Lacen väkevä ranskantuliainen sihautettiin seuraavaksi. Vaalea ja vehnää sisältävä olut myös tuoksuu hieman vehnäoluisemmalta kuin edeltävät, ja siinä on tyypillisen runsas vaahto ja nätti väri. Nyt Lace yhtäkkiä keksi jälkimausta salmiakin tai lakritsan, ja oli Macen vuoro ihmetellä. Mitenköhän parivaljakon makuaisti on näin erilaiseksi muotoutunut, että usein menee arvioinnit ihan ristiin? Todennäköisesti emme tajua lainkaan, mistä puhumme, emmekä erota olutta kiljusta. Mut ei se mitään; pääasia, että suu käy ja nielu toimii.
Lacen mukaan Grimbergenin maku oli mielenkiintoinen, Mace taas ei jotenkin tykännyt. Ei tosin osannut oikein perustella miksi. Juoma kihelmöi raikkaasti, ja on toki ihan juotavaa, eikä mitenkään erikoisen makuista. Juotua se tuli ilman suurempia irvistyksiä. Väkevyydestä huolimatta alkoholia ei mausta juurikaan erottanut, mutta vaikutuksen huomasi. Tölkki päätyi harvinaisuudeksi Macen kaverin yli tuhannen pantittoman tölkin kokoelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.