Vappukimara /-kumara 10: Magners Irish Cider

Sunnuntai-ilta avattiin irlantilaisella 4,5% vahvuisella siiderillä. Eilisen turhankin tymäkkä siiderikokemus oli jättänyt Macen hieman epäileväiseen moodiin, mutta Pösön öljynvaihdon jälkeen nautittu raikas Magners olikin vallan hyvää. Pikkupullo kahteen pekkaan hupeni hyvin nopeasti. Siideri on selvästi aikuiseen makuun, "laatusiideri", mutta kuitenkin helpommin juotavissa, ja käy jopa janojuomaksi. "Tämähän on ihan hyvää", totesi Mace, ja Lace taas sulki silmänsä ja lensi ajatuksen siivin Vihreälle Saarelle. It's a long way to Tipperary, mutta jos sinne asti pääsee, käynti Magnersin panimossa saattaa kannattaa.

Mace totesi lasin tyhjentyneen muutamalla reippaammalla kulauksella, ja koska siiderivarasto oli jo lopussa, siirtyi hän nopeasti seuraavaan testikohteeseen, Keisari EloWehnä -olueeseen.

Vappukimara 9: Aspall Classic Organic Cyder

(Kannattaa huomata kaunis asetelma - Mace on erittäin romantillinen ihminen)

Myös siideripuolella tehtiin yksi luomuhankinta. Lace arpoi hetken aikaa Westonin ja Aspallin välillä, mutta päätti jättää tutun Henrynsä tällä kertaa hyllyyn. Aspallissa prosentteja on 7, ja se jo lupasi Lacen mielestä hyvää. Lace rakastaa erittäin kuivia, vahvoja omenasiidereitä.

Eikä Aspall pettänyt. Vahva omenanmaku, aisteja hellivä tuoksu, kuivuus, joka melkein sai hampaat ihanasti narskumaan. Siiderissä ei maistu alkoholi lainkaan, joten se on helppoa juoda - jos siis pitää kuivista siidereistä. Juomisen helppous voi olla myös petollista; tätä nektaria tulee helposti juoneeksi hieman liian reippaasti.

Mace teilasi Aspallin varsin tylysti: "Tää ei oo hyvää!" Aivan liian väkevä ja robusti juoma Macen makusilmuille. Hampaat kyllä narskuivat, irvistellessä. 

Kevätillan pienessä hämärässä kaksikkomme suuntasi metsänrajan ulkosaunaan. Sen lempeisiin löylyihin otettiin mukaan tuttua ja turvallista: Pirkka Lager ja Pepsi Max. 

Vappukimara 8: Pörstin kotisima

Sima kuuluu vappuun yhtä oleellisesti kuin kinkku jouluun, yhtä sitkeästi kuin kokko juhannukseen, yhtä itsepintaisesti kuin virpojat palmusunnuntaiaamuun, yhtä erottamattomasti kuin mämmi pääsiäiseen, yhtä itsestäänselvästi kuin pizza krapulapäivään ja Lacen nalkutus Macen korviin.

Eikä simaa ilman munkkeja. Lace tekaisi reippaasti pienen taikinan ja paistoi munkit. Ne tosin eivät hänen mielestään onnistuneet riittävän hyvin, syynä varmaankin Macen jo parhaat päivänsä nähneet vehnäjauhot.

Siman valmistaminen on helppoa ja halpaa, mutta pienen määrän tekeminen ei aina tunnu mielekkäältä. Niinpä tänä vuonna vappusima hankittiin keskikaupungin suoramyynnistä ja valinta osui Pörstin kotisimaan.  Kaupasta saatava simahan ei ole simaa nähnytkään. Jo kotisiman etiketti oli lupaava: tässä on käytetty vain niitä aineita, joita simaan kuuluukin. Litran pullo maksoi 2,60 euroa, eikä markkinointiin tai muihin ulkomusiikillisiin arvoihin ja ylimääräiseen hömpötykseen ole panostettu; sen verran karu puteli on kyseessä. 

Entäpä maku? Eipä ollut silkkoa sisältäkään tämä sima. Macen kommentti kertonee kaiken: "Ihan kuin äidin tekemää!" Tällä kertaa Lace oli täysin samaa mieltä Macen kanssa. Täyden kympin sima.

Vappukimara 7: Oiva omenasiideri

 Vappu, suomalaisen työn päivä. Hyvä syy siis avata Laitilan kuiva omenasiideri. Aikuisempaan makuun, ei siis mikään teinisiideri, mutta on kuitenkin raikas ja helppo juoda. Sisältää hieman sokeria, eli ei ole mikään ylikuivaksi käytetty sentään. Hento omenan tuoksu, maku ei ollut vahvan omenainen, mutta ehdottomasti omenan tunnisti. Oivassa ei ole keinotekoisia makeutusaineita ja sen huomasi. Raikas, kelpo suomalainen siideri, eikä maksa järkyttävästi.

Tällä kertaa Lace ja Mace olivat samaa mieltä: hyvää.

Vappukimara - välinäytös

Niin koitti siis vappupäivän aamu. Hilpeä kaksikkomme huomasi hämmästyksekseen, että edellisiltainen Sofiero-tölkki ei ollutkaan tyhjä. Yksimielinen mielipide oli: Sofiero ei toimi lämpimänä ja väljähtyneenä. Mace, vanha loppasuu, kuitenkin tyhjensi tölkin urhoollisesti.

Edellisen päivän juomien nauttimisjärjestyksen muistaminen tuotti kaksikolle hieman vaikeuksia, mutta tiukin ponnisteluin siitäkin lopulta selvittiin.

Vappukimara 6: Laitilan Brändy

Laitilan virvoitusjuomatehtaan tuotteiden perusteemana on nostalgia. Nostalgia sai Lacenkin tarttumaan Brändy-pulloon. Vuosia vuosia sitten hän nimittäin viihtyi toisinaan Helsingin keskustassa sijaitsevassa Zetor-nimisessä ravitsemusliikkeessä. Jos ei juonut olutta, Lace tilasi aina brändilonkeron.

Ensimmäisen kulauksen jälkeen Mace hihkaisi iloisesti:"Täähän on Pommacia!" Lace maistoi selvästi myös vienon brandyn maun, mutta Macelle tämä olisi sokkotestissä mennyt täysin virvoitusjuomasta. Niin tai näin, hyvää oli.

Tässä vaiheessa kaksikkomme päätti, että venkoileva makutestailu saa riittää. Niinpä he siirtyivät juomaan Absolut Citronilla terästettyä Tyrni-appelsiini-mandariinimehua.

Jk. Lacen muisti palailee pätkittäin. Siinä Zetorin Brändilonkerossa oli Ginger Alea, joka maultaan toki muistuttaa Pommacia.

Vappukimara 5: Wild Hare

Koska jokainen itseään kunnioittava kuluttaja haluaa suosia ainakin toisinaan luomutuotteita, tarttui testiryhmämme Bath Alesin pupukaljaan, "Our golden organic pale ale". Prosentteja viisi ja maku karmea. Mace kykeni juomaan oluensa sentään melko normaaliin tahtiin, mutta Lace veti oman osuutensa huiviin kahdella kulauksella päästäkseen mahdollisimman nopeasti eroon pahasta mausta.

Makuelämys oli sen verran kammoittava, ettei kaksikko jaksanu sitä sen enempiä analysoida.

Vappukimara 4: Sofiero lager

Vappuaattoillan viimeisenä suhautettiin auki ruotsalainen Sofiero. Hajuton ja mauton - mitäpä muuta ruotsalaisesta voisi sanoakaan. Mace toki halusi huomauttaa, että Sofiero on huomattavasti juotavampaa kuin Kuohu. Se on myös keltaista Kukkoa mauttomampaa. Molempien mielestä Sofiero on kuitenkin helppoa juoda, eikä se suinkaan ole huono olut, vaikkei miltään maistukaan.

Vappukimara 3: Kuohu Punertava amber täysmallasolut

Tässäpä olut, josta Mace ei ollut koskaan kuullutkaan - saapui siis sivistys vihdoinkin tähänkin pirttiin. Sanaa amber tosin tavattiin tovi, ennen kuin oikea merkitys löytyi. Olut todellakin on meripihkan väristä, kauniin punertavaa. Tölkin tyylikäs väri sopii erittäin hyvin tähän kauniisteen juomaan. Lace ihastui makuun ensi kulauksesta. Lacen suussa olut maistui pehmeältä ja vahvalta, oluessa oli luonnetta, mutta ei liikaa. Kuohu on monin verroin parempaa kuin keltainen Kukko, vaikka molemmat mainostavat olevansa täysmallasoluita.

Vaan entäpä Mace? Hän nuuhkutteli ja nuuhkutteli, mitä lie haistanut. Maistettuaan Mace hmmhmmtteli vielä aikansa. Mace oli mausta täysin eri mieltä Lacen kanssa ja hän jopa uskalsi ilmaista oman mielipiteensä. Macen mielestä Kuohusta jäi kitkerä jälkimaku, eikä hän innostunut oluesta lainkaan. Kyllähän sen alas saa, mutta...

Harvoin on kaksikkomme ollut näin eri mieltä juoman mausta.

Vappukimara 2: Kukko Lager

Puutarhatyöt ovat oivaa vappupuuhaa, varsinkin näille kahdelle, jotka hyvin usein ovat ihan pihalla. Hikisen työn siivittäjäksi avattiin vihreä Kukko. Maku tavallinen, soveltuu hyvin puutarhatöihin. Peruslager, joka ei maistu juuri miltään ennen eikä jälkeen. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta eipä tästä oikein mitään keksi sanottavaakaan. Mitäänsanomaton saunajuoma, joka täyttää tehtävänsä, mutta ei jää mieleen.