Lace nautti irlanninmatkallaan paikallessa pubissa useammankin pintin tätä kevytprosenttista draught-olutta. Kehuipa vielä ja toi yhden tölkin Suomeenkin.
Juoma on ruskeaa, eikä vaahtoa eikä tuoksukaan paljon.
Maku aika kevyt, maltainen. Ei paljon humalaa ja muutenkin jotenkin laimea fiilis, tosin draughtit ovat tämän tyylisiä. Lace alkoi puolustamaan, että juoma oli maistunut pubissa paremmalta, ja oli kuulemma hyvä vastapaino Guinnessin raskaudelle. No, kai sitä muutaman tuopin jälkeen maistuu melkein mikä vaan, virnuilee tähän Mace. Ja toisaalta, pubioluessa on voinut olla esimerkiksi enemmän prosentteja kuin tässä tölkkiversiossa.
Smithwick’s on hyvin helppoa juotavaa, mutta erityisesti Macen olut jätti jotenkin kylmäksi. Jälkimakua ei jää, ja muutenkin juoma menee alas jotenkin huomaamattomasti. Vaatii ehkä totuttautumista, kun on tottunut lagereiden puraisuun. Toisaalta olut on voittanut Monde Selection kultamitalin vuonna 2010, joten ei kai se sitten ihan surkeaa olla voi. Vaikka kyllähän noita mitaleita on näköjään voittanut yks sun toinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.