Myös juhlasiideri otettiin Alkon valikoimista. Valinta ei ollut vaikea, sen verran hyvin Alkon kuivat siiderit on jo tullut maisteltua. Kaiken kaikkiaan kuivan ja puolikuivan siiderin ystävä ei liikoja vaihteluja lasiinsa löydä. Makeita tyttösiidereitä kyllä riittää, mutta niitä me emme tue.
Vaan löytyi hyllystä siis vielä jotain, mitä ei ole ehditty maistaa: Thatcherin valmistama vahva Katy-siideri. Englantilaisen valmistajan Old Rascal on jo aikaisemmin testattu.
Juoma kuplii kauniisti ja pitkään, kuohuu, muttei vaahtoa. Kaunis, hieman olutmainen väri, ja tuoksussa kevyesti alkoholista omenaa.
Maussa kaksikko havaitsi myöskin alkoholin terävyyttä, ja vaikutelma on jotenkin väkevä ja viinimäinen. Onhan prosenttejakin reippaasti, mutta tässä juomassa ne maistaa. Jälkimaussakin alkoholi lämmittää, lisäksi Macen mielestä siinä on joku kevyt kitkeryys, mitä ei oikein taas osattu kuvailla. Suuhun jää tahmea, mutta kitkerähkö fiilis.
Kaksikko tyhjensi Katy-lasinsa melko hitaasti, eikä tästä juomasta tullut kummankaan suosikkia. Lace sai lasinsa nopeammin loppuun, ja alkoi sen antamilla voimilla laatia päivällistä (mistä kyllä tuli olosuhteisiin nähden hyvää). Ei ihan perussiideriä tämä. Siinä on oma luonteensa, mutta se luonne on jotenkin turhan kesytön. Hieman vaikeasti lähestyttävä siideri. Ja tavikselle lähestymistä haittaa entisestään 4,50 euron pullohinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.