Sima kuuluu vappuun yhtä oleellisesti kuin kinkku jouluun, yhtä sitkeästi kuin kokko juhannukseen, yhtä itsepintaisesti kuin virpojat palmusunnuntaiaamuun, yhtä erottamattomasti kuin mämmi pääsiäiseen, yhtä itsestäänselvästi kuin pizza krapulapäivään ja Lacen nalkutus Macen korviin.
Eikä simaa ilman munkkeja. Lace tekaisi reippaasti pienen taikinan ja paistoi munkit. Ne tosin eivät hänen mielestään onnistuneet riittävän hyvin, syynä varmaankin Macen jo parhaat päivänsä nähneet vehnäjauhot.
Siman valmistaminen on helppoa ja halpaa, mutta pienen määrän tekeminen ei aina tunnu mielekkäältä. Niinpä tänä vuonna vappusima hankittiin keskikaupungin suoramyynnistä ja valinta osui Pörstin kotisimaan. Kaupasta saatava simahan ei ole simaa nähnytkään. Jo kotisiman etiketti oli lupaava: tässä on käytetty vain niitä aineita, joita simaan kuuluukin. Litran pullo maksoi 2,60 euroa, eikä markkinointiin tai muihin ulkomusiikillisiin arvoihin ja ylimääräiseen hömpötykseen ole panostettu; sen verran karu puteli on kyseessä.
Entäpä maku? Eipä ollut silkkoa sisältäkään tämä sima. Macen kommentti kertonee kaiken: "Ihan kuin äidin tekemää!" Tällä kertaa Lace oli täysin samaa mieltä Macen kanssa. Täyden kympin sima.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.