vetinen olivat kaksikon käyttämiä termejä Sheppyä maistellessa. Toiset lasilliset menivät Lacen loihtiman tomaatti-vuohenjuustobroilerin ja parsa-&kukkakaalimuhennoksen kyytipoikana ja tällöin juoma alkoi toimimaan paremmin. Ehkäpä siidereitä pitäisi Suomessakin harkita myös ruokajuomana?
Oli miten oli, Sheppy’s jätti hieman pettyneen ja oudoksuvan fiiliksen. Mace ei uskonut juoman prosentteihin edes, niin laimealta juoma maistui.
Keski-ikäisiä? Puhu vain omasta puolestasi, kultaseni ;)
VastaaPoista