Viimeinen testattavista ranskantuliaisista oli pikkupurkillinen vahvaa tummaa olutta, jota ei ehkä Suomesta edes saa. Pelikaanioluesta jäi seuraavat muistiinpanot ja mielikuvat:
Väri on tumman ruskea, mutta ei musta. Kokis oli tummempaa verrattaessa. Vaahto on matala. Pelforth maistui melko kotikaljamaiselta, ja tuntui yllättävän kevyeltä ja helposti juotavalta. Tummaksi olueksi makua oli vähän, eikä mitään mainittavampaa jälkimakuakaan havaittu. Tätä kippaisi helposti yliannoksen, koska prosentitkaan eivät maistu. Vajavaisella ranskantaidollaan Mace luuli lukevansa tölkistä, että siinä oikein erikseen mainostettiin oluesta löytyvää luonnetta, mutta tämä on kyllä silkkaa mainospuhetta.
Jollakin lailla juoma oli jotenkin mitäänsanomaton, eikä kirvoittanut kommentteja suuntaan eikä toiseen. Olipahan vaan helposti juotavaa tummaa olutta. Pelforth jätti tyhjän olon, joskin täyden pään. Ei kannata Ranskasta saakka hakea, totesi kaksikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.