Asettuessaan pitkän kassajonon hännille Lace katselee siiderihyllyä haikeana. Jotain piristystä työn raskaan raataja nyt kyllä ansaitsisi. Vaan kello ranteessa näyttää kiperästi 20.57. Ehtisikö Lace siis kassalle ennen yhdeksää, sen jälkeen kassakone armottomasti ei enää alkomahooleja suostu laskuttamaan. Jonon pituutta katsoessaan Lace alistuu kohtaloonsa. Vaan katso! Hänen siinä jonottaessaan saapuu viereiselle kassalle reipas tyttönen ja avaa kassan uupuneille jonottajille. Tämä on Lacelle merkkinä ja hän sujauttaa kärrynsä näppärästi uuden jonon kakkoseksi ja kipaisee äkkiä nappaamassa hyllystä ensimmäisen käteen osuvan tölkin. Tällaisen:
Lace kiirehtii kotiin ja nappaa tölkin, joka on muovikassissa ja avaa sen. Parin kulauksen jälkeen on aika pysähtyä tutkailemaan makua. Mustikkaista, kyllä. Lonkerossa on selkeä mustikan maku. Siitä Lace ei ole heti varma, maistuuko enemmän se mustikka, joka nakataan mättäältä suoraan suuhun, vai se mustikka, joka löytyy pakastimen pussista, jossa mustikoiden lisäksi on aina myös yksi havunneulanen ja pala mustikanlehteä. Aikansa maisteltuaan Lace päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hyvältä maistuu. Juoma ei ole makea - lonkeroiden ei kai kuulukaan olla makeita - joten se sujahtaa oikein sujuvasti Lacen kurkusta alas. Tulee sellainen olo, että sai juuri sitä mitä oli ostanutkin: mustikan makuista alkoholijuomaa. Tätä juo mielellään toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.