Elokuun ilta hämärtää. Kuu kumottaa männynlatvojen takaa. Ilmassa on raikas syksyinen kirpeys. Pihan perällä hirsisaunan piipusta on noussut savu jo hyvän tovin. Kaksi pyyhkeisiin kietoutunutta hahmoa hiippailee kostean nurmikon poikki paristokäyttöisen myrskylyhdyn (VapaaValinta 5,99€) valaistessa tietä.
Saunan ovi avataan ja kaksikkoa tervehtii tuttu pihasaunan tuoksu. Foliopussi lasketaan kiuaskivien päälle, ja näin perinteiset saunamakkarat aloittavat kotoisan tirinänsä. Ensin kapuaa lauteille mies, nainen heti hänen perässään. Karkeasta laudasta rakennetut lauteet hieman huojahtelevat, vaan hyvä on laskea paljas pylly lauteelle, kun sitä peittää pitkä laudeliina - eipä ole pelkoa saada tikkuja takalistoonsa. Avara sauna ottaa kylpijät avosylin vastaan.
Mies tarttuu oluttölkkiin ja sihauttaa. Mikä ääni! Siemaistuaan kulauksen Mies ojentaa tölkin Naiselle. Naisen sydämessä läikähtää: hän ei edes pyytänyt olutta, mutta Mies on oitis valmis jakamaan omastaan. Tuhansien muidenkin pienten, suloisten eleiden takia Nainen huomaa pitävänsä miehestä aina vain enemmän ja enemmän. Mutta siis takaisin Asiaan.
Nainen juo kulauksen. Mikä tunne! Jääkylmä olut lähtee oitis virtaamaan Naisen kehossa tuottaen hänelle vahvaa mielihyvää. Olut maistuu kertakaikkisen hyvältä. Sen makua ei pysty analysoimaan. Se vaan on niin hyvää. Juuri siinä hetkessä täydellistä. Nainen arvelee, ettei ehkä koskaan unohda sitä tunnetta, jonka tuo kulaus synnytti. Siitä Nainen on aivan varma, ettei hän koskaan unohda ensimmäistä saunomiskertaansa tuossa pihanperän hirsisaunassa.
Ja mitä tästä opimme? Oluen maku on psykofyysinen subjektiivinen kokemus, jonka nautinnollisuus on riippuvainen myös siitä, missä ja kenen kanssa oluen juot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.