Espanjalaispanimon lager on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeata on arvioida ja erottaa tavallisia lagereita ilman vertailumahdollisuutta. Kaksikkomme arvioi San Miquelin hyvin tavanomaiseksi lageriksi, jossa ei pahemmin ollut sanottavaa suuntaan eikä toiseen. Jälkeenpäin Mace suoritti yhden tölkin uudelleenarvioinnin yksinään, heti pienen Olvin kolmostölkin jälkeen (saadakseen vertailukohteen, luonnollisesti...), ja erot olivatkin melkoiset. Maku poikkesi Olvista selvästi, ei ollut läheskään niin mallaksinen ja San Miquelin jälkimaku oli myös lyhyempi.
Ensikulauksella maku oli hedelmäinen, mutta nieltäessä nenään tunki jonkinlainen alkoholinen tai eetterinen aromi ja taustamaku. Mieleen tuli leikkaussali tai silmäklinikka, mitkä kummatkaan eivät ole omiaan lisäämään Macen olutnautintoa. Juoma on raikas, mutta kitalakeen jäävä ”lääkkeen” maku jättää jollain lailla epäpuhtaan vaikutelman. Maun havaitseminen tosin vaatii kovaa treeniä, joten monelle tämä olisi vain taas yksi uusi kaljamerkki kymmenien muiden seassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.