Rohkea kaksikkomme alkaa hiljalleen tajuta, että maailmassa on tosiaankin muutakin olutta, kuin tutut Koff, Karhu ja Lappari. Makumatkailu on vielä alussa, mutta vauhti on kiitettävä. Tällä kertaa vaihdettiin jopa pois tutuista oluenruskeista värisävyistä punaiseen. Kirsikka palautti mieleen Mongozon, banaanioluen - onko tässä nyt Mongozon voittaja?
Belgialainen kirsikkaoluen vaahto on vaaleanpunaista ja kestävää. Kirkkaanpunainen ulkonäkö ja vaatimaton prosenttimäärä (3,5) sekä pieni pakkauskoko (2,5 dl) tuo Macelle väistämättä mieleen mehun. Vaikkei juoma karskin miehen mielestä olutta muistutakaan, ei se kuitenkaan ole pahaakaan. Sokkotestissä voisi kuvitella juovansa makeaa kirsikkasiideriä.
Maku on paksu ja väkevä, Lacen mielestä ei kuitenkaan mitenkään esanssinen. Lacella on hämärä muistikuva, että tätä olutta olisi tarjottu oluenystävien häissä alkumaljana.
Olut on valmistettu lisäämällä kirsikkamehua luonnonkäymisellä käytettyyn olueen. Macen mielestä perin outo tapa, samantein juomaa olisi voinut kutsua viiniksi tai siideriksi. Lace on mannereurooppalaisempi, eikä jaksa mokomista välittää, vaan toteaa oluen ihan hyväksi ja kelvolliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.